Lue keskustelun säännöt.
Oletteko kaikki ihan väsyneitä lapsiinne?
01.07.2015 |
Olen tässä parin päivän aikana jutellut monenkin tutun äidin kanssa (ystäviä, sukulaisia, kerholaisia jne..) ja kaikkien kanssa on tullut puheeksi kuinka rasittavaa ja uuvuttavaa lasten kanssa oleminen on ja jos saa joskus pienenkin hetken omaa aikaa niin sitten on niin ihanaa ja seesteistä ja hyvä olo ja vaikka mitä. Sitten taas kun tullaan kotiin niin 2h päästä höyryää pää. Onko tää yleinen juttu vai sattuiko vaan mun lähipiiriin kaikki nämä? Vai onko tää nyt joku kesäjuttu? Kaikilla näillä äideillä on 1-5v lapsi(a).
En aloita tätä ketjua tuomitakseni ketään tai kehumalla itseäni, vaikka ehkä siltä saattaa kuulostaa :D
Musta tää vaan on tosi outoa että KAIKILLA on noin ja kuulemma kaiken aikaa. Kaikki nämä kenen kanssa juttelin olivat sitä mieltä että ensimmäinen vuosi ei ollut niin raskas mutta nyt on sen jälkeen ollut ihan kauheaa ja raskasta. Mulla on itselläni 2v tyttö. Tottakai hetkittäin on ollut sellainen olo että voi kun voisin laittaa lapsen omaan huoneeseensa ja olla 30min yksin että saan jonkun jutun tehtyä rauhassa loppuun. Mutta muuten ei ole ollut tuollaista oloa. Juteltiin yhdenkin näistä äideistä kanssa lasten yökyläilyistä. Sanoin että tyttäreni on ollut 5krt yökylässä vanhemmillani kun minulla on ollut jonkun polttareita, pikkujouluja, synttäreitä tms niin että olen halunnut mennä baariin. Hän siihen ihan ihmeissään että enkö koskaan halua laittaa lastani yökylään ihan vain jotta saisin olla yön rauhassa kotona ja nukkua pitkään... Tuollainen ei ole käynyt edes mielessä mulla koskaan.
Ootteko oikeesti äidit noin kamalan stressaantuneita ja väsyneitä lapsiinne/lasten hoitoon? Nämä mun ystävät olivat ikähaarukkaa 21-43v (aika tasaisesti siltä väliltä) ja heistä löytyi niin yksinhuoltajaa kuin avioliitossa/parisuhteessa olevaakin.
Kommentit (68)
"Toiseksi minusta jos lapsi on ollut viisi yötä poissa kotoa kahden ekan vuoden aikana, se on jo paljon omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Kaiket päivät teen ruokaa, pesen pyykkiä, käyn töissä, selvittelen omien ja naapurin lasten tappeluita, teen taas ruokaa, siivoan keittön lattialle kaatuneita ruokia, jaksan uhmakohtauksia ja myös 6v:n kiukuttelut, käyn kaupassa ja jankkaan 6v:n kanssa kolmannen kerran saman päivän aikana miksi ei saa vielä puhelinta vaikka kaikilla naapurin lapsilla on, luen iltasadut, sylitän, laitan laastareita ja puhaltelen kipeitä kohtia, pesen taas pyykkiä, viikkaan pyykkiä niin kyllä siinä välillä tuntee itsensä väsyneeksi ja stressaantuneeksi."
"Meidän 5 vuotias on järkyttävä höpöttäjä, suu käy vaikka asiaa ei ole. Ja tietysti voi lauleskella jotain ihme mölinää tai muutenvaan möykätä. Tai voi juoksennella ymräri taloa ja yrittää saada pikkuveli mukaan riehaan. Tai muuten vaan kiusata pikkuveljeä. Tai hyppiä sohvalla tai mitä nyt vaan. "
"Mä olen kyllä samaa mieltä siitä, että jos 2-vuotias on ollut jo tosiaan 5 yötä yökylässä, siinä on jo ollut paljon omaa aikaa."
"Kyllä mä oon aika väsynyt 5-vuotiaaseen poikaan kun tuntuu ettei se koskaan ole hetkeäkään hiljaa. Pahalla tuulella vinkuu ja vänisee, hyvällä tuulella lallattelee ja mölisee jotain koko ajan. Normaalia puheääntä ei ole vaan kaikki pitää sanoa HUUTAMALLA. "
Jokaisen vauvakuumeisen pitäisi lukea tämä ketju, taitaisi vauvakuume loppua siihen paikkaan ja mennä pysyvästi miinukselle! En ymmärrä miten kykenette elämään.. tai siis suorittamaan tuollaista elämää, huh huh :o. Puhdasta työjuhtahelvettiä vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:23"]
Jotenkin huvittavaa (ja säälittävää), että jollain on niin kauhean vaikeaa yhden terveen taaperon kanssa kahden vanhemman perheessä. Ihan naurettavan helppoa elämää oikeasti.
[/quote]
Voi mikä ylemmyydentunto ja marttyyrius sinusta huokuu. Kaikilla meillä on taakkamme, sinulla se on näköjään henkisellä puolella.
Jokaisen vauvakuumeisen pitäisi lukea tämä ketju, taitaisi vauvakuume loppua siihen paikkaan ja mennä pysyvästi miinukselle! En ymmärrä miten kykenette elämään.. tai siis suorittamaan tuollaista elämää, huh huh :o. Puhdasta työjuhtahelvettiä vuosikaudet.
[/quote]
Lapset ovat elämän suola, joten mitä sitten? Rankkaa on välillä, mutta jos voisin matkata ajassa takaisin päin, tekisin täysin samat valinnat, kuin tähänkin asti:)
En ole väsynyt enkä stressaantunut.
t. Kuuden äiti (lapset 2 - 12 v)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:54"]
Me ei ainaskaan mieheni kanssa olla yhtään väsyneitä. Meillä on 2v. ja 1v., ja kivasti menee. Meillä on ehkä käynyt tuuri, että on helpot lapset, mutta en osaa sanoa, koska ei ole vertailupintaa. Välillä pyykin peseminen ärsyttää ja miestä vituttaa jalkapallo, mutta ei sen kummempaa. Mun mielestä me tehdään kaikkea kivaa kimpassa. Maanantaina lähdetään autolla kiertämään baltiaa ja alkaa kesäloma isukillakin:)
[/quote]
Miksi otatte isäsi mukaan perhelomalle? Onkohan miehesi siitä yhtä innoissaan, epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä 3v poika ja itselläni 1,5v tyttö eikä miun mielestä oo millään muotoa rasittavaa. Oma tyttöni koko ajan kotona miun kanssa ja poika joka toinen viikko sekä välillä pojan äiti (miehen ex) käy vauvansa kanssa päivällä miun luona kahvilla eli siis ollaan hyvissä väleissä. Tottakai välillä menee hermo jos kiukutellaan monta päivää putkeen mut yötä pidempään jos tyttö on mummolassa hoidossa niin ikävä tulee. T. 21v äiti ja äitipuoli
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:30"]
Jokaisen vauvakuumeisen pitäisi lukea tämä ketju, taitaisi vauvakuume loppua siihen paikkaan ja mennä pysyvästi miinukselle! En ymmärrä miten kykenette elämään.. tai siis suorittamaan tuollaista elämää, huh huh :o. Puhdasta työjuhtahelvettiä vuosikaudet.
[/quote]
Lapset ovat elämän suola, joten mitä sitten? Rankkaa on välillä, mutta jos voisin matkata ajassa takaisin päin, tekisin täysin samat valinnat, kuin tähänkin asti:)
[/quote]
Suolahan tappaa kaiken elävän kun sitä saa liikaa ja nostaa verenpainetta, joten kyllä tuo aika "suolatulta" kuulostaakin. En vaan voi ymmärtää miten kukaan pistää itseään moiseen "elämään" vuosikausiksi, vapaaehtoisesti. Kuulostaa aivan kamalalta, mutta kaikkeen varmaan tottuu ja turtuu. Eikä ehkä osaa enää muuta kaivatakaan, kun psyyken suojelumekanismit unohduttavat rauhallisen kodin ihanuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:19"]
Jostain syystä mukavilla, pitkäpinnaisilla ja muita kunnioittavilla vanhemmilla on helpot ja kivat lapset. Sen sijaan niillä joka tapauksessa äyskivillä, vähästä ärtyvillä, rääväsuisilla vanhemmilla on temperamenttiset ja vilkkaat lapset, jotka on aina pahanteossa.
Juu, kyse on aina niistä lapsista, ei koskaan vanhemmista ja heidän tavastaan nähdä maailma. Jos tahallaan tekee elämästään hankalan, on sellaisen elämän ansainnut, lapsilla tai ilman.
[/quote]
No ei pidä paikkaansa. Jos vanhemmat on äksyjä ja ns. huonotapaisia, tulee luultavasti myös lapsista sellaisia. Sen sijaan jos vanhemmat on "mukavia, pitkäpinnaisia ja muita kunnioittavia" voi lapsen tempperamentti silti olla mitä tahansa levottoman ja villin tai rauhallisen ja hiljaisen välillä.
[/quote]
Taas tuo salaperäinen temperamentti, jolla vanhemmat oikeuttavat sen, että kakaransa on hirviö. Kun ne fiksut vanhemmat tajuaa, että lapset on yksilöitä ja jokainen saa samaan tavoitteeseen tähtäävän erilaisen kohtelun ja tarpeeksi huomiota. Silloin ei ole merkitystä sillä temperamentilla.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:30"]
Jokaisen vauvakuumeisen pitäisi lukea tämä ketju, taitaisi vauvakuume loppua siihen paikkaan ja mennä pysyvästi miinukselle! En ymmärrä miten kykenette elämään.. tai siis suorittamaan tuollaista elämää, huh huh :o. Puhdasta työjuhtahelvettiä vuosikaudet.
[/quote]
Lapset ovat elämän suola, joten mitä sitten? Rankkaa on välillä, mutta jos voisin matkata ajassa takaisin päin, tekisin täysin samat valinnat, kuin tähänkin asti:)
[/quote]
Suolahan tappaa kaiken elävän kun sitä saa liikaa ja nostaa verenpainetta, joten kyllä tuo aika "suolatulta" kuulostaakin. En vaan voi ymmärtää miten kukaan pistää itseään moiseen "elämään" vuosikausiksi, vapaaehtoisesti. Kuulostaa aivan kamalalta, mutta kaikkeen varmaan tottuu ja turtuu. Eikä ehkä osaa enää muuta kaivatakaan, kun psyyken suojelumekanismit unohduttavat rauhallisen kodin ihanuuden.
[/quote]
Et voi ymmärtää, joten mitä jos menisit pois tästä ketjusta jankkaamasta. Tämä ketju on vanhempien vertaistukiketju, ei ketju, jossa pitää yrittää selittää jollekin lapsia haluamattomalle ihmiselle, miksi lapsiperhe-elämä on antoisaa, vaikka se toisaalta on myös raskasta. Ei sinun tarvitse ymmärtää, riittää, että hyväksyt valinnat, jotka poikkeavat omistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:41"]
Miehellä 3v poika ja itselläni 1,5v tyttö eikä miun mielestä oo millään muotoa rasittavaa. Oma tyttöni koko ajan kotona miun kanssa ja poika joka toinen viikko sekä välillä pojan äiti (miehen ex) käy vauvansa kanssa päivällä miun luona kahvilla eli siis ollaan hyvissä väleissä. Tottakai välillä menee hermo jos kiukutellaan monta päivää putkeen mut yötä pidempään jos tyttö on mummolassa hoidossa niin ikävä tulee. T. 21v äiti ja äitipuoli
[/quote]
21-vuotias ihminen, jolla on 1.5v lapsi jonka isästä on eronnut, ja joka on sen jälkeen ehtinyt muuttaa asumaan toisen miehen kanssa. Ja tällä miehellä on 3v lapsi jonka äidillä on jo uudesta liitosta vauva.
Haisee hyvin pahasti WT:lle.
Meillä lapsi 1 v 7 kk ja hyvin menee . Hetkittäin tietty rasittaa . Tämän takia en hankikaan lapsia pienellä ikäerolla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:54"]
Me ei ainaskaan mieheni kanssa olla yhtään väsyneitä. Meillä on 2v. ja 1v., ja kivasti menee. Meillä on ehkä käynyt tuuri, että on helpot lapset, mutta en osaa sanoa, koska ei ole vertailupintaa. Välillä pyykin peseminen ärsyttää ja miestä vituttaa jalkapallo, mutta ei sen kummempaa. Mun mielestä me tehdään kaikkea kivaa kimpassa. Maanantaina lähdetään autolla kiertämään baltiaa ja alkaa kesäloma isukillakin:)
[/quote]
Miksi otatte isäsi mukaan perhelomalle? Onkohan miehesi siitä yhtä innoissaan, epäilen.
[/quote]
Minä sanon miestäni välillä isukiksi:) Pöhkö.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:19"]
Jostain syystä mukavilla, pitkäpinnaisilla ja muita kunnioittavilla vanhemmilla on helpot ja kivat lapset. Sen sijaan niillä joka tapauksessa äyskivillä, vähästä ärtyvillä, rääväsuisilla vanhemmilla on temperamenttiset ja vilkkaat lapset, jotka on aina pahanteossa.
Juu, kyse on aina niistä lapsista, ei koskaan vanhemmista ja heidän tavastaan nähdä maailma. Jos tahallaan tekee elämästään hankalan, on sellaisen elämän ansainnut, lapsilla tai ilman.
[/quote]
No ei pidä paikkaansa. Jos vanhemmat on äksyjä ja ns. huonotapaisia, tulee luultavasti myös lapsista sellaisia. Sen sijaan jos vanhemmat on "mukavia, pitkäpinnaisia ja muita kunnioittavia" voi lapsen tempperamentti silti olla mitä tahansa levottoman ja villin tai rauhallisen ja hiljaisen välillä.
[/quote]
Taas tuo salaperäinen temperamentti, jolla vanhemmat oikeuttavat sen, että kakaransa on hirviö. Kun ne fiksut vanhemmat tajuaa, että lapset on yksilöitä ja jokainen saa samaan tavoitteeseen tähtäävän erilaisen kohtelun ja tarpeeksi huomiota. Silloin ei ole merkitystä sillä temperamentilla.
[/quote]
Se matka siihen samaan tavoitteeseen on ihan erilainen ja erimittainen rauhallisella ja "kiltillä" lapsella kuin itsepäisellä tai vilkkaalla lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:39"]
Kyllä välillä ottaa aivoon niin kovasti. Lapset 5v, 2,5v ja 1v..kaikki tyttöjä. 5v on kaikista eniten voimia vievä, syksyllä tarkemmat tutkimukset mutta epäillään semanttis pragmaattista dysfasiaa. Lapsi ei osaa juurikaan leikkiä eikä omaa minkäänlaista mielikuvitusta. Kaikki pitää näyttää kädestä pitäen, ei noudata ohjeita, on kovaääninen, laukoo ulkona ja missä vain tuntemattomille ihmisille tyyliin "sulla on iso maha"," miks sulla on iso pylly"..huomaan että olen alkanut välttämään ulkoilua kun en jaksa niitä noloja tilanteita. Lapsi on 10pv/kk hoidossa ja ne on mulle kun lomaa! Pienemmät on "normaaleja" leikkisiä lapsia jotka yleensä uskovat kun nätisti kiellän. Oon ollut 5v kotona ja olen kyllä taantunut kaikin puolin..en ole kovin tyytyväinen itseeni enkä tämän hetkiseen elämään vaikka lapsia kovasti rakastankin. Onneksi pääsen jumppaan 2-3krt vkossa ja nyt vloppuna festareille miehen ja kaveriporukan kanssa, pois tästä jatkuvasta arjesta hetkeksi. Onneksi kaikki on alkaneet nukkumaan yöt läpeensä että yövalvomisia ei enää ole. Allergioiden takia niitäkin on ollut riittämiin. Yhden lapsen kanssa ei vielä tiennytkään kuinka väsyttävää lapsiperheen elämä voi olla. Ja meillä on hyvin harvoin siistiä,siihen ei enää voimavarat riitä, kunhan päivät saa kahlattua läpi ja siirtelee suurimmat roinat edestä pois niin hyvä on.
[/quote]
Meillä on kaksi erityislasta (lievä autismi, adhd). Vasta ihan äskettäin olen itse kunnolla alkanut tajuta, että meidän elämä on tosi rankkaa. Lapset on jo koululaisia, mutta monessa suhteessa käyttäytyvät kuin uhmaikäiset. Kiitollinen olen siitä, että nukkuvat hyvin! Ja erityisesti siitä, että ovat älyltään normaaleja (uskon ja toivon, että se auttaa heitä kompensoimaan puutteitaan).
Mua jotenkin hävettääkin tämä tilanne kun isot lapset meuhkaa ja mesoaa. Ihmiset varmaan ajattelee, että johtuu vanhemmista ja kasvatuksesta. Olen myös kuullut kommentteja, että kyllä erityislapsenkin voi opettaa käyttäytymään. No, me emme ole siinä kovin hyvin onnistuneet :(
Joo ja kun lasten ongelmat alkoi käydä ilmi niin päätettiin, että lisää lapsia ei tule. Olisi ihanaa saada vielä yksi (normaali) lapsi, mutta ei voida ottaa riskiä, että tulisi taas erityinen. Voimat ei riittäisi.
Oikeastaan toivon muilta ihmisiltä pelkästään ymmärrystä. Että muut yrittäisivät ymmärtää, ettei tilanteemme ole kenenkään syy, että yritämme parhaamme, että toisissa lapsiperheissä voi olla tosi rankkaa vaikka itsellä onkin "helppoa".
Joskus on ollut raskasta, mutta nyt on ollut jo vuosia tosi helppoa. Kolme lasta joista nuorin 16v ja itsellä ikää 44v.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:49"]
On se lapsistakin kiinni millaiseksi elämä muotoutuu. Tänään juuri katselin kun naapurin mies huolsi autoaan ja hänen kaksi (arviolta n. 3v ja 5v) lastansa seistä nököttivät vieressä ja katsoivat tai vähän tutkiskelivat ympäristöä. On olemassa rauhallisia ja ns. "kilttejä" lapsia ja sitten on niitä vilkkaampia ja levottomampia.
[/quote]
Juuri näin. Kiitän Jumalaa joka päivä kilteistä ja rauhallisista tyttölapsistani (4 v ja 6 v) kuunnellessani naapurin koheliaatujen aamusta iltaan jatkuvaa kaahotusta.
[/quote]
Joo, meidänkään tytöt eivät tapelleet koskaan alle kouluikäisinä. Mutta helvettisoikoon sitä riitelyn, huutamisen ja oven paiskomisen määrää teini-iässä.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:19"]
Jostain syystä mukavilla, pitkäpinnaisilla ja muita kunnioittavilla vanhemmilla on helpot ja kivat lapset. Sen sijaan niillä joka tapauksessa äyskivillä, vähästä ärtyvillä, rääväsuisilla vanhemmilla on temperamenttiset ja vilkkaat lapset, jotka on aina pahanteossa.
Juu, kyse on aina niistä lapsista, ei koskaan vanhemmista ja heidän tavastaan nähdä maailma. Jos tahallaan tekee elämästään hankalan, on sellaisen elämän ansainnut, lapsilla tai ilman.
[/quote]
No ei pidä paikkaansa. Jos vanhemmat on äksyjä ja ns. huonotapaisia, tulee luultavasti myös lapsista sellaisia. Sen sijaan jos vanhemmat on "mukavia, pitkäpinnaisia ja muita kunnioittavia" voi lapsen tempperamentti silti olla mitä tahansa levottoman ja villin tai rauhallisen ja hiljaisen välillä.
[/quote]
Kyllä se vaan pitää paikkaansa, mutta ei pidä sekoittaa laiskuutta rauhalisuuteen. Jos laiska vanhempi antaa lasten reikkua miten lystää, niin levottomiahan niistä tulee. Omassa tuttavapiirissä on näitä "rentoja" äitejä, jotka ei todellisuudessa laiskuuttaa pidä rajoja. Komentavat kyllä kerran pari, mutta eivät puutu jos lapsi ei tottele. Vaikeuksia luvassa kun lapset teini-iässä.
Jos samassa perheessä on useampikin erityislapsi, niin kyllä silloin on hyvin suuri todennäköisyys sille että joko äiti on käyttänyt raskausaikana päihteitä, tai sitten perheessä on mielen-/persoonallisuusterveysongelmia (vanhemmilla) jotka aiheuttavat lasten ongelmat. Se todennäköisyys että perheeseen sattuisi useampi erikoislapsi "ilman mitään syytä" on todella pieni. Tiedän pari tällaista "monta erikoislasta" -perhettä työni kautta, ja joka ikisessä äidillä on päihdeongelma joka on aiheuttanut lasten vammautumisen jo kohdussa.
Välillä olen, välillä en. Riippuu paljon päiväst ja siitä, onko ollut päiväsaikaan edes pieni levähdyshetki. Tuntikin omaa aikaa auttaa kummasti.
Mutta tosiaan ap, jos sinulla on YKSi 2-vuotias lapsi, joka on ollut jo 5 kertaa yökylässä tähän mennessä, niin tilanteesi on kyllä tosi paljon helpompi kuin monien muiden, joilla on useampi lapsi eikä yökyläilyjä ollenkaan. Meidän pienempi on 2-vuotias eikä edes mietitty vielä yökyläilyjä.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:23"]
Jotenkin huvittavaa (ja säälittävää), että jollain on niin kauhean vaikeaa yhden terveen taaperon kanssa kahden vanhemman perheessä. Ihan naurettavan helppoa elämää oikeasti.
[/quote]
Olet ilkiö, et mitään muuta. Sinulla on henkistä pahoinvointia.