Belgiassa myönnetty armokuolema 24-vuotiaalle masennuksesta kärsivälle:

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:24"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta.

[/quote]


Ei asennemuutos auta sairauteen. Esim sanotko pakko-oireiselle, skitsofreenikolle yms, että asennemuutos? Tajuatko, että nämä sairaudet näkyvät muutoksina aivoissa? Ei asennemuutos muuta sairaita aivoja terveiksi.
[/quote]
Se aivokemia on vain yksi ulottuvuus psyyken sairauksissa. Toinen näkee muutoksia käyttäytymisessä ja toinen välittäjäaineiden liikettä aivoissa. Samasta asiasta puhutaan, eri suunnista.

Mielisairaudet ovat toki eri asia. Psykoosissa ei paljoa muuteta asennetta. Mutta masennus ei ole mieli_sairaus_. Sekoitat nyt asioita. Lääkkeet auttavat monia masentuneita, mutta toipumisen ydin on muutos omassa ajattelussa.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:21"]

Tuo on kuin viesti yhteiskunnalta, että tulee halvemmaksi tappaa kuin hoitaa. Ei tuossa oikeasti ajatella tuon naisparan parasta. Kärsin itsekin masennuksesta ja minullakin on niitä (onneksi lyhyitä) synkkiä kausia, mutta olen hoidon piirissä ja opiskelen. Lisäksi minulla on hyvä perhe ja ihana miesystävä. Tuolla belgian naisella täytyy olla taustallaan muitakin ongelmia kuin pelkkä masennus. Huonot perhesuhteet ja yksinäisyys kävivät mielessäni.

Tässä on nyt se vaara, että tuolla Belgiassa alkaa masentuneita ilmaantua piikkijonoon, jopa "todella sairaita" enemmän. Itsekin kannatan eutanasiaa Suomeen, mutta se tulisi sallia vain parantumattomasti sairaille, joilla on hirveät tuskat eikä minkäänlaista toimintakykyä. 

[/quote]

Entäpä jos sulla ei olisi noita mainitsemiasi asioita, vaan olisit viettänyt viimeiset kolme vuotta suljettuna laitokseen?

Ja muutenkin, luepa viestisi ajatuksella uudestaan. Tekisi mieli sanoa, mutta jätän väliin. "Kun minulla on rakastava mies ja ihana perhe ja opiskelen ja sit välillä on semmosia lyhyitä synkkiä kausia"..

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta.

[/quote]


Ei asennemuutos auta sairauteen. Esim sanotko pakko-oireiselle, skitsofreenikolle yms, että asennemuutos? Tajuatko, että nämä sairaudet näkyvät muutoksina aivoissa? Ei asennemuutos muuta sairaita aivoja terveiksi.

[/quote]

En ole tuo edellinen kirjoittaja, enkä ole suinkaan sitä mieltä että masennus on asennekysymys - mutta on pakko huomauttaa, että myös asennemuutos näkyy muutoksena aivoissa. Aivot ovat siitä erikoinen kapistus. Ne muuttuvat ihan konkreettisesti kaikesta mitä teemme, kaikesta mitä ajattelemme. Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että pelkät kemialliset lääkehoidot eivät voi olla ratkaisu masennukseen, vaikka varmasti useimmille välttämättömiä ovatkin.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:21"]

Tuo on kuin viesti yhteiskunnalta, että tulee halvemmaksi tappaa kuin hoitaa. Ei tuossa oikeasti ajatella tuon naisparan parasta. Kärsin itsekin masennuksesta ja minullakin on niitä (onneksi lyhyitä) synkkiä kausia, mutta olen hoidon piirissä ja opiskelen. Lisäksi minulla on hyvä perhe ja ihana miesystävä. Tuolla belgian naisella täytyy olla taustallaan muitakin ongelmia kuin pelkkä masennus. Huonot perhesuhteet ja yksinäisyys kävivät mielessäni.

Tässä on nyt se vaara, että tuolla Belgiassa alkaa masentuneita ilmaantua piikkijonoon, jopa "todella sairaita" enemmän. Itsekin kannatan eutanasiaa Suomeen, mutta se tulisi sallia vain parantumattomasti sairaille, joilla on hirveät tuskat eikä minkäänlaista toimintakykyä. 

[/quote]

Entäpä jos sulla ei olisi noita mainitsemiasi asioita, vaan olisit viettänyt viimeiset kolme vuotta suljettuna laitokseen?

Ja muutenkin, luepa viestisi ajatuksella uudestaan. Tekisi mieli sanoa, mutta jätän väliin. "Kun minulla on rakastava mies ja ihana perhe ja opiskelen ja sit välillä on semmosia lyhyitä synkkiä kausia"..

[/quote]

No toisaalta sitten taas joku, jolla on rakastava mies ja ihana perhe ja hyvä työpaikka, voi yhtä lailla hirttää itsensä sinä mainitsemanasi "synkkänä kautena". Itse asiassa tiedän juuri tällaisen tapauksen äitini tuttavapiiristä. Eli en nyt ihan lähtisi tuotakaan vähättelemään.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun.

[/quote]


ei sairautta voi valita. Itsellä paha pakko-oireinen häiriö. En ole sitä valinnut. Jos en tee pakko-oireita, ahdistun ja sekoa niin, että pitää lähteä päivystykseen. En siis voi olla tekemättä. Älä tule lässyttämään kun et tiedä sairaana olosta paskan vertaa.
[/quote]
Ai en tiedä sairaana olosta? Tässä nyt taas alkaa kilpailu siitä, kuka on oikeasti sairas ja oikeasti masentunut. Taidat kuulua siihen joukkoon, joka määrittää itsensä diagnoosien kautta. Se ainakin on asia, jonka suhteen asennemuutos tarvitaan.

Mutta joo. Minä olen koko ajan puhunut masennuksesta, OCD:sta minulla ei ole omia kokemuksia.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:02"]Vastakaa nyt kuitenkin siihen, että MIKSI kyseisen ihmisen pitäisi elää?.

[/quote] vaikkapa läheistensä vuoksi?

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun. [/quote]


ei sairautta voi valita. Itsellä paha pakko-oireinen häiriö. En ole sitä valinnut. Jos en tee pakko-oireita, ahdistun ja sekoa niin, että pitää lähteä päivystykseen. En siis voi olla tekemättä. Älä tule lässyttämään kun et tiedä sairaana olosta paskan vertaa. [/quote] Ai en tiedä sairaana olosta? Tässä nyt taas alkaa kilpailu siitä, kuka on oikeasti sairas ja oikeasti masentunut. Taidat kuulua siihen joukkoon, joka määrittää itsensä diagnoosien kautta. Se ainakin on asia, jonka suhteen asennemuutos tarvitaan. Mutta joo. Minä olen koko ajan puhunut masennuksesta, OCD:sta minulla ei ole omia kokemuksia.

[/quote]

Jos unohdetaan ne diagnoosit, niin sitten katoaa pohja siltä, että masennus olisi joku yhdenmukainen sairaus. Se, että sinun masennuksesi voidaan parantaa asennemuutoksella, ei tarkoita että jonkun muun voitaisiin. Väitän että iso syy masennukseen on ympäristö ja ympäristön ihmiset (=syytän muita). Esimerkiksi sinun holhoava asenne ja luulottelu toisen tilanteesta. Aina ympäristöään ei voi kovin helposti vaihtaa, voi olla jopa että tilanteessasi asuinpaikkakunnasta riippumatta kohtaat aina samat ongelmat koska kukaan ei tunne tilannettasi, joten ystävyyssuhteiden solmiminen on psyykkisesti jopa vaarallista. Minä olen suhteellisen turta kritiikille, mutta aikaisemmin tuollainen "muuta asennettasi" tyyppinen sonta olisi vain pahentanut mielentilaani. Olen lukenut masennuksesta ja esimerkiksi minun tyyppinen "katkera masennus" on ihan oma lukunsa ja siihen ei auta tuollainen vaan tarvitsisin kirjallisuuden mukaan ymmärtäjää. Ts. sinun pitäisi minun hyvinvointini eteen muuttaa asennettasi minuun, eikä päinvastoin. Eikö olekin julkeaa?

Asennevamma siis. Katkeruutta ja itse vastuussa. Eiköhän nämä riitä jo.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:21"]

Tuo on kuin viesti yhteiskunnalta, että tulee halvemmaksi tappaa kuin hoitaa. Ei tuossa oikeasti ajatella tuon naisparan parasta. Kärsin itsekin masennuksesta ja minullakin on niitä (onneksi lyhyitä) synkkiä kausia, mutta olen hoidon piirissä ja opiskelen. Lisäksi minulla on hyvä perhe ja ihana miesystävä. Tuolla belgian naisella täytyy olla taustallaan muitakin ongelmia kuin pelkkä masennus. Huonot perhesuhteet ja yksinäisyys kävivät mielessäni.

Tässä on nyt se vaara, että tuolla Belgiassa alkaa masentuneita ilmaantua piikkijonoon, jopa "todella sairaita" enemmän. Itsekin kannatan eutanasiaa Suomeen, mutta se tulisi sallia vain parantumattomasti sairaille, joilla on hirveät tuskat eikä minkäänlaista toimintakykyä. 

[/quote]

Entäpä jos sulla ei olisi noita mainitsemiasi asioita, vaan olisit viettänyt viimeiset kolme vuotta suljettuna laitokseen?

Ja muutenkin, luepa viestisi ajatuksella uudestaan. Tekisi mieli sanoa, mutta jätän väliin. "Kun minulla on rakastava mies ja ihana perhe ja opiskelen ja sit välillä on semmosia lyhyitä synkkiä kausia"..

[/quote]

No toisaalta sitten taas joku, jolla on rakastava mies ja ihana perhe ja hyvä työpaikka, voi yhtä lailla hirttää itsensä sinä mainitsemanasi "synkkänä kautena". Itse asiassa tiedän juuri tällaisen tapauksen äitini tuttavapiiristä. Eli en nyt ihan lähtisi tuotakaan vähättelemään.

[/quote]

Tietysti voi. Jutun nainen on suljetulla laitoksessa, ollut siellä kolme vuotta. Vähän pidempi synkkä kausi. Jos siitä ei pääse "lomalle" edes hetkeksi, niin mistä se ilo ja elämänhalu pitäisi repiä?

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:02"]Vastakaa nyt kuitenkin siihen, että MIKSI kyseisen ihmisen pitäisi elää?. [/quote] vaikkapa läheistensä vuoksi?

[/quote]

Miksi?

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun. [/quote]


ei sairautta voi valita. Itsellä paha pakko-oireinen häiriö. En ole sitä valinnut. Jos en tee pakko-oireita, ahdistun ja sekoa niin, että pitää lähteä päivystykseen. En siis voi olla tekemättä. Älä tule lässyttämään kun et tiedä sairaana olosta paskan vertaa. [/quote] Ai en tiedä sairaana olosta? Tässä nyt taas alkaa kilpailu siitä, kuka on oikeasti sairas ja oikeasti masentunut. Taidat kuulua siihen joukkoon, joka määrittää itsensä diagnoosien kautta. Se ainakin on asia, jonka suhteen asennemuutos tarvitaan. Mutta joo. Minä olen koko ajan puhunut masennuksesta, OCD:sta minulla ei ole omia kokemuksia.

[/quote]

Jos unohdetaan ne diagnoosit, niin sitten katoaa pohja siltä, että masennus olisi joku yhdenmukainen sairaus. Se, että sinun masennuksesi voidaan parantaa asennemuutoksella, ei tarkoita että jonkun muun voitaisiin. Väitän että iso syy masennukseen on ympäristö ja ympäristön ihmiset (=syytän muita). Esimerkiksi sinun holhoava asenne ja luulottelu toisen tilanteesta. Aina ympäristöään ei voi kovin helposti vaihtaa, voi olla jopa että tilanteessasi asuinpaikkakunnasta riippumatta kohtaat aina samat ongelmat koska kukaan ei tunne tilannettasi, joten ystävyyssuhteiden solmiminen on psyykkisesti jopa vaarallista. Minä olen suhteellisen turta kritiikille, mutta aikaisemmin tuollainen "muuta asennettasi" tyyppinen sonta olisi vain pahentanut mielentilaani. Olen lukenut masennuksesta ja esimerkiksi minun tyyppinen "katkera masennus" on ihan oma lukunsa ja siihen ei auta tuollainen vaan tarvitsisin kirjallisuuden mukaan ymmärtäjää. Ts. sinun pitäisi minun hyvinvointini eteen muuttaa asennettasi minuun, eikä päinvastoin. Eikö olekin julkeaa?
[/quote]
Ok, tarvitset ymmärtäjää. Kukapa ei tarvitsisi. Toivottavasti löydät jonkun, joka sinua ymmärtää. Puhu terapeutillesi tästä, tai psykiatrillesi. Mutta jos sinun toipumisesi on kiinni siitä, että kaikki muuttavat suhtautumistaan sinuun, koska itse olet oikeassa etkä tarvitse asennemuutosta, mitäpä luulet tapahtuvan? Jos kaikki tulee sinus vastaan, olet väärällä kaistalla :)

En ole missään vaiheessa sanonut, että oikea asenne on kaikki, mitä tarvitaan. Ota toki se apu vastaan, minkä saat. Lue vaikka mindfulnessia.

Jos unohdetaan ne diagnoosit, niin sitten katoaa pohja siltä, että masennus olisi joku yhdenmukainen sairaus. Se, että sinun masennuksesi voidaan parantaa asennemuutoksella, ei tarkoita että jonkun muun voitaisiin. Väitän että iso syy masennukseen on ympäristö ja ympäristön ihmiset (=syytän muita). Esimerkiksi sinun holhoava asenne ja luulottelu toisen tilanteesta. Aina ympäristöään ei voi kovin helposti vaihtaa, voi olla jopa että tilanteessasi asuinpaikkakunnasta riippumatta kohtaat aina samat ongelmat koska kukaan ei tunne tilannettasi, joten ystävyyssuhteiden solmiminen on psyykkisesti jopa vaarallista. Minä olen suhteellisen turta kritiikille, mutta aikaisemmin tuollainen "muuta asennettasi" tyyppinen sonta olisi vain pahentanut mielentilaani. Olen lukenut masennuksesta ja esimerkiksi minun tyyppinen "katkera masennus" on ihan oma lukunsa ja siihen ei auta tuollainen vaan tarvitsisin kirjallisuuden mukaan ymmärtäjää. Ts. sinun pitäisi minun hyvinvointini eteen muuttaa asennettasi minuun, eikä päinvastoin. Eikö olekin julkeaa?

[/quote]

Samaa mieltä. Minun masennukseni on samanlaista. En sopeudu tänne planeetalle (ihmisten keskelle)

Minun masennukseni ei johdu siitä että aivoissa ilman mitään syytä olisi vinksahtanut, ja lääke korjaisi kaiken ja alkaisin rakastaa ihmisiä.

Minun masennukseni johtuu kaltoinkohtelusta, kiusaamisesta ja siitä että olen keskimääräistä realistisempi maailmankuvaltani.

Lääkkeet eivät auta. Piste!

Sinnittelen toisten takia täällä. Mieluummin olisin kuollut, poissa.

Eniten oloani on helpottanut ymmärtäväiset psykiatriset sairaanhoitajat, jotka eivät tuomitse.

Olen erittäin ahkera ja liikun paljon. Älykkyydessäni ei ole mitään vikaa, todistetusti.

Tiedän että on olemassa hyviä ihmisiä, minulla ei enää ole vara luottaa paljoa kehenkään, koska niin paljon on tullut pettymyksiä ja surua. Jossain vaiheessa on pakko alkaa suojella itseään, eikä antaa kenenkään "ystävän" tai "miehen" rikkoa itseään enempää.

Eniten minua tällä hetkellä masentaa se kun en saa mistään töitä. Tekisin mielelläni töitä, mutta niistä pitäisi saada palkkaa.

Itse koen että tuo eutanasia olisi ikään kuin sellainen käden ojennus yhteiskunnalta. Kokisin sen lohdullisena ja sellaisen kunnioittavana eleenä. Olisin ansainnut edes arvokkaan kuoleman, kun en muuten kelpaa arvokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:07"]

Jokainen saa päättää omasta elämästää kuten tahtoo alaikäiset poislukien. Jos joku halua kuolla niin hän kyllä keksii tavan sen tehdä ajamalla päin rekkaa tai hyppäämällä junan alle. 

[/quote]

Toivottavasti se on sitten joku masentuneille lällättelijä ketä päin ajetaan.

[/quote]

Jos jotain provoilijoita ei oteta lukuun, tuo lällättely on kyllä ihan omassa päässäsi. Minä olen pöyristynyt tästä jutusta, mutta en siksi, että väheksyisin masentuneen tuskaa. Vaan juuri siksi, että minusta masentuneella pitäisi olla oikeus KUNNOLLISEEN HOITOON ja niitä kunnollisia uusia hoitotapoja pitää KEHITTÄÄ. Ei niin, että annetaan helppo menolippu ulos, tervemenoa, nyt voidaankin huokaista helpotuksesta kun tuli yhteiskunnalle taas halvemmaksi.
[/quote]
Kukahan ne hoidot maksaa???

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:39"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun. [/quote]


ei sairautta voi valita. Itsellä paha pakko-oireinen häiriö. En ole sitä valinnut. Jos en tee pakko-oireita, ahdistun ja sekoa niin, että pitää lähteä päivystykseen. En siis voi olla tekemättä. Älä tule lässyttämään kun et tiedä sairaana olosta paskan vertaa. [/quote] Ai en tiedä sairaana olosta? Tässä nyt taas alkaa kilpailu siitä, kuka on oikeasti sairas ja oikeasti masentunut. Taidat kuulua siihen joukkoon, joka määrittää itsensä diagnoosien kautta. Se ainakin on asia, jonka suhteen asennemuutos tarvitaan. Mutta joo. Minä olen koko ajan puhunut masennuksesta, OCD:sta minulla ei ole omia kokemuksia. [/quote]

Jos unohdetaan ne diagnoosit, niin sitten katoaa pohja siltä, että masennus olisi joku yhdenmukainen sairaus. Se, että sinun masennuksesi voidaan parantaa asennemuutoksella, ei tarkoita että jonkun muun voitaisiin. Väitän että iso syy masennukseen on ympäristö ja ympäristön ihmiset (=syytän muita). Esimerkiksi sinun holhoava asenne ja luulottelu toisen tilanteesta. Aina ympäristöään ei voi kovin helposti vaihtaa, voi olla jopa että tilanteessasi asuinpaikkakunnasta riippumatta kohtaat aina samat ongelmat koska kukaan ei tunne tilannettasi, joten ystävyyssuhteiden solmiminen on psyykkisesti jopa vaarallista. Minä olen suhteellisen turta kritiikille, mutta aikaisemmin tuollainen "muuta asennettasi" tyyppinen sonta olisi vain pahentanut mielentilaani. Olen lukenut masennuksesta ja esimerkiksi minun tyyppinen "katkera masennus" on ihan oma lukunsa ja siihen ei auta tuollainen vaan tarvitsisin kirjallisuuden mukaan ymmärtäjää. Ts. sinun pitäisi minun hyvinvointini eteen muuttaa asennettasi minuun, eikä päinvastoin. Eikö olekin julkeaa? [/quote] Ok, tarvitset ymmärtäjää. Kukapa ei tarvitsisi. Toivottavasti löydät jonkun, joka sinua ymmärtää. Puhu terapeutillesi tästä, tai psykiatrillesi. Mutta jos sinun toipumisesi on kiinni siitä, että kaikki muuttavat suhtautumistaan sinuun, koska itse olet oikeassa etkä tarvitse asennemuutosta, mitäpä luulet tapahtuvan? Jos kaikki tulee sinus vastaan, olet väärällä kaistalla :) En ole missään vaiheessa sanonut, että oikea asenne on kaikki, mitä tarvitaan. Ota toki se apu vastaan, minkä saat. Lue vaikka mindfulnessia.

[/quote]

Mindfullness on ihan ok mielenterveyden ylläpitoon mutta sillä ei ole mitään tekemistä sairaiden ihmisten kanssa. Se että mulle sanotaan että käy lenkillä, tapaa ihmisiä tai harrasta meditointia tai mindfullnessia, aiheuttaa mussa vain väkivaltaisia ajatuksia. Osaan olla rationaalinen, ja voin kuvitella että minua on itse asiassa hyvin helppo ymmärtää, kunhan kerron kaiken (mutta ihmisethän eivät halua kuulla). Ainoa asia mikä estää heitä siinä vaiheessa on heidän omat psyykkiset defenssinsä.

Ymmärrätkö että minun suhtautumiseni muihin lieventyisi ja muuttuisi positiivisemmaksi, jos saisin edes vähän asiampaa kohtelua, kuin tollasta vähättelevää paskaa? Kumpi on muna ja kumpi kana? Tällä hetkellä psyykkisesti järkevää on vain pysyä muista ihmisistä mahdollisimman kaukana, koska en aio itkuavautua enää omasta aloitteesta ja ketään ei kiinnosta miten mulla menee. Rehellisesti sanottuna en arvosta muiden toimintaa kovin korkealle. Näen sellaisia puolia ihmisyydestä kaverittomana ja muiden (=lääkärien) hyvästä tahdosta ja mielivallasta täysin riippuvaisena ihmisenä, joita sinä et tule koskaan näkemään. Se ei ole kovin helppoa.

 Laura sanoo että haluaisi elää, mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuolla, ja lääkärit nyökyttelevät että oikeassa olet, ei sulla ole enää mitään jäljellä, parempi että kuolet. Huhhuh. Jos laura todella haluaa tappaa itsensä, hän voi sen tehdä ihan itse, ja silloin hän myös onnistuu siinä. On todella vaarallista että viranomaiset alkavat jakelemaan piikkejä nuorille ihmisille masennuksen perusteella. Masennukseen kun kuuluu olennaisena osana itsetuhoisuus ja halu kuolla. Tottakai masentuneet ehdottavat itselleen eutanasiaa, kun tietävät että se on laillista. Eutanasiahan on oikein helppo ja mukava tapa kuolla, ei tarvitse itse nähdä vaivaa ja kuvitella muille aiheutettua surua.  jos lääkärit siihen suostuvat, niin masentunut voi todeta koko ajan olleensa oikeassa siinä että hän on arvoton ja turha ihminen. Samaan syssyyn lääkärit voisivat todeta anorektikoille, että ei kannata syödä etteivät liho, läskiä löytyy vielä reisistä, parempi kun näännytte pois. 

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:07"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:39"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun. [/quote]


ei sairautta voi valita. Itsellä paha pakko-oireinen häiriö. En ole sitä valinnut. Jos en tee pakko-oireita, ahdistun ja sekoa niin, että pitää lähteä päivystykseen. En siis voi olla tekemättä. Älä tule lässyttämään kun et tiedä sairaana olosta paskan vertaa. [/quote] Ai en tiedä sairaana olosta? Tässä nyt taas alkaa kilpailu siitä, kuka on oikeasti sairas ja oikeasti masentunut. Taidat kuulua siihen joukkoon, joka määrittää itsensä diagnoosien kautta. Se ainakin on asia, jonka suhteen asennemuutos tarvitaan. Mutta joo. Minä olen koko ajan puhunut masennuksesta, OCD:sta minulla ei ole omia kokemuksia. [/quote]

Jos unohdetaan ne diagnoosit, niin sitten katoaa pohja siltä, että masennus olisi joku yhdenmukainen sairaus. Se, että sinun masennuksesi voidaan parantaa asennemuutoksella, ei tarkoita että jonkun muun voitaisiin. Väitän että iso syy masennukseen on ympäristö ja ympäristön ihmiset (=syytän muita). Esimerkiksi sinun holhoava asenne ja luulottelu toisen tilanteesta. Aina ympäristöään ei voi kovin helposti vaihtaa, voi olla jopa että tilanteessasi asuinpaikkakunnasta riippumatta kohtaat aina samat ongelmat koska kukaan ei tunne tilannettasi, joten ystävyyssuhteiden solmiminen on psyykkisesti jopa vaarallista. Minä olen suhteellisen turta kritiikille, mutta aikaisemmin tuollainen "muuta asennettasi" tyyppinen sonta olisi vain pahentanut mielentilaani. Olen lukenut masennuksesta ja esimerkiksi minun tyyppinen "katkera masennus" on ihan oma lukunsa ja siihen ei auta tuollainen vaan tarvitsisin kirjallisuuden mukaan ymmärtäjää. Ts. sinun pitäisi minun hyvinvointini eteen muuttaa asennettasi minuun, eikä päinvastoin. Eikö olekin julkeaa? [/quote] Ok, tarvitset ymmärtäjää. Kukapa ei tarvitsisi. Toivottavasti löydät jonkun, joka sinua ymmärtää. Puhu terapeutillesi tästä, tai psykiatrillesi. Mutta jos sinun toipumisesi on kiinni siitä, että kaikki muuttavat suhtautumistaan sinuun, koska itse olet oikeassa etkä tarvitse asennemuutosta, mitäpä luulet tapahtuvan? Jos kaikki tulee sinus vastaan, olet väärällä kaistalla :) En ole missään vaiheessa sanonut, että oikea asenne on kaikki, mitä tarvitaan. Ota toki se apu vastaan, minkä saat. Lue vaikka mindfulnessia.

[/quote]

Mindfullness on ihan ok mielenterveyden ylläpitoon mutta sillä ei ole mitään tekemistä sairaiden ihmisten kanssa. Se että mulle sanotaan että käy lenkillä, tapaa ihmisiä tai harrasta meditointia tai mindfullnessia, aiheuttaa mussa vain väkivaltaisia ajatuksia. Osaan olla rationaalinen, ja voin kuvitella että minua on itse asiassa hyvin helppo ymmärtää, kunhan kerron kaiken (mutta ihmisethän eivät halua kuulla). Ainoa asia mikä estää heitä siinä vaiheessa on heidän omat psyykkiset defenssinsä.

Ymmärrätkö että minun suhtautumiseni muihin lieventyisi ja muuttuisi positiivisemmaksi, jos saisin edes vähän asiampaa kohtelua, kuin tollasta vähättelevää paskaa? Kumpi on muna ja kumpi kana? Tällä hetkellä psyykkisesti järkevää on vain pysyä muista ihmisistä mahdollisimman kaukana, koska en aio itkuavautua enää omasta aloitteesta ja ketään ei kiinnosta miten mulla menee. Rehellisesti sanottuna en arvosta muiden toimintaa kovin korkealle. Näen sellaisia puolia ihmisyydestä kaverittomana ja muiden (=lääkärien) hyvästä tahdosta ja mielivallasta täysin riippuvaisena ihmisenä, joita sinä et tule koskaan näkemään. Se ei ole kovin helppoa.
[/quote]
Älä nyt viitsi jankuttaa sitä, että vain sinä tiedät elämästä rankkoja asioita. Se on todella ärsyttävää. Toivottavasti sinulla on joku ammattilainen, jolle voit avautua. En ole missään vaiheessa sanonut, että kyse on pelkästä asenteesta. Ota apu vastaan.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:07"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:58"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:39"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun. [/quote]


ei sairautta voi valita. Itsellä paha pakko-oireinen häiriö. En ole sitä valinnut. Jos en tee pakko-oireita, ahdistun ja sekoa niin, että pitää lähteä päivystykseen. En siis voi olla tekemättä. Älä tule lässyttämään kun et tiedä sairaana olosta paskan vertaa. [/quote] Ai en tiedä sairaana olosta? Tässä nyt taas alkaa kilpailu siitä, kuka on oikeasti sairas ja oikeasti masentunut. Taidat kuulua siihen joukkoon, joka määrittää itsensä diagnoosien kautta. Se ainakin on asia, jonka suhteen asennemuutos tarvitaan. Mutta joo. Minä olen koko ajan puhunut masennuksesta, OCD:sta minulla ei ole omia kokemuksia. [/quote]

Jos unohdetaan ne diagnoosit, niin sitten katoaa pohja siltä, että masennus olisi joku yhdenmukainen sairaus. Se, että sinun masennuksesi voidaan parantaa asennemuutoksella, ei tarkoita että jonkun muun voitaisiin. Väitän että iso syy masennukseen on ympäristö ja ympäristön ihmiset (=syytän muita). Esimerkiksi sinun holhoava asenne ja luulottelu toisen tilanteesta. Aina ympäristöään ei voi kovin helposti vaihtaa, voi olla jopa että tilanteessasi asuinpaikkakunnasta riippumatta kohtaat aina samat ongelmat koska kukaan ei tunne tilannettasi, joten ystävyyssuhteiden solmiminen on psyykkisesti jopa vaarallista. Minä olen suhteellisen turta kritiikille, mutta aikaisemmin tuollainen "muuta asennettasi" tyyppinen sonta olisi vain pahentanut mielentilaani. Olen lukenut masennuksesta ja esimerkiksi minun tyyppinen "katkera masennus" on ihan oma lukunsa ja siihen ei auta tuollainen vaan tarvitsisin kirjallisuuden mukaan ymmärtäjää. Ts. sinun pitäisi minun hyvinvointini eteen muuttaa asennettasi minuun, eikä päinvastoin. Eikö olekin julkeaa? [/quote] Ok, tarvitset ymmärtäjää. Kukapa ei tarvitsisi. Toivottavasti löydät jonkun, joka sinua ymmärtää. Puhu terapeutillesi tästä, tai psykiatrillesi. Mutta jos sinun toipumisesi on kiinni siitä, että kaikki muuttavat suhtautumistaan sinuun, koska itse olet oikeassa etkä tarvitse asennemuutosta, mitäpä luulet tapahtuvan? Jos kaikki tulee sinus vastaan, olet väärällä kaistalla :) En ole missään vaiheessa sanonut, että oikea asenne on kaikki, mitä tarvitaan. Ota toki se apu vastaan, minkä saat. Lue vaikka mindfulnessia. [/quote]

Mindfullness on ihan ok mielenterveyden ylläpitoon mutta sillä ei ole mitään tekemistä sairaiden ihmisten kanssa. Se että mulle sanotaan että käy lenkillä, tapaa ihmisiä tai harrasta meditointia tai mindfullnessia, aiheuttaa mussa vain väkivaltaisia ajatuksia. Osaan olla rationaalinen, ja voin kuvitella että minua on itse asiassa hyvin helppo ymmärtää, kunhan kerron kaiken (mutta ihmisethän eivät halua kuulla). Ainoa asia mikä estää heitä siinä vaiheessa on heidän omat psyykkiset defenssinsä.

Ymmärrätkö että minun suhtautumiseni muihin lieventyisi ja muuttuisi positiivisemmaksi, jos saisin edes vähän asiampaa kohtelua, kuin tollasta vähättelevää paskaa? Kumpi on muna ja kumpi kana? Tällä hetkellä psyykkisesti järkevää on vain pysyä muista ihmisistä mahdollisimman kaukana, koska en aio itkuavautua enää omasta aloitteesta ja ketään ei kiinnosta miten mulla menee. Rehellisesti sanottuna en arvosta muiden toimintaa kovin korkealle. Näen sellaisia puolia ihmisyydestä kaverittomana ja muiden (=lääkärien) hyvästä tahdosta ja mielivallasta täysin riippuvaisena ihmisenä, joita sinä et tule koskaan näkemään. Se ei ole kovin helppoa. [/quote] Älä nyt viitsi jankuttaa sitä, että vain sinä tiedät elämästä rankkoja asioita. Se on todella ärsyttävää. Toivottavasti sinulla on joku ammattilainen, jolle voit avautua. En ole missään vaiheessa sanonut, että kyse on pelkästä asenteesta. Ota apu vastaan.

[/quote]

No kyllä minä käyn mielelläni hyviä keskusteluja vaikkapa neliraajahalvaantuneiden tai narkomaanien kanssa. Mutta tavallisen pulliaisen "rankat kokemukset", joo... Jo se että viestisi on ollut koko ajan tuo, kertoo ihan selvästi, ettei meillä ole paljoakaan samankaltaisia kokemuksia, olisimme huono vertaistukiryhmä.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:18"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:07"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:58"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:39"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun. [/quote]


ei sairautta voi valita. Itsellä paha pakko-oireinen häiriö. En ole sitä valinnut. Jos en tee pakko-oireita, ahdistun ja sekoa niin, että pitää lähteä päivystykseen. En siis voi olla tekemättä. Älä tule lässyttämään kun et tiedä sairaana olosta paskan vertaa. [/quote] Ai en tiedä sairaana olosta? Tässä nyt taas alkaa kilpailu siitä, kuka on oikeasti sairas ja oikeasti masentunut. Taidat kuulua siihen joukkoon, joka määrittää itsensä diagnoosien kautta. Se ainakin on asia, jonka suhteen asennemuutos tarvitaan. Mutta joo. Minä olen koko ajan puhunut masennuksesta, OCD:sta minulla ei ole omia kokemuksia. [/quote]

Jos unohdetaan ne diagnoosit, niin sitten katoaa pohja siltä, että masennus olisi joku yhdenmukainen sairaus. Se, että sinun masennuksesi voidaan parantaa asennemuutoksella, ei tarkoita että jonkun muun voitaisiin. Väitän että iso syy masennukseen on ympäristö ja ympäristön ihmiset (=syytän muita). Esimerkiksi sinun holhoava asenne ja luulottelu toisen tilanteesta. Aina ympäristöään ei voi kovin helposti vaihtaa, voi olla jopa että tilanteessasi asuinpaikkakunnasta riippumatta kohtaat aina samat ongelmat koska kukaan ei tunne tilannettasi, joten ystävyyssuhteiden solmiminen on psyykkisesti jopa vaarallista. Minä olen suhteellisen turta kritiikille, mutta aikaisemmin tuollainen "muuta asennettasi" tyyppinen sonta olisi vain pahentanut mielentilaani. Olen lukenut masennuksesta ja esimerkiksi minun tyyppinen "katkera masennus" on ihan oma lukunsa ja siihen ei auta tuollainen vaan tarvitsisin kirjallisuuden mukaan ymmärtäjää. Ts. sinun pitäisi minun hyvinvointini eteen muuttaa asennettasi minuun, eikä päinvastoin. Eikö olekin julkeaa? [/quote] Ok, tarvitset ymmärtäjää. Kukapa ei tarvitsisi. Toivottavasti löydät jonkun, joka sinua ymmärtää. Puhu terapeutillesi tästä, tai psykiatrillesi. Mutta jos sinun toipumisesi on kiinni siitä, että kaikki muuttavat suhtautumistaan sinuun, koska itse olet oikeassa etkä tarvitse asennemuutosta, mitäpä luulet tapahtuvan? Jos kaikki tulee sinus vastaan, olet väärällä kaistalla :) En ole missään vaiheessa sanonut, että oikea asenne on kaikki, mitä tarvitaan. Ota toki se apu vastaan, minkä saat. Lue vaikka mindfulnessia. [/quote]

Mindfullness on ihan ok mielenterveyden ylläpitoon mutta sillä ei ole mitään tekemistä sairaiden ihmisten kanssa. Se että mulle sanotaan että käy lenkillä, tapaa ihmisiä tai harrasta meditointia tai mindfullnessia, aiheuttaa mussa vain väkivaltaisia ajatuksia. Osaan olla rationaalinen, ja voin kuvitella että minua on itse asiassa hyvin helppo ymmärtää, kunhan kerron kaiken (mutta ihmisethän eivät halua kuulla). Ainoa asia mikä estää heitä siinä vaiheessa on heidän omat psyykkiset defenssinsä.

Ymmärrätkö että minun suhtautumiseni muihin lieventyisi ja muuttuisi positiivisemmaksi, jos saisin edes vähän asiampaa kohtelua, kuin tollasta vähättelevää paskaa? Kumpi on muna ja kumpi kana? Tällä hetkellä psyykkisesti järkevää on vain pysyä muista ihmisistä mahdollisimman kaukana, koska en aio itkuavautua enää omasta aloitteesta ja ketään ei kiinnosta miten mulla menee. Rehellisesti sanottuna en arvosta muiden toimintaa kovin korkealle. Näen sellaisia puolia ihmisyydestä kaverittomana ja muiden (=lääkärien) hyvästä tahdosta ja mielivallasta täysin riippuvaisena ihmisenä, joita sinä et tule koskaan näkemään. Se ei ole kovin helppoa. [/quote] Älä nyt viitsi jankuttaa sitä, että vain sinä tiedät elämästä rankkoja asioita. Se on todella ärsyttävää. Toivottavasti sinulla on joku ammattilainen, jolle voit avautua. En ole missään vaiheessa sanonut, että kyse on pelkästä asenteesta. Ota apu vastaan.

[/quote]

No kyllä minä käyn mielelläni hyviä keskusteluja vaikkapa neliraajahalvaantuneiden tai narkomaanien kanssa. Mutta tavallisen pulliaisen "rankat kokemukset", joo... Jo se että viestisi on ollut koko ajan tuo, kertoo ihan selvästi, ettei meillä ole paljoakaan samankaltaisia kokemuksia, olisimme huono vertaistukiryhmä.
[/quote]
Monen muun vamman ja sairauden lisäksi olen muuten narkomaani. Mutta ei tämä ole mikään kurjuuskilpailu! Minä olen sinut karmean menneisyyteni kanssa, toivon samaa sinulle, jonakin päivänä. Muista nyt se, että muita et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi. Heippa!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:53"]Minusta Laura pitäis laittaa asumaan luonnon keskelle, kylvämään perunaa ja porkkanaa, laittamaan itse ruokansa alusta loppuun ja lämmittämään tupansa. Taistelemaan elämästä. Jos saa kaiken valmiiksi annosteltuna ei elämä maistu millekään. Kauniiseen järvimaisemaan toki. [/quote] Hear hear!! Oikeanlainen paikka ja oikeanlaista tehtävää. Tämä nyky-yhteiskunta ei vaan anna mahdollisuutta moiseen oikeasti mielekkääseen elämäntapaan.

[/quote]Mitä tekään mistään ymmärrätte.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta.

[/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa.

[/quote]

Vähän suuruudenhullua kuvitella, että joku toinen hajoaa psykkisesti sun oireiluusi. Sulla ilmeisesti aika suuret luulot itsestäsi noin muuten, jos tuota todellisuuden tajun pettämistä ei huomioida.