Helsingin yliopisto on ihan psska!

Mitä opiskelet?

Sinun tapauksessasi olet voinut vaihtaa paremmasta huonompaan. Yliopisto-opettajien pedagogiset taidot ovat kuitenkin pitkälti tuuripeliä. Älä koko yliopistoa oman huonon kokemuksesi perusteella leimaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:24"]Sinun tapauksessasi olet voinut vaihtaa paremmasta huonompaan. Yliopisto-opettajien pedagogiset taidot ovat kuitenkin pitkälti tuuripeliä. Älä koko yliopistoa oman huonon kokemuksesi perusteella leimaa.[/quote]

Otsikko on tarkoituksellisesti provosoiva. Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään pedagogisista taidoista vaan myös suhtautumisesta opiskelijoihin.

Minä olin (en ole enää) aktiivinen ja opinhaluinen opiskelija. Opettajat suhtautuivat siihen Tampereella myönteisesti. Joskus istuin viikoittain jonkun opettajan vastaanotolla, jolla hän opasti minua henkilökohtaisesti eteenpäin. Aina minusta tuntui siltä, että olin opettajalle pelkästään ilo. Ja jos opettaja ei osannut auttaa, niin sitten hän lähetti jälkikäteen sähköpostia.

Helsingissä kokemus on ollut päinvastainen. Kun menen vastaanotolle, tunnen itseni usein häiriöksi, jonka opettaja tahtoo hoitaa nopeasti alta pois. Sellaisessa ilmapiirissä luottamusta opettajiin ei synny.

Toinen ärsyttävä asia on Helsingin yliopiston tiukkapipoisuus. Tampereella palautin kurssitöitä, jotka olivat yli vuoden myöhässä. Kun vein työn, opettaja katsoi hiukan hymyillen ja sanoi: "ok, mä katon sen kun ehdin". Minkäänlaisia alennuksia myöhästymisen vuoksi ei arvosanaan tullut. 

Sama joustavuus näkyi Tampereella kurssien suoritustavoissa. Oho, lipsahtipa ohi krapulan vuoksi, mutta ei huolta. Kyllä opettaja tarjoilee vaihtoehtoisen ei-rankaisevan suoritustavan, kun vain neuvottelee.

Tampereella kivaa oli oppiminen. Se fiilis, että olen mukana akateemisessa prosessissa, joka on yhteydessä omaan sisäiseen prosessiini. Se oli yhdenlaista hurmaa. Tämän hurman Helsinki on tuhonnut. Helsingissä olen pelkkä orrella istuva kana, joka käy munimassa tenteissä munansa. Psskaa!

Kuulostaa siltä että olet aika laiska ja hankala oppilas. Humanisti?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:37"]

Kuulostaa siltä että olet aika laiska ja hankala oppilas. Humanisti?

[/quote]

Harvemmin aktiivista oppijaa, joka etsii tietoa kurssien ulkopuoleltakin, pidetään laiskana. Suorituskeskeisyys ja oppimiskeskeisyys ovat eri asioita. Minä olen oppimiskeskeinen, mikä näkyy mm. siinä, että lähes kaikki kurssiarvosanani ovat kiitettäviä. Suorituskeskeisyys ei niin kiinnosta. Tentin kun osaan, enkä silloin kun pitäisi. Työtä teen tasaisesti koko ajan.

Miksi sitä oppiainetta tai tiedekuntaa pitää salailla? Olisi hyötyä muille, jos kertoisit mistä aineesta on kyse.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:54"]Miksi sitä oppiainetta tai tiedekuntaa pitää salailla?[/quote]

Koska en tahdo antaa enempää vihjeitä siitä, kuka olen. Olen antanut niitä jo nyt aivan liikaa. Jos tätä keskustelua lukee joku opettaja, niin hän saattaa hoksata, että ahaa, tuossapa tuo nilkki, joka ei arvosta opetustani.

Höpö höpö. Keksitty juttu.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:04"]

Höpö höpö. Keksitty juttu.

[/quote]

Aivan. Koko yliopistoaikanani en yliopistoissa tavannut ketään, joka olisi näitä: "Se ei osaa opettaa!". Sen sijaan peruskoulu, lukio, amis ja AMK on täynnä näitä ruikuttajia.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:04"]Höpö höpö. Keksitty juttu.[/quote]

Tuskin on keksitty. Minä opiskelin kieltä pienessä yliopistossa ja pienin opetusryhmä oli kolme ihmistä. Kun siirryin suurempaan yliopistoon, opetettavia oli vähintään 30.

Mitä suurempi koulu, sitä jäykemmät käytännöt ja sitä epäyksilöllisempää opetus. Tämä ei koske ainoastaan yliopistoja vaan muitakin oppilaitoksia. Jos ryhmäkoot ovat pieniä, opettajien ja oppilaiden välille syntyy aivan erilainen suhde kuin suurissa laitoksissa, jossa opettaja näkee opiskelijat vain massana ja opiskelijanumeroina.

Sama koskee palveluita. Suurissa kaupungeissa palvelut ovat mekaanisesti virtaviivaistettuja. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla, yksilölliseen huomiointiin ei ole aikaa. Mutta kun menee 5000 asukkaan kunnan virastoon, niin siellä virantekijä saattaa ensimmäiseksi tarjota kahvit ja viinerin, koska ei hänellä välttämättä mitään kummoisempaakaan tekemistä ole kuin rupatella asiakkaan kanssa kahvitellessa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:04"]Höpö höpö. Keksitty juttu.[/quote]

Tuskin on keksitty. Minä opiskelin kieltä pienessä yliopistossa ja pienin opetusryhmä oli kolme ihmistä. Kun siirryin suurempaan yliopistoon, opetettavia oli vähintään 30.

Mitä suurempi koulu, sitä jäykemmät käytännöt ja sitä epäyksilöllisempää opetus. Tämä ei koske ainoastaan yliopistoja vaan muitakin oppilaitoksia. Jos ryhmäkoot ovat pieniä, opettajien ja oppilaiden välille syntyy aivan erilainen suhde kuin suurissa laitoksissa, jossa opettaja näkee opiskelijat vain massana ja opiskelijanumeroina.

Sama koskee palveluita. Suurissa kaupungeissa palvelut ovat mekaanisesti virtaviivaistettuja. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla, yksilölliseen huomiointiin ei ole aikaa. Mutta kun menee 5000 asukkaan kunnan virastoon, niin siellä virantekijä saattaa ensimmäiseksi tarjota kahvit ja viinerin, koska ei hänellä välttämättä mitään kummoisempaakaan tekemistä ole kuin rupatella asiakkaan kanssa kahvitellessa.

[/quote]

Näistä asioista ei ollutkaan kyse, vaan siitä, että tyyppi keskittyy kertomuksessaan yliopisto-opiskelijalle aivan toissijaisiin asioihin. Kuten nämä akateemiseksi naamioituneet ovat tehneet jo vuosikausia tällä palstalla.

Meni pohja valitusvirreltäsi, anteeksi vaan, tuossa vaiheessa kun mainostit vuoden myögässä palautettuja tehtäviä ja krapulareputtamisia...

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:22"]Näistä asioista ei ollutkaan kyse, vaan siitä, että tyyppi keskittyy kertomuksessaan yliopisto-opiskelijalle aivan toissijaisiin asioihin.[/quote]

Minun yliopistossani opiskelijoiden motivaatiolla ei pääse kehumaan. Opiskelijat roikkuvat luennoilla netissä (kännykät), kutovat sukkia, pölisevät toistensa kanssa, eivät kuuntele ohjeita (opettaja joutuu selittämään moneen kertaan), tulevat kesken kaiken sisään ja lähtevät kesken kaiken pois. Minä opiskelen Tampereella.

Ehkä muissa yliopistoissa tai muissa oppiaineissa on toisella tavalla, mutta en totisesti voi sanoa, että omien havaintojeni perusteella yliopisto-opiskelijat olisivat erityisen motivoituneita. Suurin osa heistä on vain käymässä koulua samalla tavalla kuin amislaisetkin.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:27"]Meni pohja valitusvirreltäsi, anteeksi vaan, tuossa vaiheessa kun mainostit vuoden myögässä palautettuja tehtäviä ja krapulareputtamisia...[/quote]

Tämä nyt riippuu varmasti siitä, missä opiskelee. Mitä pienempi laitos, sitä joustavammat käytännöt. Jos opettajalla on tarkastettavanaan satojen opiskelijoiden työt, on selvää, että joustaminen yhden jos toisenkin kohdalla on vaikeaa.

Omalle laitokselleni uusia opiskelijoita kuitenkin otetaan sisään vuosittain hyvin vähän, minkä vuoksi opiskelijat ja opettajat tuntevat toisensa. Tällöin sillä ei ole niin väliä, milloin palauttaa ja mitä palauttaa, koska opettajan ei tarvitse keskittyä hallitsemaan prosessia vaan hän voi keskittyä opiskelijoihin.

Laitosten sisäänottomääristä voi varsin suurella varmuudella ennustaa käytäntöjen joustavuuden. Pienillä laitoksilla opettajat ja opiskelijat ovat yhtä, kun suurilla laitoksilla opiskelijat ovat paimennettava karjalauma.

Ikävä, että koet näin. Mutta tiedätkö, että opiskelijat toivovat yleensä juuri tuota tiukkuutta palautuksien suhteen. Ensinnäkin moni kokee sen isoksi tasa-arvokysymykseksi. Jos aikaa tehdä työ on annettu viikko ja joku käyttää siihen kaksi, niin miten vertaillaan, kun jaetaan arvosanoja? Eihän yliopistossa ole arvosanoista asiat kiinni, joten kurssin opettaja näitä tuskkin jaksaa huolia, mutta opiskelijat kokevat yhdenvertaisen kohtelun ymmärrettävästi tärkeäksi.

Lisäksi lähes jokainen yliopistossa opiskeleva on kiinnostunut mystisistä työelämätaidoista. Ylliopisto ei ole mikään käytöskurssi, mutta yksi keskeiseimpiä asioita työelämässä on yleensä tehdä se, minkä lupaa ja noudattaa aikatauluja. Siksi yksi työelämätaito, jonka yliopisto voi vaatia opiskelijoiltaan on se, että työt tehdään sovitussa ajassa. Yleensä tuota tiukkuutta pidetään siis juuri hyvän opinahjon merkkinä.

Oletko varma, että kyse on eroista opetuksessa vai opintojen vaiheessa? Yleensähän opinnot vaikenevat maisterivaiheessa, pitää tehdä itse paljon.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:27"]Meni pohja valitusvirreltäsi, anteeksi vaan, tuossa vaiheessa kun mainostit vuoden myögässä palautettuja tehtäviä ja krapulareputtamisia...[/quote]

Tämä nyt riippuu varmasti siitä, missä opiskelee. Mitä pienempi laitos, sitä joustavammat käytännöt. Jos opettajalla on tarkastettavanaan satojen opiskelijoiden työt, on selvää, että joustaminen yhden jos toisenkin kohdalla on vaikeaa.

Omalle laitokselleni uusia opiskelijoita kuitenkin otetaan sisään vuosittain hyvin vähän, minkä vuoksi opiskelijat ja opettajat tuntevat toisensa. Tällöin sillä ei ole niin väliä, milloin palauttaa ja mitä palauttaa, koska opettajan ei tarvitse keskittyä hallitsemaan prosessia vaan hän voi keskittyä opiskelijoihin.

Laitosten sisäänottomääristä voi varsin suurella varmuudella ennustaa käytäntöjen joustavuuden. Pienillä laitoksilla opettajat ja opiskelijat ovat yhtä, kun suurilla laitoksilla opiskelijat ovat paimennettava karjalauma.
[/quote]

Aivan aivan, sitä en kiellä. Mutta lähinnä turhanvinkumista, tuliko muks yllätyksenä että jossain oppilaitoksissa asiat ehkä pitää tehdä ajallaan, etenkin suuremmassa yliopistossa?

No Helsingin yliopisto on suuri oppilaitos. Olen itse kokenut, että kokemus vaihtelee laitoksesta toiseen ja riippuen kuka laitosta johtaa eli mikä on ilmapiiri. Laitoksen henkilökunnan määrä ja oppiaineen opiskelijamäärä vaikuttaa tietysti siihen paljonko aikaa henkilökunnalla on sinulle --- monellahan on ohjattavana myös jatko-opiskelijat.

Omalla alallani en tiedä että olisi määrättyjä "ryhmäkokoja" kuten päiväkodissa. Luentokursseilla, jotka on suunnattu tiedekunnalle tai muuten laajemmalle porukalle otetaan enemmän väkeä, kun taas seminaarityyppisissä on vähemmän. Oma huomioni on se, että kursseilla tai seminaareissa, joissa joutuu tekemään itse enemmän työtä (esitelmän, lukemaan artikkeleja/kirjan, yms.) on usein vähemmän opiskelijoita. Monet haluavat päästä helpolla.

Ulkomaisten tyyppien vetämät seminaarit ovat usein keskustelevampia, joten pidä silmäsi auki sellaisten varalta.

Sun kannattaa ruveta itse aktiiviseksi. Jos tarvitset enemmän keskustelua ja ajatustenvaihtoa, kokoa epävirallinen lukuryhmä opiskelukavereistasi. Sellaisiin voi saada tukeakin yliopistolta. Kenties saatte johonkin sessioon aiheestanne kiinnostuneen jatko-opiskelijan tai dosentin mukaan tms.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 19:34"]Ikävä, että koet näin. Mutta tiedätkö, että opiskelijat toivovat yleensä juuri tuota tiukkuutta palautuksien suhteen.[/quote]

Yliopistot epäonnistuvat sisäänotossaan. He valitsevat sisään opiskelijoita, jotka ovat käymässä koulua ja suorittamassa tutkintoa, eivätkä opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneita sivistymisestä ja itsensä kehittämisestä.

Minä onnistuin valmistumaan maisteriksi, mutta jostain syystä minua hävettää sanoa, että olen maisteri, koska opintoni olivat lötväkkää löysäilyä ja ulkoista suorittamista. Tunnen lukuisia drop outeja, jotka ovat pirun paljon minua sivistyneempiä ja älyllisesti vireämpiä ja pystyvämpiä. He ovat mm. perustaneet osakeyhtiömuotoisia ekoyhteisöjä, joissa pyörittävät myös ajattelupiirejään.

Minun paikkani olisi ollut ammattikoulussa tai ammattikorkeakoulussa, koska ei minulla ollut sisäistä paloa, joka ajattelutyöhön vaaditaan. Nyt istun tekemässä koulutustani vastaavaa työtä, jonka kyllä olisin ihan hyvin oppinut lukiopohjalta.

Kun kerran olet (ilmeisesti) opettaja, niin osaatko sanoa, mikä idea on tuottaa maistereita lukiotasoiseen työhön? Eikö sisäänpääsykriteerien tiukentaminen olisi opiskelijoidenkin etu, koska kuitenkin vain harvasta on akateemiseen ajatteluun. Nythän yliopistot vetävät sisäänsä koulunkävijöitä eivätkä ajattelijoita. 

> Lisäksi lähes jokainen yliopistossa opiskeleva on kiinnostunut mystisistä työelämätaidoista.

Koskaan en ole tavannut tuollaisia opiskelijoita.

Nykyisin tehtävät ynnä muut palautetaan aikataulussa, usein Moodlen kautta, joten ei siinä voi sopia tekevänsä jotain myöhemmin. Tämä on ihan normaalia ja demokraattista.

Jos on jokin sairaustapaus, josta on todisteet, varmasti voi sopia asiasta. Muuten ei.

Noita krapulaunohduksia ei tarvitse ottaa huomioon.

Johan nyt!