Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jätänkö avovaimon vai jäänkö suhteeseen?
02.07.2015 |
Olemme avovaimokkeen kanssa tällainen normaali suomalainen pariskunta, itse 33 ja vaimoke 26. Olemme seurustelleet nelisen vuotta ja asuneet yhdessä melkein heti suhteen alusta alkaen. Suhteessamme on kuitenkin aina ollut paljon ristiriitoja ja tappelemme usein. Riitojen välillä rakastamme kuitenkin toisiamme ja kun suhteessamme menee hyvin, tuntuu että ehkä tästä voisi kuitenkin kehittyä jotain kestävää. Ongelmana on se, etten enää tiedä sovimmeko oikeasti yhteen. Olen itse elänyt vaikeaa aikaa viimeiset pari vuotta. Valmistun syksyllä yliopistosta ja opintojen loppuvaihe on vienyt minusta paljon energiaa. Tämän lisäksi olin onnettomuudessa pari vuotta sitten ja kuntoutuminen on ollut vaikeaa. Tämä on ollut minulle raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin, esim. kipuja on vielä paljon. Olisin kaivannut tällaisena aikana vaimokkeen tukea, mutta hän on lähinnä surkutellut omaa kohtaloaan kun en ole voinut viettää hänen kanssaan niin paljon aikaa kuin tavallisesti tai huomioinut häntä tarpeeksi. Toki hänelläkin on rankkaa nyt, menetti työnsä ja on yrittänyt etsiä uutta paikkaa. Rahahuolet varmasti painavat myös. Minä olen kuitenkin tukenut häntä tässä asiassa, myös rahallisesti sen verran mitä olen pystynyt. Pahinta on ehkä se, kun tuntuu ettei hän ymmärrä kuinka rankkaa minulla on ollut. Tuntuu kuin hän näkisi vain sen mitä hän ei saa, eikä sitä mitä minä joudun kestämään. Hän on jopa sanonut miettineensä ettei hän kestä suhdetta kanssani, koska minulla on erinäisiä vaivoja onnettomuuteni takia ja se vaikeuttaa elämäämme. Hän ei kuulemma ajatellut suhteen alussa joutuvansa koskaan tällaiseen tilanteeseen.
Suurin ongelma on ehkä se, että meillä on erilaiset tavoitteet elämässä. Itse olen jo sen ikäinen, että menisin mielelläni naimisiin ja voisin alkaa isäksi. Vaimoke taas on todennut ettei halua lapsia vielä pitkiin aikoihin, koiran tosin ottaisi mielellään. Itse en voi sietää eläimiä... Minua myös häiritsee hänen päämäärättömyys ammattinsa suhteen. Hän on käynyt matalatasoisen tutkinnon, muttei pidä siitä ammatista. Nyt kun hän menetti työpaikkansa, on hänen työnhakunsa ollut lähinnä mol.fi:n selailua. Aitoa kiinnostusta ammattiinsa hänellä ei siis ole ja se vaikuttaa selvästi. Kouluunkaan hän ei halua, koska ei tiedä mitä opiskelisi. Hän pitää itseään myös tietyllä tasolla vähän tyhmänä, sanoo ettei hän menestyisi niinkuin minä. Alemmuuskompleksikin siis on jollain tasolla... Alemmuuskompleksi näkyy myös siinä, että hän on erittäin mustasukkainen. Minulla ei saa olla naisia kaverina enkä mielellään saisi käydä kavereiden kanssa ulkona ilman häntä. Facebookinkin hän on ratsannut ja käskyttänyt minua poistamaan sieltä "ylimääräisiä naisia" kaverilistalta. Uskon että hän salaa myös ratsaa puhelimeni, koneeni ym. etsiessään sieltä jotain hämärää. Samapa tuo, ei tule sieltä mitään löytämään...
Nytpä mietinkin että onko tässä suhteessa mitään järkeä. Kunhan saan terveyteni takaisin ja löydän työpaikan itselleni, olen varmasti onnellinen omasta elämästäni. Uskoisin myös olevani hyvä kumppani. Katkeruus avovaimon asenteesta minua kohtaan tänä aikana kuitenkin vaikuttaa tunteisiini häntä kohtaan. Lisäksi ikäeromme vaikuttaa... En halua olla nelikymppinen kun vakiudun ja saan perheen. Tyhmähän tätä on täältä tietysti kysellä, moni sanoo että no itsepähän tiedät mitä haluat... Ja niinhän se on. Ehkä vain halusin purkaa oloani ja saada jopa jotain palautetta, omat kaverini kun eivät tällaisia juttele.
M-82
Kommentit (29)
Jatka eteenpäin. Nainen on sinulle liian kypsymätön. Tuollainen toipuminen ja muut asiat kypsyttävät ihmistä, mutta nainen ei ole kypsynyt rinnallasi. Oma mieheni kypsyi minun rinnallani ja perustimme perheen toisiamme tukien jo nuorena. Rakkautta oli tarpeeksi, että myös mies kykeni henkisesti kypsymään ja miettimään elämäänsä. Äläkä jää odottelemaan niiden lasten kanssa, nuorena isäksi haluavia miehiä on aivan liian vähän. Ja kuka tahansa älykäs nainen tietää, että sellaisesta miehestä saa elinikäisen kumppanin. Onnea matkaan ja voimia kuntoutumiseen<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta kovin terveeltä ja tasapainoiselta suhteelta. Sinuna lähtisin menemään. En kestäisi mustasukkaista minäminäminä-marttyyria jonka kanssa kokisin että en tulisi kuulluksi / ymmärretyksi. Tsemppiä.
Jätät. Vaikka ei tämä mikään ratkaiseva äänestys taida olla. :D Toisen epävarva ego koettelee aina suhdetta. Usein kriisiin ajaudutaankin, kun toinen alkaa välittämään itseään ja hahmottamaan omia tarpeitaan. Silta elää väistämättä, kun toinen pää alkaa kasvamaan niin toisen pään pitäisi kasvaa mukana, mutta...tiedät varmaan itsekin.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:31"]
Tuliko ap vastauksista mitään uusia ajatuksia?
[/quote]
No eipä täällä mikään kovin positiivinen ilmapiiri asian suhteen ole ollut... Ihan hyviä pointteja joillakin. Uusia ajatuksia en tästä saanut, aikalailla kaikkia täällä sanottuja asioita olen itsekin miettinyt. Minunkin mielestä tyttöystävä on kypsymätön monessakin suhteessa... Rahojeni perässä hän ei varmastikaan ole koska mitään sellaista rahaa minulla ei ole jonka takia tässä tarvisi kärvistellä. Joku kysyi että olenko tässä suhteessa parempi ihminen... En varmaankaan koska ajattelen tällaista kuin nyt. Jos olisin vain tyytyväinen tilanteeseen niin sitten varmaan olisin hyvä ihminen. Nyt vain tuntuu siltä kuin itse antaisin kaikkeni, mutta en saa juuri mitään takaisin.
Sekin on totta että vaikeudet eivät ole hitsanneet meitä yhteen. Kun minulla on ollut vaikeaa on tuntunut että vain erkaannumme toisistamme koska minua ei ymmärretä. Olen pyytänyt aikaa toipumiseen ja pitempää pinnaa kipukohtausten aikana, mutta tyttöystävä vain murjottaa kun en voi harrastaa hänen kanssaan tai meillä ei ole seksiä. Hänen vaikeuksissaan olen ollut tukena, auttanut häntä työnhaussa, keksinyt hänelle muuta tekemistä ja tosiaan auttanut hieman rahallisesti. Olen myös yrittänyt tsempata häntä henkisesti, että saisi varmuutta asiaan. Minä kun kerron kivuistani saan ihmettelyä että olenkohan vain turhan herkkä...
Eiköhän tämä ollut tässä.
M-82
Eiköhän se suhde tosiaan ollut siinä. Ei teillä oikeastaan enää mitään suhdetta olekaan jos sinä kerran olet henkisesti irtaantunut avovaimostasi noin kauaksi. Paluuta ei ole vaikka miten yrittäisitte jutella, tunteet ovat kuolleet omaan mahdottomuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja elämässä täytyy pystyä luottamaan että kumppani on se, joka auttaa ja tukee kun on vaikeaa. Tunne että yhdessä selvitään. Nyt et koe tukea häneltä saaneesi. Elämässä tulee vaikeita aikoja vastaan tulevaisuudessakin, joten itse sinun asemassasi en uskaltaisi luottaa että tulevaisuudessakaan häneltä tukea saisi. Varmaan olisit onnellisempi sopivamman kumppanin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:36"]
Alemmuuskompleksikin siis on jollain tasolla... Alemmuuskompleksi näkyy myös siinä, että hän on erittäin mustasukkainen. Minulla ei saa olla naisia kaverina enkä mielellään saisi käydä kavereiden kanssa ulkona ilman häntä. Facebookinkin hän on ratsannut ja käskyttänyt minua poistamaan sieltä "ylimääräisiä naisia" kaverilistalta. Uskon että hän salaa myös ratsaa puhelimeni, koneeni ym. etsiessään sieltä jotain hämärää. Samapa tuo, ei tule sieltä mitään löytämään..
[/quote]
Käsi sydämellä nyt kuinka monen mamman mielestä on ihan okei, että oma mies käy viihteellä tuntemattomien naisten kanssa ilman puolisoa? Kuinka moni lähtisi perustamaan perhettä miehen kanssa, joka tällaista harrastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuulostaa luuserilta. Minä minä minä... vaimoke sitä vaimoke tätä. Ärsyttävä äijä!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:43"]
Jos puhut hänen tutkinnostaan matalatoisena niin nostat itsesi yläpuolelle. Ehkä ette sovi yhteen.
[/quote]
Totuuden ääneen sanominen ei ole itsensä korostamista. Jos koulutus on matalatasoinen niin se on matalatasoinen sitä ei mustasta muuteta takaisin valkoiseksi edes kaunistamalla.
Siinä olet kyllä oikeassa, että tämä pari ei sovi yhteen. Toisella on itsensä löytäminen ja arvostaminen vähän vielä kehitysvaiheessa ja toinen on kokenut paljon muutoksia omassa elämässään. Huomannut, että ei ole oikein tyytyväinen elämäänsa ja haluaa siihen muutosta, ehkä jopa perheen.