Mun lapsi jäi aamulla auton töytäisemäksi koulumatkalla. Nyt vasta älysin, miten pahasti olisi voinut käydä

Onneksi selvisi mustelmilla, ranteen venähdyksellä ja säikähdyksellä. Tottakai pelästyin kun poika soitti itkuisella äänellä, että oli kaatunut, kun auto oli törmännyt häneen, mutta jotenkin robottina vain kyselin kaikkia kysymyksiä ja rauhoittelin, että tulen hakemaan. Mutta mua harmitti (ja harmittaa edelleen) että poika oli sanonut tälle autoilijalle, ettei sattunut mitään ja oli vain lähtenyt jatkamaan matkaa. Tuo kuitenkin oli sattunut suojatiellä. Poika oli luultavasti jäänyt jotenkin kuolleeseen kulmaan, kun tuo auto oli kääntynyt. Poika ei edes muistanut tuon auton väriä, muisti vain että joku nainen sitä oli ajanut. Oli varmasti säikähtänyt aika paljon. Ärsyttää ja pistää vihaksi, että tämä kuljettaja ei jäänyt selvittämään asiaa etenkin kun töytäisi alaikäistä lasta, joka ei välttämättä ymmärrä, miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi toimia.

Edelleen ärsyttää ja harmittaa, mutta äsken kun soitin ystävälle ymmärsin kuinka pahasti tuossa olisi voinut käydä. Onneksi ei käynyt pahemmin. Neuvokaa lapsillenne, miten tuollaisessa tilanteessa tulisi toimia. Minä en ollut huomannut ja nyt kävi näin. Harmi, mutta onneksi poika on kunnossa. Se on tietysti kaikista tärkeintä.