Lue keskustelun säännöt.
Onko ok olla kertomatta läheisille syövästä?
05.07.2015 |
Voinhan huomenna jäädä vaikka auton alle, elämä voi päättyä koska vain. En halua, että minua kohdellaan mitenkään erilaisesti vain koska minulla on syöpä. Jos tulee tilanne eteen, että syöpä näyttää taistelun voittavan, silloin voin kertoa.
Minulla ei kuitenkaan ole miestä tai lapsia.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:27"]
Päätät ihan itse. Jos et tarvitse tukea, fyysistä tai henkistä niin älä kerro.
[/quote]
En tarvitse. Netissä voin jakaa kokemuksia muiden syöpäpotilaiden kanssa jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ennuste sinulla on? Missä vaiheessa hoitosi ovat? Voimia!
Ei toki pakko ole kertoa, mutta todennäköisesti teet sillä eniten vahinkoa ihan itsellesi. Itse ainakin haluaisin läheisteni ymmärtävän miksi esimerkiksi voin pahoin hoitojen jälkeen. Valinta on kuitenkin sinun. Voimia!
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:32"]
Millainen ennuste sinulla on? Missä vaiheessa hoitosi ovat? Voimia!
[/quote]
Leikkaus edessä. Ennen leikkausta ei osanneet sanoa saavatko koko syöpää pois ilman, että se aiheuttaisi vahinkoa. Leikkauksen jälkeen olemme viisaampia.
Olisi hyvä kertoa jollekin, joka järjestää asiasi siinä vaiheessa, jos hoito ei enää auta. Kertoa etukäteen toiveesi hoidon ja hoitopaikan suhteen ja kertoa, onko sinulla siihen rahoitusta vai mennäänkö julkisella ja antaa valtakirja rahankäyttöön ja asioidenhoitoon tai hankkia virallinen edunvalvoja.
Toivotaan kuitenkin, että tähän ei sinun tarvitse mennä, vaan hoidot auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:35"]
Ei toki pakko ole kertoa, mutta todennäköisesti teet sillä eniten vahinkoa ihan itsellesi. Itse ainakin haluaisin läheisteni ymmärtävän miksi esimerkiksi voin pahoin hoitojen jälkeen. Valinta on kuitenkin sinun. Voimia!
[/quote]
Asun yksin eikä kukaan ole näkemässä minun voivan pahoin.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:36"]
Olisi hyvä kertoa jollekin, joka järjestää asiasi siinä vaiheessa, jos hoito ei enää auta. Kertoa etukäteen toiveesi hoidon ja hoitopaikan suhteen ja kertoa, onko sinulla siihen rahoitusta vai mennäänkö julkisella ja antaa valtakirja rahankäyttöön ja asioidenhoitoon tai hankkia virallinen edunvalvoja.
Toivotaan kuitenkin, että tähän ei sinun tarvitse mennä, vaan hoidot auttavat.
[/quote]
Minulle on se ja sama, mitä minulle tehdään, kun olen kuollut. En aio mennä saattohoitoon jos tilanne sen vaatisi, siinä tilanteessa kertoisin kyllä läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä mä haluaisin tietää jos jollain läheiselläni on mahdollisesti kuolemaan johtava sairaus. Ehtisin tehdä surutyötä etukäteen, eikä kuolema tulisi niin suurena yllätyksenä ja shokkina. Ei ne välttis sua ala paapomaan, vaan haluavat kenties viettää aikaa kanssasi enemmän.
En kuitenkaan alkaisi sitä suureen ääneen torilla huutelemaan, mut vanhemmat ja sisarukset sekä lähimmille ystäville kertoisinl.
Pitkäaikainen hyvä tuttava/lähes perheystävä jätti kertomatta, loppuun saakka. Alkoi vältellä meitä ja muita. Oli todella ikävä, kun vaan saimme tiedon poismenosta. Toisaalta hänen luonteensa tuntien ymmärränkin ratkaisun.
Toisen ystävän syövästä puhuttiin, tsempattiin ja joskus itkettiinkin yhdessä. Hän parani, ja on jo ollut vuosia terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni todettiin juuri pitkäaikaissairaus, josta tulen kärsimään lopun elämääni (ei sentään syöpä, voimia ap:lle). En välttämättä olisi itse halunnut kertoa sukulaisille, mutta kun tämä on perinnöllinen tauti ja voi aiheuttaa mm. lapsettomuutta, en halunnut kontolleni sitä, että jonkun terveys menee huonoksi tietämättömyyden takia. Tätä on kaikenlisäksi vaikea diagnosoida ja auttoi paljon kun suvusta oli jo muutama tapaus ilmennyt.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:36"]
Olisi hyvä kertoa jollekin, joka järjestää asiasi siinä vaiheessa, jos hoito ei enää auta. Kertoa etukäteen toiveesi hoidon ja hoitopaikan suhteen ja kertoa, onko sinulla siihen rahoitusta vai mennäänkö julkisella ja antaa valtakirja rahankäyttöön ja asioidenhoitoon tai hankkia virallinen edunvalvoja.
Toivotaan kuitenkin, että tähän ei sinun tarvitse mennä, vaan hoidot auttavat.
[/quote]
Minulle on se ja sama, mitä minulle tehdään, kun olen kuollut. En aio mennä saattohoitoon jos tilanne sen vaatisi, siinä tilanteessa kertoisin kyllä läheisille.
[/quote]
Tuota noin. Olen itse hoitanut läheiseni hautaan, syöpä vei. Se saattohoito on kivunlievitystä ja ne kivut ovat helvetilliset. Et välttämättä saa otettua itse edes lääkettä ennen kuin lääke vaikuttaa -> tarvitset siihen apua. Muuten makaat tuskissasi ulosteissasi yksin kotonasi kunnes kuolet nestehukkaan ja kipuihin. Anteeksi karu ja suora ilmaisu, mutta näin ainakin meillä olisi tapahtunut, jos kukaan ei olisi tiennyt eikä ollut hoitamassa asioita. Se loppu voi olla tosi nopea ja raju, siinä vaiheessa ei oikein enää ehdi alkaa järjestellä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm. Mieti, mikä on perimmäimen motiivisi. Sanot, että et halua sääliä ja tulla tulkituksi pelkästään syöpäsi kautta. Se on varmaan oikea motiivi, muttei välttämättä ainoa. Oletko varma, että et myös halua leikkiä martyyriä ja ajatella, että "tietäisipä tuokin, niin ei tuolla lailla kohtelisi minua,,."?
Anteeksi, että olen suorasanainen, mutta vakava sairaus EI jalosta ihmistä, vaan kärjistää helposti luonteenpiirteitä ja saa esille myös aika ikäviä puolia ja tunteita ja käytöstä.
Jos aidosti haluat helpottaa oloasi ja kohentaa kykyäsi selviytyä sairaudesta, niin älä ihmeessä kerro. Mutta jos lähinnä haluat kiillottaa omaa erinomaisuuttasi ja lisätä negatiivisia tuntemuksia läheisiäsi kohtaan vaalimalla sairauttasi, mieti asiaa uudelleen. Että näin urhea MINÄ olen, ja sikamaisia nuo omaiseni...
Kertominen ei ole pelkuruutta tai muiden hyväksikäyttöä. Sinulla on oikeus pyytää ja saada tukea omaisiltasi. Omaisillasi on myös oikeus sitä antaa, ja heillä on myös oikeus kuulla sairaudesta, joka vaikuttaa heidän läheisen omaisensa vointiin ja elämään! Jos he kuulevat jälkikäteen, että sinulla oli rankka syöpä, etkä heille halunnut siitä kertoa, he loukkaantuvat, koska kokevat, että et luota heihin, etkä halua heitä lähellesi.
En tietenkään tunne omaisiasi, ehkä sinulla on hyvätkin syyt pitää heitä loitolla.
Mutta oman kokemukseni mukaan ensin omaiset ja ystävät hössöttävät, kun kuulevat syövästä. Jos heille sanoo, että ei halua puhua asiasta ja haluaa tulla kohdelluksi mahdollisimman normaalisti, älykkäät ihmiset ainakin ymmärtävät tämän toiveen kyllä.
Ehkä kannattaisi luottaa lähimpiinsä ja uskaoa, että he osaavat suhtautua asiaan oikein.
Mun äiti sairastui syöpään kun olin ala-asteella ja päätti yhdessä isän kanssa jättää kertomatta lapsille (kaksi pikkusisarustani olivat vielä alle kouluikäisiä tuolloin). Sain lopulta tietää kaveriltani asiasta koska kaverini äiti oli mun äidin läheinen ystävä ja ne oli keskustellut äitini syövästä niin että kaverini (vahingossa, aikuisten tietämättä) kuuli. Ja joo, reagoin siihen aika voimakkaasti. Se oli ihan hirveetä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tehköön päätöksen kertomisesta itse.
Jos päättää kertoa yhdelle, niin pitää varautua siihen, että tuollainen on todella suuri salaisuus pitää. Ystävälläkin voi olla tarve jutella jonkun kanssa tilanteesta.
Minä en kertonut ja se oli hyvä ratkaisu. En olisi jaksanut sitä sääliä ja hössötystä. En mä nyt muutenkaan jaa sairaustietojani eteenpäin, ne on oma asiani.
Kunhan et tee sitä ylpeydestä. Mieti vielä, tulet luultavasti tarvitsemaan apua.
Äh. Ei syöpä välttämättä vie ihmistä huonoon kuntoon. Minäkään en pitänyt koko syövän aikana kuin yhden ainoan sairauslomaviikon (leikkauksen jälkeen). Apua en tarvinnut keneltäkään muulta kuin sairaalan henkilökunnalta.
Miten selität läheisillesi kun hiukset lähtevät päästäsi?
Kerrotaan nyt, että isälläni on kuolemaan johtava sairaus ja tällä hetkellä ennuste on alle vuoden. Tulen jäämään ilman isää 27-vuotiaana.
Isäni ei itse kerro tästä, vaan sain kuulla ainoalta ihmiseltä jolle hän kertoi. Lapsilleen ei halua sanoa.
En ole kertonut isälle, että tiedän. Hänen kanssaan jutellaan kaikesta mukavasta ja muistellaan lapsuuden parhaita hetkiä. Yksin ollessa sitten yritän jotenkin ymmärtää, että pian isää ei enää ole.
Nyt se vaikeuttaa jo sen verran, että tänään oli tarkoitukseni mennä käymään, mutten pystynyt. En pystynyt edes soittamaan. Haluaisin vain puhua isän kanssa asiasta suoraan ja kertoa, että jään kaipaan häntä todella paljon, ja tuntuu että jään yksin tänne kun hän kuolee. Mutta en voi kertoa, koska minun ei kuuluisi asiasta tietää.
Ymmärrän, että isäkin varmasti ajattelee kuten sinäkin ap, eli ei halua tehdä asiasta numeroa ja mielummin haluaa viettää viimeiseet ajat iloisissa merkeissä, eikä niin että puheet pyörivät tulevan poismenon ympärillä. Mutta olisi paljon helpompaa pystyä edes pari kertaa puhumaan asiasta, jottei kaikki jää sanomatta jos lähtö tuleekin äkillisesti paljon aiemmin.
Päätät ihan itse. Jos et tarvitse tukea, fyysistä tai henkistä niin älä kerro.