En jaksa töissä.... Olenko ihmisenä viallinen?

Jos naiset eivät kestäisi vaativissa työtehtävissä Suomella menisi vielä heikommin kuin nyt. En puhu nyt hallituksesta kuitenkaan.

Et.

Tämä maailma sen sijaan on ja meno käy koko ajan vain hullummaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Kommentti suorastaan henkii mielenrauhaa. Onko sinulla kaikki ok?

Sinun on aika ottaa illan rauhoittavat lääkkeet, se ”mielenrauha” kun on sinulle niin tärkeää 😆

Komensiko äiti poikansa jo iltapuuhiin? Hyvää yötä vain. Uni tekee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Mitäpä muuta tämä ketju todistaa kuin tätä.

Varsinkin kun tämän kaltaisia aloituksia on palstalla ollut varmaan satoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan "asennoitumalla" puhallettua ilmapalloon sen verran täytettä, että pystyn aamuisin vääntäytymään läppärin ääreen.

Jo ennen ensimmäistäkään päivän työtehtävää ne vähätkin ilmat on kuitenkin pihalla. Valun tuolissani, nukahdan, säpsähdän hereille, nukahdan... Saan jotain epämääräistä aikaiseksi vasta juuri ennen deadlinea.

Henkistä energiaa tuhlaantuu siihen, että yritän saada tekemiseni raportoitua niin, että näytän ahkeralta.

Eihän tässä hyvin tule käymään. Olen äärimmäisen ahdistunut. Ja stressaantunut. Stressaantunut vaikka en käytännössä tee oikein mitään. Lisäksi tietysti häpeän, koska olen tiimin riippakivi. Työyerveyteen en uskalla mennä, koska pomolle olen aina paljastumisen pelossa esittänyt, että kaikki on hyvin. Koeaikana en kokenut, että olisi muuta vaihtoehtoa ollutkaan, koska väkeä irtisanottiin koeajalla surutta.

Koeaikana stressasin itsekin työsuhteen päättymisestä, kun edeltäjällä olivat silloin hommat menneet viikseen. En ehtinyt miettiä onko työ minulle sopiva vai ei. Koeajan jälkeen todellisuus on paljastunut: ei ole sopiva työ, vaikka työnantaja toisin kokeekin. Olen koko ajan loppuunpalamisen kynnyksellä.

Huoli toimeentulon äkillisestä päättymisestä saa työntekijän ponnistelemaan tosissaan. En usko, että moni silloin paineen alla kykenee miettimään onko työ sopiva vai ei.

Työntekijä toimeentulo heikkenee joka tapauksessa ikävällä tavalla, kun hän aikanaan jää eläkkeelle.  Paitsi tietenkin niillä, joilla oli hyvä palkka monta vuotta.  Itse koen, että meitä on ikävällä tavalla petetty, kun etukäteen ei varoitettu siitä miten vähän eläkettä työtä tehnyt lopulta saa käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Mitäpä muuta tämä ketju todistaa kuin tätä.

Varsinkin kun tämän kaltaisia aloituksia on palstalla ollut varmaan satoja.

Seuraatko mitään länsimaisia uutissivustoja muuten kuin vaihtoehtomediassa? Työuupumus on nykyään iso ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Mitäpä muuta tämä ketju todistaa kuin tätä.

Varsinkin kun tämän kaltaisia aloituksia on palstalla ollut varmaan satoja.

Seuraatko mitään länsimaisia uutissivustoja muuten kuin vaihtoehtomediassa? Työuupumus on nykyään iso ongelma.

Tottakai on, koska naiset kautta maailman ovat jättäneet kotirouvan työt ja lähteneet toimistolle angsteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Mitäpä muuta tämä ketju todistaa kuin tätä.

Varsinkin kun tämän kaltaisia aloituksia on palstalla ollut varmaan satoja.

Seuraatko mitään länsimaisia uutissivustoja muuten kuin vaihtoehtomediassa? Työuupumus on nykyään iso ongelma.

Tottakai on, koska naiset kautta maailman ovat jättäneet kotirouvan työt ja lähteneet toimistolle angsteineen.

Ohje työpaikan ilnoitustaululla: "Älä paini mudassa sian kanssa. Sivulliset eivät erota teitä toisistaan."

Sopii tähän täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Mitäpä muuta tämä ketju todistaa kuin tätä.

Varsinkin kun tämän kaltaisia aloituksia on palstalla ollut varmaan satoja.

Seuraatko mitään länsimaisia uutissivustoja muuten kuin vaihtoehtomediassa? Työuupumus on nykyään iso ongelma.

Tottakai on, koska naiset kautta maailman ovat jättäneet kotirouvan työt ja lähteneet toimistolle angsteineen.

Ohje työpaikan ilnoitustaululla: "Älä paini mudassa sian kanssa. Sivulliset eivät erota teitä toisistaan."

Sopii tähän täydellisesti.

Aika loukkaavasti siellä sairaalassa puhutte potilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Mitäpä muuta tämä ketju todistaa kuin tätä.

Varsinkin kun tämän kaltaisia aloituksia on palstalla ollut varmaan satoja.

Seuraatko mitään länsimaisia uutissivustoja muuten kuin vaihtoehtomediassa? Työuupumus on nykyään iso ongelma.

Tottakai on, koska naiset kautta maailman ovat jättäneet kotirouvan työt ja lähteneet toimistolle angsteineen.

Ohje työpaikan ilnoitustaululla: "Älä paini mudassa sian kanssa. Sivulliset eivät erota teitä toisistaan."

Sopii tähän täydellisesti.

Aika loukkaavasti siellä sairaalassa puhutte potilaista.

Ilmeisesti kolahti sinuun? Missä olet ollut hoidettavana? Se selittääkin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile muuttaa asennettasi työhön ja sen tekemiseen. Yritä myös miettiä mikä olisi sellainen työ missä viihtyisit.

Vaikka yksilö kuinka yrittäisi muuttaa asennettaan, niin se ei auta. Asennemuutoksen pitäisi lähteä ylemmästä tahosta. Työntekijöiltä yksinkertaisesti vaaditaan nykyään liikaa ja ihmiset väsyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile muuttaa asennettasi työhön ja sen tekemiseen. Yritä myös miettiä mikä olisi sellainen työ missä viihtyisit.

Vaikka yksilö kuinka yrittäisi muuttaa asennettaan, niin se ei auta. Asennemuutoksen pitäisi lähteä ylemmästä tahosta. Työntekijöiltä yksinkertaisesti vaaditaan nykyään liikaa ja ihmiset väsyvät.

Olen täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Emmäkään jaksa. Mietin taas keinoja pitää breikkiä työelämästä...

Kuka oikeasti jaksaa. Jos alkaa miettimään niin tavallinen työntekijä ei ole kummoinen pelinappula. On myös kiusaamista jne. Mutta opettele laittamaan työrooli päälle kun menet sinne. Luulen, et on vähän osattava teeskennellä.

Mutta olen myös sitä mieltä, että breikki välillä, esim. opintovapaa on hyvä idis. Itsekin näitä mietin.

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Rollipoikako lohkasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan "asennoitumalla" puhallettua ilmapalloon sen verran täytettä, että pystyn aamuisin vääntäytymään läppärin ääreen.

Jo ennen ensimmäistäkään päivän työtehtävää ne vähätkin ilmat on kuitenkin pihalla. Valun tuolissani, nukahdan, säpsähdän hereille, nukahdan... Saan jotain epämääräistä aikaiseksi vasta juuri ennen deadlinea.

Henkistä energiaa tuhlaantuu siihen, että yritän saada tekemiseni raportoitua niin, että näytän ahkeralta.

Eihän tässä hyvin tule käymään. Olen äärimmäisen ahdistunut. Ja stressaantunut. Stressaantunut vaikka en käytännössä tee oikein mitään. Lisäksi tietysti häpeän, koska olen tiimin riippakivi. Työyerveyteen en uskalla mennä, koska pomolle olen aina paljastumisen pelossa esittänyt, että kaikki on hyvin. Koeaikana en kokenut, että olisi muuta vaihtoehtoa ollutkaan, koska väkeä irtisanottiin koeajalla surutta.

Koeaikana stressasin itsekin työsuhteen päättymisestä, kun edeltäjällä olivat silloin hommat menneet viikseen. En ehtinyt miettiä onko työ minulle sopiva vai ei. Koeajan jälkeen todellisuus on paljastunut: ei ole sopiva työ, vaikka työnantaja toisin kokeekin. Olen koko ajan loppuunpalamisen kynnyksellä.

Pelkään tismalleen samaa.

Koko työroolini on epämääräinen ja olen hämmästynyt, miten helposti käsiä heiluttelemalla ja paskaa puhumalla saan asiat näyttämään siltä, kuin olisin hyväkin rekrytointi. Siis saan osakseni innostunutta ihastelua ihan päättömistäkin lausahduksistani, jotka saan kuulostamaan vakuuttavilta.

Pelkästä huijarisyndroomasta ei ole kyse, koska en ihan oikeasti pysty objektiivisesti kertomaan, mitä hyödyllistä olisin saanut aikaiseksi. Aivan samoin kuin sinulla, työnantaja tuntuu kuitenkin ajattelevan, että olen täydellinen match tehtävään.

Kafkamaisuutta lisää, että en hakenut nykyiseen työhöni. Olin työttömänä ja hr-konsultti otti yhteyttä. En tietenkään voinut (enkä halunnut) tarjotusta työstä kieltäytyä.

Mietin samoin: muutaman vuoden voisin tässä tehtävässä varmaan käyttää puhumalla päämääristä, tavoitetiloista jne. Sen jälkeen sitten väistämättä paljastuu, että olemattomilla resursseilla ei ihmeitä tehdä.

Nimenomaan! Toivottavasti saan CV:hen väännettyä sen kokemuksen sellaiseen muotoon, että pääsisin johonkin mielekkääseen työhön. Ja jos joku piti epärealistisena tuota, että hr-konsultti otti työttömään yhteyttä, niin minut haluttiin aluksi harjoittelijaksi. En minä muuten olisi sinne "päässyt".

Onhan se vaikeaa herkkänä, ujona, ja "erilaisena" masentuneena kestää työelämää, "feikata" sosiaalisuus ja kaikki muukin... Kyllä siinä tulee burn out aina ja sairaslomalle joutuu kun ei keho kestä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten hermot eivät kestä vaativaa työtä.

Tai haasteellista seurustelukumppania. Nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile muuttaa asennettasi työhön ja sen tekemiseen. Yritä myös miettiä mikä olisi sellainen työ missä viihtyisit.

Vaikka yksilö kuinka yrittäisi muuttaa asennettaan, niin se ei auta. Asennemuutoksen pitäisi lähteä ylemmästä tahosta. Työntekijöiltä yksinkertaisesti vaaditaan nykyään liikaa ja ihmiset väsyvät.

Tämä näkyy yhteiskunnallisen keskustelun kaikilla tasoilla. Jaksaminen nähdään lähes aina yksilötason asiana. Toinen ääripää oli 70-luvulla, kun partasuiset sosiologit pyörivät siellä täällä saarnaamassa rakenteellisista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vaikeaa herkkänä, ujona, ja "erilaisena" masentuneena kestää työelämää, "feikata" sosiaalisuus ja kaikki muukin... Kyllä siinä tulee burn out aina ja sairaslomalle joutuu kun ei keho kestä enää. 

Työelämässä pitäisi huomioida ihmisten erilaisuus nykyistä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vaikeaa herkkänä, ujona, ja "erilaisena" masentuneena kestää työelämää, "feikata" sosiaalisuus ja kaikki muukin... Kyllä siinä tulee burn out aina ja sairaslomalle joutuu kun ei keho kestä enää. 

Työelämässä pitäisi huomioida ihmisten erilaisuus nykyistä paremmin.

Moni ei jaksa, kun ihmisistä vain yritetään töissä tiristää mahdollisimman tehokkaasti kaikki irti.