Lue keskustelun säännöt.
Oletteko kaikki ihan väsyneitä lapsiinne?
01.07.2015 |
Olen tässä parin päivän aikana jutellut monenkin tutun äidin kanssa (ystäviä, sukulaisia, kerholaisia jne..) ja kaikkien kanssa on tullut puheeksi kuinka rasittavaa ja uuvuttavaa lasten kanssa oleminen on ja jos saa joskus pienenkin hetken omaa aikaa niin sitten on niin ihanaa ja seesteistä ja hyvä olo ja vaikka mitä. Sitten taas kun tullaan kotiin niin 2h päästä höyryää pää. Onko tää yleinen juttu vai sattuiko vaan mun lähipiiriin kaikki nämä? Vai onko tää nyt joku kesäjuttu? Kaikilla näillä äideillä on 1-5v lapsi(a).
En aloita tätä ketjua tuomitakseni ketään tai kehumalla itseäni, vaikka ehkä siltä saattaa kuulostaa :D
Musta tää vaan on tosi outoa että KAIKILLA on noin ja kuulemma kaiken aikaa. Kaikki nämä kenen kanssa juttelin olivat sitä mieltä että ensimmäinen vuosi ei ollut niin raskas mutta nyt on sen jälkeen ollut ihan kauheaa ja raskasta. Mulla on itselläni 2v tyttö. Tottakai hetkittäin on ollut sellainen olo että voi kun voisin laittaa lapsen omaan huoneeseensa ja olla 30min yksin että saan jonkun jutun tehtyä rauhassa loppuun. Mutta muuten ei ole ollut tuollaista oloa. Juteltiin yhdenkin näistä äideistä kanssa lasten yökyläilyistä. Sanoin että tyttäreni on ollut 5krt yökylässä vanhemmillani kun minulla on ollut jonkun polttareita, pikkujouluja, synttäreitä tms niin että olen halunnut mennä baariin. Hän siihen ihan ihmeissään että enkö koskaan halua laittaa lastani yökylään ihan vain jotta saisin olla yön rauhassa kotona ja nukkua pitkään... Tuollainen ei ole käynyt edes mielessä mulla koskaan.
Ootteko oikeesti äidit noin kamalan stressaantuneita ja väsyneitä lapsiinne/lasten hoitoon? Nämä mun ystävät olivat ikähaarukkaa 21-43v (aika tasaisesti siltä väliltä) ja heistä löytyi niin yksinhuoltajaa kuin avioliitossa/parisuhteessa olevaakin.
Kommentit (68)
On se lapsistakin kiinni millaiseksi elämä muotoutuu. Tänään juuri katselin kun naapurin mies huolsi autoaan ja hänen kaksi (arviolta n. 3v ja 5v) lastansa seistä nököttivät vieressä ja katsoivat tai vähän tutkiskelivat ympäristöä. On olemassa rauhallisia ja ns. "kilttejä" lapsia ja sitten on niitä vilkkaampia ja levottomampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi poikaa, joilla on molemmilla adhd. Kyllä, olen väsynyt ja rasittunut.
En ole vaikka omaa aikaa ei ole käytännössä koskaan muulloin kun silloin kun olen töissä. Koko ajan on helpompaa, tyttö on nyt 8-vuotias. Adhd on mutta se on hoidossa. Nyt pääsen jo yksin lenkille ja kauppaan. Täytyy myöntää että raskaita aikoja on ollut mutta nyt on vihdoin seesteisempää.
Meillä on vähän reilu puolitoista vuotias tuossa ja nautin lapsestani kovasti. Arkemme on kuitenkin järjettömän rankkaa kun lapsi on moniallerginen refluksilapsi. Nytkin on noin kuukauden ajan herätty vähintään neljä kertaa yössä itkemään, viime yönä vissiin joku kymmenen kertaa. Tuntuu, ettei kukaan tajua, mitä helvettiä tällainen jatkuva heräily on. Joskus hyvänä aikana herättiin vaan kaks kertaa yössä, mutta siitä on jo kuukausia aikaa. Mutta sitä vaan, että joillakin tää pikkulapsiaika voi oikeasti olla tosi rankkaa, vaikka olis vaan yksi lapsi.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:49"]On se lapsistakin kiinni millaiseksi elämä muotoutuu. Tänään juuri katselin kun naapurin mies huolsi autoaan ja hänen kaksi (arviolta n. 3v ja 5v) lastansa seistä nököttivät vieressä ja katsoivat tai vähän tutkiskelivat ympäristöä. On olemassa rauhallisia ja ns. "kilttejä" lapsia ja sitten on niitä vilkkaampia ja levottomampia.
[/quote]
Totta. Viikonloppuna omat lapsemme katselivat vierestä, kun serkkutytöt läträs kuravellissä ja kuitenkin ovat saman ikäisiä.. mä en kaipaa useinkaan omaa aikaa, vähän useammin aikaa miehen kans kahdestaan.
.
Se, mihin mulla menee hermot, on kotityöt. On ihan toivotonta siivota, kun viisi vetää samaa tahtia roinaa levälleen. Väliin isoimmat tyhjentää tiskikonetta tai siirtää pyykkejä pesukoneesta kuivausrumpuun, mutta esim. siivoamiset on 95%sesti mun vastuulla..
.
Mutta lapset ollaan ite haluttu ja jokainen on ihana omalla laillaan. Ja mä jaksan kyllä tätä arkeakin ihan hyvin. Enkä tosiaan kaipaa tämän kummempaa. Tosin joskus lapsille vähän vähemmän mielikuvitusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut rasittunut tai stressaantunut lasten takia, yöllä kun herättävät niin onhan se ärsyttävää jos ei saa sitten nukuttua ja pitää töihin, mutta kyllä mua on aina stressannut työt/työttömyys, mies ja eniten raha-asiat, joskus terveyskin huolettaa. Enkä minä tunne ketään joka olisi minulle lapsistaan niin valittanut. Normaaleilla ihmisillä lapset elää siinä sitä samaa elämää, suorittajilla tuntuu olevan aina jotain ongelmana.
Esikoinen on 20v. ja nuorimmaiset 6v. joten aika kauan on tätä äitiyttä jo kestänyt. Olen väsynyt, mutta sillä ei ole mitään tekemistä lasten kanssa. Tänäänkin kun tulin väsyneenä töistä, toin pitsaa tullessani, syötiin, ja sitten mies lähti anoppilaan lasten kanssa, minä olin siinä puolitoistatuntia yksin kotona, ja lähdin sitten elokuviin, kun tulin sieltä, tein vähän puutarhahommia ja sen jälkeen olen ollut tässä koneella, mies on vieressä katsoo jotain elokuvaa telkkarista, lapset on vielä hereillä, pitää mennä pesemään niiltä hampaat että päästään kaikki nukkumaan, mun pitää aamulla töihin, miehen ei.
Jos oma eka lapsi on 2v, ei mielestäni voi olla oikein kokemusta millainen on rasittava lapsi. Noin pieni on sellainen suloinen pallero joka tapauksessa, enkä itse ainakaan voi vielä sellaiseen kohdistaa mitään negatiivisia tunteita. Toista se on 4-5 vuotiaan uhmakkaan kanssa.. Silloin ne hermot kiristyy vasta.
Meillä on kolme alle 5v lasta, mutta en koe heitä tai tätä elämää kamalaksi. Kuuntelen kohteliaasti, kun muut valittavat lapsistaan ja olemattomasta omasta ajastaan ja mietin, paljonko vanhemmuus on sittenkin asennekysymys. Lapseni eivät riitele jatkuvasti, eivät edes päivittäin. Kamalaa meteliä ei ole koskaan, kotona ei tarvitse huutaa. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja päiväunien aikana ehdin lukemaan lehdet ja juomaan kahvin rauhassa.
Saisi tästä varmaan kamalaakin, jos toimisi niin kuin moni tuttu eli ei kuuntelisi lapsiaan, ei olisi mitään rytmiä ja lapset eri aikaan väsyneitä, ulkoilu olisi maleksimista kauppakeskuksessa ja lapset saisi koko ajan kuulla, miten kamalaa elämä heidän kanssaan on.