Miksi monet todella älykkäät vaikuttaa päällepäin tyhmiltä?

Miten monet aidosti tyhmät ovat tulleet valituiksi tehtäviin, joissa päättävät ihmisten asioista. Tämä se vasta pelottavaa on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että mua pidetään jotenkin tyhmänä. En tiedä, omasta mielestäni ajattelen vaan jotenkin erilailla.

Tällaisesta hyvä esimerkki viimeajoilta omasta elämästäni.

Minun piti tehdä eräs testi joka suoritettiin valvojan läsnäollessa. 

Sain "haukut" siitä etten ollut ymmärtänyt miten niin yksinkertainen testi tehdään, vaikka ohjeet olivat niin yksinkertaiset etteivät voi yksinkertaisemmat olla. Totta oli että ohje oli x, mutta missään ei sanottu että sitä ei saa tehdä tavalla y.

Kun tulokset tulivat, ne olivat korkeimmat mahdolliset. Tätä sitten ihmeteltiin. Minä valitsin tehtävänannon kuultuani tavan jolla suoriutuisin testistä parhaiten. Tottakai luulin että testistä pitää pyrkiä saamaan paras mahdollinen lopputulos miksi muuten testattaisiin. 

Olin siis samaan aikaan samassa testissä sekä äärimmäisen tyhmä että nero.

Äykkään erottaa nerosta kyky soveltaa ja nähdä asiat aivan uudella tavalla sekä tuottaa uusia toimintatapoja joita ei älykkäät edes ymmärrä ajatella.

"Talent hits the target no one else can hit, genius hits the target no one else see".

Vierailija kirjoitti:

Olet vain itse sen verran yksinkertainen, että et tunnista älykkyyttä muuten kuin ammatin perusteella.

Täähän se olis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että mua pidetään jotenkin tyhmänä. En tiedä, omasta mielestäni ajattelen vaan jotenkin erilailla.

Tällaisesta hyvä esimerkki viimeajoilta omasta elämästäni.

Minun piti tehdä eräs testi joka suoritettiin valvojan läsnäollessa. 

Sain "haukut" siitä etten ollut ymmärtänyt miten niin yksinkertainen testi tehdään, vaikka ohjeet olivat niin yksinkertaiset etteivät voi yksinkertaisemmat olla. Totta oli että ohje oli x, mutta missään ei sanottu että sitä ei saa tehdä tavalla y.

Kun tulokset tulivat, ne olivat korkeimmat mahdolliset. Tätä sitten ihmeteltiin. Minä valitsin tehtävänannon kuultuani tavan jolla suoriutuisin testistä parhaiten. Tottakai luulin että testistä pitää pyrkiä saamaan paras mahdollinen lopputulos miksi muuten testattaisiin. 

Olin siis samaan aikaan samassa testissä sekä äärimmäisen tyhmä että nero.

Kuulostaapa tutulta. En enää viitsi sanoa mitään vaikka näen että jokin asian lopputulema on luultavasti päätelmieni mukaan tietynlainen, kun henkilö jolle sitä kerron, ei ymmärrä edes että miten pääsen siihen lopputulokseen, vaikka miten selittäisin. Se ajatusketju kun sisältää asioita jotka eivät tunnu liittyvän käsillä olevaan asiaan mitenkään, mutta saattavat silti vaikuttaa lopputuokseen.

Kiireesti kummastellaan mitä minä oikein sekoilen, ja että en tiedä asiasta mitään selkeästikään, kun suustani tulee täysin sekavaa puhetta. Naureskellaan vähän päälle. Heh.

Sitten "yllätyksenä" käy niin kuin sanoin.

En ikinä väitä että asia menisi välttämättä niin kuin päättelen, ja siinä on toinen kompastuskivi. Jos kerron että päättelyni mukaan odotettu lopputulos on tietynlainen, niin aina joku sitten suuttuu jos se ei sitä ollutkaan.

Eli parempi olla hiljaa ja jutella säästä.

Naisena ainakin joutuu leikkimään miesseurassa yksinkertaisempaa, kuin mitä oikeasti on. Miehiä pelottaa älykäs nainen, näin minulle on muistettu kertoa. Varsinkin kun on valmistunut siltä kovimmalta teoreettiselta alalta sekä kovien materiaalien kädentaidoista, jotka mielletään miehisiksi aloiksi. Täytyy aina ensisijaisesti korostaa niitä naismaisia harrastuksiaan, jotka hyväksytään helpommin. Muutenkin on parempi pitää ajatuksensa ominaan, jotta ei tule koppavan tai muuten kahelin leimaa. Itse vain huomaa, kuinka eri tavalla ja syvemmin ajattelee monestakin ns. totutusta asiasta. Sitä vain on todennut, että pärjää parhaiten ihmisten kanssa, jos heittäytyy harmittomaksi hölmöksi.

Ihminen on laumaeläin ja kaikki kanssaihmisten poikkeamat keskiarvosta saavat aikaan torjuntareaktion, oli kyse sitten käytöksestä tai ulkonäöstä. Korkea älykkyys on poikkeama, vaikka yhteiskunnassamme sitä arvostetaankin korkealle - ainakin teoriassa.

Toinen syy on tietenkin se, että älykkään ajatuksenkulkua on vaikea seurata ja tämä voi hölmömmälle luoda vaikutelman, että kyseinen henkilö on tyhmä. Itse olen keskimääräistä älykkäämpi (en toki mikään nero) ja minua on joskus nimitelty tyhmäksi, mutta aina vain selkeästi matalan äo:n omaavien toimesta. Koska olen ajattelussa heitä monta askelta edellä, he missaavat pointtini ja olettavat sen johtuvan siitä, että olen tyhmä :D

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ovat usein introverttejä, joten ekstrovertit eivät ymmärrä heitä, kun haluavat itse aina olla esillä ja äänessä. Hajamielisyys ei ole sitä paitsi mikään osoitus tyhmyydestä.

Mitä hyötyä on introverttiudesta, kun sillä ei saa myytyä tavaroita ulkomaille parhaaseen hintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset ihmiset eivät ymmärrä älykkäitä tai edes asioita seuraavaa ihmistä. Suomessa on todella paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät edes tiedä, kuka on pääministeri tällä hetkellä. Kiinnostuksen kohteet älykkäillä ja tyhmemmillä eroavat melkoisen paljon. Älykäs saattaa perjantai-iltaisin laskea mekaniikan harjoitustehtäviä harrastuksena, kun se tyhmempi ravaa baareissa. 

Tai sitten se älykäs ymmärtää, että opiskeluaikana kannataa joskus ravata baarissa, jos meinaa löytää parisuhteen, hankkia kontakteja ja elää nuoruutta täysillä ennen työelämään siirtymistä. Nuoruus on vain kerran ja jos meinaa hauskoja kokemuksia samanikäisten kanssa hankkia ne on hankittava nuorena. Mekaniikan harjoitustehtäviä voi tehdä perjantai-iltaisin vanhana.

Käytännössä kaikki, jotka tiedän väitelleen tai vähintään valmistuneet yliopistosta, ovat kyllä nuorena käyneet baareissa ja festareilla. Eikä yksikään heistä ole edes erityisen introvertti. Päinvastoin. Olivat vaihtareina, bilettivät, kavereita löytyi. Hyvät välit siskoksiin ja harrastivat joko kontaktilajeja tai joukkueurheilua. Monet jopa korkealla tasolla.

Ravintolat ovat oma lukunsa, mutta älykäs ihminen tietää alkoholin olevan hermomyrkky.

1/2

Minäpä kerron omasta elämästäni, koska tällaisia tulkintoja esiintyy aina aika ajoin. Me olemme miehen kanssa molemmat ns. nero-kategoriassa äo:n puolesta. Tämä on mitattu ihan virallisin testein, mutta ei kovin itsekkäistä syistä, vaan mm. ammatinvalintapsykologilla, neuropsykologisissa tutkimuksissa sekä työterveyspsykologilla. Usein älykkäät ihmiset myös kokevat olevansa niin erilaisia valtaväestöön verrattuna, että he ovat myös epävarmoja itsestään ja haluavat selvittää, mistä erilaisuus johtuu ja älykkyystesteihin päädytään myös siitä syystä. En ole tainnut koskaan törmätä sellaiseen oikeassa elämässä, että joku on mennyt testiin vain todistaakseen olevansa huippuälykäs.

Minä olen ns. yleisälykäs ja tasaisen hyvä aikalailla kaikessa mitä teen, minun on helppo oppia asioita ja pärjään myös sosiaalisesti nykyään kun aika on hionut luonnettani ja ymmärrystäni muista ihmisistä (=opiskellut vuosikausia psykologiaa ja hankkinut käytännön kokemusta kantapään kautta). Olen aina ollut luonteeltani myös vähän anarkisti, enkä ala- ja yläasteellakaan ollut mikään hiljainen nörtti, vaan päinvastoin huonokäytöksinen lintsaaja. Koulu oli tylsää, eikä minun tarvinnut kuin vilkaista kirjoihin, että opin kaiken. Tämän vuoksi mm. ala-asteella jouduin syytetyksi lunttaamisesta ja vielä yläasteellakin epäilynalaiseksi, koska asenteet olivat silloin sellaisia, että äly kulkee käsi kädessä hyvän käytöksen kanssa.

Muutoin elämässä on usein tullut sellaisia tilanteita, että mieleni on assosioinut asioita monen mutkan kautta ja jotain tiettyä tietoa edellyttäen ja olen avannut suuni olettaen, että kuulijalla on sama taustatieto asioista ja hän huomaa asiayhteyden. No ei ole huomannut ja on pitänyt minua tyhmänä, kun ei ole ymmärtänyt ollenkaan mistä puhun.

2/2

Sittemmin olen opetellut olemaan hiljaa, olen opetellut keskustelemaan tyhjänpäiväisiäkin matalalla tietotasolla ja viljelemään turhia fraaseja. Tosiasiassa en ole vielä löytänyt ketään, jonka kanssa voisin keskustella samalla tasolla millä itse ajattelen, koska ilmeisesti asia kuitenkin on niin, että suurin osa huippuälykkäistäkin ovat paljon kapea-alaisempia, jollei älyllisiltä kyvyiltään, niin kiinnostuksenkohteiltaan. Itseäni on kiinnostanut asiat aina hyvin laaja-alaisesti ja se on ollut yksi vaikeimpia asioita elämässä minulle, että opin ja muistan, ettei ihmisillä ole samaa tietopohjaa tai hahmottamiskykyä ym. Tämä koskee myös miestäni, vaikka hän onkin aika hyvä kuitenkin. Hän on myös kehittynyt paljon vuosien varrella, koska kykenee omaksumaan paljon ja olen esitellyt hänelle paljon uusia ajatustapoja ja ylipäätään osa-alueita elämässä. Itse en kuitenkaan ole huippuasiantuntija millään alalla, niin en sitten kykene sukeltamaan millekään kapealle alalle kovin perinpohjaisesti. Minua kiinnostaa kokonaisuudet, ei ne pienistä pienimmät yksityiskohdat kovin paljon, elleivät ne ole todella tärkeitä ja olennaisia.

Mieheni on matemaattisesti älykäs, mutta hän tosiaan on näitä, jotka vaikuttavat muilla elämänalueilla aivan tollolta. Olenkin ajatellut, että hänen kaltaiset ihmiset ovat kuin tietokoneita muiden kodinkoneiden joukossa ja eihän kukaan yritä tehdä tietokoneella pullataikinaa. Hän on alallaan sellainen neropatti, että hänestä oikeasti työnantajat taistelevat, mutta kotona ei juuri onnistu lakanan viikkaus tai perunoiden keitto, vaikka niissäkin on teoriaa kerrattu. Jos esittäisin hänelle nämä asiat bitteinä, menisivät varmasti paremmin perille :) 

Kaiken kaikkiaan mä uskon, että suurin osa näistä tilanteista kun älykkäitä tulkitaan tyhmiksi, johtuu noista kahdesta seikasta; on kyse joko hyvin kapeaan sektoriin keskittyvästä älyköstä, joka on muilla alueilla vähänhukassa  tai erilaisista tietopohjista kommenttien rakentumisen takana. Sitten on aivan omaa luokkaansa nämä ns. professorityypit, jotka tosiaan ovat omaan asiaansa niin syventyneitä 24/7, että ajatuksensa harhailevat kaiken aikaa siellä omissa jutuissa, eivätkä he oikein pysy tilanteen tasalla tylsässä arkielämässä.

Kovin on lyhyt sallittu viestin pituus, eikä näköjään kappalejakokaan toimi vaikka enteriä hakkasin. Tämmöisä me nerot ollaan, tosi päteviä :D 

Itse olen huomannut, että älykkyyden mukana tulevat jonkinlaiset käytöstavat ja toisten kunnioittaminen keskusteluissa.

Tämä ei toimi nykyajan kyynäspäätaktiikan keskustelukulttuurissa kuitenkaan aina. Aloitat lauseen niin joku puhuu jo toisen tai kolmannen sanan kohdalla päälle. Yritä siinä sitten sanoa järkevä asia loppuun kun toinen ei kuuntele. Ja lisätään vielä, on ihan totta että älykkyys ei takaa karismaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset ihmiset eivät ymmärrä älykkäitä tai edes asioita seuraavaa ihmistä. Suomessa on todella paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät edes tiedä, kuka on pääministeri tällä hetkellä. Kiinnostuksen kohteet älykkäillä ja tyhmemmillä eroavat melkoisen paljon. Älykäs saattaa perjantai-iltaisin laskea mekaniikan harjoitustehtäviä harrastuksena, kun se tyhmempi ravaa baareissa. 

Tai sitten se älykäs ymmärtää, että opiskeluaikana kannataa joskus ravata baarissa, jos meinaa löytää parisuhteen, hankkia kontakteja ja elää nuoruutta täysillä ennen työelämään siirtymistä. Nuoruus on vain kerran ja jos meinaa hauskoja kokemuksia samanikäisten kanssa hankkia ne on hankittava nuorena. Mekaniikan harjoitustehtäviä voi tehdä perjantai-iltaisin vanhana.

Käytännössä kaikki, jotka tiedän väitelleen tai vähintään valmistuneet yliopistosta, ovat kyllä nuorena käyneet baareissa ja festareilla. Eikä yksikään heistä ole edes erityisen introvertti. Päinvastoin. Olivat vaihtareina, bilettivät, kavereita löytyi. Hyvät välit siskoksiin ja harrastivat joko kontaktilajeja tai joukkueurheilua. Monet jopa korkealla tasolla.

Ravintolat ovat oma lukunsa, mutta älykäs ihminen tietää alkoholin olevan hermomyrkky.

Alkoholi on viisasten juoma: huippuälykkäät ihmiset ovat alkoholin superkuluttajia olleet aina siitä lähtien kuin alkoholi keksittiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ovat usein introverttejä, joten ekstrovertit eivät ymmärrä heitä, kun haluavat itse aina olla esillä ja äänessä. Hajamielisyys ei ole sitä paitsi mikään osoitus tyhmyydestä.

Mitä hyötyä on introverttiudesta, kun sillä ei saa myytyä tavaroita ulkomaille parhaaseen hintaan?

Mikä tahansa ihmisiä rennosti kusettamaan tottunut keskiverto sosiopaatti myy vaikka mummonsa tuhkat parhaaseen hintaan. Se ei ole älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että mua pidetään jotenkin tyhmänä. En tiedä, omasta mielestäni ajattelen vaan jotenkin erilailla.

Tällaisesta hyvä esimerkki viimeajoilta omasta elämästäni.

Minun piti tehdä eräs testi joka suoritettiin valvojan läsnäollessa. 

Sain "haukut" siitä etten ollut ymmärtänyt miten niin yksinkertainen testi tehdään, vaikka ohjeet olivat niin yksinkertaiset etteivät voi yksinkertaisemmat olla. Totta oli että ohje oli x, mutta missään ei sanottu että sitä ei saa tehdä tavalla y.

Kun tulokset tulivat, ne olivat korkeimmat mahdolliset. Tätä sitten ihmeteltiin. Minä valitsin tehtävänannon kuultuani tavan jolla suoriutuisin testistä parhaiten. Tottakai luulin että testistä pitää pyrkiä saamaan paras mahdollinen lopputulos miksi muuten testattaisiin. 

Olin siis samaan aikaan samassa testissä sekä äärimmäisen tyhmä että nero.

Kuulostaapa tutulta. En enää viitsi sanoa mitään vaikka näen että jokin asian lopputulema on luultavasti päätelmieni mukaan tietynlainen, kun henkilö jolle sitä kerron, ei ymmärrä edes että miten pääsen siihen lopputulokseen, vaikka miten selittäisin. Se ajatusketju kun sisältää asioita jotka eivät tunnu liittyvän käsillä olevaan asiaan mitenkään, mutta saattavat silti vaikuttaa lopputuokseen.

Kiireesti kummastellaan mitä minä oikein sekoilen, ja että en tiedä asiasta mitään selkeästikään, kun suustani tulee täysin sekavaa puhetta. Naureskellaan vähän päälle. Heh.

Sitten "yllätyksenä" käy niin kuin sanoin.

En ikinä väitä että asia menisi välttämättä niin kuin päättelen, ja siinä on toinen kompastuskivi. Jos kerron että päättelyni mukaan odotettu lopputulos on tietynlainen, niin aina joku sitten suuttuu jos se ei sitä ollutkaan.

Eli parempi olla hiljaa ja jutella säästä.

Story of my life :D 

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys harvoin on monimuotoista. Monella superälykkäällä ihmisellä sosiaalinen vuorovaikutus ei ole vahvin laji. Ei ole ketään, eikä mitään, mikä on ihan joka alalla mestari.

Superälykkäät ovat todennäköisesti niin paljon sen keskivertotallaajan yläpuolella, että vuorovaikutus on tämän takia vaikeaa ts. ei osaa alentaa itseään rahvaan tasolle.

Huomaa itsekin keskivertoa älykkäämpänä (kuitenkin kaukana superälykkäästä), että loogiselta ajattelukyvyltään heikompien kanssa on usein hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että älykkyyden mukana tulevat jonkinlaiset käytöstavat ja toisten kunnioittaminen keskusteluissa.

Tämä ei toimi nykyajan kyynärpäätaktiikan keskustelukulttuurissa kuitenkaan aina. Aloitat lauseen niin joku puhuu jo toisen tai kolmannen sanan kohdalla päälle. Yritä siinä sitten sanoa järkevä asia loppuun kun toinen ei kuuntele. Ja lisätään vielä, on ihan totta että älykkyys ei takaa karismaa.

Ei tule, voin luvata ja vannoa sen. Ne käytöstavat tulevat sen myötä, jos haluaa kuulua johonkin sosiaaliseen joukkoon tai viiteryhmään. Äly tekee muiden kunnioittamisen hyvin paljon vaikeammaksi, eikä helpommaksi.

Nero Patti kirjoitti:

1/2

Minäpä kerron omasta elämästäni, koska tällaisia tulkintoja esiintyy aina aika ajoin. Me olemme miehen kanssa molemmat ns. nero-kategoriassa äo:n puolesta. Tämä on mitattu ihan virallisin testein, mutta ei kovin itsekkäistä syistä, vaan mm. ammatinvalintapsykologilla, neuropsykologisissa tutkimuksissa sekä työterveyspsykologilla. Usein älykkäät ihmiset myös kokevat olevansa niin erilaisia valtaväestöön verrattuna, että he ovat myös epävarmoja itsestään ja haluavat selvittää, mistä erilaisuus johtuu ja älykkyystesteihin päädytään myös siitä syystä. En ole tainnut koskaan törmätä sellaiseen oikeassa elämässä, että joku on mennyt testiin vain todistaakseen olevansa huippuälykäs.

Minä olen ns. yleisälykäs ja tasaisen hyvä aikalailla kaikessa mitä teen, minun on helppo oppia asioita ja pärjään myös sosiaalisesti nykyään kun aika on hionut luonnettani ja ymmärrystäni muista ihmisistä (=opiskellut vuosikausia psykologiaa ja hankkinut käytännön kokemusta kantapään kautta). Olen aina ollut luonteeltani myös vähän anarkisti, enkä ala- ja yläasteellakaan ollut mikään hiljainen nörtti, vaan päinvastoin huonokäytöksinen lintsaaja. Koulu oli tylsää, eikä minun tarvinnut kuin vilkaista kirjoihin, että opin kaiken. Tämän vuoksi mm. ala-asteella jouduin syytetyksi lunttaamisesta ja vielä yläasteellakin epäilynalaiseksi, koska asenteet olivat silloin sellaisia, että äly kulkee käsi kädessä hyvän käytöksen kanssa.

Muutoin elämässä on usein tullut sellaisia tilanteita, että mieleni on assosioinut asioita monen mutkan kautta ja jotain tiettyä tietoa edellyttäen ja olen avannut suuni olettaen, että kuulijalla on sama taustatieto asioista ja hän huomaa asiayhteyden. No ei ole huomannut ja on pitänyt minua tyhmänä, kun ei ole ymmärtänyt ollenkaan mistä puhun.

Nerous on kognitiivista huippulahjakkuutta: pohjimmiltaan poikkeuksellisen korkeatasoista luovuutta, eikä sitä täten voida arvioida älykkyysosamäärän kautta. Toisin sanoen, korkea ÄO ei indikoi de facto neroutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ovat usein introverttejä, joten ekstrovertit eivät ymmärrä heitä, kun haluavat itse aina olla esillä ja äänessä. Hajamielisyys ei ole sitä paitsi mikään osoitus tyhmyydestä.

Mitä hyötyä on introverttiudesta, kun sillä ei saa myytyä tavaroita ulkomaille parhaaseen hintaan?

Mikä tahansa ihmisiä rennosti kusettamaan tottunut keskiverto sosiopaatti myy vaikka mummonsa tuhkat parhaaseen hintaan. Se ei ole älykkyyttä.

Niin ja samaan aikaan suomalaiset ostavat ulkomailta kalliiseen hintaan kuratuotteita ja myyvät ulkomaille tuotteita polkuhintaan. Viisasta? Älykästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset ihmiset eivät ymmärrä älykkäitä tai edes asioita seuraavaa ihmistä. Suomessa on todella paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät edes tiedä, kuka on pääministeri tällä hetkellä. Kiinnostuksen kohteet älykkäillä ja tyhmemmillä eroavat melkoisen paljon. Älykäs saattaa perjantai-iltaisin laskea mekaniikan harjoitustehtäviä harrastuksena, kun se tyhmempi ravaa baareissa. 

Tai sitten se älykäs ymmärtää, että opiskeluaikana kannataa joskus ravata baarissa, jos meinaa löytää parisuhteen, hankkia kontakteja ja elää nuoruutta täysillä ennen työelämään siirtymistä. Nuoruus on vain kerran ja jos meinaa hauskoja kokemuksia samanikäisten kanssa hankkia ne on hankittava nuorena. Mekaniikan harjoitustehtäviä voi tehdä perjantai-iltaisin vanhana.

Käytännössä kaikki, jotka tiedän väitelleen tai vähintään valmistuneet yliopistosta, ovat kyllä nuorena käyneet baareissa ja festareilla. Eikä yksikään heistä ole edes erityisen introvertti. Päinvastoin. Olivat vaihtareina, bilettivät, kavereita löytyi. Hyvät välit siskoksiin ja harrastivat joko kontaktilajeja tai joukkueurheilua. Monet jopa korkealla tasolla.

Ravintolat ovat oma lukunsa, mutta älykäs ihminen tietää alkoholin olevan hermomyrkky.

Alkoholi on viisasten juoma: huippuälykkäät ihmiset ovat alkoholin superkuluttajia olleet aina siitä lähtien kuin alkoholi keksittiin. 

Edellisen kaltaista heittoa käytetään kiertoteitse oikeuttamaan omaa alkoholin käyttöään, koska kuitenkaan näitä samoja fraaseja ei sanota omille lapsilleen, koska tiedostavat kuitenkin, että alkoholin runsas käyttö ei ole mikään tavoiteltava ihanne ja merkki älykkyydestä.