Lue keskustelun säännöt.
Ovako vanhempasi sössineet elämäsi?
18.02.2022 |
Esim. väkivallalla/levittelemällä valheita/häiritsemällä opiskelua/karkottamalla puolison ym.?
Kommentit (76)
Isäni oli ahdistuneisuushäiriöinen ja hänellä oli tunnesäätelyssä vaikeuksia. Äitini oli ja on edelleenkin narsistisesti vaurioitunut, oman äitinsä hylkäämä, pikkuveljiensä ihannoinnin varjoon jäänyt isosisko, joka menetti isänsä sodassa 8-vuotiaana.
Ei ollut heidän nuoruudessaan mitään ymmärrystä traumoista eikä psykoterapioista edes puhuttu heidän yhteiskuntaluokassaan, saati että semmoiseen olisi ollut mitään mahdollisuutta.
Näiden kahden esikoistyttärenä sain tietysti osani heidän traumoistaan minäkin. Kuitenkin, ajattelen ja olen aina ajatellut, heitä vuoroin vihatessanikin, että he yrittivät parhaansa. He tekivät luultavasti paremmin kuin omat vanhempansa heille. Ainakin he yrittivät parhaansa. He ovat yrittäneet tukea osaamallaan tavalla.
Ajattelen, että jos en ymmärrä heidän perintöään, sitä mitä he yrittivät, mitä he tarkoittivat, en ole paljonkaan arvoinen enkä kovinkaan viisas. Minun tehtäväni on yrittää tehdä heitä paremmin, ei pysähtyä tähän.
Vaikka lapsuuteni oli täynnä traumoja, siinä oli myös rakastavia hetkiä, viisautta, mukaan ottamista, oikeudenmukaisuuteen opettamista. Haluan muistaa ne, ja antaa anteeksi ne toisenlaiset hetket. Itsekkäistä syistä: haluan kasvaa, kukoistaa ja elää, enkä hukkua vanhempieni ja heidän vanhempiensa traumoihin, vaan rakastaa ja kukoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on sössineet sillä tavoin ettei ole tulossa miljoonia perinnöksi. Mokomat tunarit.
Tunarivanhemmat,, ellei miljoonaperintöä. Sano niille että pitkööt rupiset roponsa. Voimia sulle!
No mietitäänpä lähtökohtia:
-lapsi hankitaan itsekkäistä syistä huonoihin olosuhteisiin, koska vanhemmat haluavat nukkeleikin -> lapsia hankkivat siis ovat todennäköisesti itsekkäitä ihmisiä
- lapsen pitää muistuttaa hankkijaansa positiivisessa mielessä -> toiset lapset miellyttävät silmää enemmän jos näyttävät enemmän vanhemmaltaan
- hankkija on suunnitellut jonkun syyn miksi sikiää ja se todennäköisesti on samanlaisen ihmisen ja seuran tekeminen -> odotetaan olevan kiinnostunut samoista asioista tai vähintäänkin haluavan viettää aikaa sen äitylin kanssa tästä iäisyyteen
- lapselta odotetaan sellaista mihin ei itse jaksanut panostaa
- nuken itsenäistyminen ahdistaa ja tuo tunteita omasta vanhenemisesta -> häiriökäyttäytymistä
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli ahdistuneisuushäiriöinen ja hänellä oli tunnesäätelyssä vaikeuksia. Äitini oli ja on edelleenkin narsistisesti vaurioitunut, oman äitinsä hylkäämä, pikkuveljiensä ihannoinnin varjoon jäänyt isosisko, joka menetti isänsä sodassa 8-vuotiaana.
Ei ollut heidän nuoruudessaan mitään ymmärrystä traumoista eikä psykoterapioista edes puhuttu heidän yhteiskuntaluokassaan, saati että semmoiseen olisi ollut mitään mahdollisuutta.
Näiden kahden esikoistyttärenä sain tietysti osani heidän traumoistaan minäkin. Kuitenkin, ajattelen ja olen aina ajatellut, heitä vuoroin vihatessanikin, että he yrittivät parhaansa. He tekivät luultavasti paremmin kuin omat vanhempansa heille. Ainakin he yrittivät parhaansa. He ovat yrittäneet tukea osaamallaan tavalla.
Ajattelen, että jos en ymmärrä heidän perintöään, sitä mitä he yrittivät, mitä he tarkoittivat, en ole paljonkaan arvoinen enkä kovinkaan viisas. Minun tehtäväni on yrittää tehdä heitä paremmin, ei pysähtyä tähän.
Vaikka lapsuuteni oli täynnä traumoja, siinä oli myös rakastavia hetkiä, viisautta, mukaan ottamista, oikeudenmukaisuuteen opettamista. Haluan muistaa ne, ja antaa anteeksi ne toisenlaiset hetket. Itsekkäistä syistä: haluan kasvaa, kukoistaa ja elää, enkä hukkua vanhempieni ja heidän vanhempiensa traumoihin, vaan rakastaa ja kukoistaa.
Ajattelet viisaasti ja ihanasti. ❤️
Kiitos kertomuksestasi, jossa on evästä muillekin.
Ei onneksi täysin, vaikka lapsena sain viikoittain kokea fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mistä on seurannut mt-ongelmia. Olen kuitenkin jokseenkin fiksu ja nyt hyvässä työssä, mutta nuorena elämä olisi luultavasti ollut tasapainoisempaa ilman lapsuuden kaltoinkohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittivät kyllä kovasti mutta pystyin heistä huolimatta normaaliin aikuiseen elämään.
Veetuilusta päätellen heitä harmittaa mm se että avioliittoni on pysynyt koossa lähes 30 vuotta ja kun mieheni on raitis.
Valtaosa vanhemmista toivoo hartaasti, että lapsen avioliitto kestäisi. Omat vanhempani surivat syvästi kun erosin kevein perustein kunnollisesta miehestäni, lasteni isästä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittivät parhaansa.
Aivan vauvasta ei muistikuvia ole, mutta pienestä lapsesta lähtien muistan ainaisen pelon, väkivallan ja vanhan viinan hajun. Vanhemmat kun riiteli, niin äiti lähetti minut aina ottamaan turpaan. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että äitini oli sairas ihminen itsekin, ja varmaan ärsytti isääni tahallaan, jotta hakkaisi minut.
Äitini juotti minulle pesunesteitä, minua ei viety lääkäriin, vaikka vammat olisivat tarvinneet ompelua (jäljellä isoja arpia). Minulle vakuutettiin, että olen kaikkein typerin, laiskoin, saamattomin, kamalin ja rumin lapsi, joka on saattanut syntyä. Itsetunto mureni vuosiksi. Opiskelupaikan sain valita sen perusteella, mihin oli itselläni varaa, vanhemmat eivät maksaneet mitään.
Minua vietiin ala-asteikäisenä perheen mökille "viihdykkeeksi" vanhempien kavereille. Olin yli 30-vuotias ennen kuin ymmärsin normaalista seksielämästä mitään.
28-vuotiaana katkaisin välit näihin hirviöihin ja nyt, yli 40-vuotiaana olen saanut jotain omasta elämästäni takaisin. Mutta kyllä vanhemmat aika paljon pystyy pilaamaan.
No onpas sinulla ollut rankkaa. Sisuskalut vaatineet ompelua? ja lisäksi mökillä sinua on käytetty aikusten viihdykkeenä, seksileluna? Rikollista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain ihminen itse voi sössiä elämänsä, vaikka siitä sössiintymisestä olisi kauhean kiva syyttää muita.
Valtion tyhjäpäiset päättäjät sössivät eniten elämiä.
Syysi miksi et ole pyrkinyt päättäjäksi________?
Vanhemmat sössivät kun tuhlasivat fyrkat. Varojen puutteessa minun piti keskeyttää hyvin alkaneet yliopisto-opinnot. Siis ihan pelkästään vanhempien syytä kun eivät avustaneet köyhää opiskelijatyttöä.
Kyllä minusta muuten olisi PM tullut koska olen älykkäämpi ja huomattavasti nätimpikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain ihminen itse voi sössiä elämänsä, vaikka siitä sössiintymisestä olisi kauhean kiva syyttää muita.
Valtion tyhjäpäiset päättäjät sössivät eniten elämiä.
Syysi miksi et ole pyrkinyt päättäjäksi________?
Vanhemmat sössivät kun tuhlasivat fyrkat. Varojen puutteessa minun piti keskeyttää hyvin alkaneet yliopisto-opinnot. Siis ihan pelkästään vanhempien syytä kun eivät avustaneet köyhää opiskelijatyttöä.
Kyllä minusta muuten olisi PM tullut koska olen älykkäämpi ja huomattavasti nätimpikin.
Miksi ulkonäkö aina mainitaan ko. henkilön kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa näyttää olevan heitä joihin kolahti. Ei henkinen tai fyysinen tai seksuaalinen väkivalta mitään ole, jos vanhemmat kuitenkin ovat "parhaansa yrittäneet" 💁♀️
Silloin jos ei hae ulkopuolista apua tilanteessa ei ole yrittänyt parastaan.
Ymmärrät kai itse etteivät kaikki lapset sitä osaa?
Voi yksinkertaisuus! Tuossahan tarkoitetaan, että VANHEMMAT eivät ole yrittäneet parastaan jos eivät ole hakeneet apua ongelmiinsa.
Olen samaa mieltä, että ammattiapua hakemaan kun alkaa viirata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain ihminen itse voi sössiä elämänsä, vaikka siitä sössiintymisestä olisi kauhean kiva syyttää muita.
Valtion tyhjäpäiset päättäjät sössivät eniten elämiä.
Syysi miksi et ole pyrkinyt päättäjäksi________?
Vanhemmat sössivät kun tuhlasivat fyrkat. Varojen puutteessa minun piti keskeyttää hyvin alkaneet yliopisto-opinnot. Siis ihan pelkästään vanhempien syytä kun eivät avustaneet köyhää opiskelijatyttöä.
Kyllä minusta muuten olisi PM tullut koska olen älykkäämpi ja huomattavasti nätimpikin.Miksi ulkonäkö aina mainitaan ko. henkilön kohdalla?
No ku se on sen avu jota aina hehkutetaan. Nuori ja nätti pm, eipä juuri muuta. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollenkaan. Heti kun lakkasin etsimästä selityksiä...
👍
Koko elämä pilalla kirjoitti:
Kyllä, todellakin. Eivät ole ostaneet minulle asuntoa, autoa, kesämökkiä, nurmikkotrimmeriä, matkaa Saimaaseen eikä kylpytynnyriä.
TÄMÄ, ettei edes kylpytynnyriä, äänestettiin meillä ketjun parhaaksi.
Kommentoijalla on asenne kohdallaan ja hyvä huumorintaju. Pääsee pitkälle eikä katkeroidu.
Gracias❣️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut sellaista sössimistä, mitä ap kuvaili. Molemmilla on pitkäaikaissairauksia ja sen myötä köyhyysloukussa varhaislapsuudestani lähtien. Onhan tämä aikamoinen taakka, kun ei voi vapaasti huolehtia vain itsestäni. En pysty esimerkiksi muuttaman toiselle paikkakunnalle töiden tai rakkauden perään, kun täytyy huolehtia vanhemmistani. Kadehtin muita, jotka pystyvät elää elämänsä huolettomammin ja luottamaan, että asioilla on tapana järjestyä. Multa puuttuu tukiverkosto, johon voi turvautua vaikeina hetkinä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli ahdistuneisuushäiriöinen ja hänellä oli tunnesäätelyssä vaikeuksia. Äitini oli ja on edelleenkin narsistisesti vaurioitunut, oman äitinsä hylkäämä, pikkuveljiensä ihannoinnin varjoon jäänyt isosisko, joka menetti isänsä sodassa 8-vuotiaana.
Ei ollut heidän nuoruudessaan mitään ymmärrystä traumoista eikä psykoterapioista edes puhuttu heidän yhteiskuntaluokassaan, saati että semmoiseen olisi ollut mitään mahdollisuutta.
Näiden kahden esikoistyttärenä sain tietysti osani heidän traumoistaan minäkin. Kuitenkin, ajattelen ja olen aina ajatellut, heitä vuoroin vihatessanikin, että he yrittivät parhaansa. He tekivät luultavasti paremmin kuin omat vanhempansa heille. Ainakin he yrittivät parhaansa. He ovat yrittäneet tukea osaamallaan tavalla.
Ajattelen, että jos en ymmärrä heidän perintöään, sitä mitä he yrittivät, mitä he tarkoittivat, en ole paljonkaan arvoinen enkä kovinkaan viisas. Minun tehtäväni on yrittää tehdä heitä paremmin, ei pysähtyä tähän.
Vaikka lapsuuteni oli täynnä traumoja, siinä oli myös rakastavia hetkiä, viisautta, mukaan ottamista, oikeudenmukaisuuteen opettamista. Haluan muistaa ne, ja antaa anteeksi ne toisenlaiset hetket. Itsekkäistä syistä: haluan kasvaa, kukoistaa ja elää, enkä hukkua vanhempieni ja heidän vanhempiensa traumoihin, vaan rakastaa ja kukoistaa.
Jollain lailla vois aatella, että toi valinta merkitsee aika paljon. Että mitä valitsee muistaa ja mitä valitsee olla muistamatta (tai "antaa anteeksi"). Mutta joo, hattuu nostan. Tosin kaikilla ei ole niitä hyviä hetkiä sitten joukossa ollenkaan, että sillaikin voi käydä, sitä on nähty.
Meillä: Hyvätuloisia, ulospäin ”normaaliperhe”.
Totuus:
- Isä suuruudenhullu, työnarkomaani. Alko maistui viikonloppusin; eikä hävennyt olla lasten edessä kännissä. Itsevaltias, jonka sanaa oli uskottava.
-Äiti paikkaili omia traumojaan ja silotteli lasten normaaleja negatiivisia tunnekokemuksia ostamalla herkkuja. Palveli isää loppuun saakka.
- Molempien huono itsetunto periytynyt, kova vertailu kulttuuri perheessä.
Minä: suht tasapainoinen, ehkä hieman läheisten kanssa kommunikointi ongelmia. Muutoin seuramies vailla vertaa. Opettelen tunnistamaan normaaleja negatiivisia tunteita, ja käsittelemään niitä muutenkin kuin pakenemalla. Yli 100kg jo seiskaluokalla. Nyt kolmikymppisenä osaan vasta nauttia terveistä elämäntavoista. Itsetunto ongelmat periytyneet. Mutta pikkuhiljaa alan tuntea itseäni,todellista minää.
En kuitenkaan ikinä kääntäisi selkää perheelle. Onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vain ihminen itse voi sössiä elämänsä, vaikka siitä sössiintymisestä olisi kauhean kiva syyttää muita.
Sä et tiedä mistään mitään! Miten voit olla noin tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vain ihminen itse voi sössiä elämänsä, vaikka siitä sössiintymisestä olisi kauhean kiva syyttää muita.
Juntti.
Vierailija kirjoitti:
Vain ihminen itse voi sössiä elämänsä, vaikka siitä sössiintymisestä olisi kauhean kiva syyttää muita.
Juntti.
Esim. Josef Fritzleitä maailma täynnä.
Ovat riitaisalla erollaan ja katkeruudellaan. Eron jälkeen äitini esti isäni ja isän suvun elämästäni, demonisoi niitä ja mua harmittaa että nielin sen kaiken. Teininä hain sitten hyväksyntää pojilta ja tulin raskaaksi ala-ikäisenä. Jäi sitten koulut kesken ja vaikka myöhemmin hankin amisammatin en ole sitä päivääkään tehnyt ja elän toimeentulotuella. Nyt kun olen vähän ollut isäni kanssa tekemisissä ja katson miten hän on elämänsä ja uuden perheensä klaarannut, niin tajuan äitini puheet katkeraksi panetteluksi. Lisäksi olen katkera, että isäni toinen tytär on rakastettu ja saanut ihan toisenlaiset eväät elämäänsä. Hyvä koulutus ja ammatti, matkustellut paljon, kihloissa ja menossa naimisiin. Paljon parempi järjesty kuin mulla.