Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mummu ja pappa ei halua lapsia hoitoon
05.07.2015 |
Heti alkuun kerrottakoon, että veljeni ainokainen on aina tervetullut mummolaan. Hänet jopa kutsutaan päiväkausiksi mummun ja papan luo.
Mutta meidän lapset eivät ole ilmeisesti "mitään". Heitä ei juuri kylään pyydetä, joskus jos itse kysyn hoitoapua niin tulee vastaukseksi, että "vain vähän aikaa". Tai sitten kieltävä vastaus vedoten kiireisiin.
Isompi lapsi ei enää edes kysele mummun ja papan perään, ei varmaan tunne oloaan siellä kotoisaksi enää. Pienempi lapsi on niin vähän hoidossa ollut, että vierastaa heitä. Ei varmaan edes muista heidän kasvonpiirteitäkään.
Miksi toiset lapset on tärkeämpiä kuin toiset? Onko lapsissani jotain vikaa? (voin itse vastata, että isompi on kiltti ja reipas poika, ja tämä nuorempi on todella suloinen ja hyväntuulinen taapero. Ei siis ole mitään mahdottomia adhd-tapauksia)
Kommentit (115)
Eiköhän se ole niin, että jokainen heijastaa omaa lapsuuttaan suhteessaan lapsiinsa ja lastenlapsiinsa.
Jos todellinen rakkaus on puuttunut omasta kodista, vaikea sitä on ammentaa eteenpäin!
t. Lapsenlapsia kaipaava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole lapsia nutta mielelläni otan kummilapseni hoitoon muutamaksi tunniksi, jos on tarvetta. Yökylässäkin ovat vanhimmat olleet. Ihmetyttää nämä tyypit, jotka ovat heti vaatimasaa että laita lapsi päiväkotiin tai palkkaa palkkaa hoitaja. Minne on hävinnyt naapuriapu ja yhteisvastuu?
Sellaista se on, eipä sille voine mitään. Me pärjäämme omillamme, koska isovanhemmat eivät halua lapsiamme koskaan hoitoon, sukumme on pieni ja muutakin hoitoapua on niukasti. Pääsemme ehkä kerran vuodessa kahdestaan aikuisina yhden yön yli reissuun. Lähtökohtahan kuitenkin on se, että lapsemme ovat meidän lapsiamme ja me heistä huolehdimme. Jos on jotain muuta apua, niin se on vain ylimääräistä plussaa. Pienin lapsemme (4v.) ei varmaan edes tunnista toisen puolen isovanhempia, niin vähän olemme tekemisissä. En minä voi pakottaa enkä vaatia, enkä aio käyttää elämääni mieleni pahoittamiseen ja turhautumiseen. Sillä mennään mitä on, meillä on tällainen perhe ja sillä hyvä. :)
Miten pääsisi tästä katkeruudesta eroon? Olen itkenyt ja märehtinyt asian takia jo kauan, kun olen ymmärtänyt että tosiaan... lapset ovat heille eriarvoisia, toissijaisia. -ap
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:35"]
Miten pääsisi tästä katkeruudesta eroon? Olen itkenyt ja märehtinyt asian takia jo kauan, kun olen ymmärtänyt että tosiaan... lapset ovat heille eriarvoisia, toissijaisia. -ap
[/quote]
No ihan vain lopettamalla sen märehtimisen. Minä olen päättänyt, ettei kukaan lähiomainen enää aiheuta minulle pahaa mieltä ja ahdistusta. Keskityn perheeseeni ja huolehdin lapsistani. Jos isovanhemmilta jää paitsi omien lastenlasten kasvu, niin sille ei nyt vain voi mitään. Minä olen lapsilleni tärkeä, se riittää. En minä itke ja märehdi muiden aikuisten järjenjuoksua, teen tilinpäätöksen ja mietin millaisten ihmisten seurassa minun ja perheeni on hyvä olla. Helpottaa, kun ei jää roikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsillasi on subjektiiviinen oikeus päivähoitoon, joten jos hoitopaikkaa kaipaat, hae sitä kunnalta. Isovanhemmat eivät yleensä hoida sen lapsen lapsia, joka on kaikessa pyrkinyt näyttämään, miten paljon halveksii vanhempiaan. Ne kivat ja mukavat lapset saa omansa mummolaan. Mietipä sitä.
Veikkaan, ettei tässä ongelma ole lapsissa, vaan jossain muussa. Onko vävy epämieluisa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Tää on oikeasti todella mystinen juttu! Suurten ikäluokkien lapsuudenperheissä oli keskimäärin 5 lasta ja isovanhemmat asui satojen kilometrien päässä 2 huoneen mökeissä. Sinne siis lähettiin joka kesä 10-15 lasta lomailemaan? Ja silti suurin osa lomailijoista muistaa olleensa mummolassa yksin tai sisaruksen kanssa.
[/quote]
Ootko sä nyt sekoittanut sukupolvia tosiaan, vai miten? Nythän ongelma on väestöpyramidin kellahtaminen väärinpäin. Suuret ikäluokat tekivät historiallisen vähän lapsia. Eli näitä nyt lapsilleen hoitajia toivovia vanhempia.
"Keskimäärin 5 lasta ja kahden huoneen mökki". Löytyisikö lähdettä tälle? 70-luvullahan syntyivät juuri tosi pienet ikäluokat, näille suurten ikäluokkien lapsille.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:24"]
Ehkä veljesi ei vie lastaan aina "hoitoon", vaan luontevasti on kanssakäyminen sujunut ihan muissa merkeissä.
Jos aina olet ikään kuin hyväksikäyttämässä vanhempiasi, niin kyllähän se voi ärsyttää ja vieraannuttaa. Miten itse huomioita vanhempiasi?
[/quote]
No, ehkä tämä vaikuttaa jonkun silmissä "hyväksikäytöltä" mutta ei kyllä ole kyse siitä. Olen ollut väsynyt kahden lapsen kanssa kotona, ja olisi unelmaa saada lapset vaika edes yhden kerran yökylään. Näin ei varmaan tule ikinä käymään. Tällä hetkellä tilanne on se, että mummu ja pappa hoitavat lapsia vain muutaman tunnin korkeintaan, ja vain yhtä kerrallaan. Ovat molemmat ihan terveitä, hyvävointisia ihmisiä. Ja tosiaan omat lapseni ovat mielestäni ihan helppoja. Isompi on todella omatoiminen, ei kaipaa koko ajan aikuista valvomaan.
-ap
[/quote]
Miksi helvetissä olet sitten tehnyt 2 pientä yhtä aikaa? Ennen oli tapana tehdä lapsia tavan vuoksi, ja vasta vanhemmalla iällä ehkä aletiin miettiä omien ratkaisujen oikeellisuutta. Nyt nettiaikana ei lasteonhoidon rankkuus varmasti tule kenellekään yllätyksenä, eikä lapsia tehdä enää tavan vuoksi, eihän? Vanhemmillasi ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsiasi, jos et itse jaksa. Teitkö kuopuksen sillä ajatuksella, että kyllähän sitä hoitoapua sitten riittää?
Olet myös itse kuopuksena todennäköisesti saanut paljon sellaista huomiota, jota veljesi ei, mutta et sitä itse huomaa. Oletithan heti, että saat sitä hoitoapuakin tuosta vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäs sille voi. Ihmisillä on suosikkeja tai tulevat toisten kanssa paremmin toimeen. Vituttaahan se, mutta ei sille mitään voi. Vielä ikävämpää on se kun saman perheen lapsia kohdellaan täysin eriarvoisesti.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:04"]
En halua lapsia hoitoon vain saadakseni "omaa aikaa". Haluaisin heidän luovan myös paremman yhteyden. Nuorimmaiseni ei tosiaan edes muista heidän kasvojaan, koska kiinnostusta tiiviimpään yhteydenpitoon ei ole ollut. :(
[/quote]
Hoitoon lykkääminenkö se on sitten ainoa keinoa luoda parempi yhteys lastenlasten ja isovanhempien välille? Miksi ette voi luoda sitä tiiviimpää yhteyttä vierailemalla isovanhempien luona koko perheenä? Sitten kun se yhteys on luotu, niin hoitoon jättäminenkin käy luontevammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 18:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
[/quote]
Tää on oikeasti todella mystinen juttu! Suurten ikäluokkien lapsuudenperheissä oli keskimäärin 5 lasta ja isovanhemmat asui satojen kilometrien päässä 2 huoneen mökeissä. Sinne siis lähettiin joka kesä 10-15 lasta lomailemaan? Ja silti suurin osa lomailijoista muistaa olleensa mummolassa yksin tai sisaruksen kanssa.
Selittäkää nyt minulle tyhmälle, miten tuo on ollut mahdollista?
[/quote]
No: Isäni, syntynyt -46 on kahden lapsen perheestä. Pikkuveli on syntynyt vuonna -49. Meitä lapsenlapsia on tällä sukuhaaralla yhteensä neljä ja minun ja nuorimman serkkuni välillä on ikäeroa yli 10 vuotta. Isovanhempani asuivat Helsingissä, lapsuudessani Munkkivuoressa 4 h + keittiö asunnossa, jossa asuvat yhä 88-vuotiaina. Mökkimatka oli 100 km rannikkoa pitkin.
Vaarini osti ison kesäpaikan merenrannalta isäni ollessa 10 v. ja pikkuveli oli siis vastasyntynyt. Minä ja siskoni olimme todellakin ja todistettavasti kaikki kesät siellä mökillä, joka nyt edelleen on meillä, minä ja siskoni omistamme ja täällä juuri saunaa lämmitän ja surffailen. Isäni ja veljensä sopivat aikanaan perinnönjaon niin, että tämä paikka jäi meille. Mummilla ja ukilla oli siis kaksi (2) lasta hoidossa kaikki kesät. Pienemmät serkut sitten myöhemmin aina välillä, mutta he olivat enemmän äitinsä puolen mökillä.
Äidin puolelta oli 3 sisarusta ja lapsenlapsia on yhteensä 4 kpl. Isovanhemmat jäivät etäisemmiksi, koska eivät halunneet koskaan meitä ottaa luokseen kun lapsia olimme.
Ei suurista ikäluokistakaan kaikki harrastaneet sikiämistä kuin kaniinit. Itse en tunne yhtäkään perhettä, jossa olisi ollut 5 lasta. En itse asiassa muista lapsuudestani (70-luvulla) kuin pari perhettä joissa oli edes kolme lasta. Varmaan lestaseudut ovat erikseen ja siellä sitten asuttiin kahden huoneen mökeissä kaukana kaupungista. Sekä omat, että mieheni vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin ja vaikka ehkä omassa lapsuudessaan olisivatkin ponnistaneet pulavuosista, kyllä suurilla ikäluokilla, jotka olivat nuoria aikuisia 70-luvulla, oli jo ihan eri lähtökohdat kuin joku saunamökki ilman vettä ja 5 lasta helmoissa.
Taidat nyt pikkuisen sekoittaa sukupolvia? Suuret ikäluokat olivat 30-40 v 1980 -luvulla, eivät 1950 -luvulla. He syntyivät silloin.
[/quote]
Niin? Sinä sekoitat sukupolvia, koska suurten ikäluokkien lapsuudenperheissä 40- ja 50-luvuilla oli noin 5 lasta, suurilla ikäluokilla 2-3 lasta. Suurten ikäluokkien lapsuus kului maalla (olethan kuullut asutustoiminnasta sodan jälkeen?) ja sinne maalle ne mummot ja papat jäi siinä vaiheessa, kun nuoremmat muutti maalikyliin. Tietty oli sitä porukkaa, joka ei näin tehnyt, mutta jos puhutaan keskimääräisestä suurten ikäluokkien edustajasta, niin historiantutkijoiden mukaan hän syntyi maaseudulle 5-lapsiseen perheeseen, jossa vanhemmilla oli suunnilleen kansakoulu käytynä ja asunnossa muutama huone.
Väestöliitto muuten kannusti vielä 50-luvulla siihen, että lapsi oli noin 6 kpl.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:05"]
veikkaan, että taustalla on jotain, jota ap ei edes tajua.
Ehkä veli ei pyydä lapselleen hoitopaikkaa, vaan kanssakäyminen on luonnollista ja kyläillään puolin ja toisin.
Ehkä veljen lapsen hoitaminen on helpompaa - ei tule ohjeita ja neuvoja, ei arvostella jälkikäteen. Lähipiirissä on sisarukset, joista toisen lapset ovat usein mummolassa, toisen eivät koskaan. Juurikin samalla tavalla kuin ap:lla (toisen lapsia pyydellään, toisen ei). Heillä taustalla on se, että toinen sisaruksista on todella tarkka, antaa tarkat ohjeet mitä pitäisi syödä, mitä ei saa syödä, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä. Toinen sisaruksista taas luottaa vanhempiinsa eikä anna pikkutarkkoja ohjeita, ei myöskään arvostele jälkikäteen (arvostella voi ilmeillä, eleillä, äänenpainoilla).
Lisäksi tämä vaativa sisarus olisi vailla lastenhoitoapua omien aikataulujensa mukaan, toinen sisarus taas vanhempiensa aikataulujen mukaan.
Voitte varmasti päätellä, kumman sisaruksen lapsia pyydellään kylään.
Ja yhden lapsen hoitaminen on helpompaa kuin kahden.
[/quote] kyllä aikuisten ihmisten molemminpuolin! Tulisi pystyä sopimaan ja keskustelemaan aikuismaisesti asioista,mmyös lapsenlapsen hoidosta. Molemmin puolin tapahtuva nipottaminen ja tahallinen mielensäpahoittaminen on tehokas tapa tuhota perhevälit. Ei kaikista vanhemmista eikä isovanhemmista ole lapsien hoitajaksi. Se on totuus. Alkoholi ja mielenterveysongelmia on perheissä aivan liikaa. Myös perheväkivaltaa ja narsismia esiintyy. Huonoissa liitoissa kitkuttavat isovanhemmat tai eronneet ovat helteessä oman jaksamisensa kanssa. Pullantuoksuisia onnellloita on promillen luokkaa ollut koskaan. Itsellä oli onni aikoinaan olla oikein perinteisen nutturapäämummoni luona, ei mitenkään pakkohoidossa vaan muuten. Lämmin muisto jäi. Hän tosin kuoli jo 1990 ja oli aivan erityyppinen kuin nykyajan ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:24"]
Ehkä veljesi ei vie lastaan aina "hoitoon", vaan luontevasti on kanssakäyminen sujunut ihan muissa merkeissä.
Jos aina olet ikään kuin hyväksikäyttämässä vanhempiasi, niin kyllähän se voi ärsyttää ja vieraannuttaa. Miten itse huomioita vanhempiasi?
[/quote]
No, ehkä tämä vaikuttaa jonkun silmissä "hyväksikäytöltä" mutta ei kyllä ole kyse siitä. Olen ollut väsynyt kahden lapsen kanssa kotona, ja olisi unelmaa saada lapset vaika edes yhden kerran yökylään. Näin ei varmaan tule ikinä käymään. Tällä hetkellä tilanne on se, että mummu ja pappa hoitavat lapsia vain muutaman tunnin korkeintaan, ja vain yhtä kerrallaan. Ovat molemmat ihan terveitä, hyvävointisia ihmisiä. Ja tosiaan omat lapseni ovat mielestäni ihan helppoja. Isompi on todella omatoiminen, ei kaipaa koko ajan aikuista valvomaan.
-ap
[/quote]
Miksi helvetissä olet sitten tehnyt 2 pientä yhtä aikaa? Ennen oli tapana tehdä lapsia tavan vuoksi, ja vasta vanhemmalla iällä ehkä aletiin miettiä omien ratkaisujen oikeellisuutta. Nyt nettiaikana ei lasteonhoidon rankkuus varmasti tule kenellekään yllätyksenä, eikä lapsia tehdä enää tavan vuoksi, eihän? Vanhemmillasi ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsiasi, jos et itse jaksa. Teitkö kuopuksen sillä ajatuksella, että kyllähän sitä hoitoapua sitten riittää?
Olet myös itse kuopuksena todennäköisesti saanut paljon sellaista huomiota, jota veljesi ei, mutta et sitä itse huomaa. Oletithan heti, että saat sitä hoitoapuakin tuosta vaan.
[/quote]
Aina silloin tällöin joku lapsi hukkuu tai tippuu ikkunasta, kun mummo ei pysty vahtimaan useampaa lasta. Äitisi on viisas nainen, kun tietää, ettei hallitse, kuin yhden lapsen kerrallaan, eikä uskalla ottaa vastuuta ja riskiä kahdesta pienestä yhtä aikaa.
Jos lapsellesi sattuisi vahinko, kun mummisi ei hallitsisi kahden lapsen hoitoa, olisit pää punaisena huutamassa ja syyttämässä äitiäsi, että miksi sillä ei ollut silmiä selässäkin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]
[/quote]
Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa.
[/quote]
Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...
[/quote]
Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.
[/quote]
Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.
[/quote]
Tää on oikeasti todella mystinen juttu! Suurten ikäluokkien lapsuudenperheissä oli keskimäärin 5 lasta ja isovanhemmat asui satojen kilometrien päässä 2 huoneen mökeissä. Sinne siis lähettiin joka kesä 10-15 lasta lomailemaan? Ja silti suurin osa lomailijoista muistaa olleensa mummolassa yksin tai sisaruksen kanssa.
Selittäkää nyt minulle tyhmälle, miten tuo on ollut mahdollista?
[/quote]
No: Isäni, syntynyt -46 on kahden lapsen perheestä. Pikkuveli on syntynyt vuonna -49. Meitä lapsenlapsia on tällä sukuhaaralla yhteensä neljä ja minun ja nuorimman serkkuni välillä on ikäeroa yli 10 vuotta. Isovanhempani asuivat Helsingissä, lapsuudessani Munkkivuoressa 4 h + keittiö asunnossa, jossa asuvat yhä 88-vuotiaina. Mökkimatka oli 100 km rannikkoa pitkin.
Vaarini osti ison kesäpaikan merenrannalta isäni ollessa 10 v. ja pikkuveli oli siis vastasyntynyt. Minä ja siskoni olimme todellakin ja todistettavasti kaikki kesät siellä mökillä, joka nyt edelleen on meillä, minä ja siskoni omistamme ja täällä juuri saunaa lämmitän ja surffailen. Isäni ja veljensä sopivat aikanaan perinnönjaon niin, että tämä paikka jäi meille. Mummilla ja ukilla oli siis kaksi (2) lasta hoidossa kaikki kesät. Pienemmät serkut sitten myöhemmin aina välillä, mutta he olivat enemmän äitinsä puolen mökillä.
Äidin puolelta oli 3 sisarusta ja lapsenlapsia on yhteensä 4 kpl. Isovanhemmat jäivät etäisemmiksi, koska eivät halunneet koskaan meitä ottaa luokseen kun lapsia olimme.
Ei suurista ikäluokistakaan kaikki harrastaneet sikiämistä kuin kaniinit. Itse en tunne yhtäkään perhettä, jossa olisi ollut 5 lasta. En itse asiassa muista lapsuudestani (70-luvulla) kuin pari perhettä joissa oli edes kolme lasta. Varmaan lestaseudut ovat erikseen ja siellä sitten asuttiin kahden huoneen mökeissä kaukana kaupungista. Sekä omat, että mieheni vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin ja vaikka ehkä omassa lapsuudessaan olisivatkin ponnistaneet pulavuosista, kyllä suurilla ikäluokilla, jotka olivat nuoria aikuisia 70-luvulla, oli jo ihan eri lähtökohdat kuin joku saunamökki ilman vettä ja 5 lasta helmoissa.
Taidat nyt pikkuisen sekoittaa sukupolvia? Suuret ikäluokat olivat 30-40 v 1980 -luvulla, eivät 1950 -luvulla. He syntyivät silloin.