Kun mummu ja pappa ei halua lapsia hoitoon

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:24"]

Ehkä veljesi ei vie lastaan aina "hoitoon", vaan luontevasti on kanssakäyminen sujunut ihan muissa merkeissä. 

Jos aina olet ikään kuin hyväksikäyttämässä vanhempiasi, niin kyllähän se voi ärsyttää ja vieraannuttaa. Miten itse huomioita vanhempiasi? 

[/quote]

No, ehkä tämä vaikuttaa jonkun silmissä "hyväksikäytöltä" mutta ei kyllä ole kyse siitä. Olen ollut väsynyt kahden lapsen kanssa kotona, ja olisi unelmaa saada lapset vaika edes yhden kerran yökylään. Näin ei varmaan tule ikinä käymään. Tällä hetkellä tilanne on se, että mummu ja pappa hoitavat lapsia vain muutaman tunnin korkeintaan, ja vain yhtä kerrallaan. Ovat molemmat ihan terveitä, hyvävointisia ihmisiä. Ja tosiaan omat lapseni ovat mielestäni ihan helppoja. Isompi on todella omatoiminen, ei kaipaa koko ajan aikuista valvomaan. 

-ap

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Kyllä, se on mukavuudenhalua!

Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.

Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.

[/quote]

Joku halusi että isovanhemmat ottavat lapset hoitoon pariksi tunniksi ja vastineena sitten sanottiin että saman kokemuksen saa kun ottaa jotain hyvänpäiväntuttujen lapsia pariksi viikoksi! Ei hyvä tavaton suurten ikäluokkien kulahtaneet tädit, nyt lepäämään, teillä alkaa olla ihan sekopäiset jutut!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Kyllä, se on mukavuudenhalua!

Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.

Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.
[/quote]

Olet kyllä inhottava ihminen. Varmaan minun äitini tai ainakin ajatusmaailmaltaan samanlainen :( Mikään muu ei kiinnosta kuin oma napa, kenellekään muulle ei voi uhrata ajastaan minuuttiakaan. No huonosta äidistä ei kai voi tulla hyvää mummoa...

On typerää olla epätasapuolinen lapsia kohtaan. Mutta isovanhempien ei tarvitse toimia lapsenvahtina koskaan eikä sitä tarvitse mitenkään perustella. Mutta silloin on tietenkin hyvä ettei hoida kenenkään lapsia.
Mutta en tosiaan ymmärrä sitä että isovanhempien pitäisi katsoa lapsenlapsia jotta vanhemmat saisi omaa aikaa. Palkatkoon hoitajan niin saavat omaa aikaa.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:24"]

Ehkä veljesi ei vie lastaan aina "hoitoon", vaan luontevasti on kanssakäyminen sujunut ihan muissa merkeissä. 

Jos aina olet ikään kuin hyväksikäyttämässä vanhempiasi, niin kyllähän se voi ärsyttää ja vieraannuttaa. Miten itse huomioita vanhempiasi? 

[/quote]

No, ehkä tämä vaikuttaa jonkun silmissä "hyväksikäytöltä" mutta ei kyllä ole kyse siitä. Olen ollut väsynyt kahden lapsen kanssa kotona, ja olisi unelmaa saada lapset vaika edes yhden kerran yökylään. Näin ei varmaan tule ikinä käymään. Tällä hetkellä tilanne on se, että mummu ja pappa hoitavat lapsia vain muutaman tunnin korkeintaan, ja vain yhtä kerrallaan. Ovat molemmat ihan terveitä, hyvävointisia ihmisiä. Ja tosiaan omat lapseni ovat mielestäni ihan helppoja. Isompi on todella omatoiminen, ei kaipaa koko ajan aikuista valvomaan. 

-ap

[/quote]

Kaikesta huokuu, että mitään muuta kontaktia et kaipaa kuin tämän hoitoavun? Kyllä he sen vaistoavat ja siksi tilanne tämä. 

Ei heillä ole mitään velvollisuutta olla sinun apunasi, ymmärrä se. He ovat niiden ihmisten kanssa tekemisissä, joista välittävät muutenkin. Vaikutat todella itsekkäältä, otat vain oman näkökulmasi huomioon tässä. 

Siurten ikäluokkien itsekkyys ja osan vittumaisuus näkyy näissä ketjuissa. Ovat kipanneet hyvinvointivaltin tyhjäksi ja nuoremmile jätettiin laskut ja työttömyys. Eläkkeet saavat täysimääräisinä ja sitten ei muka ole aikaa ja halua edes lapsenlapsia hoitaa kerran pari vuodessa. Tuollaisten kusipäiden ei olisi åitänyt yhtään lasta edes hankkia. Nehän hankkivat sen pakollisen 2 tai korkeintaan 3 lasta minkä takia huoltosuhde on nyt perseestä. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Kyllä, se on mukavuudenhalua!

Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.

Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.
[/quote]

Olet kyllä inhottava ihminen. Varmaan minun äitini tai ainakin ajatusmaailmaltaan samanlainen :( Mikään muu ei kiinnosta kuin oma napa, kenellekään muulle ei voi uhrata ajastaan minuuttiakaan. No huonosta äidistä ei kai voi tulla hyvää mummoa...
[/quote]
No mutta eihän sinuakaan kiinnosta muu kuin juuri se oma napa. Olet väsynyt lasten vuoksi ja haluaisit lapset yöksi pois kotoa. Mitä se on muuta kuin oman navan tuijottamista. Kun Minä olen väsynyt ja Minä...

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:24"]

Ehkä veljesi ei vie lastaan aina "hoitoon", vaan luontevasti on kanssakäyminen sujunut ihan muissa merkeissä. 

Jos aina olet ikään kuin hyväksikäyttämässä vanhempiasi, niin kyllähän se voi ärsyttää ja vieraannuttaa. Miten itse huomioita vanhempiasi? 

[/quote]

No, ehkä tämä vaikuttaa jonkun silmissä "hyväksikäytöltä" mutta ei kyllä ole kyse siitä. Olen ollut väsynyt kahden lapsen kanssa kotona, ja olisi unelmaa saada lapset vaika edes yhden kerran yökylään. Näin ei varmaan tule ikinä käymään. Tällä hetkellä tilanne on se, että mummu ja pappa hoitavat lapsia vain muutaman tunnin korkeintaan, ja vain yhtä kerrallaan. Ovat molemmat ihan terveitä, hyvävointisia ihmisiä. Ja tosiaan omat lapseni ovat mielestäni ihan helppoja. Isompi on todella omatoiminen, ei kaipaa koko ajan aikuista valvomaan. 

-ap

[/quote]

Kaikesta huokuu, että mitään muuta kontaktia et kaipaa kuin tämän hoitoavun? Kyllä he sen vaistoavat ja siksi tilanne tämä. 

Ei heillä ole mitään velvollisuutta olla sinun apunasi, ymmärrä se. He ovat niiden ihmisten kanssa tekemisissä, joista välittävät muutenkin. Vaikutat todella itsekkäältä, otat vain oman näkökulmasi huomioon tässä. 

[/quote]

Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Kyllä, se on mukavuudenhalua!

Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.

Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.

[/quote]

Ai lapsenlapset hyvänpäiväntuttuja? Tai siis hyvmpäiväntuttujen lapsia? Toki tietenkin jos isovanhemmat näin haluavat. Kuulostaa kyllä ihan kamalalta. Mistä kumpuaa tällainen suhtautuminen? No, itse olen lapsirakas ja ihan vieraatkin lapset ovat minusta hauskoja ja voimavara, eivät mikään riesa. Ehkä se on sitten geeneissä.

Onnea on todellakin läheiset suhteet sekä omiin vanhempiin, että omiin isovanhempiin, jotka vielä 80-vuotiaana pyytävät lapsia "hoitoon" eli viettämään aikaa heidän kanssaan ilman vanhempia. Käyvät puistossa ja jätskillä. Lapset kuulevat isoisovanhemmilta juttuja vanhoista ajoista ja isoisovanhemmat kuulemma pysyvät virkeinä, kun lapsenlapsenlapset ovat siellä. Kouluikäiset auttavat heitä tietokonejutuissa. Mutta vissiin sitten valhetta kaikki. He valehtelevat haluavansa lapsia sinne, oikeasti rasittuvat ja uupuvat.

No, nykyisin kai pyritään siihen, ettei kukaan saa haluta tai toivoa apua mistään, ollaan omissa poteroissa ja selviydytään yksin. Meillä on onneksi sitten hieman erilainen perhe. Kaikista on iloa toisillensa ja myös apua ihan tavallisessa elämässä. Siitä ilosta, että ollaan rakkaita toisillemme.

Aikuisia ihmisiä tapoineen ei vpi muuttaa! Vain omaa käytöstänja suhtautumista voi. Jos yökyläily ei käy, niin ei mahda mitään. Olisiko muuta ihmistä sukupiiristä, täysi-iläistä ja -päistä, lastenkaitsijaksi? Tai muu turvallinen aikuinen esim. lapsen kaveripiirissä? Seurakunnilla on leirejä ja kerhoja, joissa joskus yöpymisiäkin tai urheiluleirejä. Niillä mennään mitä on eikä haikailla mahdottomia.

Ap, vanhempasi ovat typeriä. Tuo kertoo niin ihmisen luonteenlaadusta jos asetetaan lapsenlapset eri arvoisiksi. Fiksut ihmiset ei näin tee. Ja sinäkään et ole jatkuvasti apua pyytämässä. Muistahan sitten kun vanhempasi todella tarvitsevat apuasi ja katsojia vanhainkotiin ettei sinunkaan siellä sitten tarvitse olla ensimmäisenä paikalla.

Minä en osaa harmitella. Olen kuullut isovanhemmista jotka pyytävät lapsiaan luokseen kylään, yökylään, vievät lintsille yms. Omat vanhempani ovat reilu 50v ja meillä on yksi 4.5v poika. Isä asuu naapurissa kirjaimellisesti, lapsi voisi kävellä sinne yksin jos joskus kylään pyydettäisi. Äitikään ei asu kaukana. Puolison äitikin asuu 5min matkan päässä. Kukaan ei ikinä pyydä lasta kylään, saatika yökylään. Ei ole mitään isovanhempien kanssa tehtyjä reissuja tai päiviä mummolassa/pappalassa. Me käymme puolisoni kanssa n. kerran vuodessa jossain kaksin, ei välttämättä tosiaan olla edes yötä. Puhun illanvietosta vaikka ravintolassa. Silloin viemme poikamme veljeni luo varsin pitkän ajomatkan päähän, he kun tuntuvat olevan ne ainoat joille lapsi on tervetullut. Siellä saa puuhata koirien ja serkkutyttöjen kanssa. Välit vanhempiini eivät ole tosiaan mitenkään etäiset tai kylmät, heitä ei vain kiinnosta lapsen kanssa oleminen ja isovanhemman rooli tippaakaan.

Olen syntynyt -67 ja silloin ei ollut päiväkoteja. Minuakin hoiti kotona nuori tyttö tai sitten olin mummolla toisella paikkakunnalla, useamman päivän.

Samanikäinen serkkulikka oli usein myös mukana. Olin kova ikävöimään ja muistankin itkeneeni usein itseni uneen, kamalaa aikaa!

Itse nyt mummona hoidan lapsenlapsia välillä, mutta päiväkausia en kyllä jaksaisi. Ihania mussukoita kyllä ovat, mutta en ole oikein " mummotyyppi."

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Kyllä, se on mukavuudenhalua!

Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.

Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.
[/quote]

Olet kyllä inhottava ihminen. Varmaan minun äitini tai ainakin ajatusmaailmaltaan samanlainen :( Mikään muu ei kiinnosta kuin oma napa, kenellekään muulle ei voi uhrata ajastaan minuuttiakaan. No huonosta äidistä ei kai voi tulla hyvää mummoa...
[/quote]
No mutta eihän sinuakaan kiinnosta muu kuin juuri se oma napa. Olet väsynyt lasten vuoksi ja haluaisit lapset yöksi pois kotoa. Mitä se on muuta kuin oman navan tuijottamista. Kun Minä olen väsynyt ja Minä...
[/quote]

Mistä sinä tiedät kuinka paljon minä olen äidistäni huolehtinut? Minä olin se kiltti lapsi, joka hoisi pienet sisarukset kun äiti ei jaksanut. Aikuisena autoin äitiäni edelleen ja kuuntelin hänen huoliaan. Sitten sain omia lapsia ja odotin saavani jotain takaisinpäin. Todella itsekästä minulta...

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:48"]

Ap, vanhempasi ovat typeriä. Tuo kertoo niin ihmisen luonteenlaadusta jos asetetaan lapsenlapset eri arvoisiksi. Fiksut ihmiset ei näin tee. Ja sinäkään et ole jatkuvasti apua pyytämässä. Muistahan sitten kun vanhempasi todella tarvitsevat apuasi ja katsojia vanhainkotiin ettei sinunkaan siellä sitten tarvitse olla ensimmäisenä paikalla.

[/quote]

Just, tuollainen kostomentaliteetti on juuri sitä, mitä maailma tarvitsee. 

Lapsenlapset ovat useimmiten eriarvoisia. Eivät ole samassa asemassa kuin omat lapset, jotka kasvattaa alusta pitäen tasa-arvoisina. 

Minä olen hyväksynyt tämän täysin. Esim. isänäiti ei juuri tapaa kuin esikoistamme. Elämäntilanteen myötä tämä tuli rutiiniksi. Sen sijaan omat vanhempani tapaavat sitäkin tiheämmin kahta nuorempaa. 

En näe tässä mitään ongelmaa. 

Ei isovanhemmuuteen liity mitään velvoitteita. Ihmissuhteita siinä missä muutkin. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:50"]Minä en osaa harmitella. Olen kuullut isovanhemmista jotka pyytävät lapsiaan luokseen kylään, yökylään, vievät lintsille yms. Omat vanhempani ovat reilu 50v ja meillä on yksi 4.5v poika. Isä asuu naapurissa kirjaimellisesti, lapsi voisi kävellä sinne yksin jos joskus kylään pyydettäisi. Äitikään ei asu kaukana. Puolison äitikin asuu 5min matkan päässä. Kukaan ei ikinä pyydä lasta kylään, saatika yökylään. Ei ole mitään isovanhempien kanssa tehtyjä reissuja tai päiviä mummolassa/pappalassa. Me käymme puolisoni kanssa n. kerran vuodessa jossain kaksin, ei välttämättä tosiaan olla edes yötä. Puhun illanvietosta vaikka ravintolassa. Silloin viemme poikamme veljeni luo varsin pitkän ajomatkan päähän, he kun tuntuvat olevan ne ainoat joille lapsi on tervetullut. Siellä saa puuhata koirien ja serkkutyttöjen kanssa. Välit vanhempiini eivät ole tosiaan mitenkään etäiset tai kylmät, heitä ei vain kiinnosta lapsen kanssa oleminen ja isovanhemman rooli tippaakaan.
[/quote]
Kuulostaapa ikävältä näin kirjoitettuna. Yritän olla ajattelematta mitä muilla on ja keskittyä siihen että on meillä onneksi tämä lapsi ja toisemme. Toisinaan on vähän rasittavaa kun emme voi mitään kaksin tehdä. Viimeksi olimme kaksin muuten vaan miehen kanssa viime vuoden kesällä, olimme kaksi tuntia rannalla kun isoisä suostui ottamaan lapsen tallille jossa pikkusiskoni käy ratsastamassa.

Minä menin 90-luvun alussa joka päivä koulusta mummoni luo muutamaksi tunniksi alakouluiässä. Tätä kesti vuosia. Mummo oli tehnyt ruokaa valmiiksi ja odotti ikkunassa. Iltapäivät kuluivat pelaten mummon kanssa ja läksyjä tehden. Jos joku päivä en tullutkaan, mummo oli selkeästi pettynyt.Nyt hän on jo kuollut, mutta näistä vuosista jäi hienot muistot itselle ja osaa arvostaa mummoa varsinkin kun tällaisia keskusteluja lukee.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:50"]Minä en osaa harmitella. Olen kuullut isovanhemmista jotka pyytävät lapsiaan luokseen kylään, yökylään, vievät lintsille yms. Omat vanhempani ovat reilu 50v ja meillä on yksi 4.5v poika. Isä asuu naapurissa kirjaimellisesti, lapsi voisi kävellä sinne yksin jos joskus kylään pyydettäisi. Äitikään ei asu kaukana. Puolison äitikin asuu 5min matkan päässä. Kukaan ei ikinä pyydä lasta kylään, saatika yökylään. Ei ole mitään isovanhempien kanssa tehtyjä reissuja tai päiviä mummolassa/pappalassa. Me käymme puolisoni kanssa n. kerran vuodessa jossain kaksin, ei välttämättä tosiaan olla edes yötä. Puhun illanvietosta vaikka ravintolassa. Silloin viemme poikamme veljeni luo varsin pitkän ajomatkan päähän, he kun tuntuvat olevan ne ainoat joille lapsi on tervetullut. Siellä saa puuhata koirien ja serkkutyttöjen kanssa. Välit vanhempiini eivät ole tosiaan mitenkään etäiset tai kylmät, heitä ei vain kiinnosta lapsen kanssa oleminen ja isovanhemman rooli tippaakaan. [/quote] Kuulostaapa ikävältä näin kirjoitettuna. Yritän olla ajattelematta mitä muilla on ja keskittyä siihen että on meillä onneksi tämä lapsi ja toisemme. Toisinaan on vähän rasittavaa kun emme voi mitään kaksin tehdä. Viimeksi olimme kaksin muuten vaan miehen kanssa viime vuoden kesällä, olimme kaksi tuntia rannalla kun isoisä suostui ottamaan lapsen tallille jossa pikkusiskoni käy ratsastamassa.

[/quote]

Suomessa on runsaasti lastenhoitopalveluja, joita voi käyttää? Miksi vain ilmainen kelpaa?

[/quote]

Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa. 

[/quote]

Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:24"]

Ehkä veljesi ei vie lastaan aina "hoitoon", vaan luontevasti on kanssakäyminen sujunut ihan muissa merkeissä. 

Jos aina olet ikään kuin hyväksikäyttämässä vanhempiasi, niin kyllähän se voi ärsyttää ja vieraannuttaa. Miten itse huomioita vanhempiasi? 

[/quote]

No, ehkä tämä vaikuttaa jonkun silmissä "hyväksikäytöltä" mutta ei kyllä ole kyse siitä. Olen ollut väsynyt kahden lapsen kanssa kotona, ja olisi unelmaa saada lapset vaika edes yhden kerran yökylään. Näin ei varmaan tule ikinä käymään. Tällä hetkellä tilanne on se, että mummu ja pappa hoitavat lapsia vain muutaman tunnin korkeintaan, ja vain yhtä kerrallaan. Ovat molemmat ihan terveitä, hyvävointisia ihmisiä. Ja tosiaan omat lapseni ovat mielestäni ihan helppoja. Isompi on todella omatoiminen, ei kaipaa koko ajan aikuista valvomaan. 

-ap

[/quote]

Mikä ihme sinua sitten väsyttää? Saat kotiin puhelinsoitolla apua, miksi aina pitää olla isovanhempien varassa?