Lukion luokkakokous takana. Monelle 25-30v "uraohjukselle" tuntuu olevan kova paikka, jos joku on tyytyväinen olemaan perheen äiti
Katselivat nenän vartta pitkin ja viljelivät ilkeitä kommentteja. Minulla on neljä lasta ja olen naimisissa mieheni kanssa. Epäilen, että oikeasti aika iso osa näistä oli yksinkertaisesti kateellisia.Mies käy meillä ainoana töissä. Voin keskittyä lapsiin ja harrastuksiin. Olemme onnellisesti naimisissa ja uskonnollinen pariskunta. Osallistumme joka viikko seurakuntamme toimintaan. Minulla on oma sivubisnes (myyn käsitöitä). Isolla osalla entisistä luokkakavereista ei ollut lapsia, mutta "hyvä ura" jossain konttorissa työntämässä paperia lokerosta toiseen.. En itse tuomitse ketään, mutta en koskaan vaihtaisi elämääni tuollaiseen.
N28
Kommentit (108)
Et tuomitse, mutta kirjoitat heidän työnsä olevan paperien siirtelyä? Kuulostaa siltä, että olet salaa itse hieman kateellinen heille
En usko, että ovat välttämättä kateellisia. Ihmisillä on vaikeaa toisinaan ymmärtää toisten elämäntyylejä, kuten myös sinulla heidän tapaansa elää.
Meillä oli yläasteen luokkakokous sinä vuonna kun täytettiin 30v. Meitä oli kolme kotiäitiä, jotka olivat täysin tyytyväisiä tilanteeseensa. Suurinosa tosiaan uraa tekeviä ja koulutettuja.
Illan tummetessa alkoi kuulumaan sitten, että joo ukkos pettää sua! Eikö sulla ole mitään kunnianhimoa? Tyydytkö sä oikeasti olemaan vaan vauvakone? Esität vaan, että sulla on kaikki kivasti. jne.
Nyt meillä oli uusi luokkakokous 50v vuonna. Osaa oli kiva nähdä. Meidän lapset ovat nuoria aikuisia ja opiskelevat. Itse olen ollut työelämässä sen viisitoista vuotta ja niin ihan kivaa uraa teen itsekin. Saman miehen kanssa edelleen naimisissa. Edelleenkin elän tyytyväistä ja onnellista elämää.
Se on Suomalaisittan tabu, kun joku sanoo olevansa tyytyväinen. Pakko olla jotain kateellisuutta vai miksi jengi sitten hyökkää ja alkaa tarpeeton arvostelu? Kyllä mä suun soiton kestän, mutta musta olisi ollut kiva viettää mukava ilta ilman puolustelua ja huutelua.
Jälleen kerran sain kuulla esittäväni, ilman mitään perusteluita. Mua oikeasti häiritsee, että noin sanotaan, kun en tiedä miten siihen pitää suhtautua ja mitä se tarkoittaa.
Jep, kyllä nyt ap on se kateellinen aloituksen perusteella. Ja ihan tiedoksi, missään työssä ei nykyaikana työnnetä paperia lokerosta toiseen, asiat hoidetaan ihan sähköisesti (vain yli 70-vuotias voisi kuvitella noin, haisee kyllä provolta tämä).
En ole koskaan ymmärtänyt tätä JOKO TAI -asettelua uraäiti vs. perheenäiti -keskustelussa. Sain itse molemmat, uran ja perheen. Ei tullut helpolla, mutta viihdyn elämässäni näin.
Ehkä vaan tarkastelet elämääsi jotenkin kieroutuneesta vinkkelistä. Oikeasti ketään ei kiinnosta toisten elämä.
Joidenkin kauas opiskelemaan ja töihin lähteneiden on vaikea ymmärtää, että joku toinen on mielellään jäänyt sinne kotipaikkaan ja elää onnellisena. Heille itselleen kaikki merkittävä on tapahtunut muualla, niin luulevat että on jäänyt vastaavasta paitsi jos ei ole tehnyt samaa.
He ovat vaan eri aaltopituudella kanssasi. En minäkään halua olla edes lähellä ihmisiä, joilta en halua vaikutuksia. Lisäksi tulkintasi on aika ilkeämielinen kristityksi.
Mikä ihmeen lukion luokkakokous??? Lukiohan on ollut luokaton jo 30 vuotta eikä niissä ohjausryhmissä juuri kukaan ollut toistensa kanssa tekemisissä kun itse lukion kävin.
Enkä ole kyllä kuullut mistään yläasteen luokkakokouksistakaan.
Itseä vain säälittää se, jos jonkun elämä on pelkästään sitä lastenhoitoa😅 meillä molemmilla omat urat intohimoaloilla asiantuntijoina (ja muuten aivan mahtavat työpaikat, erityisesti sosiaalisen puolen ja hauskanpidon kannalta!), mutta kuitenkin myös paljon muuta. Harrastuksia, elämyksiä, ystäviä, romanttisia lomia, ihanaa arkea kahdestaan yhdessä kotia hoitaen ja ruokaa tehden. Ja muutaman vuoden päästä toivottavasti täysin tasavertaista lapsiarkea, jossa molemmilla myös säilyy ne omankin elämän jutut. Parasta, että kummallakaan ei ole mitään sukupuoliroolia, ja molemmilla on omatkin elämät sen yhteisen lisäksi harmittaa niiden puolesta vaan, jotka passaavat lapsia ja miestä elämäntehtävänään samaan aikaan kun mies mitä todennäköisimmin niitä perinteisiä rooleja toteuttaa myös vähän negatiivisemmassakin mielessä😅
Yrität ole ihmeissäsi heidän käytöksestä, mutta kuullostat kuitenkin ylimieliseltä. Taito se on tuokin. Mutta päivitä nyt varmuuden vuoksi teknologiset taitosi, jos joskus siirryt työelämään. Ajatuksesi toimistotyöstä on 30 vuotta vanhentunutta. Tai keksi parempi trollaus.
pari-kolmekymppisenä luokkakokoukset on vielä urakilpailua ja muuta pätemistä. sivusta olen seurannut anoppini luokkakokouksia. jäljelläolevat 80+ ovat sydämellisiä toisilleen ja onnellisia siitä, että ovat vielä elossa. lastenkin urilla kehuskelu on jo jäänyt taakse, lapsenlapsista iloitaan. elämä on.
Hmm. Mä lopetin luokkakokouksissa käynnin, koska ihmiset puhui siellä niin paljon lapsistaan. Myönnän, että heitin joskus jotain ilkeää. Taustalla oli turhautuminen siihen, että perheelliset vaan jauho sitä omaa juttuaan koko illan eivätkä missään vaiheessa osoittaneet kiinnostusta muiden kuulumisiin/elämäntapaan. Mutta joo, enää ei oo ongelma kun en niissä käy
Työttömyys herättää työssäkäyvissä voimakkaita tunteita, ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Jep, kyllä nyt ap on se kateellinen aloituksen perusteella. Ja ihan tiedoksi, missään työssä ei nykyaikana työnnetä paperia lokerosta toiseen, asiat hoidetaan ihan sähköisesti (vain yli 70-vuotias voisi kuvitella noin, haisee kyllä provolta tämä).
Ei Ap tiedä mitä siellä duunissa tehdään kun on itse nyrkin ja hellän välissä pukertamassa lapsia maailmaan. Ehkä jollain vanhalla koulukaverilla oli nätti kroppa ja kiinnostava, kansainvälinen ura. Ilmankos jäi kaihertamaan!
Ap on miehen malliviemäri ja ylpeä siitä.
Vierailija kirjoitti:
2,5/5 trolli. Liian läpinäkyvä.
Jätä ensi kerralla tuo uskonnollisuus ja "paperien pyörittäminen" pois niin ehkä nappaa paremmin.
Mä sain ne molemmat, uran ja lapset.
Joo, varmaan kadehtivat. Tai sitten säälivät.