Lue keskustelun säännöt.
En jaksa töissä.... Olenko ihmisenä viallinen?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan "asennoitumalla" puhallettua ilmapalloon sen verran täytettä, että pystyn aamuisin vääntäytymään läppärin ääreen.
Jo ennen ensimmäistäkään päivän työtehtävää ne vähätkin ilmat on kuitenkin pihalla. Valun tuolissani, nukahdan, säpsähdän hereille, nukahdan... Saan jotain epämääräistä aikaiseksi vasta juuri ennen deadlinea.
Henkistä energiaa tuhlaantuu siihen, että yritän saada tekemiseni raportoitua niin, että näytän ahkeralta.
Eihän tässä hyvin tule käymään. Olen äärimmäisen ahdistunut. Ja stressaantunut. Stressaantunut vaikka en käytännössä tee oikein mitään. Lisäksi tietysti häpeän, koska olen tiimin riippakivi. Työyerveyteen en uskalla mennä, koska pomolle olen aina paljastumisen pelossa esittänyt, että kaikki on hyvin. Koeaikana en kokenut, että olisi muuta vaihtoehtoa ollutkaan, koska väkeä irtisanottiin koeajalla surutta.
Koeaikana stressasin itsekin työsuhteen päättymisestä, kun edeltäjällä olivat silloin hommat menneet viikseen. En ehtinyt miettiä onko työ minulle sopiva vai ei. Koeajan jälkeen todellisuus on paljastunut: ei ole sopiva työ, vaikka työnantaja toisin kokeekin. Olen koko ajan loppuunpalamisen kynnyksellä.
Pelkään tismalleen samaa.
Koko työroolini on epämääräinen ja olen hämmästynyt, miten helposti käsiä heiluttelemalla ja paskaa puhumalla saan asiat näyttämään siltä, kuin olisin hyväkin rekrytointi. Siis saan osakseni innostunutta ihastelua ihan päättömistäkin lausahduksistani, jotka saan kuulostamaan vakuuttavilta.
Pelkästä huijarisyndroomasta ei ole kyse, koska en ihan oikeasti pysty objektiivisesti kertomaan, mitä hyödyllistä olisin saanut aikaiseksi. Aivan samoin kuin sinulla, työnantaja tuntuu kuitenkin ajattelevan, että olen täydellinen match tehtävään.
Kafkamaisuutta lisää, että en hakenut nykyiseen työhöni. Olin työttömänä ja hr-konsultti otti yhteyttä. En tietenkään voinut (enkä halunnut) tarjotusta työstä kieltäytyä.
Mietin samoin: muutaman vuoden voisin tässä tehtävässä varmaan käyttää puhumalla päämääristä, tavoitetiloista jne. Sen jälkeen sitten väistämättä paljastuu, että olemattomilla resursseilla ei ihmeitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan "asennoitumalla" puhallettua ilmapalloon sen verran täytettä, että pystyn aamuisin vääntäytymään läppärin ääreen.
Jo ennen ensimmäistäkään päivän työtehtävää ne vähätkin ilmat on kuitenkin pihalla. Valun tuolissani, nukahdan, säpsähdän hereille, nukahdan... Saan jotain epämääräistä aikaiseksi vasta juuri ennen deadlinea.
Henkistä energiaa tuhlaantuu siihen, että yritän saada tekemiseni raportoitua niin, että näytän ahkeralta.
Eihän tässä hyvin tule käymään. Olen äärimmäisen ahdistunut. Ja stressaantunut. Stressaantunut vaikka en käytännössä tee oikein mitään. Lisäksi tietysti häpeän, koska olen tiimin riippakivi. Työyerveyteen en uskalla mennä, koska pomolle olen aina paljastumisen pelossa esittänyt, että kaikki on hyvin. Koeaikana en kokenut, että olisi muuta vaihtoehtoa ollutkaan, koska väkeä irtisanottiin koeajalla surutta.
Koeaikana stressasin itsekin työsuhteen päättymisestä, kun edeltäjällä olivat silloin hommat menneet viikseen. En ehtinyt miettiä onko työ minulle sopiva vai ei. Koeajan jälkeen todellisuus on paljastunut: ei ole sopiva työ, vaikka työnantaja toisin kokeekin. Olen koko ajan loppuunpalamisen kynnyksellä.
Pelkään tismalleen samaa.
Koko työroolini on epämääräinen ja olen hämmästynyt, miten helposti käsiä heiluttelemalla ja paskaa puhumalla saan asiat näyttämään siltä, kuin olisin hyväkin rekrytointi. Siis saan osakseni innostunutta ihastelua ihan päättömistäkin lausahduksistani, jotka saan kuulostamaan vakuuttavilta.
Pelkästä huijarisyndroomasta ei ole kyse, koska en ihan oikeasti pysty objektiivisesti kertomaan, mitä hyödyllistä olisin saanut aikaiseksi. Aivan samoin kuin sinulla, työnantaja tuntuu kuitenkin ajattelevan, että olen täydellinen match tehtävään.
Kafkamaisuutta lisää, että en hakenut nykyiseen työhöni. Olin työttömänä ja hr-konsultti otti yhteyttä. En tietenkään voinut (enkä halunnut) tarjotusta työstä kieltäytyä.
Mietin samoin: muutaman vuoden voisin tässä tehtävässä varmaan käyttää puhumalla päämääristä, tavoitetiloista jne. Sen jälkeen sitten väistämättä paljastuu, että olemattomilla resursseilla ei ihmeitä tehdä.
Kai nykyään vain joka työpaikkaan yritetään rekrytoida Jeesusta sillä ajatuksella, että
se todellinen ihmeidentekijä ruokkii viidellä leivällä ja kolmella kalalla väkijoukot.
Vierailija kirjoitti:
Superihminen pitäisi olla, muu ei kelpaa. Välillä mietin, heittäytyisikö yhteiskunnan elätiksi, vielä kun se onnistuu.
Ajatus pakkotyönhausta kauhistuttaa. Työnantajat tarjoavat työttömille työtä todella surkeilla ehdoilla.
Ap saako kysyä mitä työtä teet? Itsellä samoja ongelmia, en meinaa millään jaksaa. Oon asiakaspalvelussa, osa ihmisistä vaan niin raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Ap saako kysyä mitä työtä teet? Itsellä samoja ongelmia, en meinaa millään jaksaa. Oon asiakaspalvelussa, osa ihmisistä vaan niin raskaita.
Olen asiantuntijatehtävissä. Lähtökohtaisesti organisaation ulkopuolelta saamani palaute on usein aika raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap saako kysyä mitä työtä teet? Itsellä samoja ongelmia, en meinaa millään jaksaa. Oon asiakaspalvelussa, osa ihmisistä vaan niin raskaita.
Olen asiantuntijatehtävissä. Lähtökohtaisesti organisaation ulkopuolelta saamani palaute on usein aika raskasta.
Nyyh.
Ikävää että tämä pilasi iltasi. Ehkä keksit palstailun tilalle muita harrastuksia?
Ymmärrän väsymyksen, en jaksaisi itsekään mitään tylsiä duunarihommia pakotettuna johonkin työvuorolistaan ja kellokorttiin.
Ihanaa olla omassa, luovassa ammatissa, jossa saan tehdä oman aikataulun mukaan asiat omalla tavallani. Tiedän olevani onnekas, että tämä on kohdallani onnistunut. Toki ahkeroin välillä ihan hiki hatussa. Inspiraatio 5% ja loput perspiraatiota. Olen siis kiitollinen ja siunattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.
Kommentti suorastaan henkii mielenrauhaa. Onko sinulla kaikki ok?
Miksi tästä asiasta ei puhuta julkisuudessa, ajankohtaisohjelmmissa, lehtien lööpeissä, uutisissa, eduskunnan kyselytunneilla?! Tämä on oikeasti iso ja vakava asia, ja pahenee vain koko ajan. Tälle pitää tehdä jotain, ennenkuin meiltä Suomesta oikeasti loppuu työkykyiset ihmiset!!
t. itsekin vakavaan työuupumiseen sairastunut, jota ahdistaa kun koko ajan joka paikassa pitäisi olla vaan tehokas ja tuottava ja huomenna sitten vielä tehokkaampi ja tuottavampi kuin tänään jne. Ikuinen oravanpyörä, joka vain kiihtyy ja kiihtyy. Mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssä tuntee itsensä orjaksi joten juu eihän sitä jaksa.
Maailma on tosi väsyttävä. Joka tuutista tursuaa jotain huonoja hälyttäviä uutisia ja kurjuutta. En jaksaisi enää oikein mitään. Haluan vain olla mökillä ja tuijottaa metsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä asiasta ei puhuta julkisuudessa, ajankohtaisohjelmmissa, lehtien lööpeissä, uutisissa, eduskunnan kyselytunneilla?! Tämä on oikeasti iso ja vakava asia, ja pahenee vain koko ajan. Tälle pitää tehdä jotain, ennenkuin meiltä Suomesta oikeasti loppuu työkykyiset ihmiset!!
t. itsekin vakavaan työuupumiseen sairastunut, jota ahdistaa kun koko ajan joka paikassa pitäisi olla vaan tehokas ja tuottava ja huomenna sitten vielä tehokkaampi ja tuottavampi kuin tänään jne. Ikuinen oravanpyörä, joka vain kiihtyy ja kiihtyy. Mikään ei riitä.
Siinä taas yksi suorittava akka joka on takuulla itkenyt terpiassa ”uupumuksesta” vuosia 🤣
Vierailija kirjoitti:
Ap saako kysyä mitä työtä teet? Itsellä samoja ongelmia, en meinaa millään jaksaa. Oon asiakaspalvelussa, osa ihmisistä vaan niin raskaita.
Itse myös asiakaspalvelussa teollisuudessa asiantuntijana. En ymmärrä miten ihmiset pystyvät oksentamaan pahan olon asiakaspalvelijaan.
Saan myös haukut lisäksi omasta firmasta. Omia paskoj fiiliksiä ei voi jakaa työyhteisössä.
Potkuja ei ole kuitenkaan tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole viallinen.Hae saitsua,siihen sinulla oikeus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä asiasta ei puhuta julkisuudessa, ajankohtaisohjelmmissa, lehtien lööpeissä, uutisissa, eduskunnan kyselytunneilla?! Tämä on oikeasti iso ja vakava asia, ja pahenee vain koko ajan. Tälle pitää tehdä jotain, ennenkuin meiltä Suomesta oikeasti loppuu työkykyiset ihmiset!!
t. itsekin vakavaan työuupumiseen sairastunut, jota ahdistaa kun koko ajan joka paikassa pitäisi olla vaan tehokas ja tuottava ja huomenna sitten vielä tehokkaampi ja tuottavampi kuin tänään jne. Ikuinen oravanpyörä, joka vain kiihtyy ja kiihtyy. Mikään ei riitä.
Siinä taas yksi suorittava akka joka on takuulla itkenyt terpiassa ”uupumuksesta” vuosia 🤣
Mikä on sinun ongelmasi? Ikävää, että voit noin huonosti, että paha olo pitää purkaa ventovieraille kuittailemalla.
Vierailija kirjoitti:
Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.
Mitäpä muuta tämä ketju todistaa kuin tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.
Mitäpä muuta tämä ketju todistaa kuin tätä.
Kukaan kirjoittaja ei ole maininnut sukupuoltaan, mutta vähät tosiasioista, kunhan sinä saat vaahdota.
Kyllä on vakuuttavaa, kun miesasiamies ulisee naisista vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.
Kommentti suorastaan henkii mielenrauhaa. Onko sinulla kaikki ok?
Sinun on aika ottaa illan rauhoittavat lääkkeet, se ”mielenrauha” kun on sinulle niin tärkeää 😆
Pelkään tismalleen samaa.
Koko työroolini on epämääräinen ja olen hämmästynyt, miten helposti käsiä heiluttelemalla ja paskaa puhumalla saan asiat näyttämään siltä, kuin olisin hyväkin rekrytointi. Siis saan osakseni innostunutta ihastelua ihan päättömistäkin lausahduksistani, jotka saan kuulostamaan vakuuttavilta.
Pelkästä huijarisyndroomasta ei ole kyse, koska en ihan oikeasti pysty objektiivisesti kertomaan, mitä hyödyllistä olisin saanut aikaiseksi. Aivan samoin kuin sinulla, työnantaja tuntuu kuitenkin ajattelevan, että olen täydellinen match tehtävään.
Kafkamaisuutta lisää, että en hakenut nykyiseen työhöni. Olin työttömänä ja hr-konsultti otti yhteyttä. En tietenkään voinut (enkä halunnut) tarjotusta työstä kieltäytyä.