Lue keskustelun säännöt.
Helsingin yliopisto on ihan psska!
01.07.2015 |
Opiskelin kandiksi Tampereella ja siirryin sitten Helsinkiin. Nyt on vuosi takana, enkä voi kuin todeta, että kylläpä Helsingissä tarjotaan psskaa opetusta. Ryhmät ovat suuria, henkilökohtaista kontaktia opettajan ja opiskelijan välille ei synny eikä siksi myöskään oppimisprosessi syvenny. Myös minulla olleiden opettajien pedagoginen taso oli selvästi parempi Tampereella kuin on Helsingissä.
Ajattelin, että koska Helsingin yliopisto on Suomen yliopistosta laadukkain, myös opetus olisi parasta. Vasta nyt olen tajunnut, että sehän on ihan sattumasta kiinni, millaisia opettajia kurssit eteeni tyrkkäävät. Sillä, kuinka yliopisto tutkimuksen tasossa listoilla sijoittuu, ei ole mitään vaikutusta siihen, millaisia eväitä se pystyy tarjoamaan perustutkinto-opiskelijalle.
Kaduttaa. Ei näet ollut aivan pieni prosessi päästä Tampereelta Helsinkiin. Ja nyt vuokrakin on aivan hirmuinen. Oma moka, mutta silti.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 20:51"]
Helsingin yliopisto on kuitenkin ainoana Suomen yliopistona maailmanrankingissa 100. parhaan joukossa. Muut suomalaiset yliopistot eivät mahdu edes 200. parhaan joukkoon, ehkä eivät edes 300. parhaan joukkoon.
[/quote]
Mutta Helsingin kohdalla tämä johtuu ihan siitäkin, että keskeisen sijaintinsa takia sinne hakee huomattavasti enemmän ihmisiä kuin vaikkapa Rovaniemelle eli pisterajat voidaan laittaa hyvinkin korkeiksi ja valita hakijoista vain parhaimmista parhaimmat, joka tietysti näkyy myös opintomenestyksessä (jota näissä listauksissa katsotaan). Siellä perähikiällä voi olla paljon sellaisia vuoden tai kahden opiskelijoita, joille kyseinen koulu on vain pysähdyspaikka, jossa viihtyvät vuoden tai kaksi ja lähtevät heti, jos pääsevät mieluisempaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:54"]Miksi sitä oppiainetta tai tiedekuntaa pitää salailla?[/quote]
Koska en tahdo antaa enempää vihjeitä siitä, kuka olen. Olen antanut niitä jo nyt aivan liikaa. Jos tätä keskustelua lukee joku opettaja, niin hän saattaa hoksata, että ahaa, tuossapa tuo nilkki, joka ei arvosta opetustani.
[/quote]
Eikös Helsingin yliopistossa opiskele jotain parikymmentä tuhatta opiskelijaa, joten tuskin ap sieltä niin voimakkaasti erottuu, että hänet täältä tunnistaisi. Vaikka oman elämänsä sankari onkin.
On hyvä, että ap on tiedekorkeakoulussa. Siellä voi ehkä palauttaa työn vuoden myöhässä tai jättää tekemättä krapulan takia. Ainakin siis Tampereella on näin ap:n mukaan. Ei kerro hyvää Treen yliopistosta. USAn huippukouluissa työt pitää palauttaa minuutilleen tai niitä ei arvostella. Taidekorkeakouluissa myöhästely ei olisi mahdollista.
Saako opettajakin siirtää myöhästyneen työn käsittelyä tai vastaanottoaikaa vuodella? Niin opettajat kuin opiskelijatkin ovat yliopistossa aikuisia ihmisiä, joten kai heillä on yhtäläiset oikeudet sen suhteen miten työnsä tekevät?
Viestinnän opiskelija - APhän se siellä! Olen kanssasi samaa mieltä. Älkää vaihtako Tampereen tiedotusoppia Helsingin vastaavaan! Täyttä kommaripaskaa tosin molemmat. Nim. Toinen viestinnän opiskelija Helsingistä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:37"]
Kuulostaa siltä että olet aika laiska ja hankala oppilas. Humanisti?
[/quote]
Harvemmin aktiivista oppijaa, joka etsii tietoa kurssien ulkopuoleltakin, pidetään laiskana. Suorituskeskeisyys ja oppimiskeskeisyys ovat eri asioita. Minä olen oppimiskeskeinen, mikä näkyy mm. siinä, että lähes kaikki kurssiarvosanani ovat kiitettäviä. Suorituskeskeisyys ei niin kiinnosta. Tentin kun osaan, enkä silloin kun pitäisi. Työtä teen tasaisesti koko ajan.
[/quote]
Suorituskeskeinen laskee arvosanoja
Oppimiskeskeinen ei ole krapulan takia pois tentistä.
Yliopistossa tuskin tarvitsee viikottaista henkilökohtaista ohjausta. Ei edes gradun tekoon
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:33"]
Minä olin (en ole enää) aktiivinen ja opinhaluinen opiskelija. Opettajat suhtautuivat siihen Tampereella myönteisesti. Joskus istuin viikoittain jonkun opettajan vastaanotolla, jolla hän opasti minua henkilökohtaisesti eteenpäin. Aina minusta tuntui siltä, että olin opettajalle pelkästään ilo. Ja jos opettaja ei osannut auttaa, niin sitten hän lähetti jälkikäteen sähköpostia.
Toinen ärsyttävä asia on Helsingin yliopiston tiukkapipoisuus. Tampereella palautin kurssitöitä, jotka olivat yli vuoden myöhässä. Kun vein työn, opettaja katsoi hiukan hymyillen ja sanoi: "ok, mä katon sen kun ehdin". Minkäänlaisia alennuksia myöhästymisen vuoksi ei arvosanaan tullut.
Sama joustavuus näkyi Tampereella kurssien suoritustavoissa. Oho, lipsahtipa ohi krapulan vuoksi, mutta ei huolta. Kyllä opettaja tarjoilee vaihtoehtoisen ei-rankaisevan suoritustavan, kun vain neuvottelee.
Tampereella kivaa oli oppiminen. Se fiilis, että olen mukana akateemisessa prosessissa, joka on yhteydessä omaan sisäiseen prosessiini. Se oli yhdenlaista hurmaa. Tämän hurman Helsinki on tuhonnut. Helsingissä olen pelkkä orrella istuva kana, joka käy munimassa tenteissä munansa. Psskaa!
[/quote]
Kuulostat kyllä ihan hirveältä kanssakurssilaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:34"]Ikävä, että koet näin. Mutta tiedätkö, että opiskelijat toivovat yleensä juuri tuota tiukkuutta palautuksien suhteen.[/quote]
Yliopistot epäonnistuvat sisäänotossaan. He valitsevat sisään opiskelijoita, jotka ovat käymässä koulua ja suorittamassa tutkintoa, eivätkä opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneita sivistymisestä ja itsensä kehittämisestä.
Minä onnistuin valmistumaan maisteriksi, mutta jostain syystä minua hävettää sanoa, että olen maisteri, koska opintoni olivat lötväkkää löysäilyä ja ulkoista suorittamista. Tunnen lukuisia drop outeja, jotka ovat pirun paljon minua sivistyneempiä ja älyllisesti vireämpiä ja pystyvämpiä. He ovat mm. perustaneet osakeyhtiömuotoisia ekoyhteisöjä, joissa pyörittävät myös ajattelupiirejään.
Minun paikkani olisi ollut ammattikoulussa tai ammattikorkeakoulussa, koska ei minulla ollut sisäistä paloa, joka ajattelutyöhön vaaditaan. Nyt istun tekemässä koulutustani vastaavaa työtä, jonka kyllä olisin ihan hyvin oppinut lukiopohjalta.
Kun kerran olet (ilmeisesti) opettaja, niin osaatko sanoa, mikä idea on tuottaa maistereita lukiotasoiseen työhön? Eikö sisäänpääsykriteerien tiukentaminen olisi opiskelijoidenkin etu, koska kuitenkin vain harvasta on akateemiseen ajatteluun. Nythän yliopistot vetävät sisäänsä koulunkävijöitä eivätkä ajattelijoita.
[/quote]
Ja taas on amissi höpöttämässä omiaan. Kyllä ne yliopisto-opiskelijat on siellä, jotta saisivat tietää omasta alastaan ja osata sitä. Kyse ei ole mistään toissijaisesta haikailusta.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:55"]
Kun kerran olet (ilmeisesti) opettaja, niin osaatko sanoa, mikä idea on tuottaa maistereita lukiotasoiseen työhön? Eikö sisäänpääsykriteerien tiukentaminen olisi opiskelijoidenkin etu, koska kuitenkin vain harvasta on akateemiseen ajatteluun. Nythän yliopistot vetävät sisäänsä koulunkävijöitä eivätkä ajattelijoita.
[/quote]
Olisi äärimmäisen kallis ja raskas prosessi tehdä opiskelijavalintoja, jossa voisi jotenkin syväluodata persoonatasolla, minkälaisia ajattelijoita heistä on kehitettävissä. Onhan opintokokonaisuuksia, joihin valitaan haastattelemalla ja katsotaan motivaatiota ja soveltuvuutta alalle. Mutta niin kauan, kun yliopistotason opetus maksetaan julkisista varoista, eikä opiskelijat maksa niitä itse tai stipendeillä, kuten joissain maailman yksityisissä opinahjoissa, valinnan täytyy tapahtua jotenkin kaikille yhtäläisillä kriteereillä, kuten ylioppilaskokeen lähtöpisteet ja pääsykoesuoriutuminen. Nykyisinhän kokeissa on usein paitsi luetun ymmärtämistä tehtävä osa, johon on luettu pääsykoekirjallisuutta, myös soveltava osa, jottei ihan vain ulkoa opettelemalla pääsisi opiskelemaan.
En ole aivan varma, mitä tarkoitat ajattelulla. Usein opintojen eteen työtä tekevillä opiskelijoilla kyllä näkyy, että ajattelu kehittyy. He oppivat hahmottamaan isoja kokonaisuuksia, perustelemaan ajatuksiaan, analysoimaan asioita jne. Se tutkinto syntyy siinä sivussa, koska siihen kuuluvien osien suorittaminen kehittää noita yllä mainittuja ajatttelun taitoja. Hyvin lukiobn suorittaneella on hyvät eväät tällaiseen.
Kuka tahansa nyt osaa "filosofoida" syntyjä syviä ja jauhaa päivät pitkät sitä, miten outo paikka maailma on ja kurjemmaksi menossa. Mutta vaatii taitoa osata erottaa erilaisten väitteiden joukosta keskeiset ja tehdä omista ajatuksista johdonmukaisia kokonaisuuksia. Osa hakee vain tutkintoa, koska haluavat työn, jossa vaaditaan maisterin titteli. Ei sekään väärin ole, kunhan jotain oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 01:24"]Sinä, joka kaipasit yliopistolta "faktatietoja". Jos ajatellaan, että maisteri on pätevä asiantuntijatehtäviin, niin kumpi niissä pärjää mielestäsi paremmin: se joka on opetellut yhden kirjan "fatkatiedot" hyvin vai se, joka osaa kahlata monen sadan, jopa tuhannen sivun paketista oleelliset asiat ja muodostaa niistä melko äkkiä selkeän kokonaisuuden.[/quote]
Kuinka ihmeessä muodostat kokonaisuuden ilman lujaa faktuaalista pohjaa? Sehän on lujasti vasten konstruktivistista oppimiskäsitystäkin.
Menetkö lääkäriinkin sillä asenteella, että ei lääkärin tarvitse valmiiksi mitään tietää, koska hän on käynyt yliopiston ja voi äkkiä lukea ja muodostaa kokonaisuuden?
Ajatko mielellään sillan yli, jonka suunnittelija ei osaa lujuuslaskuja koulusta lähtiessään?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 05:45"]Suorituskeskeinen laskee arvosanoja[/quote]
Ei vaan oppimiskeskeinen saa hyviä arvosanoja, koska hän käyttää aikaa asian sisäistämiseen, ymmärtää sen sisäiset yhteydet ja pystyy siksi tentissä vastaamaan perustellen ja loogisen kokonaisuuden muodostaen.
Suorituskeskeiset eivät hae tietoa tenttikirjojen ulkopuolelta tai siirrä tenttiä seuraavaan vuoteen, jos tuntuu siltä, että asian perusteet eivät oikeasti ole hallussa. Suoriktuskeskeisiä kiinnostaa suorittaa tutkinto, oppimiskeskeisiä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:04"]
Höpö höpö. Keksitty juttu.
[/quote]
Aivan. Koko yliopistoaikanani en yliopistoissa tavannut ketään, joka olisi näitä: "Se ei osaa opettaa!". Sen sijaan peruskoulu, lukio, amis ja AMK on täynnä näitä ruikuttajia.
[/quote]
Kyllä minä ainakin olen nuorten kuullut välillä valittavan professoreiden taidoista tai pedagogisesta osaamattomuudesta. Oma nuori yliopistossa ja saa ihan hyviä arvosanoja, mutta osa kuulemma on "ihan pihalla". Vaikea sanoa onko se nuoren naiiviutta vielä vai mitä, mutta ainakin tuota kuulee muiltakin.
Helsingin yliopisto on kuitenkin ainoana Suomen yliopistona maailmanrankingissa 100. parhaan joukossa. Muut suomalaiset yliopistot eivät mahdu edes 200. parhaan joukkoon, ehkä eivät edes 300. parhaan joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kandi, tampereen yliopisto vs helsingin yliopisto, istunut viikon opettajan vastaanotolla oppimassa jossain vaiheessa, olisitkos lääkiksessä? :)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:25"]Kandi, tampereen yliopisto vs helsingin yliopisto, istunut viikon opettajan vastaanotolla oppimassa jossain vaiheessa, olisitkos lääkiksessä? :)
[/quote]
Eikun siis viikottain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 20:43"]Ja taas on amissi höpöttämässä omiaan.[/quote]
Mun opinnot alkoivat syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen, jotkut kurssit vasta puolivälissä. Ne loppuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua ja jatkuivat tammikuun alkupuolella loppuakseen ennen huhtikuun loppua. Aktiivisia opiskelukuukausia oli siis seitsemän.
Itse opiskelu oli sellaista, että maanantaina tai etenkään perjantaina ei ollut luentoja välttämättä lainkaan. Ja niinä päivinä, kun luentoja oli, niitä oli vain muutama. Luentojen lisäksi tehtiin kirjatenttejä, joista selvisi läpi lukemalla tiivistelmät ja lukujen alut ja koonnit. Joistain oli prujuja.
Loppujen lopuksi mikään koulu ei ole samanlainen sluibailulaitos kuin yliopisto, missä on aivan järjettömästi turhanpäiväistä luuhaamista, odottamista ja opiskelun ulkopuolista aikaa. Luentojen väliinkin on jostain syystä saatu tungettua puolituntinen, jotta olisi pakko olla paikalla mutta jotta ei vain ehtisi tehdä mitään hyödyllistä.
Kyllä minä ymmärrän, että kun on nuori ja yliopistossa tai vastikään yliopiston käynyt, niin homma tuntuu hienolta, mutta laskeutukaapa nyt niistä pilvilinnoistanne alas. Yliopisto on aivan hlvetin tehoton oppilaitos. Monet teistä tulevat huomaamaan sen, kun törmäätte todellisiin osaajiin. Siinä ei paljon papereilla juhlita, kun oikeasti alastaan motivoitunut on rinnalla. Kurssien suorittaminen on hyvin kaukana osaamisesta. Kunhan on nuorten aikuisten päivähoitoa.
Enpä tiennyt, että joku odottaa edes yliopistossa mitään henkilökohtaista opetusta. Minä pidän jo itseänikin pelkkänä kasvottomana numerona.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 20:46"]En ole aivan varma, mitä tarkoitat ajattelulla.[/quote]
Ainakin ajatteluun vaaditaan faktuaalista tietoa, mitä taas yliopistossa ei vaadita. Tuntui jonkin verran absurdilta lukea psykologian tenttiin 1800 sivua englanninkielistä tekstiä (meni kuukausi), josta en ymmärtänyt kuin pienen osan ja josta ei jäänyt mieleen oikein mitään. Kuitenkin sain tentistä nelosen. Sain nelosen tentistä pyörittelemällä edestakaisin muutamaa mieleen jäänyttä ajatusta. 1800 sivua ja muutama ajatus...
Jos olisin käyttänyt saman ajan lukion psykologian kurssien suorittamiseen, olisin oppinut aivan huikean paljon enemmän, koska lukion oppikirjat nyt vain ovat ylivoimaisesti parempia opiskeluun kuin tieteelliset julkaisut, joita ei ole tehty oppimiseen. Siksi myöskään opiskelijoilta ei voida vaatia oppimista.
Luopukaa nyt herran tähden tieteellisestä lähestymistavasta siihen saakka, että opiskelijoilla on faktuaalinen pohja ajattelun kehittämiseen ja ymmärtämiseen. Kai te nyt itsekin tiedätte, että nykymeininki on ihan keisarinuusiavaatteita.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:04"]Höpö höpö. Keksitty juttu.[/quote]
Tuskin on keksitty. Minä opiskelin kieltä pienessä yliopistossa ja pienin opetusryhmä oli kolme ihmistä. Kun siirryin suurempaan yliopistoon, opetettavia oli vähintään 30.
Mitä suurempi koulu, sitä jäykemmät käytännöt ja sitä epäyksilöllisempää opetus. Tämä ei koske ainoastaan yliopistoja vaan muitakin oppilaitoksia. Jos ryhmäkoot ovat pieniä, opettajien ja oppilaiden välille syntyy aivan erilainen suhde kuin suurissa laitoksissa, jossa opettaja näkee opiskelijat vain massana ja opiskelijanumeroina.
Sama koskee palveluita. Suurissa kaupungeissa palvelut ovat mekaanisesti virtaviivaistettuja. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla, yksilölliseen huomiointiin ei ole aikaa. Mutta kun menee 5000 asukkaan kunnan virastoon, niin siellä virantekijä saattaa ensimmäiseksi tarjota kahvit ja viinerin, koska ei hänellä välttämättä mitään kummoisempaakaan tekemistä ole kuin rupatella asiakkaan kanssa kahvitellessa.
[/quote]
Kyllä. Helsingin yliopisto on jotenkin jähmeä paikka, ei ihmisläheinen vaan pikemmin byrokratiakeskeinen, koneistomainen.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 05:14"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:54"]Miksi sitä oppiainetta tai tiedekuntaa pitää salailla?[/quote]
Koska en tahdo antaa enempää vihjeitä siitä, kuka olen. Olen antanut niitä jo nyt aivan liikaa. Jos tätä keskustelua lukee joku opettaja, niin hän saattaa hoksata, että ahaa, tuossapa tuo nilkki, joka ei arvosta opetustani.
[/quote]
Eikös Helsingin yliopistossa opiskele jotain parikymmentä tuhatta opiskelijaa, joten tuskin ap sieltä niin voimakkaasti erottuu, että hänet täältä tunnistaisi. Vaikka oman elämänsä sankari onkin.
On hyvä, että ap on tiedekorkeakoulussa. Siellä voi ehkä palauttaa työn vuoden myöhässä tai jättää tekemättä krapulan takia. Ainakin siis Tampereella on näin ap:n mukaan. Ei kerro hyvää Treen yliopistosta. USAn huippukouluissa työt pitää palauttaa minuutilleen tai niitä ei arvostella. Taidekorkeakouluissa myöhästely ei olisi mahdollista.
Saako opettajakin siirtää myöhästyneen työn käsittelyä tai vastaanottoaikaa vuodella? Niin opettajat kuin opiskelijatkin ovat yliopistossa aikuisia ihmisiä, joten kai heillä on yhtäläiset oikeudet sen suhteen miten työnsä tekevät?
[/quote]Tuo minuuutilleen palautus on nimenomaan suorittamista eikä oppimista. Jenkkilän koulut ovat lähempänä tehtaita toiminnaltaan.
Minulla on kyllä ihan päinvastainen kokemus Helsingin yliopistosta. Luennoitsijat ovat mukavia ja henkilökohtaista avustusta harjoitustehtäviin on tarjolla usein. Mielestäni sen perusteella että sinulla on huono kokemus yhdestä pääaineesta/tiedekunnasta et voi sanoa että koko yliopisto olisi huono. Voisit kyllä sanoa että "mielestäni Helsingin Yliopiston tiedekunnan x perustutkinto-opiskelijoiden kurssit on heikosti organisoitu".
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 21:00"]Minulla on kyllä ihan päinvastainen kokemus Helsingin yliopistosta. Luennoitsijat ovat mukavia ja henkilökohtaista avustusta harjoitustehtäviin on tarjolla usein. Mielestäni sen perusteella että sinulla on huono kokemus yhdestä pääaineesta/tiedekunnasta et voi sanoa että koko yliopisto olisi huono. Voisit kyllä sanoa että "mielestäni Helsingin Yliopiston tiedekunnan x perustutkinto-opiskelijoiden kurssit on heikosti organisoitu".
[/quote]
Niinpä. Itselläni on myös ihan erilainen kokemus Helsingin yliopistosta ja nimenomaan verrattuna Tampereen yliopistoon. Tampereella oltiin hyvin joustamattomia ja monissa asioissa kursseissa tuijotettiin vain deadlineja ja suorituksia, eikä lainkaan kohdattu opiskelijaa ihmisenä. Sairastuessani vakavasti ja oltuani kaksi viikkoa saikulla reputin Tampereella kursseja, koska opettajat olivat sitä mieltä, että joustaa ei voi kun kyseessä on kurssi jossa on läsnäolopakko, vaan pakko mikä pakko käydä kurssi uudestaan (vuoden päästä). Helsingissä vastaavissa tilanteissa on aina joustettu. Lisäksi Tampereella oli monilla kursseilla tosi vanhanaikainen meininki, opettajat olivat kaavoihinsa kangistuneita tutkijoita, eikä heillä lainkaan pedagogista osaamista. Ei sitä tietenkään yliopistossa edes vaadita, mutta Helsingissä on ollut paljon pätevämpää porukkaa, sellaisia jotka ottavat haltuun jopa 500 ihmisen massaluennot. Tampereella opiskelijat olivat niitä orrella istuvia kanoja, lukujärjestyskin tehtiin valmiiksi, eikä omaa ajattelua arvostettu. Sinne pääsi myös sisään ihan tumpeloa porukkaa. Helsingissä ihan erilainen asenne opiskelijoita kohtaan ja sisään vaikeampi päästä, joten aines on myös parempaa. Että näin, ei voi yleistää. Itse olen todella tyytyväinen, että vaihdoin ummehtuneesta landeyliopistosta raikkaaseen huippuyliopistoon.