Miten ihmeessä enemmistö jaksaa käydä töissä päivästä toiseen, vuosikymmenestä toiseen?

Ne jotka eivät ole keikkuneet burnoutin partaalla, tuppaavat ajatella, että "jaksaminen" tarkoittaa viitsimistä, siis asenneasiaa. Minä en mitään muuta niin toivoisi kuin työssä jaksamista, joten asenteeni tai työmoraalini tuskin on se juurisyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa saisi saman elintason palveluina valtiolta kotona lorvimalla.

Suomalaiset tykkää maksella veroja. Suurin osa käy työssä jotta voi maksella veroja. Veroilla elätetään mm poliitikkoja ja varsinkin sosialistipoliitikkoja joilla tuskin olisi muuta työtä paitsi ehkä valtion viroissa.

Kerro ihmeessä mistä palvelusta saa käteen 4000€/kk kotona lorvimalla. Vaihdan heti huomenna sinne. 

Puolet suomalaisista alle 3000 €/kk - verot. Siitä ei paljoa jää enempää käteen kuin niillä jotka elävät täällä ilmaiseksi muiden elätteinä.

Täällä on lääkäripalvelut niin huonot, että ei pääse lääkäriin. Työttömänä ei ole varaa yksityiseen. Terveyskeskuksessa eivät tarjoa kuin hoitajien vastaanotto ja. Moni asia kroonistuu ja pitkittyy. Näin kävi minunkin kohdalla. Nyt ollaan sitten sairaana kotona. Kiitos tämän yhteiskunnan toimimattomuuden.

Passiivisuus ei tee yhtäkään ihmistä onnelliseksi. Töissä käyminen on paljon järkevämpää kuin vaikkapa ajan kuluttaminen palstailemalla. Ja pitää olla rehellisesti aika paska työpaikka, jos sieltä löytyy yhtä paljon katkeruutta ja pahaa oloa kuin täältä. 

En tiedä. Elämässä on niin paljon muutakin sisältöä. Mä teen töitä la ja su 12 tunnin vuorot. Sen jaksan ja sillä elää.

Mulla ei töissä ole juuri mitään sosiaalisia kontakteja, eikä suoraa asiakaspalvelua. Joskus tuntuu, että olisi kiva nähdä enemmän ihmisiä, joskus taas ihan kiva että saa olla enimmäkseen omissa oloissaan. Pomo on paikalla joskus, joskus ei ja yksi tekee gradua nurkassa, ei ole oikein mitään yhteistä puhuttavaa hänen kanssaan.  Välillä olen täysin yksin kokonaisia päiviä. Pidän kyllä työstäni ja siitä, että se on hyvin itsenäistä ja jos jättäisin töitä tekemättä, näkyisi välittömästi.  

Kyllä se palkka on kiva juttu. Tuo turvaa. Oon ollut työtön, enkä nauttinut hetkeäkään.  Ei mulla tekemisen puutetta ollu, mutta kaipasin sellaista asiaa kuin palkka ja meidän suvussa nyt ei vaan sovi olla työttömänä.  

Mielummin tunneköyhä robotti kuin

sossun tuilla elävä loinen.

Elämä maksaa ja ihmisen on tehtävä töitä sen eteen.

Minusta kaikki sosiaalituet pitäisi lakkauttaa.

siksi kun siitä saa rahaa ja mitä pidempään vuosia käy töissä, sen enemmän on rahaa ja voi vähentää työssä oloaan ja silti tulee enemmän rahaa kokoajan. Sitten voi lopettaa ne työt vuosia ennen eläkeikää. Kaikki on maksettu, eikö velkaa ole. Noin pitää olla jo ennenkin täyttää 50v.

Eikä tarkoita sitä, että pitäisi kitkuttaa koko ajan säästäen....elää voi ihan normaalisti koko ajan.

Olen nähnyt yyteet, potenut burnoutit ja boredoutit. Jaksan vuosikymmen toisen perään siksi ettei päiväni tai vuoteni ole samanlaisia.

Varsinkin nyt jaksan, koska olen työyhteisössä, jossa työnteko on hauskaa. Ei tuloskyttäystä, vaan joustoa ja aitoja ammattilaisia tekemässä tätä osana koneistoa.

Eli meillä on nyt hyvä johto, joka ymmärtää miten tulos syntyy ja osaa toteuttaa sen käytännössä.

Ja tämä juna kulkee! Terveiset ihanille!

Olen jäänyt sairaseläkkeelle alle 30-vuotiaana ja ainakin minä elän pienellä eläkkeelläni hyvin täyttä ja onnellista elämää. Todella ihmetyttää nuo kommentit "kotona makaamisesta". Toki kotona tulee maattua silloin kun ei voinnin puolesta muuhun pysty, mutta muuten elämäni on aktiivista. Eikä onnelliseen ja merkitykselliseen elämään paljoa rahaa tarvi. Ulkoilen paljon, luen valtavasti kirjoja, opiskelen itsenäisesti mitä milloinkin huvittaa esim kieliä, historiaa, luonnontieteitä, psykologiaa, käytännön taitoja, käyn työväenopiston edullisilla kursseilla harrastamassa ja oppimassa, kierrän kirpputoreja, teen kaikkea luovaa, vietän aikaa läheisten ihmisten kanssa (mm. ystävät, isovanhemmat, sukulaislapset), syksyllä sienestän ja marjastan, kesällä hoidan kasvimaata jne. Matkustellutkin olen pienellä budjetilla, välillä pitkiäkin aikoja putkeen.

En väheksy myöskään työn elämään tuomaa merkitystä, mutta ei työnteon lopettaminen tarkoita välttämättä sängyn pohjalle jäämistä.

Valitettavasti koko työ-asetelma on e-l-i-i-t-i-n hienosti rakentama orjuus-järjestelmä jossa veronmaksajat puurtavat päivittäin jotta pienen rikkaiden ryhmän yksityistilelle siirtyy omaisuutta... käsittämätöntä että 95% ei kyseenalaista sitä että 5% väestöstä vie kaiken omaisuuden...

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa saisi saman elintason palveluina valtiolta kotona lorvimalla.

Suomalaiset tykkää maksella veroja. Suurin osa käy työssä jotta voi maksella veroja. Veroilla elätetään mm poliitikkoja ja varsinkin sosialistipoliitikkoja joilla tuskin olisi muuta työtä paitsi ehkä valtion viroissa.

Jos suurin osa ei kävisi töissä, niin valtiolla ei olisi mitään rahaa ja palveluita jakaa kotona makoilijoille.

En myöskään käy töissä maksaakseni veroja vaan siksi, että saan päätösvallan mihin käytän rahani ja mitä saan omistaa.

Verot maksan mielelläni, jotta esim. kaikki lapset pääsevät kouluun ja terveydenhuoltoon. Hyväksyn myös, että veroja käytetään työttömien ja huono-osaisempien avuksi, mutta tahallista verovarojen kuppaamista en arvosta. Lisäksi verovarojen tuhlaaminen omasta mielestäni vääriin asioihin poliitikkojen taholta ärsyttää.

Täydellistä maailmaa ei olekaan, mutta täällä asiat toimivat kuitenkin suht hyvin muihin maihin verrattuna ja itse pitää yrittää vaikuttaa niihin asioihin mihin voi .

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koko työ-asetelma on e-l-i-i-t-i-n hienosti rakentama orjuus-järjestelmä jossa veronmaksajat puurtavat päivittäin jotta pienen rikkaiden ryhmän yksityistilelle siirtyy omaisuutta... käsittämätöntä että 95% ei kyseenalaista sitä että 5% väestöstä vie kaiken omaisuuden...

Kerropa mikä olisi vaihtoehto?

Itselläni aina ollut vaikeuksia sovittaa työ ja toimeentulo keskenään. En ole hyväpalkkaisessa työssä. netto 1500e kk. Asumiskustannusten jälkeen minulle ja lapsille jää n.400e kk. Myöskään tulojen nousu ei paranna tilannetta, sillä jos tulot nousisi esim 400euroa, ne menisivät ex vaimon tilille elatusmaksujen muodossa. Tällä hetkellä menee 350e kk.

Työttömänä jäisi rahaa enemmän käytettäväksi lapsiin, sillä ei menisi rahaa esim. työmatkakuluihin, työmatka n.10 km suuntaansa eli n.4 e päivä menee matkoihin ja se on 400euron kuukausi budjetista paljon. Elatusmaksuja huomioitaessa tätä ei oteta huomioon, kun kerran kävellen tai pyörälläkin pääsisi, tässä Loska kelissä mielellään varmaan kävelee sen 1,5 tuntia. Asun kyllä laskennallisesti liian kalliisti n.650e kk kuukaudessa menee asumiseen. Asumiskuluina huomioidaan vain kohtuulliset asumiskulut eli n.400e kk. Eli minun pitäisi muuttaa halvimpaan slummi asuntoon vaaralliselle alueelle mitä kaupungista löytyy. Lasten pitäisi mahtua nukkumaan lattialla. Ovat sanoneet jos joudun muuttamaan, eivät tule enää. On kuulema nytkin tylsää kun eivät saa ruokaa mihin tottuneet, kun ei varaa oikein ostaa.

Se on ollut hyvä, että olen ollut töissä niin olen saanut Visa kortin ja luottoa ruokaostoksiin, nyt alkaa tosin luottoraja lähestyä. Pakko muutto taitaa olla edessä, enkä näe varmaan lapsia enää, sillä vieraantuvat minusta. Näin on käynyt yhdelle kaverille, joka eronnut.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koko työ-asetelma on e-l-i-i-t-i-n hienosti rakentama orjuus-järjestelmä jossa veronmaksajat puurtavat päivittäin jotta pienen rikkaiden ryhmän yksityistilelle siirtyy omaisuutta... käsittämätöntä että 95% ei kyseenalaista sitä että 5% väestöstä vie kaiken omaisuuden...

Vaikka kyseenalaistaisi niin mitä asialle voi tehdä ilman, että oma ja perheen hyvinvointi elintaso kärsii?

Itseäni taas ihmetyttää, miten jaksan joka päivä tulla töistä kotiin kuulemaan v*ttuilua ja nalkutusta. Jos olisin sinkku lottovoittaja, en varmaankaan tekisi töitä.

Miksei elimistö jaksaisi? Ihminen on tehty liikkumaan. Meillä on työ - ja paussit - ja työn jälkeen vapaa-aika. Mitäs ihmeellistä siinä on? Jotainhan on tehtävä yhteisössä, että lihapatojen ääreen saa istuutua.

Työpäivien pitäisi olla max. 4-6 tuntisia niin tuntisi, että työ ei ole millään tavalla määräävä asia. Itsellä on sentään hyvä, että voin nukkua joka päivä töissä vähintään tunnin, jopa neljäkin, mutta silti kaikki työnteko ajoittuu kahdeksan tunnin sisälle.

Mutta piakkoinhan työteko tulee loppumaan enemmistöllä, kun siirrytään great resetiin kunnolla. Tosin valtion maksama kansalaispalkka on pieni, jonka saa sitten tiettyjä vaatimuksia vastaan, esim. olemalla kiltti valtiovallalle erinäisin tavoin.

Mielekäs työ, jossa saa toteuttaa itseään ja saa samalla liikuntaakin, mukavat asiakkaat, kivat työkaverit. Voisi sanoa, että työ on minulle henkireikä, toinen perhe. Tiedän, ettei kaikilla ole näin ja että omakaan työni tuskin pysyy samanlaisena eläkkeelle asti. Mutta tosiaan näinkin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä ihmisiä. Kuka päättää että yhteiskunta avautuu klo 6 aamulla ja jokaisen on oltava työpöydän ääressä klo 7 ja siitä seuraavat 8h. Onneksi olen nuori eläkeläinen. Itse burnouttasin jo alle 20v.

Minä menen työvuoroon aina klo 14.30. Sinulla on väärä käsitys työelämästä.