2-vuotias hukkunut naapurin uima-altaaseen

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:24"]Minun pikkuiseni potkaisi pöydän reunaa niin että syöttötuoli kaatui. Oli tuolloin alle vuoden ikäinen. Käytiin päivystyspolilla. Onneksi ei saanut mitään pysyvää vammaa.

Tuon tapauksen jälkeen meillä kiinnitettiin syöttötuoli remmeillä pöydänjalkoihin. 

Yllättäviä tilanteita sattuu. Kotona sattuu eniten tapaturmia. Ennaltaehkäisy on tärkeää, pitää miettiä kaikki vaaranpaikat kotonaan ja tehdä tarvittavat muutokset.

Keittiöveitset ja sakset yläkaappeihin. Käytä vain lieden takalevyjä niin ei tule palovammariskejä jne. Tiskiaineet ja muut pesuaineet siivouskomeroon ja komero lukkoon, avain yläkaappiin.

Pääsee vähemmällä vahtimisella.
[/quote]

Olisi kiva tietää mikä tuolimalli on kyseessä? Aika huteralta vaikuttaa. Kannattaa hankkia syöttötuoli, jonka jalat ovat ns. "levällään". Sellaista lapsi ei millään saa kumoon.

Kyllä elvytys varmasti keskussairaalassa hoituu, mutta jatkohoito ei välttämättä enää onnistu, se intenssiivinen, josta joku toinen jo kertoi. On eri asia saada vähän vettä henkeen kuin hukkua elottomaksi.

Onko pakko jankuttaa, kyllä se hoito menee niitä hoitopolkuja, joita vähän viisaammat on kehittänyt parhaan lopputuloksen takaamiseksi.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 09:59"] [quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 22:18"]Itselläni katosi kaksivuotias viime viikolla hetkeksi. Olimme sisällä ja minä menin yläkertaan vessaan. Vessassa ollessani kuulin kuinka ulko-ovi pamahti. Oven piti olla lukossa mutta mieheni oli tavaraa kantaessaan laittanutkin    Lukon kielen alas ja unohtanut sen. Kauheassa paniikissa juoksin pihalle ja löysin tytön pikkuhoususillaan hiekkalaatikosta.  Vahinko tapahtuu niin helposti. Syyllistäminen ei auta. Voimia pienokaisensa menettäneille ja muille empatiakykyä. [/quote] Jos olisi jäänyt auton alle tuona paskalla istumisen aiksns, niin luulenpa, että moni syyttäisi sinua huolimattomuudestasi. Itse otan 2-vuotiaani mukaan vessaan kanssani. Jos joudun tekemään jotain muuta, enkä pysty katsomaan perään joka sekunnin aikana, niin laitan lapsen syöttötuoliin katsomaan lastenohjelmia. [/quote] Ja jos lapsesi putoaa syöttötuolista päälleen ja vammautuu, luulenpa, että moni syyttäisi sinua hulimattomuudestasi. [/quote] itse olin ainakin niin pelokas, etten uskaltanut 2 vuotiasta koskaan jättää alakertaan yksin. Mutta olinkin kai ylihuolehtiva äiti [/quote] Mielestäni tuossa ei ole mitään ylihuolehtivaisuutta, vaan ihan perusmaalaisjärkeä. Ei 2-vuotiasta voi jättää yksin hetkeksikään, ellei hän sitten ole esim. valjailla kytkettynä syöttötuoliin tai jonkinlaisessa aitauksessa, mistä ei osaa pois. Toki lapsi voi leikkiessään lyödä päänsä ihan lattiaan ja kuolla siihen. Sitä ei voi oikein estää. Jos noin tapahtuu, niin tapahtuu. Mutta se, että vanhempi menee vessaan jättäen lapsen vartioimatta, ja tämä pääsee ulos talosta sinä aikana on silkkaa huolimattomuutta ja varomattomuutta. Saa syyttää itseään, jos jotain käy. Meidän 2v. on äärettömän temperamenttinen ja aktiivinen, hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta.

[/quote]

No ainakin minua syytettiin ylihuolehtivaiseksi. Meillä on useampi lapsi ja olin aina hiukan hermona, ettei vain satu mitään. Mielessäni näin aina, miten parivuotias voi vaikka kiivetä johonkin ja tipahtaa, jos menen kauemmas tms. Ulkonakin kyttäsin kuin haukka ja uimaan en päästänyt yksin, ennen kuin ikää oli 10v ja uimamaisterin tutkinto suoritettu.

Ystävät haukkuivat, etteivät lapseni koskaan itsenäisty, kun en päästänyt niitä yksin ulos, vaan ulkoilin aina heidän kanssaan. Pienimmät lapset istui vessan lattialla, kun kävin aamukakilla ja ruoan valmistuksen aloitin yleensä aina aamulla heräämällä aiemmin, kuin lapset. Oli perunat kuorittu valmiiksi ja kastike tehtynä, kun heräsivät.

Näin jälkeen päin ajattelen, että ehkä hieman liikaa stressasin, mutta olen ollut aina sellainen, että olen pelännyt, että jotain sattuu.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 09:59"] [quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 22:18"]Itselläni katosi kaksivuotias viime viikolla hetkeksi. Olimme sisällä ja minä menin yläkertaan vessaan. Vessassa ollessani kuulin kuinka ulko-ovi pamahti. Oven piti olla lukossa mutta mieheni oli tavaraa kantaessaan laittanutkin    Lukon kielen alas ja unohtanut sen. Kauheassa paniikissa juoksin pihalle ja löysin tytön pikkuhoususillaan hiekkalaatikosta.  Vahinko tapahtuu niin helposti. Syyllistäminen ei auta. Voimia pienokaisensa menettäneille ja muille empatiakykyä. [/quote] Jos olisi jäänyt auton alle tuona paskalla istumisen aiksns, niin luulenpa, että moni syyttäisi sinua huolimattomuudestasi. Itse otan 2-vuotiaani mukaan vessaan kanssani. Jos joudun tekemään jotain muuta, enkä pysty katsomaan perään joka sekunnin aikana, niin laitan lapsen syöttötuoliin katsomaan lastenohjelmia. [/quote] Ja jos lapsesi putoaa syöttötuolista päälleen ja vammautuu, luulenpa, että moni syyttäisi sinua hulimattomuudestasi. [/quote] Miten lapsi voi pudota syöttötuolista, kun remmit on kiinni? Vai eikö teillä lasta laiteta kiinni tuoliin? Kai käytätte kuitenkin turvavyötä?

[/quote]

ihan samalla tavalla kuin ovi oli tuossa kommentoimassasi tapauksessa jäänyt poikkeuksellisesti vahingossa auki, voi sinullakin joskus jäädä vahingossa syöttötuolin remmien lukko löysälle tai lapsi onnistua muuten vain kiemurtelemasn niistä irti. Mutta kiillota toki kruunuasi vaan.
[/quote]

Miten remmin muka voi vahingossa jättää auki? Eipä ole koskaan tuollaista sattunut. Lapsi osaa itse nousta tuolista ylös, kun remmi on auki, joten se todellakin on aina kiinni. Valjaista ei myöskään pysty mitenkään kiemurtelemaan irti. Pointtihan siis on se, että remmit ja valjaat kiinnitetään joka kerta kunnolla, ovet ovat aina kiinni ja lukossa, rappusten lapsiportti on aina kiinni, ruoka tarjoillaan aina tarpeeksi pieninä palasina, ja AINA tiedetään MISSÄ lapsi on, ja mitä tekee. Jos näköyhteyttä ei syystä tai toisesta hetkeen ole, niin silloin lapsi on jossain kiinnitettynä, ettei pääse onnettomuuksia tapahtumaan.

Jos asenne on monillakin tuo, kuin sinulla, niin ei ihmekään, että näitä "onnettomuuksia" sattuu. Lähes kaikki onnettomuudet olisivat estettävissä, jos vanhemmat vain jaksaisivat nähdä vaivaa.

kyllä ihmettelen näitä puheita ettei ehdi ja pysty vahtimaan pientä lasta. Perkele, se on pystyttävä! Perse pois penkistä ja lapsen mukaan ulos ja pihalle. Silmät kiinni lapsessa rannalla ja veden lähellä. Kädestä kiinni tietä ylitettäessä jne.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:56"]kyllä ihmettelen näitä puheita ettei ehdi ja pysty vahtimaan pientä lasta. Perkele, se on pystyttävä! Perse pois penkistä ja lapsen mukaan ulos ja pihalle. Silmät kiinni lapsessa rannalla ja veden lähellä. Kädestä kiinni tietä ylitettäessä jne.
[/quote]
Tulikin tästä mieleen, että juuri yksi päivä 1-vuotiaani sai mittavat raivarit kun olisi pitänyt ottaa äitiä kädestä kiinni tietä ylitettäessä. Siinä hän kirkui kurkku suorana, kädet tiukasti puristettuna omaa kroppaa vasten. Toki olisin voinut häpeissäni muiden tuijottaessa todeta vaan että no mee sit yksin, sen sijaan kumarruin tyynesti selittämään että autotietä ei saa ylittää yksin. Lapsen raivo yltyi ja hän heittäytyi istumaan paikoilleen ja tuimana tuijotti suoraan eteensä.

No, pian hän kai tajusi että ei tässä muu auta, nousi ja ojensi kätensä ja niin me ylitimme tien käsi kädessä.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:17"]

Juu, kyllähän oven avaaminen ja väikkäri toki vaativat saman panoksen.... Jos mun KISSA on saanut yöllä mökin lukitun oven äherrettyä auki, niin on kumma jos kolmivuotias ei sitä jo voisi oppia. Tiesithän ettei kaikissa ovissa ole välttämättä mitään vippaskonsteja. Joskus riittää pelkkä kahvan alas painaminen talon sisäpuolelta vaikka ovi olisi ulospäin lukossa. 

Kolmevuotias on yllättävän hyvä seuraamaan jo vierestä ja mallioppimaan. 

[/quote]

Siis ei kai kukaan 3-vuotias voi olla niin tyhmä, että ei tiedä että yöllä nukutaan. En tarkoittanut että olisi älykäs vaan että vanhemmat eivät heräisi tuollaiseen.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:56"]kyllä ihmettelen näitä puheita ettei ehdi ja pysty vahtimaan pientä lasta. Perkele, se on pystyttävä! Perse pois penkistä ja lapsen mukaan ulos ja pihalle. Silmät kiinni lapsessa rannalla ja veden lähellä. Kädestä kiinni tietä ylitettäessä jne.
[/quote]
Tulikin tästä mieleen, että juuri yksi päivä 1-vuotiaani sai mittavat raivarit kun olisi pitänyt ottaa äitiä kädestä kiinni tietä ylitettäessä. Siinä hän kirkui kurkku suorana, kädet tiukasti puristettuna omaa kroppaa vasten. Toki olisin voinut häpeissäni muiden tuijottaessa todeta vaan että no mee sit yksin, sen sijaan kumarruin tyynesti selittämään että autotietä ei saa ylittää yksin. Lapsen raivo yltyi ja hän heittäytyi istumaan paikoilleen ja tuimana tuijotti suoraan eteensä.

No, pian hän kai tajusi että ei tässä muu auta, nousi ja ojensi kätensä ja niin me ylitimme tien käsi kädessä.
[/quote]noin pienen kanssa en olisi jäänyt neuvottelemaan vaan ottanut syliin ja tien yli. Vanhempi vastaa ja turha neuvotella ja sopia noin pienen kanssa

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:11"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:56"]kyllä ihmettelen näitä puheita ettei ehdi ja pysty vahtimaan pientä lasta. Perkele, se on pystyttävä! Perse pois penkistä ja lapsen mukaan ulos ja pihalle. Silmät kiinni lapsessa rannalla ja veden lähellä. Kädestä kiinni tietä ylitettäessä jne.
[/quote]
Tulikin tästä mieleen, että juuri yksi päivä 1-vuotiaani sai mittavat raivarit kun olisi pitänyt ottaa äitiä kädestä kiinni tietä ylitettäessä. Siinä hän kirkui kurkku suorana, kädet tiukasti puristettuna omaa kroppaa vasten. Toki olisin voinut häpeissäni muiden tuijottaessa todeta vaan että no mee sit yksin, sen sijaan kumarruin tyynesti selittämään että autotietä ei saa ylittää yksin. Lapsen raivo yltyi ja hän heittäytyi istumaan paikoilleen ja tuimana tuijotti suoraan eteensä.

No, pian hän kai tajusi että ei tässä muu auta, nousi ja ojensi kätensä ja niin me ylitimme tien käsi kädessä.
[/quote]noin pienen kanssa en olisi jäänyt neuvottelemaan vaan ottanut syliin ja tien yli. Vanhempi vastaa ja turha neuvotella ja sopia noin pienen kanssa
[/quote]
Milloin se neuvottelu sitten on sopivaa aloittaa? Itse koen sen fiksuksi nimenomaan juuri nyt, kun omaa tahtoa löytyy ja muutenkin oma liikkumiskyky on jo aika mittava (kävelee, juoksee ja kiipeilee, sisällä ja ulkona).

Koen, että vastaisuudessa on huomattavasti helpompaa kun pohjatyötä on tehty pienestä saakka, että hänellä on oikeus näyttää harmistus mutta asiasta ei aina voi joustaa. Ottamalla syliin toki tilanne raukeaa nopeammin, mutta silloinhan lapsi käytännössä kirkumisellaan ja oman tahdon osoittamisella on saanut tahtonsa läpi - eli tien yli ei ole pakko kävellä niin kuten äiti ohjeistaa.

Ja toki tien ylityksen jälkeen kehuin että hienosti kävelit äidin kanssa käsikkäin, päästin irti ja hän pääsi jatkamaan kivien ihmettelyä kävelytiellä.

T. Lainaamasi äiti

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:11"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:56"]kyllä ihmettelen näitä puheita ettei ehdi ja pysty vahtimaan pientä lasta. Perkele, se on pystyttävä! Perse pois penkistä ja lapsen mukaan ulos ja pihalle. Silmät kiinni lapsessa rannalla ja veden lähellä. Kädestä kiinni tietä ylitettäessä jne. [/quote] Tulikin tästä mieleen, että juuri yksi päivä 1-vuotiaani sai mittavat raivarit kun olisi pitänyt ottaa äitiä kädestä kiinni tietä ylitettäessä. Siinä hän kirkui kurkku suorana, kädet tiukasti puristettuna omaa kroppaa vasten. Toki olisin voinut häpeissäni muiden tuijottaessa todeta vaan että no mee sit yksin, sen sijaan kumarruin tyynesti selittämään että autotietä ei saa ylittää yksin. Lapsen raivo yltyi ja hän heittäytyi istumaan paikoilleen ja tuimana tuijotti suoraan eteensä. No, pian hän kai tajusi että ei tässä muu auta, nousi ja ojensi kätensä ja niin me ylitimme tien käsi kädessä. [/quote]noin pienen kanssa en olisi jäänyt neuvottelemaan vaan ottanut syliin ja tien yli. Vanhempi vastaa ja turha neuvotella ja sopia noin pienen kanssa [/quote] Milloin se neuvottelu sitten on sopivaa aloittaa? Itse koen sen fiksuksi nimenomaan juuri nyt, kun omaa tahtoa löytyy ja muutenkin oma liikkumiskyky on jo aika mittava (kävelee, juoksee ja kiipeilee, sisällä ja ulkona). Koen, että vastaisuudessa on huomattavasti helpompaa kun pohjatyötä on tehty pienestä saakka, että hänellä on oikeus näyttää harmistus mutta asiasta ei aina voi joustaa. Ottamalla syliin toki tilanne raukeaa nopeammin, mutta silloinhan lapsi käytännössä kirkumisellaan ja oman tahdon osoittamisella on saanut tahtonsa läpi - eli tien yli ei ole pakko kävellä niin kuten äiti ohjeistaa. Ja toki tien ylityksen jälkeen kehuin että hienosti kävelit äidin kanssa käsikkäin, päästin irti ja hän pääsi jatkamaan kivien ihmettelyä kävelytiellä. T. Lainaamasi äiti

[/quote]

Just näin! On se huvittavaa kun joka asiaan täältä löytyy besserwissereitä: teki niin tai näin niin aina on jonkun mielestä väärin :)

Vahinkoja sattuu. Se voi sattua vaikka yöllä, kun lapsi putoaa sängystä tai pääsee ulos, kun on rauhassa päässyt ovelle ja ajan kanssa lukon auki. Silmät täytyy olla selässäkin, mutta joskus vain kamalaa pääsee tapahtumaan.

Niitä kamalia asioita, kun sattuu isommille lapsille ja aikuisillekin, joten turha tässä nyt on ihmetellä toisten huoletonta kasvatusta. Toki laiminlyönteihin pitää puuttua, jos huomaa, että lapset hilluu miten sattuu, mutta tällaisissa yksittäisissä tapauksissa on vanhinko todennäköisesti käynyt. Suru ja jossittelu on lapsen vanhemmilla lopun ikää.

Vahinkoja voi sattua kenelle tahansa ja niitä sattuu. Totta kai kaikki vahtivat lapsiaan mahdollisimman hyvin. Jokaiselle on varmasti sattunut joku pikku yllätys lapsen kanssa. Turhaa syyllistämistä, kyllä vanhemmat ja muutkin syyllistävät itseään koko loppuelämän. Ei ne tarvi tälläistä turhanpäiväistä selitystä kuinka lapsia vahditaan. Oma lapseni oli kiipeilevä ja kaverin lapsi vain istui rattaissa ja ihmetteli. Eli oli aika erilaista niiden vahtiminen. Mutta se oli se kaverin lapsi joka rattaista tippui, kun ekan kerran 2 vuotiaana kaikkien yllätykseksi niistä itsekseen yritti pois. Omani oli aina valjaissa, varsinkin syöttötuolissa ja tuoli paikassa jossa sitä ei saanut potkaistua nurin. Kaikkien varotoimien keskellä apsi meinasi kuitenkin kerran tukehtua ruokaan. Kaikkia tapaturmia ei vain voi eliminoida elämästä. Tuossakin tiedän, että tein kaiken mahdollisen lapsen turvallisuuden eteen ja silti odottamaton vahinko tapahtui. Onneksi suurin osa päättyy onnellisesti. 

Hui!

Näin unta la-su välisenä yönä, että olin vahtimassa 2-vuotiasta poikalasta uima-altaalla. Lähdin hakemaan jotain ja olin hetken poissa. Saavuin paikalle ja lapsi oli kadonnut.

Aamulla kerroin hyytävästä unestani :/ Vaikka ei ole omia lapsia, oli uni kamala ja olin hätääntynyt vielä herättyänikin.

Iltapäivällä tuli juuri tämä surullinen uutinen hukkuneesta 2-vuotiaasta. Tuli kylmät väreet. Olen aikaisemminkin nähnyt "enneunia", mutta eipä niistä mitään hyötyä ole, kun kuka niitä nyt uskoisi. Tosin paikkaa ei ikinä unessani ole määritelty. Jos myöhemmin käy ilmi, että lapsi oli poika, niin sitten kyllä on outo sattuma tuo uni... vai onko?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 08:48"]

Meidän naapuri oli niin järkevä, ettei laittanu tänä kesänä ollenkaan uima-allasta pihalleen. Hän sanoi ettei uskalla kun on niin paljon pieniä naapurustossa ja itselläkin. Jokainen tietty vahtii omat lapsensa mutta näin saatiin yksi huoli vähemmäksi! Kiitos naapuri! Olin jo oman hyvin liikkuvaisen ja kiipeilevän melkein 2-vuotiaan vuoksi huolissaan ennen kuin naapuri kertoi ettei laitakaan allasta!

[/quote] ei ole naapurin vika jos hänen tontilleen joku hukkuu. Naapuri toki voi sanoa lähinaapureille että heillä on kesäisin uima-allas vettä täynnä. Mikäli muutenkin jurtellaan mutta jos ei jutella niin ei tarvi sitäkään kertoa.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 08:48"]

Meidän naapuri oli niin järkevä, ettei laittanu tänä kesänä ollenkaan uima-allasta pihalleen. Hän sanoi ettei uskalla kun on niin paljon pieniä naapurustossa ja itselläkin. Jokainen tietty vahtii omat lapsensa mutta näin saatiin yksi huoli vähemmäksi! Kiitos naapuri! Olin jo oman hyvin liikkuvaisen ja kiipeilevän melkein 2-vuotiaan vuoksi huolissaan ennen kuin naapuri kertoi ettei laitakaan allasta!

[/quote] ei ole naapurin vika jos hänen tontilleen joku hukkuu. Naapuri toki voi sanoa lähinaapureille että heillä on kesäisin uima-allas vettä täynnä. Mikäli muutenkin jurtellaan mutta jos ei jutella niin ei tarvi sitäkään kertoa.

[/quote]

Ei tietenkään ole naapurin vika, mutta minusta on ihan hyvä, että naapuri kertoo uima-altaastaan, jos pieniä lapsia asuu lähellä. Kertoo vain sen, että naapuri välittää muistakin.

Tänä kesänä ei muutenkaan ole paljoa tarvinnut rannalla tai altaalla oleskella, joten ei ole suuri menetys, jos jättää altaan laittamatta tänä vuonna.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 08:48"]

Meidän naapuri oli niin järkevä, ettei laittanu tänä kesänä ollenkaan uima-allasta pihalleen. Hän sanoi ettei uskalla kun on niin paljon pieniä naapurustossa ja itselläkin. Jokainen tietty vahtii omat lapsensa mutta näin saatiin yksi huoli vähemmäksi! Kiitos naapuri! Olin jo oman hyvin liikkuvaisen ja kiipeilevän melkein 2-vuotiaan vuoksi huolissaan ennen kuin naapuri kertoi ettei laitakaan allasta!

[/quote] ei ole naapurin vika jos hänen tontilleen joku hukkuu. Naapuri toki voi sanoa lähinaapureille että heillä on kesäisin uima-allas vettä täynnä. Mikäli muutenkin jurtellaan mutta jos ei jutella niin ei tarvi sitäkään kertoa.

[/quote]

Näin. Jos asuinalueelle muutta perhe, missä on pieniä lapsia, ei voi olettaa, että ihmiset tyhjentävät uima-altaansa muutamaksi vuodeksi.

Lapsilla ei ole naapurin pihoille mitään asiaa, vaikk osa niin herkästi olettaakin, että koko kylä tai yhteiskunta kasvattaa

Tietääkö kukaan missä päin sattunut? Tiedän useammankin maatiloilla asuvan perheen joissa pienet kersat vielä itsekkin vahtivat pienempiä. Ja näitä lapsia ei ole vain pari vaan iso sakki yhdessä perheessä. Toivoisin että näistä surullisista hukkumis tapauksista myös otettaisiin oppia eikä annettaisi lapsille liikaa vastuuta vain aikuiset huolehtisivat aikuisen velvollisuudet. En toki tiedä mitä tässä taustalla.

Mutta niin turhia ja surullisia tälläiset.

Ja ylipäätään en ymmärrä miksi niitä lapsia tehdään yli omien resurssien.. Toki näin voi päästä käymään vaikka olisi kyseessä ainokainenkin. Hirveintä mitä sattua saattaa :(

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 09:59"] [quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 22:18"]Itselläni katosi kaksivuotias viime viikolla hetkeksi. Olimme sisällä ja minä menin yläkertaan vessaan. Vessassa ollessani kuulin kuinka ulko-ovi pamahti. Oven piti olla lukossa mutta mieheni oli tavaraa kantaessaan laittanutkin    Lukon kielen alas ja unohtanut sen. Kauheassa paniikissa juoksin pihalle ja löysin tytön pikkuhoususillaan hiekkalaatikosta.  Vahinko tapahtuu niin helposti. Syyllistäminen ei auta. Voimia pienokaisensa menettäneille ja muille empatiakykyä. [/quote] Jos olisi jäänyt auton alle tuona paskalla istumisen aiksns, niin luulenpa, että moni syyttäisi sinua huolimattomuudestasi. Itse otan 2-vuotiaani mukaan vessaan kanssani. Jos joudun tekemään jotain muuta, enkä pysty katsomaan perään joka sekunnin aikana, niin laitan lapsen syöttötuoliin katsomaan lastenohjelmia. [/quote] Ja jos lapsesi putoaa syöttötuolista päälleen ja vammautuu, luulenpa, että moni syyttäisi sinua hulimattomuudestasi. [/quote] Miten lapsi voi pudota syöttötuolista, kun remmit on kiinni? Vai eikö teillä lasta laiteta kiinni tuoliin? Kai käytätte kuitenkin turvavyötä?

[/quote]

Joku kaunis päivä se sinunkin lapsesi oppii sen turvavyön avaamaan. Se voi olla juuri sillä hetkellä, kun olet laittanut lapsen vöihin mennäksesi tekemään jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 18:34"]Kyseinen paikka on tiiviisti asutettua aluetta. Siinä ei tarvitse kuin selän kääntää ja lapsi on jo naapurin altaassa. Minuutti pari riittää. Siinä ihminen varmaan ensin etsii oman pihan, tien ja vasta sitten älyää mennä naapurin tontille. Vai juoksisitko itse ensin naapurin pihalle lastasi etsimään? Mietipä omalle kohdalle ensin sinä joka huutelet.
[/quote]

Mikä alue Torniossa?