Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mummu ja pappa ei halua lapsia hoitoon
05.07.2015 |
Heti alkuun kerrottakoon, että veljeni ainokainen on aina tervetullut mummolaan. Hänet jopa kutsutaan päiväkausiksi mummun ja papan luo.
Mutta meidän lapset eivät ole ilmeisesti "mitään". Heitä ei juuri kylään pyydetä, joskus jos itse kysyn hoitoapua niin tulee vastaukseksi, että "vain vähän aikaa". Tai sitten kieltävä vastaus vedoten kiireisiin.
Isompi lapsi ei enää edes kysele mummun ja papan perään, ei varmaan tunne oloaan siellä kotoisaksi enää. Pienempi lapsi on niin vähän hoidossa ollut, että vierastaa heitä. Ei varmaan edes muista heidän kasvonpiirteitäkään.
Miksi toiset lapset on tärkeämpiä kuin toiset? Onko lapsissani jotain vikaa? (voin itse vastata, että isompi on kiltti ja reipas poika, ja tämä nuorempi on todella suloinen ja hyväntuulinen taapero. Ei siis ole mitään mahdottomia adhd-tapauksia)
Kommentit (115)
Ymmärrän tunteen. Mun omat vanhemmat asuvat 300 km. He eivät pysty meitä auttamaan. Mutta ovat toki tulleet tarvittaessa auttamaan muutaman kerran vuodessa sieltä saakka. Mutta miehen isä ja sen vaimo eivät meitä auta vaikka asuvat lähellä. Eivätkä auta miehen veljienkään lapsia,mutta siskopuolen lapsia kattovat harva se viikonloppu ja kesälomat yms. Ei me paljoa vaadittais,mutta olishan se kiva että lapset oppisivat tietää papan ja "mummon".. Viime jkerrasta on 2vuotta kun ovat edes nähneet! Silloinkin tulivat kahdeksalta kun lapset olivat menneet sänkyihin. Pyysin lapsia tulemaan katsomaan heitä. Eniten ärsyttää kun valehtelevat meille niin paljon. Ei noin vieraille ihmisille voi edes lasta jättää hoitoon. Joulukorttia ei tule eikä synttärikorttia. Onneksi meillä on kummit lastenhoito apuna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:21"]
Kiitos erittäin fiksuista vastauksista!
Veljelläni on siis 3-v poika, ja minulla itselläni 4-vuotias poika, ja noin 1v ikäinen tyttö.
Kävimme kerran keskustelua veljeni kanssa, ja tuli ilmi että heidän poikaansa kysellään kylään useinkin. Olin ihan yllättnynyt, sillä meidän lapsia ei kysellä vaan meidän pitää lähes "ruinata", että voisimme viedä heidät hoitoon. Niin-- ja siis tietenkin vain yhden kerrallaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että he kaitsisivat kahta lasta kerralla.
Hoitoapua emme tarvitsisi kuin kerran viikossa, muutaman tunnin. Mutta äitini vetoaa usein kiireisiin ja vannottaa, että tulemme hakemaan tarkalleen sovittuna kellonlyömänä.
Veljenpoika saa oleskella päivätolkulla ja häntä viedään leikkipuistoihin, satamaan ja eläinpuistoon.
Veljeni on muutenkin aina ollut vanhemmilleni kai läheisempi, onhan hän esikoinen. Minä olen se vaatimaton pikkusisko, hiljainen hiirulainen, jolle ei tarvitse huomiota suoda. Edes lapseni eivät kiinnosta. He ovat pelkkää työsarkaa, pois heidän vapaa-ajastaan.
Ehkä olisi nyt aika hyväksyä faktat ja antaa asioiden olla. On tullut selväksi ettei lapseni ole heille tutustumisen arvoisia :(. -ap
[/quote]
Voisiko olla, että isovanhempien jaksaminen riittää vain yhteen lapseen kerrallaan? Näin ainakin omalla kohdalla, mummu ja pappa ovat ihan hyväkuntoisia ja lapsirakkaita mutta ovat sanoneet suoraan että hoitavat vaan yhtä kerrallaan (ja se on ihan sama kumpi sisaruksista). Kahdesta on kuitenkin ihan eri tavalla vaivaa, kun toinen menee oikealle ja toinen vasemmalle niin siinä on vanhukset helisemässä. Ja jos nuorimmaisesi on vielä vaipoissa niin sekin vaikuttaa asiaan.
Tiedän että tuntuu ikävältä jos ei ole tukiverkkoja tai ketään joka mielellään katsoisi lapsia, mutta yrittäkää nyt joskus ajatella niiden isovanhempienkin vinkkelistä.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on. [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...
[/quote]
Kyllä, se on mukavuudenhalua!
Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.
Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.
[/quote]
Joku halusi että isovanhemmat ottavat lapset hoitoon pariksi tunniksi ja vastineena sitten sanottiin että saman kokemuksen saa kun ottaa jotain hyvänpäiväntuttujen lapsia pariksi viikoksi! Ei hyvä tavaton suurten ikäluokkien kulahtaneet tädit, nyt lepäämään, teillä alkaa olla ihan sekopäiset jutut!
[/quote]
Tuossa edellisessä viesissä kyllä sanottii, että oltiin isovanhempien luona ja leikittiin serkkujen kanssa aamusta iltaan. Minusta se on vähän enemmän kuin pari tuntia? Vai opetettiinko sinulle peruskoulussa, että pari tuntia on noin 12 tuntia?
[/quote]
Kuulkaas itsekkäiden isovanhempien lapset. Tämä yllä oleva kommentoija on eräs psyykkisesti sairas henkilö, joka sabotoi toistuvasti näitä isovanhempia koskevia keskusteluja. Häntä seurataan. Älkää vastatko hänelle vaan keskustelkaa asiasta keskenänne.
Hän käynnistää konfliktin ja ilkeilee poikkeuksetta, sairas ja sadistinen kiusaaja.
Keskittykää tukemaan toisianne. Tiedämme kaikki, miten kuormittavaa on kun ei ole isovanhempia apuna.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli vastaava tilanne pitkään kunnes tajusin, että mummu ja pappa halusivat jotain vastineeksi eli "palkaksi" lasten kaitsimisesta. Sovittiin siis, että otan aina mummun ja papan vastavuoroisesti hoitoon yhtä pitkäksi aikaa kuin he ottavat lapseni. Käytännössä he istuvat kotonani ja esim. laiskottelevat riippumatossa kun kannan heille kylmää juomaa ja teen puutarhatöitä, että heillä olisi viihtyisää. Näin se menee joskus rattaita on öljyttävä sopivalla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
[/quote]
Kuten jo aiemmin totesin, älä enää vastaa tälle häirikölle joka kiusaa sinua. Keskity toisiin kirjoittajiin. Yllä kommentoiva nettikiusaaja on seurannassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on. [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...
[/quote]
Kyllä, se on mukavuudenhalua!
Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.
Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.
[/quote]
Joku halusi että isovanhemmat ottavat lapset hoitoon pariksi tunniksi ja vastineena sitten sanottiin että saman kokemuksen saa kun ottaa jotain hyvänpäiväntuttujen lapsia pariksi viikoksi! Ei hyvä tavaton suurten ikäluokkien kulahtaneet tädit, nyt lepäämään, teillä alkaa olla ihan sekopäiset jutut!
[/quote]
Tuossa edellisessä viesissä kyllä sanottii, että oltiin isovanhempien luona ja leikittiin serkkujen kanssa aamusta iltaan. Minusta se on vähän enemmän kuin pari tuntia? Vai opetettiinko sinulle peruskoulussa, että pari tuntia on noin 12 tuntia?
[/quote]
Kuulkaas itsekkäiden isovanhempien lapset. Tämä yllä oleva kommentoija on eräs psyykkisesti sairas henkilö, joka sabotoi toistuvasti näitä isovanhempia koskevia keskusteluja. Häntä seurataan. Älkää vastatko hänelle vaan keskustelkaa asiasta keskenänne.
Hän käynnistää konfliktin ja ilkeilee poikkeuksetta, sairas ja sadistinen kiusaaja.
Keskittykää tukemaan toisianne. Tiedämme kaikki, miten kuormittavaa on kun ei ole isovanhempia apuna.
[/quote]
Oliskin yksittäinen tapaus! Kyllä mun anoppi päästelee ihan vastaavaan sävyyn asioita, tosin mistäs minä tiedän, vaikka hän olisi tälle palstalle tylsyyksissään työttömyyksissään pesiytynyt...
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
[/quote]
Tää on oikeasti todella mystinen juttu! Suurten ikäluokkien lapsuudenperheissä oli keskimäärin 5 lasta ja isovanhemmat asui satojen kilometrien päässä 2 huoneen mökeissä. Sinne siis lähettiin joka kesä 10-15 lasta lomailemaan? Ja silti suurin osa lomailijoista muistaa olleensa mummolassa yksin tai sisaruksen kanssa.
Selittäkää nyt minulle tyhmälle, miten tuo on ollut mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
[/quote]
Kuten jo aiemmin totesin, älä enää vastaa tälle häirikölle joka kiusaa sinua. Keskity toisiin kirjoittajiin. Yllä kommentoiva nettikiusaaja on seurannassa.
[/quote]
Ja nyt pitäisi tietää, miten mielipiteen kirjoittaminen täyttää nettikiusaamisen kriteerit, jos ei mainita nimiä, ei rotua, uskontoa jne.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
[/quote]
Tää on oikeasti todella mystinen juttu! Suurten ikäluokkien lapsuudenperheissä oli keskimäärin 5 lasta ja isovanhemmat asui satojen kilometrien päässä 2 huoneen mökeissä. Sinne siis lähettiin joka kesä 10-15 lasta lomailemaan? Ja silti suurin osa lomailijoista muistaa olleensa mummolassa yksin tai sisaruksen kanssa.
Selittäkää nyt minulle tyhmälle, miten tuo on ollut mahdollista?
[/quote]
Ei, kun siellä oli koko serkkukatras, eikös tuossa juuri niin joku muistellutkin, että oli kiva olla isolla porukalla. Ja varmaan osa oli alkukesän, toiset loppukesän, sitten oli ne toisen puolen mummolatkin käytössä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
[/quote]
Kuten jo aiemmin totesin, älä enää vastaa tälle häirikölle joka kiusaa sinua. Keskity toisiin kirjoittajiin. Yllä kommentoiva nettikiusaaja on seurannassa.
[/quote]
Ja nyt pitäisi tietää, miten mielipiteen kirjoittaminen täyttää nettikiusaamisen kriteerit, jos ei mainita nimiä, ei rotua, uskontoa jne.
[/quote]
Älkää tosiaan vastatko tälle enää. Saimme selville konenumeron ja asia on viety eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
[/quote]
Kuten jo aiemmin totesin, älä enää vastaa tälle häirikölle joka kiusaa sinua. Keskity toisiin kirjoittajiin. Yllä kommentoiva nettikiusaaja on seurannassa.
[/quote]
Ja nyt pitäisi tietää, miten mielipiteen kirjoittaminen täyttää nettikiusaamisen kriteerit, jos ei mainita nimiä, ei rotua, uskontoa jne.
[/quote]
Älkää tosiaan vastatko tälle enää. Saimme selville konenumeron ja asia on viety eteenpäin.
[/quote]
Totta, nettipoliisi otti äsken yhteyttä ja ilmoitti, että vauvapalstalla ei saa ilmaista mielipidettä, jolla ei puolustella lapsiperheiden äitien mukavuudenhalua ja laiskuutta. Äitiyteen ei kuulu kuin synnytys, kaikki muu ikävä on isovanhempien hoidettava tai heitä ei tulla palvelutaloon katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on. [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...
[/quote]
Kyllä, se on mukavuudenhalua!
Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.
Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.
[/quote]
Joku halusi että isovanhemmat ottavat lapset hoitoon pariksi tunniksi ja vastineena sitten sanottiin että saman kokemuksen saa kun ottaa jotain hyvänpäiväntuttujen lapsia pariksi viikoksi! Ei hyvä tavaton suurten ikäluokkien kulahtaneet tädit, nyt lepäämään, teillä alkaa olla ihan sekopäiset jutut!
[/quote]
Tuossa edellisessä viesissä kyllä sanottii, että oltiin isovanhempien luona ja leikittiin serkkujen kanssa aamusta iltaan. Minusta se on vähän enemmän kuin pari tuntia? Vai opetettiinko sinulle peruskoulussa, että pari tuntia on noin 12 tuntia?
[/quote]
Kuulkaas itsekkäiden isovanhempien lapset. Tämä yllä oleva kommentoija on eräs psyykkisesti sairas henkilö, joka sabotoi toistuvasti näitä isovanhempia koskevia keskusteluja. Häntä seurataan. Älkää vastatko hänelle vaan keskustelkaa asiasta keskenänne.
Hän käynnistää konfliktin ja ilkeilee poikkeuksetta, sairas ja sadistinen kiusaaja.
Keskittykää tukemaan toisianne. Tiedämme kaikki, miten kuormittavaa on kun ei ole isovanhempia apuna.
[/quote]
Ilmoitin sinusta modelle. Kirjoituksesi on palstan sääntöjen vastainen.
Lapset ovat helppoja ja ap on väsynyt? Eikö tässä ole ristiriita?
On ihan normaalia, etteivät pienten lasten vanhemmat pääse vuosikausiin kahdestaan minnekään. Pienet lapset sitovat ja sen kanssa on vaan elettävä. Koululaisilla on jo partioleirejä ja muuta yönylireissua, jolloin vanhemmillakin on mahdollisuus tehdä jotain kahdestaan.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on. [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...
[/quote]
Luuletko, että ne entisajan mummot riemusta kiljui, kun serkuslauma vääntyi mummolaan heinäntekoaikaan. Se oli vain pakko ottaa, kun vanhemmat oli töissä, eikä lapsille ollut hoitopaikkaa. Mutta kyllä ne mummoille oli melkoinen lisätyö.
Arvon rouva (tai herra) 19: Nuoruudessanne lasten kunnallinen hoito oli harvinaisempaa kuin nyt. Vain harvoissa kaupungeissa oli leikkikenttätoimintaa. Lisäksi monet isovanhemmat asuivat maalla ja viljelivät maata. Kyllä sinne muutama mukula mahtui vasikoitten ja kanojen sekaan. Tai isovanhemmat olivat jo eläkkeellä ja hoitelivat muksuja kotona tai mökillä. Silloin ei ollut vielä yleistä, että ikäihmiset lomailivat tai peräti asuivat osan vuodesta etelässä. Ja aikanaan oli enemmän kuin tavallista, että perheen äiti oli kotona, jolloin hänellä oli mahdollisuus hoidella lastensa lapsia. Tänä päivänä monet isovanhemmat ovat niin nuoria, että ovat molemmat vielä työelämässä. On ihan ymmärrettävää, jos likellä eläkeikää olevat ihmiset eivät jaksa pikkulasten hoitamista. Eivätkä kaikki isovanhemmat ole mitään airasamulineja, jotka olisivat täydessä iskussa vielä lähes yhdeksänkymppisinä. Ne vaivat ja taudit voivat iskeä nuorempanakin. Jonakin päivänä olisi voimia hoitaakin lapsia, toisenä päivänä sitten taas ei. Tälläkin palstalle te nuoret aikuiset kehutte, miten olette maistereita tohtoreita melkein jokainen, mutta jotain on jäänyt teiltä saamatta: käsitys siitä, että jokainen on itse vastuussa omasta jälkikasvustaan. Itsekkyyttä sen sijaan kurssivaatimuksissa on tainnut olla tupla- ellei peräti tripla-annos.
Kauheaa katkeruutta huokuu monista viesteistä. Oikein pahaa tekee. Muistakaa kirjoittajat, että isovanhemmat ovat aikanaan lapsensa (siis teidät ruikuttajatkin) hoitaneet ja kasvattaneet. Nyt heillä on jo oikeus itse päättää tekemisistään ja menemisistään. Te heidän aikuiset lapsenne hoidatte itse oman jälkikasvunne. Jos tuo teidän sisaruskateutenne ja katkeruutenne voitaisiin muuttaa positiiviseksi voimaksi, niin voi vain kuvitella, mitä kaikkea hyvää sillä saataisiinkaan aikaan.
Minusta lasten ja isovanhempien suhde on tärkeä ja vanhempien pitäisi tukea sitä. En vain ymmärrä, miksi suhde pitäisi rakentaa sen varaan, että isovanhemmat hoitavat lapsia? Mikäli oikein ymmärsin niin veljen lapsi kyläilee ja ap:n lapset ovat hoidossa. Tässä voi olla ero, on ihan erilaista olla lasten kanssa, kun niiden omatkin vanhemmat ovat läsnä. Miksei isovanhempia voi ottaa mukaan omiin aktiviteetteihin leikkipuistoon tai vaikka vain piknikille. Yksivuotias on mielestäni liian pieni hoitoon muuta kuin pakottavan tarpeen edessä. Ja kaksi lasta on aina paljon haastavampaa kuin yksi, etenkin kun toinen on noin nuori vielä. Veljen lapsi on myös vanhempi eli on varmaan helpompi kuin ap:n lapset. Ja säännöllisen hoidontarpeeseen hankkisin hoitajan tai vaikka sinne päiväkotiin.
Lastenlapsia tulisi myös kohdella samanarvoisesti. Eli asiasta voi myös asiallisesti keskustella lastenlasten näkökulmasta. Jossain vaiheessa lapset tulevat ymmärtämään, että serkkuja suositaan, ja isovanhemmilta voi kysyä, että mitä miettivät itse asiasta.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:50"]Minä en osaa harmitella. Olen kuullut isovanhemmista jotka pyytävät lapsiaan luokseen kylään, yökylään, vievät lintsille yms. Omat vanhempani ovat reilu 50v ja meillä on yksi 4.5v poika. Isä asuu naapurissa kirjaimellisesti, lapsi voisi kävellä sinne yksin jos joskus kylään pyydettäisi. Äitikään ei asu kaukana. Puolison äitikin asuu 5min matkan päässä. Kukaan ei ikinä pyydä lasta kylään, saatika yökylään. Ei ole mitään isovanhempien kanssa tehtyjä reissuja tai päiviä mummolassa/pappalassa. Me käymme puolisoni kanssa n. kerran vuodessa jossain kaksin, ei välttämättä tosiaan olla edes yötä. Puhun illanvietosta vaikka ravintolassa. Silloin viemme poikamme veljeni luo varsin pitkän ajomatkan päähän, he kun tuntuvat olevan ne ainoat joille lapsi on tervetullut. Siellä saa puuhata koirien ja serkkutyttöjen kanssa. Välit vanhempiini eivät ole tosiaan mitenkään etäiset tai kylmät, heitä ei vain kiinnosta lapsen kanssa oleminen ja isovanhemman rooli tippaakaan. [/quote] Kuulostaapa ikävältä näin kirjoitettuna. Yritän olla ajattelematta mitä muilla on ja keskittyä siihen että on meillä onneksi tämä lapsi ja toisemme. Toisinaan on vähän rasittavaa kun emme voi mitään kaksin tehdä. Viimeksi olimme kaksin muuten vaan miehen kanssa viime vuoden kesällä, olimme kaksi tuntia rannalla kun isoisä suostui ottamaan lapsen tallille jossa pikkusiskoni käy ratsastamassa.
[/quote]
Suomessa on runsaasti lastenhoitopalveluja, joita voi käyttää? Miksi vain ilmainen kelpaa?
[/quote]
Enpä huomattu että tämä oli minulle suunnattu. Emme halua jättää lasta vieraalle ihmiselle hoitoon, pärjäämme ilman hoitoakin jos ei ole perheestä seuraksi. Lapsi on jo hoidossa 40h viikossa päiväkodissa joten se riittänee olla poissa vieraiden kanssa. Mietin, että olisi lähinnä mukava lapselle kun olisi yhteisöllisyyttä. Muitakin läheisiä ihmisiä ja turvallisia aikuisia kuin me kaksi. On toki tarhatädit, toivottavasti eivät vaihdu. Minulla on lämpimiä muistoja isovanhemmistani ja heidän kanssa puuhailusta. Kesäisin käytiin rannalla, pelattiin yatzia ja pappa opetti ampumaan jousipyssyllä, mummo tekemään villasukkia. Kyllä se vähän harmittaa kun lapsella on vain me, eikä edes lisää lapsia olla saatu tai tullakaan saamaan. Toivottavasti hän kasvaa kuitenkin onnellisena.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on. [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...
[/quote]
Kyllä, se on mukavuudenhalua!
Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.
Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.
[/quote]
Joku halusi että isovanhemmat ottavat lapset hoitoon pariksi tunniksi ja vastineena sitten sanottiin että saman kokemuksen saa kun ottaa jotain hyvänpäiväntuttujen lapsia pariksi viikoksi! Ei hyvä tavaton suurten ikäluokkien kulahtaneet tädit, nyt lepäämään, teillä alkaa olla ihan sekopäiset jutut!
[/quote]
Tuossa edellisessä viesissä kyllä sanottii, että oltiin isovanhempien luona ja leikittiin serkkujen kanssa aamusta iltaan. Minusta se on vähän enemmän kuin pari tuntia? Vai opetettiinko sinulle peruskoulussa, että pari tuntia on noin 12 tuntia?