Kun mummu ja pappa ei halua lapsia hoitoon

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Aivan :) Eihän meistä tuon ajan lapsista ollut mitään vaivaakaan - ruokahuolto kun pelasi, itse hoidettiin kaikki muu. Oltiin aamusta iltaan pihalla leikkimässä, serkkujen, pikkuserkkujen ja muiden kylän vekaroiden kanssa, ja hyötyhommiakin tehtiin - oltiin kitkemässä puutarhaa, ajamassa nurtsia, heinätöissä, kotieläimiä hoitamassa. Sateella istuttiin vintillä lukemassa vanhoja lehtiä ja kirjoja. Meitä ei tarvinnut rehata teemapuistoihin ja kylpylöihin, kieputtimiin ja sirkuksiin, meitä ei vahdittu uima- eikä metsäretkillä. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Aivan :) Eihän meistä tuon ajan lapsista ollut mitään vaivaakaan - ruokahuolto kun pelasi, itse hoidettiin kaikki muu. Oltiin aamusta iltaan pihalla leikkimässä, serkkujen, pikkuserkkujen ja muiden kylän vekaroiden kanssa, ja hyötyhommiakin tehtiin - oltiin kitkemässä puutarhaa, ajamassa nurtsia, heinätöissä, kotieläimiä hoitamassa. Sateella istuttiin vintillä lukemassa vanhoja lehtiä ja kirjoja. Meitä ei tarvinnut rehata teemapuistoihin ja kylpylöihin, kieputtimiin ja sirkuksiin, meitä ei vahdittu uima- eikä metsäretkillä. 

[/quote]

Nyt odotetaan, että mummu jättää oman elämän ja leikkii lapsen kanssa kahvikutsuja ja puuhailee ja kuuntelee koko päivän lapsen juttuja. Pappa ei tee omia hommiaan, vaan rakentelee jousipyssyjä ja istuu illat mato-ongella lapsen kanssa. Sitten yhdessä käytetään lapsenlasta uimahallissa ja mökillä tutkimassa ötököitä ja teemapuistossa.

Lapsenlapsen hoito on nykyään kokopäivähommaa, kun ennen lapset meni siinä sivussa, kun aikuiset teki aikuisten juttuja.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:55"]

Arvon rouva (tai herra) 19: Nuoruudessanne lasten kunnallinen hoito oli harvinaisempaa kuin nyt. Vain harvoissa kaupungeissa oli leikkikenttätoimintaa. Lisäksi monet isovanhemmat asuivat maalla ja viljelivät maata. Kyllä sinne muutama mukula mahtui vasikoitten ja kanojen sekaan. Tai isovanhemmat olivat jo eläkkeellä ja hoitelivat muksuja kotona tai mökillä. Silloin ei ollut vielä yleistä, että ikäihmiset lomailivat tai peräti asuivat osan vuodesta etelässä. Ja aikanaan oli enemmän kuin tavallista, että perheen äiti oli kotona, jolloin hänellä oli mahdollisuus hoidella lastensa lapsia. Tänä päivänä monet isovanhemmat ovat niin nuoria, että ovat molemmat vielä työelämässä. On ihan ymmärrettävää, jos likellä eläkeikää olevat ihmiset eivät jaksa pikkulasten hoitamista. Eivätkä kaikki isovanhemmat ole mitään airasamulineja, jotka olisivat täydessä iskussa vielä lähes yhdeksänkymppisinä. Ne vaivat ja taudit voivat iskeä nuorempanakin. Jonakin päivänä olisi voimia hoitaakin lapsia, toisenä päivänä sitten taas ei. Tälläkin palstalle te nuoret aikuiset kehutte, miten olette maistereita tohtoreita melkein jokainen, mutta jotain on jäänyt teiltä saamatta: käsitys siitä, että jokainen on itse vastuussa omasta jälkikasvustaan. Itsekkyyttä sen sijaan kurssivaatimuksissa on tainnut olla tupla- ellei peräti tripla-annos.

Kauheaa katkeruutta huokuu monista viesteistä. Oikein pahaa tekee. Muistakaa kirjoittajat, että isovanhemmat ovat aikanaan lapsensa (siis teidät ruikuttajatkin) hoitaneet ja kasvattaneet. Nyt heillä on jo oikeus itse päättää tekemisistään ja menemisistään. Te heidän aikuiset lapsenne hoidatte itse oman jälkikasvunne. Jos tuo teidän sisaruskateutenne ja katkeruutenne voitaisiin muuttaa positiiviseksi voimaksi, niin voi vain kuvitella, mitä kaikkea hyvää sillä saataisiinkaan aikaan.

[/quote]

Kukin saa olla ihan niin sydämetön kuin haluaa, sehän se nykyinen pelinhenki tuntuu olevan. Lapset, lapsenlapset, pelkkää haittaa ja riesaa vain, tuntuu vanhempieni sukupolvi ajattelevan :(

[/quote]

Jos olen rehellinen, niin niistä lapsenlapsista ei ole kuin haittaa! Ekan lapsenlapsen synnyttyä sain ohjeet siitä, mitä kaikkea pitää mummolaan hankkia matkasängystä syöttötuoliin, mitkä kaikki tavarat pitää nostella pois tai siirtää kaappiin tulevan taaperon vierailuja ajatellen, miten marjat pitää säilöä ilman sokeria ja miten piha aidata lapsen vierailuja varten. Miniöiden mielestä seuraavat 10-15 vuotta meillä täytyy olla lapsiystävällinen koti, jotta on helppo vierailla.

Miksi minä en saa määrätä siitä, miten lapseni kotinsa sisustavat, kun lapseni puolisoineen haluavat päättää, miltä kodissani näyttää. Ei huonekasveja, joita lapsi voi vahingossa maistella, ei teräväreunaisia huonekaluja, ei mattoja... Kaikki tämä siksi, että lapsiperhe voi huoleti vierailla luonani eikä suinkaan siksi, että itse viihdyn kodissa, joka on lapsimyönteinen.

[/quote]

Meille appivanhemmat sanoivat, ettei me voida enää tulla edes piipahtamaan, koska meillä on koira, ja appivanhempien tyttären lapsi oli koirille allerginen. Ei edes ilman koiraa, koska meillä on vaatteissa sitä koiran pölyä. Eikä edes vaikka se tyttären poika ei mummolassa käynyt enää 13 täytettyään. Mutta JOS sattuisi JOSKUS tulemaan, niin mummolassa ei saa olla koiranpölyä.

Neljän lapsen isoäitinä kommentoin, että yksi niistä on läheisempi kuin muut ja en poe siitä mitään huonoa omaatuntoa. 

Äitinsä on tyttäreni, joka olosuhteiden pakosta asui luonani lähes koko ensimmäisen vuoden lapsensa syntymän jälkeen. Kasvua ja kehitystä likeltä seuranneena lapsesta vain muodostui kuin oma. 

Sen sijaan poikani kaksi lasta ovat jääneet etäisemmiksi, koska asuivat kaukana. Toki mielellään olen aina heidät ottanut kylään. Nyt asuvatkin ulkomailla, joten näemme vain loma-aikana. 

Ikävin tapaus on tämä täysin vieraaksi jäänyt eronneen poikani lapsi. Äiti on jostain käsittämättömästä syystä katkaissut välit miehensä myötä minuunkin. En tiedä yhtään miksi. Poikanikaan ei osaa vastata. Olen pyrkinyt keskusteluyhteyteen, mutta en saa sitä. 

En ole mihinkään tasapuolisuuteen pyrkinytkään, vaan elämä tuo tullessaan sen mitä pitää. Yksi on rakas kuin oma. Kaksi rakasta hekin, mutta pinnallisemmalla tasolla. Yhtä en saa edes nähdä, vaikka toki haluaisin. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Aivan :) Eihän meistä tuon ajan lapsista ollut mitään vaivaakaan - ruokahuolto kun pelasi, itse hoidettiin kaikki muu. Oltiin aamusta iltaan pihalla leikkimässä, serkkujen, pikkuserkkujen ja muiden kylän vekaroiden kanssa, ja hyötyhommiakin tehtiin - oltiin kitkemässä puutarhaa, ajamassa nurtsia, heinätöissä, kotieläimiä hoitamassa. Sateella istuttiin vintillä lukemassa vanhoja lehtiä ja kirjoja. Meitä ei tarvinnut rehata teemapuistoihin ja kylpylöihin, kieputtimiin ja sirkuksiin, meitä ei vahdittu uima- eikä metsäretkillä. 

[/quote]

Ei ollut allergioita, sormiruokailua, vegaanilapsia... Kaikki sai juoda mummon sokerimehua ja  maitoa, joka ei ollut sinistä tai punaista vaan valkoista. Vanhemmat ei kieltäneet pullaa eikä voita tai telkkarinkatselua. Ei pelätty hysteerisesti karkkipäiviä eikä mummi välttämättä joka ilta tarkistanut, että kaikki hampaat oli pesty. Ei ollut minuutintarkkoja tietokoneaikoja eikä huudettu lapsentahtisuuden perään eli kaikki meni samaan aikaan nukkumaan. Isommat katsoi pienempien perään - asia, josta nykyäiti tekee lastensuojeluilmoituksen, koska eihän 10v ole tarpeeksi vanha vahtimaan 3v ikäistä.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Aivan :) Eihän meistä tuon ajan lapsista ollut mitään vaivaakaan - ruokahuolto kun pelasi, itse hoidettiin kaikki muu. Oltiin aamusta iltaan pihalla leikkimässä, serkkujen, pikkuserkkujen ja muiden kylän vekaroiden kanssa, ja hyötyhommiakin tehtiin - oltiin kitkemässä puutarhaa, ajamassa nurtsia, heinätöissä, kotieläimiä hoitamassa. Sateella istuttiin vintillä lukemassa vanhoja lehtiä ja kirjoja. Meitä ei tarvinnut rehata teemapuistoihin ja kylpylöihin, kieputtimiin ja sirkuksiin, meitä ei vahdittu uima- eikä metsäretkillä. 

[/quote]

Nyt odotetaan, että mummu jättää oman elämän ja leikkii lapsen kanssa kahvikutsuja ja puuhailee ja kuuntelee koko päivän lapsen juttuja. Pappa ei tee omia hommiaan, vaan rakentelee jousipyssyjä ja istuu illat mato-ongella lapsen kanssa. Sitten yhdessä käytetään lapsenlasta uimahallissa ja mökillä tutkimassa ötököitä ja teemapuistossa.

Lapsenlapsen hoito on nykyään kokopäivähommaa, kun ennen lapset meni siinä sivussa, kun aikuiset teki aikuisten juttuja.

[/quote]

No kaikkien isovanhemmat eivät ole asuneet missään maatilalla, eikä kaikki lapset silloin 70-luvullakaan eläneet kuin pellossa mökillä isovanhempien kanssa ollessaan.

Kyllä meitä ainakin vahdittiin ihan sinne teini-ikään saakka uimakeikoilla ja niitä oli herra tietää varmaan 50 päivässä. Mummi tai vaari jättivät askareensa ja tulivat vahtimaan. Samoin me vanhemmat vahdimme omaa jälkikasvuamme ja meidän vanhempamme, eli lasten isovanhemmat samoin.

Totta on se, että paljon leikimme itseksemme ja naapurimökin lasten kanssa (myös he olivat kaiket kesät hoidossa mummilla ja papallansa), ei meidän kanssa tarvinnut leikkiä. Mutta en ole kyllä omien lastenikaan kanssa leikkinyt, kyllä he ovat omat leikkinsä keksineet.

Naapurin isäntä tässä viime kesänä juuri kertoi mielipiteensä tästä samaisesta aiheesta :)

Heillä on kaksi poikaa ja toisella on lapsia. Sanoi, että kyllä se oli helppoa silloin, kun omat lapset oli pieniä. Kun tyhjää kiukuttelivat, käskettiin huoneeseen rangaistukseksi. Ei niiden annettu raivota ja paiskoa tavaroita ja niiden kans jankattu tuntikausia, niin että asiassa ei menty eteen päin tippaakaan. Lapset leikki ennen omiaan pihalla, nyt niille pitää olla koko ajan jotain puuhaa ja konetta ja vempainta.

Sanoi, että onneksi poika asuu lapsineen toisella puolella Suomea, eikä tuo lapsenlapsia kovin usein hoitoon. On kuulemma vuoden raskain kokemus.

Miehet uskaltaa tämän sanoa suoraan. 

Oletko miniä vai tyttö. Joko et ole joka äidin toiveminiä tai miehesi ei oo joka äidin toivevävy.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]

[/quote]

Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa. 

[/quote]

Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...

[/quote]

Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.

[/quote]

Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.

[/quote]

Tää on oikeasti todella mystinen juttu! Suurten ikäluokkien lapsuudenperheissä oli keskimäärin 5 lasta ja isovanhemmat asui satojen kilometrien päässä 2 huoneen mökeissä. Sinne siis lähettiin joka kesä 10-15 lasta lomailemaan? Ja silti suurin osa lomailijoista muistaa olleensa mummolassa yksin tai sisaruksen kanssa.

Selittäkää nyt minulle tyhmälle, miten tuo on ollut mahdollista?

[/quote]

Tuossa sotketaan sukupolvet. 

Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat sodankäynyttä ikäluokkaa. Ei tämä porukka missään mummoloissa kiertänyt. Suurten ikäluokkien lapset sen sijaan viettivät kesiä mummolassa.  Myös meidän perhe - vanhemmat olivähän vanhempia kuin suuret ikäluokat ja me lapset 50-luvun lopussa - 60-luvulla syntyneitä -  oli aina kesät auttamassa äidin kotona eteläpohjanmaalla. Taloa piti äidin sisko ja siellä tosiaan tehtiin heinätöitä sun muuta kesäloma. Lapset leikkivät sukulaisten ja kylän vekaroiden kanssa ja tekivät myös talon töitä, kerättiin marjoja, kitkettiin kasvimaata, hypittiin heinäladossa, hoidettiin elikoita. ei meistä vaivaa ollut siinä mielessä että olisi pitänyt kokopäivävahtia ja dieettiruokia valmistaa ja puuhamaissa kiertää. Nukuttiin vintillä patjan päällä ja syötiin samaa muonaa kuin talon väki.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Aivan :) Eihän meistä tuon ajan lapsista ollut mitään vaivaakaan - ruokahuolto kun pelasi, itse hoidettiin kaikki muu. Oltiin aamusta iltaan pihalla leikkimässä, serkkujen, pikkuserkkujen ja muiden kylän vekaroiden kanssa, ja hyötyhommiakin tehtiin - oltiin kitkemässä puutarhaa, ajamassa nurtsia, heinätöissä, kotieläimiä hoitamassa. Sateella istuttiin vintillä lukemassa vanhoja lehtiä ja kirjoja. Meitä ei tarvinnut rehata teemapuistoihin ja kylpylöihin, kieputtimiin ja sirkuksiin, meitä ei vahdittu uima- eikä metsäretkillä. 

[/quote]

Ei ollut allergioita, sormiruokailua, vegaanilapsia... Kaikki sai juoda mummon sokerimehua ja  maitoa, joka ei ollut sinistä tai punaista vaan valkoista. Vanhemmat ei kieltäneet pullaa eikä voita tai telkkarinkatselua. Ei pelätty hysteerisesti karkkipäiviä eikä mummi välttämättä joka ilta tarkistanut, että kaikki hampaat oli pesty. Ei ollut minuutintarkkoja tietokoneaikoja eikä huudettu lapsentahtisuuden perään eli kaikki meni samaan aikaan nukkumaan. Isommat katsoi pienempien perään - asia, josta nykyäiti tekee lastensuojeluilmoituksen, koska eihän 10v ole tarpeeksi vanha vahtimaan 3v ikäistä.

[/quote]

Eikä meillä ainakaan mummolaan lähetetty vaippaikäisiä, vaan kyllä sinne "päästäkseen" piti olla jo niin iso ja reipas, ettei mummon tarvinut varsinaisesti hoitaa, vaan peräänkatsominen riitti. Ihan itse ne äidit hoitivat taaperonsa silloinkin.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:06"]

[/quote]

Hankin lapsia ja ymmärsin vastuuni. Se ei lopu, kun lapseni menee kouluun. Se ei lopu kun lapseni pääsee koulusta. Olen äiti yhä silloinkin, kun lapseni saa lapsia. Olen äti ja minulla on velvollisuus auttaa lastani, aina. Kohtuuden rajoissa tietysti, mutta jotenkin voin varmasti auttaa aina. Jos vaikkapa sairastun ja vanhenen ennen kuin lapsenlapseni tulevaisuudessa tarvitsevat hoitoa, ehkä voin vaikkapa antaa lapselleni lahjaksi ostettua hoitoapua. Tai jos olen varaton, ehkä sitten juttelemme puhelimessa ja mietimme, kuka auttaisi lastani. Rakastan lastani, nyt ja aina. Itku tulee, kun ajattelen nykyisen teinini ehkä olevan joskus väsynyt, yksinäinen äiti, jolle sanoisin jotain tylyä, vaikka oikeasti voisin auttaa. 

[/quote]

Epäilen, ettei osa suurten ikäluokkien vanhemmista lapsiaan koskaan rakastanutkaan... He hankkivat lapsia, koska niin "kuului" tehdä, sysäsivät lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi ja nyt yrittävät pestä kätensä koko perhejutusta, teeskennellä ettei "hyvänpäiväntuttujen" asioilla ole niin väliä, kukin vastatkoon itsestään...

[/quote]

Eikä ap ole sen parempi: kirjoittaa helpoista lapsista ja väsymisestään eikä tajua, että on tismalleen yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin äitinsä, jolla ei ollut hoitovapaita eikä muita kotiäitietuja. Mutta kun nykyvanhemmat on keksineet, että heidän ei tarvitse lapsiaan hoitaa, niin sitten valitetaan omaa avuttomuutta.

[/quote]

Niin, ap hoitaa ne lapsensa itse, haaveili vain avusta. Ne suuret ikäluokat eivät haaveilleet, vaan lähettivät lapsensa vanhemmilleen hoitoon vaikka koko kesäksi. Ensin töiden, sitten lomansa ajaksi. Siinä on ero, haaveilla parin tunnin hoidosta tai kerran toteutuvasta yökylästä vs. toteuttaa homma viikoiksi ja monta vuotta putkeen.

[/quote]

Tää on oikeasti todella mystinen juttu! Suurten ikäluokkien lapsuudenperheissä oli keskimäärin 5 lasta ja isovanhemmat asui satojen kilometrien päässä 2 huoneen mökeissä. Sinne siis lähettiin joka kesä 10-15 lasta lomailemaan? Ja silti suurin osa lomailijoista muistaa olleensa mummolassa yksin tai sisaruksen kanssa.

Selittäkää nyt minulle tyhmälle, miten tuo on ollut mahdollista?

[/quote]

Tuossa sotketaan sukupolvet. 

Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat sodankäynyttä ikäluokkaa. Ei tämä porukka missään mummoloissa kiertänyt. Suurten ikäluokkien lapset sen sijaan viettivät kesiä mummolassa.  Myös meidän perhe - vanhemmat olivähän vanhempia kuin suuret ikäluokat ja me lapset 50-luvun lopussa - 60-luvulla syntyneitä -  oli aina kesät auttamassa äidin kotona eteläpohjanmaalla. Taloa piti äidin sisko ja siellä tosiaan tehtiin heinätöitä sun muuta kesäloma. Lapset leikkivät sukulaisten ja kylän vekaroiden kanssa ja tekivät myös talon töitä, kerättiin marjoja, kitkettiin kasvimaata, hypittiin heinäladossa, hoidettiin elikoita. ei meistä vaivaa ollut siinä mielessä että olisi pitänyt kokopäivävahtia ja dieettiruokia valmistaa ja puuhamaissa kiertää. Nukuttiin vintillä patjan päällä ja syötiin samaa muonaa kuin talon väki.

[/quote]

Ajattele jos nykyajan lapsenlapset pantaisiin peltotöihin ja keräämään marjoja ja polkemaan heiniä ja pesemään navettaa, saisi vanhemmat raivarin ja tekisi mummista ja papasta ls-ilmoituksen, kun eivät jätä aikuisten hommia ja keskity lapsiin ja panevat lapset töihin. Kyllä pitäisi heinätyöt jättää ja lehmät jättää lypsämättä ja marjat pensaisiin, kun pieni Saul-Grynder tulee viettämään mummolaan kesälomaa, että isi ja äiti pääsee hoitamaan parisuhdettaan ulkomaille.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Aivan :) Eihän meistä tuon ajan lapsista ollut mitään vaivaakaan - ruokahuolto kun pelasi, itse hoidettiin kaikki muu. Oltiin aamusta iltaan pihalla leikkimässä, serkkujen, pikkuserkkujen ja muiden kylän vekaroiden kanssa, ja hyötyhommiakin tehtiin - oltiin kitkemässä puutarhaa, ajamassa nurtsia, heinätöissä, kotieläimiä hoitamassa. Sateella istuttiin vintillä lukemassa vanhoja lehtiä ja kirjoja. Meitä ei tarvinnut rehata teemapuistoihin ja kylpylöihin, kieputtimiin ja sirkuksiin, meitä ei vahdittu uima- eikä metsäretkillä. 

[/quote]

Ei ollut allergioita, sormiruokailua, vegaanilapsia... Kaikki sai juoda mummon sokerimehua ja  maitoa, joka ei ollut sinistä tai punaista vaan valkoista. Vanhemmat ei kieltäneet pullaa eikä voita tai telkkarinkatselua. Ei pelätty hysteerisesti karkkipäiviä eikä mummi välttämättä joka ilta tarkistanut, että kaikki hampaat oli pesty. Ei ollut minuutintarkkoja tietokoneaikoja eikä huudettu lapsentahtisuuden perään eli kaikki meni samaan aikaan nukkumaan. Isommat katsoi pienempien perään - asia, josta nykyäiti tekee lastensuojeluilmoituksen, koska eihän 10v ole tarpeeksi vanha vahtimaan 3v ikäistä.

[/quote]

Eikä meillä ainakaan mummolaan lähetetty vaippaikäisiä, vaan kyllä sinne "päästäkseen" piti olla jo niin iso ja reipas, ettei mummon tarvinut varsinaisesti hoitaa, vaan peräänkatsominen riitti. Ihan itse ne äidit hoitivat taaperonsa silloinkin.

[/quote]

Miten niin silloinkin? Enää eivät hoida, nyt viedään vaipaväki mummolaan ja lähdetään itse lepäämään ulkomaille.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 13:55"]

Arvon rouva (tai herra) 19: Nuoruudessanne lasten kunnallinen hoito oli harvinaisempaa kuin nyt. Vain harvoissa kaupungeissa oli leikkikenttätoimintaa. Lisäksi monet isovanhemmat asuivat maalla ja viljelivät maata. Kyllä sinne muutama mukula mahtui vasikoitten ja kanojen sekaan. Tai isovanhemmat olivat jo eläkkeellä ja hoitelivat muksuja kotona tai mökillä. Silloin ei ollut vielä yleistä, että ikäihmiset lomailivat tai peräti asuivat osan vuodesta etelässä. Ja aikanaan oli enemmän kuin tavallista, että perheen äiti oli kotona, jolloin hänellä oli mahdollisuus hoidella lastensa lapsia. Tänä päivänä monet isovanhemmat ovat niin nuoria, että ovat molemmat vielä työelämässä. On ihan ymmärrettävää, jos likellä eläkeikää olevat ihmiset eivät jaksa pikkulasten hoitamista. Eivätkä kaikki isovanhemmat ole mitään airasamulineja, jotka olisivat täydessä iskussa vielä lähes yhdeksänkymppisinä. Ne vaivat ja taudit voivat iskeä nuorempanakin. Jonakin päivänä olisi voimia hoitaakin lapsia, toisenä päivänä sitten taas ei. Tälläkin palstalle te nuoret aikuiset kehutte, miten olette maistereita tohtoreita melkein jokainen, mutta jotain on jäänyt teiltä saamatta: käsitys siitä, että jokainen on itse vastuussa omasta jälkikasvustaan. Itsekkyyttä sen sijaan kurssivaatimuksissa on tainnut olla tupla- ellei peräti tripla-annos.

Kauheaa katkeruutta huokuu monista viesteistä. Oikein pahaa tekee. Muistakaa kirjoittajat, että isovanhemmat ovat aikanaan lapsensa (siis teidät ruikuttajatkin) hoitaneet ja kasvattaneet. Nyt heillä on jo oikeus itse päättää tekemisistään ja menemisistään. Te heidän aikuiset lapsenne hoidatte itse oman jälkikasvunne. Jos tuo teidän sisaruskateutenne ja katkeruutenne voitaisiin muuttaa positiiviseksi voimaksi, niin voi vain kuvitella, mitä kaikkea hyvää sillä saataisiinkaan aikaan.

[/quote]

Kukin saa olla ihan niin sydämetön kuin haluaa, sehän se nykyinen pelinhenki tuntuu olevan. Lapset, lapsenlapset, pelkkää haittaa ja riesaa vain, tuntuu vanhempieni sukupolvi ajattelevan :(

[/quote]

ET-lehti on tehnyt hartiavoimin työtä parikymmentä vuotta sen hyväksi, että isovanhemmille maksettaisiin tasan sama lastenlasten hoidosta kuin ulkopuolisillekin hoitajille, ja sukupolvien vieraannuttamiseksi toisistaan.  Isovanhemmilla on töittensä jälkeen harrastukset ja matkailu, joihin ei lapsenlapsia kaivata aikatauluja sekoittamaan. Meillä isovanhemmat viettivät eläköidyttyään 15 vuotta kaikki kesäkaudet purjehtien ja moottoripyöräillen. Ehkä kerran kaudessa tuli postikortti jostain, että on niin ikävä. Kotona talvikaudella keskityttiin kehuskelemaan niistä matkoista kaikille jotka suinkin viitsivät kuunnella. Nyt kun kavereita alkaa kuolla kuin kärpäsiä ja oma vointi on heikentynyt niin että kahdella pyörällä ei enää pysy pystyssä, veneessä tulee puomista päähän ja karilleajoja, ja kohta autoilukin on pakko pistää poikki, on sukulaisten seurakin taas alkanut kiinnostaa. Lapsenlapsia ei kuitenkaan enää hirveesti jaksa kiinnostaa takaisin. Ukki on aina vihainen milloin kenellekin, kanssa-autoilijoista kaupankassan kautta vakuutusyhtiöön ja kertoo aina samat jutut. Mummi on höpsistynyt ja päästelee suustaan ikäviä sammakoita. Mummolasta on tullut vaivaannuttava paikka olla.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:05"]

veikkaan, että taustalla on jotain, jota ap ei edes tajua.

Ehkä veli ei pyydä lapselleen hoitopaikkaa, vaan kanssakäyminen on luonnollista ja kyläillään puolin ja toisin.

Ehkä veljen lapsen hoitaminen on helpompaa - ei tule ohjeita ja neuvoja, ei arvostella jälkikäteen. Lähipiirissä on sisarukset, joista toisen lapset ovat usein mummolassa, toisen eivät koskaan. Juurikin samalla tavalla kuin ap:lla (toisen lapsia pyydellään, toisen ei). Heillä taustalla  on se, että toinen sisaruksista on todella tarkka, antaa tarkat ohjeet mitä pitäisi syödä, mitä ei saa syödä, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä. Toinen sisaruksista taas luottaa vanhempiinsa eikä anna pikkutarkkoja ohjeita, ei myöskään arvostele jälkikäteen (arvostella voi ilmeillä, eleillä, äänenpainoilla). 

Lisäksi tämä vaativa sisarus olisi vailla lastenhoitoapua omien aikataulujensa mukaan, toinen sisarus taas vanhempiensa aikataulujen mukaan. 

Voitte varmasti päätellä, kumman sisaruksen lapsia pyydellään kylään.

Ja yhden lapsen hoitaminen on helpompaa kuin kahden.

[/quote]

Ap tässä. Kiitos jälleen vastauksista, on ollut tosi silmiä avaavaa lukea näitä ajatuksia. Osaan antaa nyt enemmän arvoa saamallemme (vähäisellekin) hoitoavulle, kun olen käynyt läpi näitä viestejä.

Huomautuksena vaan, että minä  en anna vanhemmilleni ohjeita, kuinka lapsiamme tulisi hoitaa. Minusta on vain niin mukavaa nähdä lasteni & vanhempani yhdessä, eikä tulisi mieleenkään arvostella vanhempieni kasvatus- /hoitotaitoja. Sen sijaan tiedän varmasti, että veljenpojallani on TODELLA tiukka rytmi kotona. Heillä syödään, nukutaan ja toimitaan kellon mukaan. Veljeni vaimoineen ovat tarkkoja siitä, mitä lapsensa syö ja kuinka hänelle puhutaan... Heidän lapsellaan on myös lievää häiriökäyttäytymistä, ts. hän ei ota ohjeita/käskyjä vastaan. Mummu ja pappa ovat aina uupuneita hänen kyläilynsä jälkeen, koska poika on niin ylivilkas ja tottelematon. 

Mm. tämän takia ihmettelen, mikä minun katraassani on niin luotaantyötävää? Eivät he ainakaan kovin paljon työteliäämpiä hoidettavia voi olla, ainakaan erikseen. En halua lapsia hoitoon vain saadakseni "omaa aikaa". Haluaisin heidän luovan myös paremman yhteyden. Nuorimmaiseni ei tosiaan edes muista heidän kasvojaan, koska kiinnostusta tiiviimpään yhteydenpitoon ei ole ollut. :(

Tyttärenä olen aina pitänyt suht tiiviisti yhteyttä vanhempiini ja välit ovat olleet hyvät, suuria riitoja ei ole meidän välillä ollut. Vain tästä lastenhoitoasiasta olen joskus kuittaillut äidilleni, mutta hän on niin kova mielensäpahoittaja, että jos enää asiasta mainitsen, niin hän aloittaisi varmaan mykkäkoulun..  -ap

Minusta on ihanaa olla mummi. Lapset ovat ihme ja rikkaus.
Olen syntynyt 60-luvulla. Vietin kaikki kesät mummolassa. Isovanhemmat olivat ihan palkkatöissä käyviä, pitivät lomansa peräkkäin, jotta voisin olla mahdollisimman pitkään siellä. Minun isovanhempani kyllä leikkivät paljon kanssani, kävimme retkillä autolla, uimassa jne.
Lasteni isän vanhempia ei kiinnostanut yhtään tutustua lapsiimme. Mutta omapa on menetyksensä.

Aina täällä ne muutamat tietyt alkaa huutaa, että hoitakaa itse lapsenne ja niitä ei tarvitse isovanhemmilla hoidattaa ja eikö isovanhempien kanssa olla, ja eikö ylipäänsä voi olla muuten kuin niin, että he hoitavat lapsia. Varmastikaan kenelläkään ei ole sellaista tilannetta, ettei isovanhempien luona kyläiltäsi puolin/toisin ja ainoat yhteydenotot koskevat lastenlasten hoitoa tai yökyläilyä. 

Voisitko sä keksiä jotain muuta kivaa isovanhemmille?

Olen syntynyt 80-luvulla ja olin mummolassa kaikki kesät. Isä sanoi, että he olivat muiden mielestä poikkeuksellisen kiinni lapsessaan, koska olin jo melkein 2-vuotias kun jäin ekan kerran viikoksi mummolaan kun isä ja äiti viettivät parisuhdelomaa etelässä. Vanhempani reissasivatkin vähintään kerran vuodessa etelässä, minä olin mummolla. Olin myös hyvin allerginen lapsi ja ohjeita tuli muutenkin, miten pitää hoitaa. Mun kokemuksen mukaan tämän sukupolven vanhemmat ovat ennemminkin tarkkoja että lapsi on vain yö/ikävuosi poissa jne.

Oispa se kiva, että luontevasti voisivat mummotella vaikka pikku loman ajan. Ja ovat hoitaneet yhden juhannuksen. Sitten alkoi ikä painaa päälle ja homma kangistui. Ensimmäisestä lapsenlapsesta vielä innostuivat mutta sitten laimeni. Pari kertaa olisi auttanut koulusta hakea, niin olisin saanut pitää työpaikkani mutta eipä sitten. Valitan nyt tässä mutta on ollut aika pientä apu, kun vertaa joihinkin toisiin. Rahallisesti lähinnä tullut takkiin.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:05"]

veikkaan, että taustalla on jotain, jota ap ei edes tajua.

Ehkä veli ei pyydä lapselleen hoitopaikkaa, vaan kanssakäyminen on luonnollista ja kyläillään puolin ja toisin.

Ehkä veljen lapsen hoitaminen on helpompaa - ei tule ohjeita ja neuvoja, ei arvostella jälkikäteen. Lähipiirissä on sisarukset, joista toisen lapset ovat usein mummolassa, toisen eivät koskaan. Juurikin samalla tavalla kuin ap:lla (toisen lapsia pyydellään, toisen ei). Heillä taustalla  on se, että toinen sisaruksista on todella tarkka, antaa tarkat ohjeet mitä pitäisi syödä, mitä ei saa syödä, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä. Toinen sisaruksista taas luottaa vanhempiinsa eikä anna pikkutarkkoja ohjeita, ei myöskään arvostele jälkikäteen (arvostella voi ilmeillä, eleillä, äänenpainoilla). 

Lisäksi tämä vaativa sisarus olisi vailla lastenhoitoapua omien aikataulujensa mukaan, toinen sisarus taas vanhempiensa aikataulujen mukaan. 

Voitte varmasti päätellä, kumman sisaruksen lapsia pyydellään kylään.

Ja yhden lapsen hoitaminen on helpompaa kuin kahden.

[/quote]

Ap tässä. Kiitos jälleen vastauksista, on ollut tosi silmiä avaavaa lukea näitä ajatuksia. Osaan antaa nyt enemmän arvoa saamallemme (vähäisellekin) hoitoavulle, kun olen käynyt läpi näitä viestejä.

Huomautuksena vaan, että minä  en anna vanhemmilleni ohjeita, kuinka lapsiamme tulisi hoitaa. Minusta on vain niin mukavaa nähdä lasteni & vanhempani yhdessä, eikä tulisi mieleenkään arvostella vanhempieni kasvatus- /hoitotaitoja. Sen sijaan tiedän varmasti, että veljenpojallani on TODELLA tiukka rytmi kotona. Heillä syödään, nukutaan ja toimitaan kellon mukaan. Veljeni vaimoineen ovat tarkkoja siitä, mitä lapsensa syö ja kuinka hänelle puhutaan... Heidän lapsellaan on myös lievää häiriökäyttäytymistä, ts. hän ei ota ohjeita/käskyjä vastaan. Mummu ja pappa ovat aina uupuneita hänen kyläilynsä jälkeen, koska poika on niin ylivilkas ja tottelematon. 

Mm. tämän takia ihmettelen, mikä minun katraassani on niin luotaantyötävää? Eivät he ainakaan kovin paljon työteliäämpiä hoidettavia voi olla, ainakaan erikseen. En halua lapsia hoitoon vain saadakseni "omaa aikaa". Haluaisin heidän luovan myös paremman yhteyden. Nuorimmaiseni ei tosiaan edes muista heidän kasvojaan, koska kiinnostusta tiiviimpään yhteydenpitoon ei ole ollut. :(

Tyttärenä olen aina pitänyt suht tiiviisti yhteyttä vanhempiini ja välit ovat olleet hyvät, suuria riitoja ei ole meidän välillä ollut. Vain tästä lastenhoitoasiasta olen joskus kuittaillut äidilleni, mutta hän on niin kova mielensäpahoittaja, että jos enää asiasta mainitsen, niin hän aloittaisi varmaan mykkäkoulun..  -ap

[/quote]

ettekö siis kyläile isovanhemmilla tai isovanhemmat teillä? Kuulostaa kovin oudolta, että olette noin vähän tekemisissä, ettei lapsikaan enää tunnista.

Entä kun kyläilette, kenellä on vastuu lapsista? Teillä vanhemmilla vai isovanhemmilla?