Miten ihmeessä enemmistö jaksaa käydä töissä päivästä toiseen, vuosikymmenestä toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koko työ-asetelma on e-l-i-i-t-i-n hienosti rakentama orjuus-järjestelmä jossa veronmaksajat puurtavat päivittäin jotta pienen rikkaiden ryhmän yksityistilelle siirtyy omaisuutta... käsittämätöntä että 95% ei kyseenalaista sitä että 5% väestöstä vie kaiken omaisuuden...

Jep. Tarvitaan sama palkka väitelleelle ylilääkärille ja Che Quevara -paitaiselle keskiluokkaisen perheen vetelälle lapselle, jolla kului lukio pössytellessä ja jolla ei neljäänkymppiin mennessäkään ole mitään työkokemusta.

Lääkäreiden palkkojen osuus kaikesta miljardööreille kertyvästä on promillen osuus, joten lääkäritkin on alipalkattuja ja heille maksetaan juuri sen verran, että varmistetaan, että työnteko kiinnostaa eläkeikään asti eikä voi lopettaa. Kaikille tavallista työtä tekeville maksetaan juuri sen verran, että on pakko tehdä työtä, jotta maailman miljardöörit voivat loisia.

Onkohan katsottu vähän liikaa leffoja? Suomessa peruslääkäri on tulojakauman aivan kärkeä, jos on vaikka yksityisellä töissä niin menee jopa siihen pahamaineiseen top 1 %:iin. Porukan mielikuva top 1 %:sta on joku jahdin kannelta veteen seteleitä heittelevä pörssihai. Meillä kotona se top 1 % elämä realisoitui muun muassa siten, että vaihdettiin itse autoihin renkaat ja öljyt. Ja vielä pitäisi kiristää, jotta jollakin vellihousulla olisi parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuisi pahalta olla tyhjän panttina vuosikaudet, jopa koko elämäni. Jos olisi muuta tärkeää elämässä, kuten olisi kotiäiti, se olisi ehkä ok.

Useimmissa töissä kuitenkin tehdään jotain hyödyllistä tai järkevää, kuten hoitoalalla, putkimiehenä, ohjelmoijana tms. Kiva olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa.

Mulla on niin hyvä tuuri että saan työssäni toteuttaa itseäni ja varmaan tekisin samaa työttömänäkin.

Todellako olisit "tyhjän panttina" ilman palkkatyötä? Kuulostaa siltä että kannattaisi ehkä jakaa munat useampaan koriin.

Eikö ole hengen köyhyyttä, jos koko henkinen hyvinvointi on sidottu ulkoapäin järjestettyyn tekemiseen? Varsinkin kun ajattelee, kuinka randomisti ihminen useimmiten päätyy/ajautuu työpaikkaansa tai ylipäätään uralleen.

Tiedätkö, aika monille ihmisille se, mitä he työkseen tekevät, on heidän itse valitsemaansa ja mielekästä tekemistä, josta saa rahaa, mutta myös voi itse vaikuttaa tekemiseen ja olla mukana luomassa parempia juttuja. Vähän suppea kuva työelämästä, jos kuvittelet sen aina olevan ”jonkun muun” järjestämää.

Säälin niitä, joille työ on ihan pelkästään pakkopullaa ja jotka eivät osaa hakeutua itselleen mielekkääämpiin hommiin.

Yksi nykysysteemin parhaista puolista on, että se ketuttaa vetelyksiä :D

Tykkään paljon työstäni. Silloin kun oli vähemmän mielekäs työ, se tuntuikin raskaammalta, vaikka olisi todellisuudessa helpompaa. Enkä kyllä koe että mun työ olisi millään muotoa robottimaista. Olen luovalla alalla. Raha tietysti motivoi myös, sillä kun saa kaikkea kivaa.

Kuulostaa siltä että ap on vaan ollut väärässä työssä.

Mä havahduin yks päivä työssäni siihen ajatukseen, että kaikki aina toivoo, että olisi jo viikonloppu. Siis ihan maanantaina ja tiistaina ajatellaan, että vielä 3 tai 4 päivää ja sit pääsee taas pariks päiväks pois täältä. Miettikää miten nopeasti elämä menee siinä kun koko ajan haluaa kohti viikonloppua? Viikosta ja vuodesta toiseen. Kyllä parasta olisi jos voittaisi lotossa ja sit lähtisi vaikka matkustelemaan vuosiksi. Silloin jäisi elämästä ehkä jotain käteenkin ja kokisi ehkä eläneensä.

Vierailija kirjoitti:

Olen jäänyt sairaseläkkeelle alle 30-vuotiaana ja ainakin minä elän pienellä eläkkeelläni hyvin täyttä ja onnellista elämää. Todella ihmetyttää nuo kommentit "kotona makaamisesta". Toki kotona tulee maattua silloin kun ei voinnin puolesta muuhun pysty, mutta muuten elämäni on aktiivista. Eikä onnelliseen ja merkitykselliseen elämään paljoa rahaa tarvi. Ulkoilen paljon, luen valtavasti kirjoja, opiskelen itsenäisesti mitä milloinkin huvittaa esim kieliä, historiaa, luonnontieteitä, psykologiaa, käytännön taitoja, käyn työväenopiston edullisilla kursseilla harrastamassa ja oppimassa, kierrän kirpputoreja, teen kaikkea luovaa, vietän aikaa läheisten ihmisten kanssa (mm. ystävät, isovanhemmat, sukulaislapset), syksyllä sienestän ja marjastan, kesällä hoidan kasvimaata jne. Matkustellutkin olen pienellä budjetilla, välillä pitkiäkin aikoja putkeen.

En väheksy myöskään työn elämään tuomaa merkitystä, mutta ei työnteon lopettaminen tarkoita välttämättä sängyn pohjalle jäämistä.

Olen aidosti iloinen puolestasi. Kuulostaa siltä, että olet löytänyt mielekkään tavan elää.

Kolmenkymmenen vuoden työelämän jälkeen eläköidyin, olen nyt noin viisikymppisenä sairaseläkkeellä.

Ei ole tylsää, vaikka terveys vähän kärsinytkin. Terveyteni menetin työ takia ja en kaipaa työelämää. Vaihtaisin joka päivän pois johonkin parempaan.

Olen sitä ikäluokkaa, että minut on kasvatettu elättämään itseni ja perheeni. En näe työssäkäynnille vaihtoehtoa vaan siellä käydään koska on pakko.

Siitä huolimatta työssäkäynti ja siisti sisätyö on minusta myös aika hauskaa. Toki ikäviä hetkiäkin mahtuu joukkoon, mutta useimmiten siellä on hauskaa, mukavat työkaverit joita tulisi ikävä jos he poistuisivat elämästäni ja monta muuta kivaa asiaa jotka jäisivät pois työelämän ulkopuolella. Ehkä ikävin puoli on työmatkat kovassa pakkasessa tai paksussa lumihangessa polkiessa. Toisaalta hyvällä säällä 20 kilometrin työmatkan polkeminen on terapeuttista palautumista ja kaivattua hyötyliikntaa.

Ihan hyvin jaksan. Olen ollut nyt vajaa kaksi vuotta ensimmäisessä yliopiston jälkeisessä työssäni ja tehnyt koko ajan etätöitä. Tämä on valehtelematta ollut kiinnostavinta aikaa elämässäni. Ihmetyttää, miten näin kivasta ajanvietteestä vielä maksetaankin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olette niin mielikuvituksettomia että ainoana vaihtoehtona työlle keksitte "kotona makaamisen"? Tuilla eläessä ei juuri muuta olekaan varaa tehdä, mutta todellako jos saisitte vaikka 30 miljoonaa jostain niin menisitte silti vaan kuuliaisesti töihinne joka arkipäivä, koska muuten jäisitte sänkyyn makaamaan kuin joku halvaantunut zombi? Hieman säälittävää, ellette aivan todella rakasta sitä duunianne.

Nehän ne just ovat ne vaihtoehdot. Tuilla eläminen tai 30 miljoonan saaminen.

En ole eläessäni tehnyt lottoa, enkä haaveille äkkirikastumisesta. Olen tyytyväinen elämääni aivan tällaisena kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koko työ-asetelma on e-l-i-i-t-i-n hienosti rakentama orjuus-järjestelmä jossa veronmaksajat puurtavat päivittäin jotta pienen rikkaiden ryhmän yksityistilelle siirtyy omaisuutta... käsittämätöntä että 95% ei kyseenalaista sitä että 5% väestöstä vie kaiken omaisuuden...

Tulonjaon pitäisi olla huomattavasti tasaisempi, jotta ei olisi tätä tilannetta, jossa muutama heppu omistaa yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko ihmisiä. Juuri tämä 8h työpäiväsysteemi ja palkan riittämättömyys mahdollistavat sen, että on nuo superrikkaat. Nyt tämä tilanne alkaa tulla tiensä päähän. Lisäksi järjestelmä perustuu talouden jatkuvaan kasvuun, jotta mm. pankit saavat korkonsa velasta.

No et sinä ihan ymmärrä maailmantalouden kehitystä. Joo, ei ole kiva että rikkaus kasaantuu eikä ole kiva, että osa työskentelee alipalkattuna. Mutta ei sinulla ihan taida olla eväitä siihen, miten tilannetta parannettaisiin.

Minulla ainakaan ei ole työttömänä oikeastaan koskaan tylsää enkä kaipaa välttämättä mitään "merkitystä" elämääni. Ihmettelen näitä ketjun työssäkäyntiä ylistäviä kommentteja. Varmaan se on niin, että silloin, kun aloittaja esittää jonkin kärkkään mielipiteen, niin muut tulevat väittämään vastaan ihan vaan vittuillakseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koko työ-asetelma on e-l-i-i-t-i-n hienosti rakentama orjuus-järjestelmä jossa veronmaksajat puurtavat päivittäin jotta pienen rikkaiden ryhmän yksityistilelle siirtyy omaisuutta... käsittämätöntä että 95% ei kyseenalaista sitä että 5% väestöstä vie kaiken omaisuuden...

Tulonjaon pitäisi olla huomattavasti tasaisempi, jotta ei olisi tätä tilannetta, jossa muutama heppu omistaa yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko ihmisiä. Juuri tämä 8h työpäiväsysteemi ja palkan riittämättömyys mahdollistavat sen, että on nuo superrikkaat. Nyt tämä tilanne alkaa tulla tiensä päähän. Lisäksi järjestelmä perustuu talouden jatkuvaan kasvuun, jotta mm. pankit saavat korkonsa velasta.

Se, että velasta menee korkoa, on ongelma vain niille, jotka käyttävät velkaa syömävelkana.

Mutta sano nyt suoraan, että haluat saman palkan kaikille.

En samapalkkaisuutta tarkoita, vaan sitä, että nuo superrikkaat saisivat huomattavasti vähemmän. Se ei ole samapalkkaisuutta. Jos nyt olisi vaikka suunnilleen tilanne, että 10 rikkainta omistaa enemmän kuin köyhin puolisko ihmisiä, niin se tilanne pitäisi olla sellainen, että heidän omistuksensa olisi max. 5% köyhimmän ihmispuoliskon omistuksista ja tämä tila myös pidettäisiin sellaisena, että heidän omistuksensa ei koskaan kasvaisikaan suuremmaksi. Sen sijaan se raha mikä syntyisi, jaettaisiin parempina palkkoina ja julkisina palveluina ihmisille, joita olisi miljardeja ihmisiä kymmenen sijaan.

Miten sinä järjestäisit tämän uusjaon?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole työttömänä oikeastaan koskaan tylsää enkä kaipaa välttämättä mitään "merkitystä" elämääni. Ihmettelen näitä ketjun työssäkäyntiä ylistäviä kommentteja. Varmaan se on niin, että silloin, kun aloittaja esittää jonkin kärkkään mielipiteen, niin muut tulevat väittämään vastaan ihan vaan vittuillakseen...

Tai sitten ihmiset vain ovat erilaisia.

Kun ei ole ollut muita vaihtoehtoja. 

Olen halunnut ansaita omat rahani, rakentaa kauniin kodin, elättää muutaman lapsen ja nauttia elämästäni mieheni kanssa. Mitään tästä en olisi saanut jos en olisi tehnyt töitä rahojeni eteen. Mulle ei ole moraalisesti mahdollista jäädä lusmuilemaan kotiin Kelan tuilla, jos rahaa olisi esim omista säästöistä tarpeeksi jäisin kyllä kotiin nyt 50+v. Ajan saisin hyvin kulumaan, ei se työ mikään varsinainen nautinto ole. Elämää vaan. 

Sairaus ja työttömyys ei ole omia valintoja joten ne on eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Mä havahduin yks päivä työssäni siihen ajatukseen, että kaikki aina toivoo, että olisi jo viikonloppu. Siis ihan maanantaina ja tiistaina ajatellaan, että vielä 3 tai 4 päivää ja sit pääsee taas pariks päiväks pois täältä. Miettikää miten nopeasti elämä menee siinä kun koko ajan haluaa kohti viikonloppua? Viikosta ja vuodesta toiseen. Kyllä parasta olisi jos voittaisi lotossa ja sit lähtisi vaikka matkustelemaan vuosiksi. Silloin jäisi elämästä ehkä jotain käteenkin ja kokisi ehkä eläneensä.

Olet oikeassa. Itsekin tajusin, että nyt kun on enää vuosi jäljellä työelämää, ei pitäisi kuitenkaan toivoa ajan kuluvan nopeammin. Ei tässä iässä, kun virallinen elinajan ennuste on noin 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole ollut muita vaihtoehtoja. 

Olen halunnut ansaita omat rahani, rakentaa kauniin kodin, elättää muutaman lapsen ja nauttia elämästäni mieheni kanssa. Mitään tästä en olisi saanut jos en olisi tehnyt töitä rahojeni eteen. Mulle ei ole moraalisesti mahdollista jäädä lusmuilemaan kotiin Kelan tuilla, jos rahaa olisi esim omista säästöistä tarpeeksi jäisin kyllä kotiin nyt 50+v. Ajan saisin hyvin kulumaan, ei se työ mikään varsinainen nautinto ole. Elämää vaan. 

Sairaus ja työttömyys ei ole omia valintoja joten ne on eri asia. 

Väität itsellesi, että kyse on jostain ylevästä moraalisesta valinnasta, ja teet pesäeroa "loisiin", mutta tosiasiassahan kyse on siitä että nuo mainitsemasi hankinnat kuten kiva koti ei ole mahdollisia Kelan tuilla. Jos sen sijaan olisi mahdollista hakea Kelasta jotakin automaattisti saatavaa tukea, joka olisi vaikka 50 000 euroa kuussa, eikä kukaan kyselisi käyttötarkoitusta, niin aivan varmasti lopettaisit työt ja elelisit tyytyväisenä "loisena", tosin jotenkin yrittäisit rationalisoida itsellesi, miten et siltikään ole mikään loinen vaan vain järkevä tms.

Eli sinunkin työsi on sinusta merkityksetöntä pskaa, mutta jos haluaa kivoja tavaroita, on käytettävä viikosta se 40 h tähän merkityksettömään pskaan ja lopun aikaa yrittää lähinnä palautua rasituksesta jaksaakseen tehdä tätä pskaa.

Niin se on meillä muillakin, mutta älä nyt valehtele itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap sitten kuluttaisi elämänsä? 

Siellähän se makaa sohvalla, vetää bissee, kuluttaa meiltä saamiaan rahoja. "Kun ei jaksa."

Kysyt siis miksi moni ihminen haluaa olla arvokas yhteisölleen, eikä pelkkä taakka?

Vierailija kirjoitti:

Mä havahduin yks päivä työssäni siihen ajatukseen, että kaikki aina toivoo, että olisi jo viikonloppu. Siis ihan maanantaina ja tiistaina ajatellaan, että vielä 3 tai 4 päivää ja sit pääsee taas pariks päiväks pois täältä. Miettikää miten nopeasti elämä menee siinä kun koko ajan haluaa kohti viikonloppua? Viikosta ja vuodesta toiseen. Kyllä parasta olisi jos voittaisi lotossa ja sit lähtisi vaikka matkustelemaan vuosiksi. Silloin jäisi elämästä ehkä jotain käteenkin ja kokisi ehkä eläneensä.

Mä mietin viimeistään lauantaina, että oispa jo maanantai niin pääsisi takaisin töihin. Kävisin varmaan tuolla töissä vaikken saisi palkkaa. Tylsä elämä.