Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä enemmistö jaksaa käydä töissä päivästä toiseen, vuosikymmenestä toiseen?
19.02.2022 |
Pitääkö suurin osa kenties työstään vai onko heillä kyky muuntautua tunneköyhiksi roboteiksi työpäivänsä ajaksi?
En ymmärrä yhtään, miten enemmistö tilastojen mukaan pystyy jatkamaan vanhuuseläkkeelle asti?
Pyöriikö sirkus sen turvin, että tämä ilmeinen enemmistö hyväksyy kaiken ja on valmistautunut kestämään selkänahkansa päivittäisen raihimisen "yhteisen kakun kasvattamisen" nimissä?
Älkääkö nyt sanoko "silloin jaksaa kun on pakko" - silloin kun ei oikeasti jaksa, ei vaan jaksa vaikka olisi pakko!
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta on tullut töitä tehtyä ja siitä 20 vuotta lääkärinä. Ensi kesäksi on luvattu yhtäjaksoisesti 3 viikkoa lomaa. Jos ei tipu 4 viikkoa juhannuksen jälkeen niin otan sitten lopputilin ja lomailen 2-6 kuukautta vähän niin kuin vuorotteluvapaana.
Jos arvostat pitkiä lomia, niin silloin olisi ehkä kannattanut opiskella aineenopettajaksi ja hakeutua esimerkiksi lukion fysiikan ja kemian lehtoriksi. Opettajien palkat eivät pärjää lääkäreille, mutta heillä säännölliset työajat ja kunnon kesälomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta olla tyhjän panttina vuosikaudet, jopa koko elämäni. Jos olisi muuta tärkeää elämässä, kuten olisi kotiäiti, se olisi ehkä ok.
Useimmissa töissä kuitenkin tehdään jotain hyödyllistä tai järkevää, kuten hoitoalalla, putkimiehenä, ohjelmoijana tms. Kiva olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa.
Mulla on niin hyvä tuuri että saan työssäni toteuttaa itseäni ja varmaan tekisin samaa työttömänäkin.
Todellako olisit "tyhjän panttina" ilman palkkatyötä? Kuulostaa siltä että kannattaisi ehkä jakaa munat useampaan koriin.
Eikö ole hengen köyhyyttä, jos koko henkinen hyvinvointi on sidottu ulkoapäin järjestettyyn tekemiseen? Varsinkin kun ajattelee, kuinka randomisti ihminen useimmiten päätyy/ajautuu työpaikkaansa tai ylipäätään uralleen.
Vierailija kirjoitti:
Eivät koskaan pysähdy ajattelemaan asioita pidemmästi.
Onneksi riittää aina yksi päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä. Kuka päättää että yhteiskunta avautuu klo 6 aamulla ja jokaisen on oltava työpöydän ääressä klo 7 ja siitä seuraavat 8h. Onneksi olen nuori eläkeläinen. Itse burnouttasin jo alle 20v.
Sinulle tulee pitkä aika odotella sitä varsinaista vanhuuseläkettä. Ymmärrän että joku voi haluta jäädä eläkkeelle terveenä ja virkeänä vaikka 55- tai 60-vuotiaana. Jos talous sallii, niin voi tehdä pehmeän laskun eläkkeelle tekemällä mm. kolmipäiväistä työviikkoa. Vähän outoa kehuskella "hullun papereilla" kuten jotkut tekevät välttääkseen armeijan.
Burnout alle 20-vuotiaana = kehuskelua? Tuskin.
Alle 20-vuotiaana olla yleensä vielä lukiossa tai ammattikoulussa, joten tuskin hän sitä loppuunpalamista on ehtinyt hankkia ainakaan työelämässä. Jollei ole mitään todella häijyä perinnöllistä sairautta, niin pitäisihän tuon ikäinen olla vielä kuntoutettavissa. Ennen ihmisten on ollut pakko painaa pitkää päivää elantonsa eteen eivätkä he ole vain voineet vedota johonkin lääkärin diagnoosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät koskaan pysähdy ajattelemaan asioita pidemmästi.
Onneksi riittää aina yksi päivä.
Mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta olla tyhjän panttina vuosikaudet, jopa koko elämäni. Jos olisi muuta tärkeää elämässä, kuten olisi kotiäiti, se olisi ehkä ok.
Useimmissa töissä kuitenkin tehdään jotain hyödyllistä tai järkevää, kuten hoitoalalla, putkimiehenä, ohjelmoijana tms. Kiva olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa.
Mulla on niin hyvä tuuri että saan työssäni toteuttaa itseäni ja varmaan tekisin samaa työttömänäkin.
Todellako olisit "tyhjän panttina" ilman palkkatyötä? Kuulostaa siltä että kannattaisi ehkä jakaa munat useampaan koriin.
Eikö ole hengen köyhyyttä, jos koko henkinen hyvinvointi on sidottu ulkoapäin järjestettyyn tekemiseen? Varsinkin kun ajattelee, kuinka randomisti ihminen useimmiten päätyy/ajautuu työpaikkaansa tai ylipäätään uralleen.
Ei kannata kommentoida asioita, joista ei mitään ymmärrä. Ei kaikilla ole laajaa ystäväpiiriä jne. jonka kanssa viettää aikansa työttömänä. Yksinäisyys on todella suuri ongelma. Eikä taloudellinen niukkuus, joka työttömyyttä usein seuraa, ainakaan edistä mielekkään tekemisen hankkimista. Hyvin harva asia on ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta olla tyhjän panttina vuosikaudet, jopa koko elämäni. Jos olisi muuta tärkeää elämässä, kuten olisi kotiäiti, se olisi ehkä ok.
Useimmissa töissä kuitenkin tehdään jotain hyödyllistä tai järkevää, kuten hoitoalalla, putkimiehenä, ohjelmoijana tms. Kiva olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa.
Mulla on niin hyvä tuuri että saan työssäni toteuttaa itseäni ja varmaan tekisin samaa työttömänäkin.
Todellako olisit "tyhjän panttina" ilman palkkatyötä? Kuulostaa siltä että kannattaisi ehkä jakaa munat useampaan koriin.
Eikö ole hengen köyhyyttä, jos koko henkinen hyvinvointi on sidottu ulkoapäin järjestettyyn tekemiseen? Varsinkin kun ajattelee, kuinka randomisti ihminen useimmiten päätyy/ajautuu työpaikkaansa tai ylipäätään uralleen.
Voisin tietysti saada elämään sisältöä muutenkin, mutta luontevammin se tulee työn parissa. Olen ollut myös ilman töitä, mutta se ei sopinut minulle. Aloin tissuttelemaan ja vellomaan liikaa omissa ajatuksissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska töissä käyminen tarkoittaa sitä että olet kunnon kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä. Kuka päättää että yhteiskunta avautuu klo 6 aamulla ja jokaisen on oltava työpöydän ääressä klo 7 ja siitä seuraavat 8h. Onneksi olen nuori eläkeläinen. Itse burnouttasin jo alle 20v.
Sinulle tulee pitkä aika odotella sitä varsinaista vanhuuseläkettä. Ymmärrän että joku voi haluta jäädä eläkkeelle terveenä ja virkeänä vaikka 55- tai 60-vuotiaana. Jos talous sallii, niin voi tehdä pehmeän laskun eläkkeelle tekemällä mm. kolmipäiväistä työviikkoa. Vähän outoa kehuskella "hullun papereilla" kuten jotkut tekevät välttääkseen armeijan.
Burnout alle 20-vuotiaana = kehuskelua? Tuskin.
Alle 20-vuotiaana olla yleensä vielä lukiossa tai ammattikoulussa, joten tuskin hän sitä loppuunpalamista on ehtinyt hankkia ainakaan työelämässä. Jollei ole mitään todella häijyä perinnöllistä sairautta, niin pitäisihän tuon ikäinen olla vielä kuntoutettavissa. Ennen ihmisten on ollut pakko painaa pitkää päivää elantonsa eteen eivätkä he ole vain voineet vedota johonkin lääkärin diagnoosiin.
Niin, sinä kun et voi tietää, mitä on tai ei ole taustalla. Toivottavasti ymmärrät hävetä ennakkoluuloisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä käyminen tuo elämään henkistä turvaa. Sinne on kiva mennä lepäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä. Kuka päättää että yhteiskunta avautuu klo 6 aamulla ja jokaisen on oltava työpöydän ääressä klo 7 ja siitä seuraavat 8h. Onneksi olen nuori eläkeläinen. Itse burnouttasin jo alle 20v.
Sinulle tulee pitkä aika odotella sitä varsinaista vanhuuseläkettä. Ymmärrän että joku voi haluta jäädä eläkkeelle terveenä ja virkeänä vaikka 55- tai 60-vuotiaana. Jos talous sallii, niin voi tehdä pehmeän laskun eläkkeelle tekemällä mm. kolmipäiväistä työviikkoa. Vähän outoa kehuskella "hullun papereilla" kuten jotkut tekevät välttääkseen armeijan.
Burnout alle 20-vuotiaana = kehuskelua? Tuskin.
Alle 20-vuotiaana olla yleensä vielä lukiossa tai ammattikoulussa, joten tuskin hän sitä loppuunpalamista on ehtinyt hankkia ainakaan työelämässä. Jollei ole mitään todella häijyä perinnöllistä sairautta, niin pitäisihän tuon ikäinen olla vielä kuntoutettavissa. Ennen ihmisten on ollut pakko painaa pitkää päivää elantonsa eteen eivätkä he ole vain voineet vedota johonkin lääkärin diagnoosiin.
Niin, sinä kun et voi tietää, mitä on tai ei ole taustalla. Toivottavasti ymmärrät hävetä ennakkoluuloisuuttasi.
Taisi olla vain trollaus taustalla tällä alle 20-vuotiaalla tyypillä. Mikään muu ei selitä sitä, että kuvittelee yhteiskunnan aukeavan klo 6 ja kaikkien tekevän töitä 7-15. Melkoisessa tynnyrissä on saanut elää, jos ei ole tietoinen siitä, että muitakin työaikoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska töissä käyminen tarkoittaa sitä että olet kunnon kansalainen.
Sen avulla siis jaksat? Ketä sinä koet miellyttäväsi lunastaessasi kunnon kansalaisen pokaalin päivittäin, siis mielikuvien tasolla? Naapuria joka ei pidä sinua lusmuna? Kavereitasi? Pomoasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä. Kuka päättää että yhteiskunta avautuu klo 6 aamulla ja jokaisen on oltava työpöydän ääressä klo 7 ja siitä seuraavat 8h. Onneksi olen nuori eläkeläinen. Itse burnouttasin jo alle 20v.
Sinulle tulee pitkä aika odotella sitä varsinaista vanhuuseläkettä. Ymmärrän että joku voi haluta jäädä eläkkeelle terveenä ja virkeänä vaikka 55- tai 60-vuotiaana. Jos talous sallii, niin voi tehdä pehmeän laskun eläkkeelle tekemällä mm. kolmipäiväistä työviikkoa. Vähän outoa kehuskella "hullun papereilla" kuten jotkut tekevät välttääkseen armeijan.
Burnout alle 20-vuotiaana = kehuskelua? Tuskin.
Alle 20-vuotiaana olla yleensä vielä lukiossa tai ammattikoulussa, joten tuskin hän sitä loppuunpalamista on ehtinyt hankkia ainakaan työelämässä. Jollei ole mitään todella häijyä perinnöllistä sairautta, niin pitäisihän tuon ikäinen olla vielä kuntoutettavissa. Ennen ihmisten on ollut pakko painaa pitkää päivää elantonsa eteen eivätkä he ole vain voineet vedota johonkin lääkärin diagnoosiin.
Niin, sinä kun et voi tietää, mitä on tai ei ole taustalla. Toivottavasti ymmärrät hävetä ennakkoluuloisuuttasi.
Itse hän kehuskeli olevansa nuori eläkeläinen, joka ihmetteli miksi muut viitsivät käydä töissä eikä vaivautunut kertomaan syytä lusmuilulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta olla tyhjän panttina vuosikaudet, jopa koko elämäni. Jos olisi muuta tärkeää elämässä, kuten olisi kotiäiti, se olisi ehkä ok.
Useimmissa töissä kuitenkin tehdään jotain hyödyllistä tai järkevää, kuten hoitoalalla, putkimiehenä, ohjelmoijana tms. Kiva olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa.
Mulla on niin hyvä tuuri että saan työssäni toteuttaa itseäni ja varmaan tekisin samaa työttömänäkin.
Todellako olisit "tyhjän panttina" ilman palkkatyötä? Kuulostaa siltä että kannattaisi ehkä jakaa munat useampaan koriin.
Eikö ole hengen köyhyyttä, jos koko henkinen hyvinvointi on sidottu ulkoapäin järjestettyyn tekemiseen? Varsinkin kun ajattelee, kuinka randomisti ihminen useimmiten päätyy/ajautuu työpaikkaansa tai ylipäätään uralleen.
Ei kannata kommentoida asioita, joista ei mitään ymmärrä. Ei kaikilla ole laajaa ystäväpiiriä jne. jonka kanssa viettää aikansa työttömänä. Yksinäisyys on todella suuri ongelma. Eikä taloudellinen niukkuus, joka työttömyyttä usein seuraa, ainakaan edistä mielekkään tekemisen hankkimista. Hyvin harva asia on ilmaista.
Minä olen ollut kolmesti pitkäaikaistyöttömänä, enkä kyllä koskaan viettänyt aikaani ystävien kanssa toimistoaikoina. Käytin aikani kuntourheilemalla, lukemalla, tekemällä musiikkia, meditoimalla, lepäilemällä jne. Ja kyllä, töitä hakemalla!
En muista tunteneeni oloani kertakaan yksinäiseksi eikä aika käynyt koskaan pitkäksi - päinvastoin, tunnit tuntuivat loppuvan vuorokaudesta kesken. Miinuspuolena oli tietenkin taloudellinen niukkuus.
Rahapuoli on kunnossa nyt työssä käyvänä, mutta mitään muuta positiivista onkin sitten vaikea löytää. Elämänlaatuni, terveyteni, jaksamiseni, mielialani ovat kaikki pikemminkin romahtaneet "saatuani" vakituisen kokopäivätyön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta olla tyhjän panttina vuosikaudet, jopa koko elämäni. Jos olisi muuta tärkeää elämässä, kuten olisi kotiäiti, se olisi ehkä ok.
Useimmissa töissä kuitenkin tehdään jotain hyödyllistä tai järkevää, kuten hoitoalalla, putkimiehenä, ohjelmoijana tms. Kiva olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa.
Mulla on niin hyvä tuuri että saan työssäni toteuttaa itseäni ja varmaan tekisin samaa työttömänäkin.
Todellako olisit "tyhjän panttina" ilman palkkatyötä? Kuulostaa siltä että kannattaisi ehkä jakaa munat useampaan koriin.
Eikö ole hengen köyhyyttä, jos koko henkinen hyvinvointi on sidottu ulkoapäin järjestettyyn tekemiseen? Varsinkin kun ajattelee, kuinka randomisti ihminen useimmiten päätyy/ajautuu työpaikkaansa tai ylipäätään uralleen.
Ei kannata kommentoida asioita, joista ei mitään ymmärrä. Ei kaikilla ole laajaa ystäväpiiriä jne. jonka kanssa viettää aikansa työttömänä. Yksinäisyys on todella suuri ongelma. Eikä taloudellinen niukkuus, joka työttömyyttä usein seuraa, ainakaan edistä mielekkään tekemisen hankkimista. Hyvin harva asia on ilmaista.
Minä olen ollut kolmesti pitkäaikaistyöttömänä, enkä kyllä koskaan viettänyt aikaani ystävien kanssa toimistoaikoina. Käytin aikani kuntourheilemalla, lukemalla, tekemällä musiikkia, meditoimalla, lepäilemällä jne. Ja kyllä, töitä hakemalla!
En muista tunteneeni oloani kertakaan yksinäiseksi eikä aika käynyt koskaan pitkäksi - päinvastoin, tunnit tuntuivat loppuvan vuorokaudesta kesken. Miinuspuolena oli tietenkin taloudellinen niukkuus.
Rahapuoli on kunnossa nyt työssä käyvänä, mutta mitään muuta positiivista onkin sitten vaikea löytää. Elämänlaatuni, terveyteni, jaksamiseni, mielialani ovat kaikki pikemminkin romahtaneet "saatuani" vakituisen kokopäivätyön.
Haluatko saata mitalin hienosta suoriutumisestasi? Vai etkö vain ymmärrä, että kaikki eivät ole samanlaisia ja samanlaisessa tilanteessa kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä. Kuka päättää että yhteiskunta avautuu klo 6 aamulla ja jokaisen on oltava työpöydän ääressä klo 7 ja siitä seuraavat 8h. Onneksi olen nuori eläkeläinen. Itse burnouttasin jo alle 20v.
Sinulle tulee pitkä aika odotella sitä varsinaista vanhuuseläkettä. Ymmärrän että joku voi haluta jäädä eläkkeelle terveenä ja virkeänä vaikka 55- tai 60-vuotiaana. Jos talous sallii, niin voi tehdä pehmeän laskun eläkkeelle tekemällä mm. kolmipäiväistä työviikkoa. Vähän outoa kehuskella "hullun papereilla" kuten jotkut tekevät välttääkseen armeijan.
Burnout alle 20-vuotiaana = kehuskelua? Tuskin.
Alle 20-vuotiaana olla yleensä vielä lukiossa tai ammattikoulussa, joten tuskin hän sitä loppuunpalamista on ehtinyt hankkia ainakaan työelämässä. Jollei ole mitään todella häijyä perinnöllistä sairautta, niin pitäisihän tuon ikäinen olla vielä kuntoutettavissa. Ennen ihmisten on ollut pakko painaa pitkää päivää elantonsa eteen eivätkä he ole vain voineet vedota johonkin lääkärin diagnoosiin.
Niin, sinä kun et voi tietää, mitä on tai ei ole taustalla. Toivottavasti ymmärrät hävetä ennakkoluuloisuuttasi.
Itse hän kehuskeli olevansa nuori eläkeläinen, joka ihmetteli miksi muut viitsivät käydä töissä eikä vaivautunut kertomaan syytä lusmuilulleen.
Ilmeisesti sinun mielestä sairaseläkeläinen ei saa ilmaista tyytyväisyyttään, että on päässyt eläkkeelle? Omituinen asenne sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuisi pahalta olla tyhjän panttina vuosikaudet, jopa koko elämäni. Jos olisi muuta tärkeää elämässä, kuten olisi kotiäiti, se olisi ehkä ok.
Useimmissa töissä kuitenkin tehdään jotain hyödyllistä tai järkevää, kuten hoitoalalla, putkimiehenä, ohjelmoijana tms. Kiva olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa.
Mulla on niin hyvä tuuri että saan työssäni toteuttaa itseäni ja varmaan tekisin samaa työttömänäkin.
Todellako olisit "tyhjän panttina" ilman palkkatyötä? Kuulostaa siltä että kannattaisi ehkä jakaa munat useampaan koriin.
Eikö ole hengen köyhyyttä, jos koko henkinen hyvinvointi on sidottu ulkoapäin järjestettyyn tekemiseen? Varsinkin kun ajattelee, kuinka randomisti ihminen useimmiten päätyy/ajautuu työpaikkaansa tai ylipäätään uralleen.
Ei kannata kommentoida asioita, joista ei mitään ymmärrä. Ei kaikilla ole laajaa ystäväpiiriä jne. jonka kanssa viettää aikansa työttömänä. Yksinäisyys on todella suuri ongelma. Eikä taloudellinen niukkuus, joka työttömyyttä usein seuraa, ainakaan edistä mielekkään tekemisen hankkimista. Hyvin harva asia on ilmaista.
Minä olen ollut kolmesti pitkäaikaistyöttömänä, enkä kyllä koskaan viettänyt aikaani ystävien kanssa toimistoaikoina. Käytin aikani kuntourheilemalla, lukemalla, tekemällä musiikkia, meditoimalla, lepäilemällä jne. Ja kyllä, töitä hakemalla!
En muista tunteneeni oloani kertakaan yksinäiseksi eikä aika käynyt koskaan pitkäksi - päinvastoin, tunnit tuntuivat loppuvan vuorokaudesta kesken. Miinuspuolena oli tietenkin taloudellinen niukkuus.
Rahapuoli on kunnossa nyt työssä käyvänä, mutta mitään muuta positiivista onkin sitten vaikea löytää. Elämänlaatuni, terveyteni, jaksamiseni, mielialani ovat kaikki pikemminkin romahtaneet "saatuani" vakituisen kokopäivätyön.
Haluatko saata mitalin hienosta suoriutumisestasi? Vai etkö vain ymmärrä, että kaikki eivät ole samanlaisia ja samanlaisessa tilanteessa kuin sinä?
Kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, joten sikäli kannattaisi elämönarvojaan työssäkäyvänkin miettiä. Hyvinvointiaan ei kannata ripustaa ulkoisten kulissien, kuten palkkatyön, varaan.
Veikkaan, että "tuilla eläjien" haukkuminen loisiksi ja sossun eläteiksi johtuu siitä, että kun vihaa sitä omaa työtään enemmän tai vähemmän, niin jotta voi itselleen perustella sen miksi on epäonnistunut hankkimaan itseään miellyttävän työn ja sitä kautta ison osan elämää, niin saa hetkeksi paremman mielen kun ajattelee että vaikka elämäni on yhtä pskaa niin ainakin olen parempi kuin nuo työttömät! Ja minähän elätänkin heidät, olen hieno ihminen, ja itken joka ilta itseni uneen.
En jaksakaan ja siksi teen koko ajan järjestelyjä sen suhteen, että voin heittäytyä leikatulle toimeentulotuelle.
Alue: Aihe vapaa
Itse tein juuri noin silloin, kun jouduin vielä olemaan työpaikassa, jossa en viihtynyt. Lomat ja palkka saivat jaksamaan, koska siitä paskasta maksettiin aika hyvin. Loputtomiin en kuitenkaan jaksanut pelkästään lomia odottamalla, vaan vaihdoin parempaan työhön. Palkka on pienempi, mutta oma vointi parempi.
t. eri