Gallup: Onko teillä avioehto? Miksi/miksi ei?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:24"]

Ei ole. Tosin ei olla naimisissakaan. (Suhde kestänyt 35 vuotta.) Paperit on tehty, eikä omaisuuden jaosta ole epäselvää kun kaivetaan juristin paperit esiin mahdoliisen eron koittaessa.

Mutta jo ajatellaan, että oltais naimisissa niin tottakai pitäisi olla avioehto. En ymmärrä, miksi ei olisi. Elämästä ei koskaan tiedä. Arvoton paperihan se on jos suhde voi hyvin, mutta huonosti käydessä voi olla todella arvokas paperi.

Avioliitto on taloudellinen sopimus ja sellaisena näen avoliitonkin.

[/quote]

Miksi pitäisi olla avioehto jos puolisoilla on likimain saman verran omaisuutta tai tienaavat saman verran? En ymmärrä mitä järkeä omalla kohdallani olisi maksaa avioehdon tekemisestä jos olemme likimain yhtä varakkaita ja perinnötkin on rajattu testamentissa. 

[/quote]

Onhan se muutaman satasen kustannus iso, jos sitten haluaa etotilanteessa kinata rahasta. Ilmeiesesti minkäänlaisia varallisuuden lisäyksiä tai työttömyyttä ei ole koskaan teille tulossa...

[/quote]

No minusta joku työttömyys kuuluu avioliitossa siihen "vastoinkäymisiin" mihin on avioliitossa lupauduttu pitämään yhtä ja avioliitossa varallisuutta kartutetaan yhdessä. Jos jo ennen avioliittoa varallisuus olisi painottunut jommalle kummalle niin ymmärrän miksi avioehto kannattaa tehdä.

Ymmärrän avioehdon tarkoituksen varsin hyvin ja miksi jotkut ihmiset sellaisen tekevät, mutta en vieläkään ymmärrä miksi kaikkien ihmisten tulisi sellainen tehdä, mutta onneksi sinä tiedät. 

Ollaan kihloissa, avioehto tulee olemaan. Minä olen 21v opiskelija ja mieheni on 31v uraa tehnyt nörtti, joka on askeettisilla oloilla ja töihin täysin keskittyen kerryttäen huikean omaisuuden, joten tahdon, ihan jo ilkeiden kielienkin vuoksi avioehdon, joka poissulkee ennen liittoa kerrytetyt omaisuudet ja perinnöt.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:44"]

Ei ole. Parikymppisinä rahattomina opiskelijoina mentiin yhteen, joten kaikki nykyinen omaisuus on yhdessä tienattua. Rahatilanne on vuosien varrella vaihdellut eri syistä johtuen. Välillä toisen tilillä ja nimissä on ollut enemmän varallisuutta ja sitten taas toisin päin. Sinänsä sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Me olemme aviopari ja perhe ja meillä on käytettävissä perheen yhteiset rahat.

[/quote]

Voi kuinka ihanan naiivia. Avoehdon etu on siinä, ettei erotilanteessa rahasta tarvitse riidellä, kun tilanne on usein muutenkin vaikea.

[/quote]

Olet toki oikeutettu mielipiteeseesi, mutta niin olen minäkin omaani. Me olemme luvanneet rakastaa myötä ja vastamäessä, kunnes kuolema erottaa ja siinä päätöksessä on aikomus pysyä. Tuntuisi haljulta sitoutua Jumalan kasvojen edessä ja samalla jättää avioehdon kaltainen takaportti, "että jos nyt sittenkään ei natsaa". Tunnen itseni ja tunnen mieheni. Jos jotain niin radikaalia tapahtuisi, että ero kumminkin tulisi, en usko, että raha oikeasti olisi ongelma. Kaikki on yhdessä ja tasavertaisesti tienattu, luonnollisesti kaikki myös laitettaisiin puoliksi.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:02"]Ei ole avioehtoa. Ei sitä varallisuuttakaan niin kauheasti ole.

Näen avioehdon jo lähtökohtaisesti epäluottamuksen osoituksena. Jos rakastaa todella, ei silloin tarvitse eroon varautua.
[/quote]

Tämä. Syksyllä naimisiin, ei tule avioehtoa. Mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä, mutta hän ei sitä halua yllä mainitusta syystä. Alapeukuttakaa nyt sitten kunnolla. :D Olemme toistemme sielunkumppanit.

Me ollaan tehty. Sain perintönä mökin, ja jos joskus tulevaisuudessa eroamme, en halua sen päätyvän miehelle.

Ainakin Tampereella (ja ilmeisesti muuallakin?) saa nyt ilmaiseksikin avioehtoja: http://moro.aamulehti.fi/2015/07/02/ovatko-tamperelaiset-eroparit-tavallista-riidanhaluisempia/

Meillä on avioehto, koska mies perii maata jossain vaiheessa. Kyseessä on osa sukutilasta enkä halua siitä mitään. Olen loukattuna pikkumainen, joten jos mies vaihtaa minut jossain vaiheessa toiseen, niin onpahan yksi riidanaihe vähemmän.

Meillä ei ole, vaikka ollaan naimisissa ja mulla ainoastaan omaisuutta ja tuplatulot meidän molempien ollessa töissä. Syy tähän on se, että mies on lasten kanssa kotona. Mä palasin kaksosten syntymän jälkeen töihin alle vuodessa ja mies on ollut nyt kotona kaksi vuotta ja jatkaa osittaisella hoitovapaalla vielä monta vuotta (60% työaika).

Mahdollisesti teemme jonkinlaisen avioehdon myöhemmin. Toisaalta ei ole katastrofi vaikka ero tulisikin, sillä osa mun omaisuudesta on suojattu isovanhempieni testamentissa aviopuolisot pois sulkevalla lausekkeella. Ja tähän mennessä meillä on mennyt parisuhteessa tosi hyvin.

Ei ole avioehtoa. Mentiin naimisiin nuorina opiskelijoina, ei meillä ollut mitään omaisuutta tai tuloja. Myöhemmin hankittu on jokatapauksessa yhteistä. 

Ei ole avioehtoa. Ei ollut, eikä ole tarpeen, sillä kummallakaan ei ollut naimisiin mennessä merkittävää omaisuutta, eikä kummankaan suku ole erityisen rikas etenkään, kun ottaa huomioon, että meillä molemmilla on sisaruksia. Se, mitä avioitumisen jälkeen hankitaan, on itsestäänselvästi yhteistä. Kumpikaan ei ole myöskään yrittäjä tai muussa vastaavassa riskialttiissa tehtävässä, joka voisi aiheuttaa tarpeen suojella omaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:14"]

Ei ole avioehtoa. Mentiin naimisiin nuorina opiskelijoina, ei meillä ollut mitään omaisuutta tai tuloja. Myöhemmin hankittu on jokatapauksessa yhteistä. 

[/quote]

Niin ja perintöjä ei ole tulossa, ei ainakaan mitään merkittävää.

Ensinnäkin tuo perintö jonka tulet saamaan onko sen antajat poissulkeneet puolisosi aviooikeuden siihen? 

Meillä on avioehto. Kuitenkin rahat yhteisiä. Mies tienaa hyvin ja minä nyt lasten kanssa kotona. Koska hoidan yhteiset lapsemme ja kodin niin siirrän sovitusti osan säästöön jäävistä rahoista  omiin nimiini. Pidämme huolen että avioliiton aikana tienatuilla rahoilla ostetut kiinteistöt ym laitetaan molempien nimiin. Sen sijaan kummankin perinnöt jäävät omiin nimiin.

Jos laitettu avioehto kannattaa huolehtia siitä että rahat käytetään "tasapuolisesti". Eli ei tehdä niin että toinen maksaa ruuat, päivähoitomaksuja  ja toinen ostaa huonekalut, autot jne. Tällöinhäm erottaessa toinen saa autot ja huonekalut ja toinen ei saa mitään näitä. Eli teitte tuon avioehdon tai ette kannattaa miettiä reilu ja tasapuolinen rahapolitiikka perheeseen.

 "Meillä on avioehto. Kuitenkin rahat yhteisiä. Mies tienaa hyvin ja minä nyt lasten kanssa kotona. Koska hoidan yhteiset lapsemme ja kodin niin siirrän sovitusti osan säästöön jäävistä rahoista  omiin nimiini. Pidämme huolen että avioliiton aikana tienatuilla rahoilla ostetut kiinteistöt ym laitetaan molempien nimiin. Sen sijaan kummankin perinnöt jäävät omiin nimiin." < Kuulostaa järkevältä.

Ei ole avioehtoa. Mies jo hassannut perintönsä ja minulla vanhemmat rajanneet aviopuolisot ulos testamentilla. Vaikka en tiedä mitä virkaa sillä on, koska kun vanhempani kuolevat, minullehan perintö tulee ja se kaikki on taas yhteistä ilman avioehtoa.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:14"]

Ei ole avioehtoa. Mentiin naimisiin nuorina opiskelijoina, ei meillä ollut mitään omaisuutta tai tuloja. Myöhemmin hankittu on jokatapauksessa yhteistä. 

[/quote]

Niin ja perintöjä ei ole tulossa, ei ainakaan mitään merkittävää.

[/quote]

Meillä sama ja mahdollisesti pomppautetaan perinnöt suoraan lapsille. Omat vanhemmat on kuitenkin vielä alle 70v ja täydessä iskussa joten perimiseen menee toivottavasti vielä pitkään.

Ei tosiaan ole avioehtoa. Itse olen sellainen ihminen, että en voisi mennä naimisiin, jos uskoisin, että eroaisimme joskus tai varsinkin jos uskoisin, että puolisostani voisi kuoriutua jokin perintöäni havitteleva kusipää.

Avioliitossa ollaan yhdessä, siinä jaetaan ihan koko elämä. Ei ole minun tai mieheni omaisuutta, on vain yhteistä. Onko esim. sellainen tilanne reilu, missä mies perustaa yrityksen ja työskentelee vuosia sen eteen, ja nainen on tämän ajan kotona hoitamassa lapsia ja kotia, ja eron tullessa mies saa pitää yrityksensä kokonaan ja naiselle ei jää mitään? Tilanne tietysti ihan sama sukupuolesta riippumatta. Avioliitossa ollaan yhdessä, ja usein myös se vähemmän tienaava osapuoli antaa aivan yhtä suuren panoksen tuohon liittoon ja nimenomaan mahdollistaa toisen työnteon. En menisi naimisiin jos en kestäisi ajatusta, että puolisoni hyötyisi minun suuremmista tuloistani. En myöskään menisi naimisiin, jos voisin kuvitella suhteen loppuvan johonkin pettämisdraamaan ja niin edelleen.

Minä tunnen itseni ja puolisoni. Vaikka onkin periaatteessa mahdollista, että suhteesta loppuisi joskus rakkaus, tiedän, että saisimme eron hoidettua kypsästi ja reilusti eikä kumpikaan yrittäisi kyniä toista. Edelleen, jos voisin kuvitella puolisostani kuoriutuvan kusipään edes eron hetkellä, en tosiaankaan menisi naimisiin. Vaikka avioehtoa ei olisikaan, omaisuutta ei ole mikään pakko jakaa puoliksi. Jos ero joskus tulisi, en todellakaan ottaisi puolia jostain puolison perinnöistä tai vastaavista, vaan jako tehtäisiin reilusti.

Minulle avioliitto on koko elämän kestävä, täysivaltainen liitto, jossa sitoudutaan toiseen ihmiseen eikä olla enää pelkästään yksilöitä. Ei se ole mikään taloudellisin perustein tehty sopimus, jossa yritetään maksimoida oma voitto.

Tilanteissa, joissa vaimo/mies on ollut pitkään kotona ja toinen esimerkiksi työskennellyt yrityksessä, voi oikeus määrätä korvauksia vähävaraisemmalle. ei kuitenkaan niin paljoa kuin "normaalissa avioerossa" ilman avioehtoa.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 15:29"]

Ei tosiaan ole avioehtoa. Itse olen sellainen ihminen, että en voisi mennä naimisiin, jos uskoisin, että eroaisimme joskus tai varsinkin jos uskoisin, että puolisostani voisi kuoriutua jokin perintöäni havitteleva kusipää.

Avioliitossa ollaan yhdessä, siinä jaetaan ihan koko elämä. Ei ole minun tai mieheni omaisuutta, on vain yhteistä. Onko esim. sellainen tilanne reilu, missä mies perustaa yrityksen ja työskentelee vuosia sen eteen, ja nainen on tämän ajan kotona hoitamassa lapsia ja kotia, ja eron tullessa mies saa pitää yrityksensä kokonaan ja naiselle ei jää mitään? Tilanne tietysti ihan sama sukupuolesta riippumatta. Avioliitossa ollaan yhdessä, ja usein myös se vähemmän tienaava osapuoli antaa aivan yhtä suuren panoksen tuohon liittoon ja nimenomaan mahdollistaa toisen työnteon. En menisi naimisiin jos en kestäisi ajatusta, että puolisoni hyötyisi minun suuremmista tuloistani. En myöskään menisi naimisiin, jos voisin kuvitella suhteen loppuvan johonkin pettämisdraamaan ja niin edelleen.

Minä tunnen itseni ja puolisoni. Vaikka onkin periaatteessa mahdollista, että suhteesta loppuisi joskus rakkaus, tiedän, että saisimme eron hoidettua kypsästi ja reilusti eikä kumpikaan yrittäisi kyniä toista. Edelleen, jos voisin kuvitella puolisostani kuoriutuvan kusipään edes eron hetkellä, en tosiaankaan menisi naimisiin. Vaikka avioehtoa ei olisikaan, omaisuutta ei ole mikään pakko jakaa puoliksi. Jos ero joskus tulisi, en todellakaan ottaisi puolia jostain puolison perinnöistä tai vastaavista, vaan jako tehtäisiin reilusti.

Minulle avioliitto on koko elämän kestävä, täysivaltainen liitto, jossa sitoudutaan toiseen ihmiseen eikä olla enää pelkästään yksilöitä. Ei se ole mikään taloudellisin perustein tehty sopimus, jossa yritetään maksimoida oma voitto.

[/quote]

Jokainen avioliitto kuitenkin päättyy joskus, viimeistään toisen kuollessa. Aika harvinaista että pariskunta kuolee samaan aikaan (auto-onnettomuudet ja laajennetut itsemurhat pois luettuna).

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:24"]Ei ole avioehtoja. Kumpikin oli naimisiin mennessä tulottomia tyhjätaskuja, joten mitään kertynyttä omaisuutta ei tarvinnut suojella. Naimisissa ollessa on kyllä ollut tuloeroja puolin ja toisin kun toinen on opiskellut toisen ollessa töissä jne. Meillä on yhteiset rahat ja systeemi ontoiminut loistavasti jo 25 vuotta. Vanhemmat alkaa olla sen ikäisiä että joku voi potkaista tyhjää ja sitten tulee nämä perintö asiat. Nyt kumpikin on sitä mieltä että jos tulisi ero, niin kumpikaan ei olisi vaatimassa mitään toisen saamista perinnöistä, mutta olen kyllä miettinyt, että pitäisikö varmuuden vuoksi tehdä avioehto koskien noita mahdolisia tulevia perintöjä. Vaikka se ei nyt tunnu tarpeelliselta, niin eron riintaantuessa jompi kumpi voi alkaa tekemään kiusaa. Voihan olla että toisen vanhemmat rajaa puolison pois perinnöstä, mutta toisen ei, sitten toisen perintöä ei jaeta mutta toisen jaetaan ja siitäkös sitä saadaan kunnon tappelut aikaan. En kyllä kehtaa mennä tällaista edes ehdottmaan puolisolle, paitsi sitten jos tulee sellainen testamentti jossa puoliso on rajattu pois, siinä tilanteessa se on helppo tehdä. [/quote] Kyse ei ole pelkästään siitä, että tulisi riitaa perinnön osituksesta. Vaan siitä, että jos "lahjoitat" puolison perinnön hänelle eron sattuessa eli et käytä avio-oikeutta siihen osaan omaisuutta, puoliso joutuu maksamaan siitä avio-oikeuden nojalla sinun puolikkaastasi lahjaveron. Ja se vituttaa kyllä, kun koko perinnöstä on jo kertaalleen perintövero maksettu.

[/quote]

En kyllä oikein ymmärrä että missä välissä verotaja tuohon muka pääsisi iskemään. Jos toinen pitää oman omaisuutensa erossa, niin millä perusteella verottaja voisi sen kuvitella olleen lahja? Mitään omaisuuttahan ei silloin siirry, eikä tehdä mitään operaatiota, jossa verottaja voisi huomata lahjoituksen tapahtuneen.

On avioehto koska olimme rutiköyhiä avioituessamme eikä kumpikaan ole ikinä saamassa minkäänlaista mainittavaa perintöä, mutta itselleni sijoittaminen on harrastus. Olisi outoa jakaa vaikkapa sukellusvälineetkin tai musastudio-järjestelmät.

Meillä on avioehto ja se asia oli helppo päättää, kun miehen jo vuosikausia aikaisemmin saaman perinnön säilyttämiseksi se oli pakko tehdä. Ymmärrän testamentinlaatijaa, minäkin haluan pitää omat sukupaikkani edelleen "omalla puolellani" ja sekin on avioehdossa.