Sano suoraan, mitä ajattelet (tahallisesti) yksilapsisista perheistä!

mutta tää perustuu kyllä vaan mun omaan tuttavapiiriin..

Eipä vois vähempää kiinnostaa! Jokaisen oma asia!

Pitäisikö meidän kaikkien tehdä useampi lapsi, jotta se osoittaisi, kuinka olemme epäitsekkäitä ja omaa etua tavoittelemattomia?



Minusta omien lasten lukumäärä ei kerro yhtään mitään epäitsekkyydestä tai mukavuudenhalusta. Epäitsekäs ihminen pitää huolta ihmisistä, jotka EIVÄT ole samaa verta kuin hän. Sijaisvanhemmuus on lähimmäisen rakkautta, ei se, kuinka monta omaa lasta on.



t. kahden äiti, josta ei ikinä olisi sijaisvanhemmaksi. Niin itsekäs olen.

erityislapsen äiti jatkaa!

kuopus on vanhemmalle malli olemalla oma itsensä eli elää aivan tavallista pikkupojan elämään. meidän perheessä kyllä kuopus vie uhmailullaan kaiken ajan. ottaa huomion ja tämä 5v. kehari saa sen huomion mikä jäljelle jää.

turhaan sitä erityislapsen paperisotaa liiotellaan. minulle se on sama kuin tekisin kauppalistan.

kehitysvammainen lapsemme osaa itse käydä vessassa, pukea osittain ja osaa paljon muutakin.

kömpelö on ja kommunikoinnissa suurin ongelma. puhuu n. 30 sanaa ja puheenymmärtäminen vaikeaa.

aivan tavallista perheelämää vietetään. ens viikonloppuna mennään metsään eväiden kera.

komminikoinnin tukemiseksi meillä käytetään viittomia ja kuvakortteja.

kehitysvammaisen lapsen kanssa on usein ikävuodet 1-3v. kaikkein raskainta. meillä nyt hoitotaakka helpottanut.

Vierailija:

Minusta omien lasten lukumäärä ei kerro yhtään mitään epäitsekkyydestä tai mukavuudenhalusta. Epäitsekäs ihminen pitää huolta ihmisistä, jotka EIVÄT ole samaa verta kuin hän. Sijaisvanhemmuus on lähimmäisen rakkautta, ei se, kuinka monta omaa lasta on.

t. kahden äiti, josta ei ikinä olisi sijaisvanhemmaksi. Niin itsekäs olen.

on itsekästä olla hankkimatta kivaa sisarusta ainokaiselle lapselle leikkikaveriksi.

Eikös se vasta itsekästä olisikin hankkia toinen lapsi vain kaveriksi vanhemmalle, vaikka muuten ei toista niin kovasti toivoisi?



Minulla oli todella helppo raskaus, synnytys sekä vauvan vauva-aika, mutta emme halua enempää lapsia, koska meillä on hyvä juuri näin. Emme laisinkaan kaipaa toista lasta, enkä tähän pahaan maailmaan enempää lapsia tahdo saattaa (ainakin tällä hetkellä on tällainen tunne).



Onpa hassua kuulla, että joku saattaa pohtia lapsemme olleen vahinko tai hankala, tai, että me emme pidä perhe-elämästä vain siksi koska meillä on vain yksi lapsi. Heh.

meillä lapsiluku on tyssännyt yhteen koska olen mukavuudenhaluinen ja inhoan metakkaa ja lapsiarkea muutenkin, kauheaa säätämistä. tykkään matkustaa ja syödä ulkona, joka on helpompaa yhden lapsen äidille (rahatilanne ja voidaan helposti ilman hirveää hässäkkää syödä kolmistaan ravintolassa jne jne). harmittaa toisinaan lapsen puolesta kun hän pyytää siskoa tai veljeä mutta ei kai kaikkea voi saada, ei varmaan ihan onnettomin ole tuo meidän lapsukainen, saa paljon rakkautta ja olla keskipisteenä.

Meillä on yksi rakastettu lapsi ja toista ei kuulu. Olen äärettömän lapsirakas ja haluaisin ainakin vielä kaksi lasta. Ei vaan taida kovin helposti tulla. Esikoinen sai alkunsa kerrasta, toista yritetty (oltu ilman ehkäisyä) pian kaksi vuotta. Joskus mietin sitäkin, että jos se toinen lapsi ei tulekaan koskaan... Ei edes hoidoilla. No, elämä vie ja kaikki on otettava vastaan, myös vastoinkäymiset.

- tai kahden - vanhemmat hoitaa hommansa keskimäärin paremmin kuin isompien perheiden vanhemmat. Monipäinen lapsikatras vaatii ihan älyttömästi ajallista satsausta ja energiaa kummaltakin vanhemmalta, että duuni tulis hyvin hoidettua.



Monet mun tuttavapiirin kolmen lapsen vanhemmat on tehneet ne kolme lasta siksi, että niin kuuluu menestyvässä perheessä olla. Pitää olla hieno ura, tila-auto, purjevene, iso omakotitalo jne. Kolme lasta on osoitus heidän mahtavasta energisyydestään ja oraganisointikyvystä. Se organisointikyky ilmenee siten, että lapset on organisoitu mahdollisimman paljon pois vanhempiensa jaloista.

parisuhde menee pöäin mettää, en halua toista, koska erotessa on varmasti helpompaa yhden kanssa. Ehkä joskus toinen lapsi jonkun toisen kanssa......................................................... Olenko nyt huono äiti???

Eivät ole kovin lapsirakkaita, huomasivat ettei ole heidän juttu.

Urakeskeisiä suorittajia.

Säälin ettei ole lapsella sisaruksia.

Eivät pärjää sen ainokaisen kanssa ja eivät uskalla tehdä lisää.

Itsekkäitä ihmisiä.



Vain niistä jotka eivät halua enempää lapsia vaikka saisivat niitä.

Kavereita saa muualtakin kuin omasta perheestä, eivätkä sisarukset aina ole mitään parhaita kavereita ja läheisiä keskenään. Itse tiedän ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä, että saivat olla ainoita lapsia.



Jotenkin minusta tuntuu, että tuossa yksilapsisten perheiden arvostelussa on kyse siitä, ettei haluta, että muut pääsevät yhtään helpommalla kuin itse - sillä työtähän lapset teettävät. Tekopyhinä vain väitetään, että muka ajatellaan lapsen parasta. t: kahden äiti.

Vierailija:

Eivät ole kovin lapsirakkaita, huomasivat ettei ole heidän juttu.

Urakeskeisiä suorittajia.

Säälin ettei ole lapsella sisaruksia.

Eivät pärjää sen ainokaisen kanssa ja eivät uskalla tehdä lisää.

Itsekkäitä ihmisiä.

Vain niistä jotka eivät halua enempää lapsia vaikka saisivat niitä.

jos lapset tehdään vain siksi, että oma arvo nousee lasten myötä jotenkin....

" kun minulla on monta lasta, niin se osoittaa, että olen tehokas ja organisointikykyinen"

" kun minulla on monta lasta, niin se osoittaa, että olen hedelmällinen, enkä mikään maho"

" kun minulla on monta lasta, niin se osoittaa, että olen epäitsekäs ihminen" .









Monet mun tuttavapiirin kolmen lapsen vanhemmat on tehneet ne kolme lasta siksi, että niin kuuluu menestyvässä perheessä olla. Pitää olla hieno ura, tila-auto, purjevene, iso omakotitalo jne. Kolme lasta on osoitus heidän mahtavasta energisyydestään ja oraganisointikyvystä. Se organisointikyky ilmenee siten, että lapset on organisoitu mahdollisimman paljon pois vanhempiensa jaloista.

[/quote]

RisaMaya:

koska meidän mielestä sisarus on yksi niistä parhaimmista asioista mitä ihminen voi elämässään saada. Sisarussuhde on suhde jota mikään muu ihmissuhde ei voi korvata!

sillä sisarukset ovat suuri rikkaus ja turvaverkko aikuisiällä.

kuten minä, joka olen tyytyväisenä kotona vähän yli vuoden ikäisen taaperon kanssa. Ei kiirettä töihin eikä työpaikasta tietoakaan.



Minä en koskaan halunnut edes sitä yhtä lasta, mutta suostuin miehen mieliksi yhden tekemään, joka on ollut ihana ja helppo tapaus. En kuitenkaan enää koskaan halua olla raskaana tai synnyttää. Ainutkertaisina kokemuksina menettelivät, mutta nyt kun tietäisin, että mitä on luvassa, niin ei kiitos. Enkä muutenkaan keksi mitään hyviä syitä lisälapsien teolle. Kaikki on hyvin näin. Enkä kyllä ole erityisen lapsirakas, mutta sillä tuskin on asian kanssa mitään tekemistä, sillä eiköhän suurin osa ihmisistä kuitenkin niitä omia lapsia rakasta, olivat he sitten yleisesti lapsirakkaita tahi ei.



Mutta on täällä harvinaisen pöljiä mielipiteitä aiheesta. Mitä ihmettä se kenellekään kuuluu, että montako lasta joku tekee (tahtoen tai tahtomattaan)? Minulle on aivan sama, että tekeekö joku lapsia ollenkaan tai että joku tekee 16 lasta. Hankkikaa te muutkin oma elämä!

enkä minä voisi häntä vähempää kiinnostaa. Siitä on rikkaus kaukana. Myös miehelläni on yksi sisko, eikä hän mikään tukiverkko ole. Jne.



Ehkä tuo suuri rikkaus tulee ennen kaikkea siitä, että olisi samaa sukupuolta olevia sisaruksia, luulen.

Minä taas ajattelen, että fiksuja ihmisiä ovat (itsellä kaksi lasta) ;) Monesti kun tätä omien lasten jatkuvaa tappelua ja nahistelua on setvimässä tulee mieleen, kuinka helppoa ja mukavaa yhden lapsen kanssa vielä olikaan, mutta siitä ei silloin tajunnut nauttia. Elämä olisi paljon leppoisampaa ja rauhallisempaa, lapselle olisi aikaa eikä vanhemmilla olisi jatkuvasti pipo kireällä, todennäköisesti parisuhde voisi paremmin kun olisi enemmän aikaa sillekin, olisi helpompi matkustella ja viettää liikkuvampaa elämää yms. En kadu omia ratkaisujani, mutta välillä olen kateellinen ;) Tuntemani aikuiset ainokaiset ovat ihan täyspäisiä ihmisiä. Monet kaksi- tai useampilapsisessa perheessä kasvaneet taas kaunaisia ja katkeria milloin mistäkin ja perintöriidat saa viimeistään välit poikki.

Ehkä vähän säälin lasta, kun ei ole leikkikaveria kotona ja vanhempia samasta syystä. Meidän kaksi lasta pitävät mukavasti toisilleen seuraa. Mutta ei siinä minusta ole mitään pahaa, että ei halua kuin yhden lapsen.