Onko parempi ottaa vaan joku vai ei ketään?

Eli toisin sanoen, et ole tosissasi toista ihmistä kohtaan ja saatat dumpata tämän kun homma menee haastavaksi. Toinen taas on tosissaan suhun, koska uskoo sun tykkäävän lujaa.

No jos löydät samalla periaatteella suhteeseen lähtevän,niin voihan sitä kokeilla....ei tarvitse olla yksin,tekee pelisäännöt selviksi.....

Ei ketään. Olis tosi raskasta olla jonkun randomin kanssa.

No tietenkin, parempi olla yksin. On väärin toista kohtaan lähteä suhteeseen ilman tunteita. Itse en kyllä edes ymmärrä, mitä sellaisesta saisi. En esim itse kykenisi seksiin sellaisessa suhteessa.

Olen tätä tyytyäkö vaiko ei -kysymystä usein miettinyt ja se on todella vaikea asia ratkaistavaksi.

Olen joskus aiemmin tyytynyt n. 1.5v ajaksi ja rehellisesti sanottuna elämänlaatuni oli parempaa silloin kun oli seuraa ja tuli käytyä eri paikoissa ja kokeiltua uusia juttuja ja matkusteltua, mutta... en ikinä olisi voinut ihastua naiseen enkä kehua häntä kun ulkoisesti kehuttavaa ei löytynyt. Kun kävimme ulkona yhdessä niin katselin muita naisia, että olisipa mullakin viehättävämpi nainen josta viehättyä ja kunnolla sitoutua häneen.

Loppupeleissä kyse on vähän samanlaisesta jutusta kuin vaikka ajoneuvon myyminen. Onko tarjous liian alhainen vaiko hyväksyttävä. Jos ajoneuvon hintaa pitää liian korkeana niin kauppa ei käy, mutta myöskään liian halvalla myyminen ei kannata.

Jos hoikan 6/10 naisen voisin saada niin tyytymistä voisin yrittää, mutta ongelma on pitkään ollut se, että ne naiset joilta tulee selvästi kiinnostusta ovat 5/10 luokkaa jotka menee tyytymisenkin suhteen liian pitkälle.

Äkkiä on 35 eikä koskaan seurustellut, kun on odottanut jotain unelmien prinssiä tai prinsessaa.

Kamala ajatus ottaa vaan joku! Miksi ihmeessä pitäisi?

Miten ihminen voi pelätä niin paljon yksin ja itsensä kanssa olemista että on pakko huolia kuka ja mikä vain?

Säälittävää ja surullista.

Vierailija kirjoitti:

Kamala ajatus ottaa vaan joku! Miksi ihmeessä pitäisi?

Miten ihminen voi pelätä niin paljon yksin ja itsensä kanssa olemista että on pakko huolia kuka ja mikä vain?

Säälittävää ja surullista.

Tuskin ihmiset pelkää sitä yksinoloa mutta kun on vuosikausia putkeen yksin niin kyllähän elämä käy tylsäksi ja tulee myös tunne, että elämä menee hukkaan yksin.

Tyytymissuhdekin voi voittaa yksinolon.

Toista ihmistä ei vieläkään oteta parisuhteeseen niinkuin maitopurkkia kaupasta. Tästä syystä en ole koskaan seurustellut vaikka olen ollut ihastunut monta kertaa. Siinä kun tarvitaan myös sen toisen osapuolen panosta asiaan, he eivät ole mitään tahdottomia objekteja.

N41

Teini - ikäisenä rakastuminen ja yhdessä kuolemaan asti . Se olisi se paras suhde . Ei vaan tainnut toteutua tässä elämässä .

M59

Mieluummin joku kuin kokonaan yksin. Jos se joku nyt ei ihan mahdoton ole. Jos on, niin sitten tietysti yksin.

Itse olen aina ollut sinkku. - Aina toisinaan olen miettinyt, että mitä oikeastaan menettäisin, jos olisin ja eläisin loppuikänikin sinkkuna?  Voi olla, että paljonkin koska tutkimusten mukaan miehille pariutuminen lisää tutkitusti elämänarvoa.

Toisaalta minusta ei olisi kumppanianikaan kohtaan oikein, jos ajattelisin tai tuntisin, että hän on tai olisi kumppanini vain siksi, että voisin sanoa olevani parisuhteessa, enkä sinkku. Kuka edes tällaiseen suhteeseen olisi valmis tai halukas?

Ei uskoakseni ja luullakseni monikaan sellainen, jonka kanssa saattaisin oikeasti haluta parisuhteeseen. Minusta sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on omat hyvät huonot kuin hyvät puolensa.

Joskus rajoittuneessa mielessäni ajattelen, että vaikka yksin eläminen tuskin tekee minusta yhtään parempaa (toivon mukaan ei kovin paljon huonompaakaan) kumppania, niin silti naivisti aattelen, että kun viihdyn ja nautin sinkkuelostani niin saattaisin olla parempi kumppani kuin jos nyt kovasti alkaisin aatella, että elämäni on korkeintaan puolinaista, ellei rinnallani ole kumppania jakamassa sitä.

Tai ainakin vähemmästäkin tulis paineita löytää itselleni kumppani. Mutta ainakin yhtä paljon saattaisi kasautua tarpeettomiakin ja kohtuuttomiakin odotuksia ja vaatimuksia kumppania kohtaan, jos vasta hänen kauttaan saattaisi saavuttaa elämiseensä mielekkyydeen ja tyydytyksen.

Siksi yritän ja pyrin siihen, että yksin minun olisi hyvä ja luontevaa olla.  "Sen oikean" Yhden ja erityisen kohdattuani ja löydettyäni voisin tai voisimme olla, ainakin enimmäkseen olla enemmän kuin kuin kumpikaan yksin. 

Eiköhän se ole jokaisen oma ratkaisu. Riippuu kai mitä parisuhteelta haluaa.

Riski on kun roikut "jonkun" kaa, niin voi mennä Se prinssi ohi, kun ei lähesty varattua ja ehkä itsekkään et kehtaa tehdä aloitetta, kun "joku on mukana matkassa.

Nykyään lapsien tekemisen voi ulkoistaa, joten kyse on lähinnä omista tarpeista. Ei ole enää mitään evoluution kaltaista syytä.

Vierailija kirjoitti:

Riski on kun roikut "jonkun" kaa, niin voi mennä Se prinssi ohi, kun ei lähesty varattua ja ehkä itsekkään et kehtaa tehdä aloitetta, kun "joku on mukana matkassa.

Tässä on kyllä ahneus pähkinänkuoressa. Mitään ei voi koskaan tehdä sen pelossa että menettää jotain vielä parempaa. Alottaisin asian korjaamisen ihan sieltä omasta pääkopasta.

Maailma on menossa niin huonoon suuntaan että yksineläminen on osoittautumassa oikeimmaksi vaihtoehdoksi. Lasten tekeminen tällaiseen paskamaailmaan on varmasti huonoin mahdollinen ratkaisu, järkevän elämän edellytykset heikkenevät koko ajan ensinnäkin talouseliitin ihmisten alistamispyrkimysten vuoksi, jolloin toimeentulo vaikeutuu koko ajan, lisäksi sotahullut naapurit, ei tiedä vaikka ydinsodaksi menee...

Vierailija kirjoitti:

Riski on kun roikut "jonkun" kaa, niin voi mennä Se prinssi ohi, kun ei lähesty varattua ja ehkä itsekkään et kehtaa tehdä aloitetta, kun "joku on mukana matkassa.

Toisaalta tässä on myös se näkökulma, että olemuksesi voi olla iloisempi ja voit vaikuttaa viehättävämmältä vastakkaisen sukupuolen silmissä kun olet jo kerran kelpuutettu, kyse ns. esivalinta-ilmiöstä.

Olet ehkä vähemmän epätoivoinen ja rennompi silloin kun sulla on jo joku.

En minä ainakaan pystyisi ottaan ketä vain... Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Kamala ajatus ottaa vaan joku! Miksi ihmeessä pitäisi?

Miten ihminen voi pelätä niin paljon yksin ja itsensä kanssa olemista että on pakko huolia kuka ja mikä vain?

Säälittävää ja surullista.

Todella. En voi ymmärtää naisten hyväksytyksi tulemisen halua ja yksin jäämisen pelkoa, joiden takia ripustaudutaan ties mihin olentoihin.

Olkaa kavereiden kanssa, hankkikaa harrastuksia, menkää vaikka terapiaan, kunnes opitte viihtymään yksin. Vasta sen jälkeen on parisuhteen vuoro. Ja muistakaa naiset pitää rima korkealla.