Sano suoraan, mitä ajattelet (tahallisesti) yksilapsisista perheistä!

so what!

kummallinen aloitus

Heillä kun tuntuu riittävän paremmin aikaa ja hermoja perheen yhteiseen touhuamiseen. Mutta tätä en julkisesti myönnä!

kun siihen yksilapsisuuteenkin voi olal monia syitä. Tahallista sekin on, jos vaikka vain mies ei halua enempää lapsia.



Mutta ihan rehellisesti näin ajattelin meistä silloin kun meillä oli vasta yksi lapsi: Ei yksi lapsi tee perhettä. En osaa ajatella yksilapsia pariskuntia perheiksi.

koska meidän mielestä sisarus on yksi niistä parhaimmista asioista mitä ihminen voi elämässään saada. Sisarussuhde on suhde jota mikään muu ihmissuhde ei voi korvata!

haluavat keskittyä enemmän itseensä kuin lapsiinsa.



Että toivottavasti heidän ainokaiselleen ei koskaan käy mitään...minusta on aina niin kamalaa kun jonkun perheen ainoa lapsi kuolee vaikka jossain onnettomuudessa.



Säälittää hiukan se ainokainen, hän on yksin vanhempiensa kaikkien odotusten ja toiveiden kohteena, yksin saa aikoinaan huolehtia vanhojen vanhempiensa asioista, voinnista, hautaamisesta. Ja sen jälkeen ei ole ketään jonka kanssa jakaa lapsuusmuistonsa.



Tällaisia tuli näin äkkiseltään mieleen.

Ja miksi ovat halunneet vain yhden? Oliko esikoinen kamala lapsi vauvana vai mikä kumma?

Vierailija:

Eli päästä ne salaisimmat ajatuksesi, joita et ikinä sanoisi ääneen oikeasti, suustasi nyt!

Vierailija:

haluavat keskittyä enemmän itseensä kuin lapsiinsa.

Säälittää hiukan se ainokainen, hän on yksin vanhempiensa kaikkien odotusten ja toiveiden kohteena, yksin saa aikoinaan huolehtia vanhojen vanhempiensa asioista, voinnista, hautaamisesta. Ja sen jälkeen ei ole ketään jonka kanssa jakaa lapsuusmuistonsa.

Jos ovat jo keski-ikäisiä tai toinen puoliso huomattavasti vanhempi niin ajattelen etteivät vaan ole saaneet enempää tai ajattelevat olevansa liian vanhoja.

Itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia ihmisiä, nysvää kolmistaan jossain tylsässä rivarissa eikä lapsiraukalla ole muuta seuraa kun tylsät vanhempansa. Jos hankkii lapsia, niin kyllä niillä on oikeus sisaruksiin! Eri juttu sit jos ei vaan voi saada enempää lapsia, mutta tässä kysyttiin tahallisesti yksilapsisista ja tää on mun mielipide.

tohotus siitä " rankasta lastenhoidosta" .

Eli että eivät ole enää samaa rumbaa jaksaneet toistamiseen...itsesuojeluvaistoa...

Vierailija:

Että toivottavasti heidän ainokaiselleen ei koskaan käy mitään...minusta on aina niin kamalaa kun jonkun perheen ainoa lapsi kuolee vaikka jossain onnettomuudessa.

Siis ettekö te monilapsiset rakasta kaikkia lapsianne ihan hirveästi? VÄhentääkö monilapsisuus yhtä lasta kohtaan tunetmaanne rakkautta? Minulla ei tosin ole kuin yksi, mutta kuvittelisin että jos niitä olisi useampia, olisi silti aivan kauheaa menettää lapsi?

Nyt sitten muka hymistellään tekopyhänä.

ja sitten mies ei ole enää halunnut toista lasta. Ero tulee (viimeistään) sitten kun lapsi on täysi-ikäinen.

mä olen ainakin törmännyt kolmelapsiseen perheeseen, jossa lapset oli tosiaankin tehty vain ja ainoastaan vanhempien esittelyleluiksi. itsekkääämpiä aikuisia kuin he en ole tavannut.



Siksi toisekseen, en ymmärrä, mitä itsekästä edes voi olla yhden lapsen hankkimisessa? Itsekästä ketä kohtaan? häh?



Biologisten lasten hankkiminen on aina itsekästä. Omaksi viihdykkeeksihän lapsia hankitaan. Vai kuka muka on tehnyt lapsia täysin epäitsekkäistä syistä? Ja mitähän ne syyt mahtavat olla? Halu antaa elämän mahdollisuus yhdelle siittiölle sadasta miljoonasta?

niin muistakaa, että meitä yksilapsisia perheitä on monenlaisia.

Tiedättekö varmasti kaikista tutuistanne saatikka sitten vieraista perheistä, ovatko he tarkoituksella valinneet yksilapsisuuden?

Minä ainakin haluaisin isomman perheen, vaikka neljäkin lasta, jos se olisi vain minusta kiinni.

Paha mieli tulee, kun lukee kommentteja :(



Kyllä me yksilapsisetkin olemme ihan täysiä perheitä! Emme mitään pariskuntia, joilla on säälittävästi tai itsekkäästi vain yksi lapsi.

siis ihan puolituntemattomatkin. Esim työnantaja.



Ja kaikki saavat meiltä valeen vastaukseksi. Sanon ettei vaan ole tullut tehtyä. Tosiasia on, että ulospäin normaalilta vaikuttava esikonen on erityislapsi ja elämä on tarpeeksi raskasta näinkin - mutta se taas ei muille kuulu pätkääkään!



Minulla ei muuten ole erityisen läheinen suhde omiin sisariini, joten en usko ainoa lapseni kärsivän sisarusten puutteesta.

Vierailija:

Siis ettekö te monilapsiset rakasta kaikkia lapsianne ihan hirveästi? VÄhentääkö monilapsisuus yhtä lasta kohtaan tunetmaanne rakkautta? Minulla ei tosin ole kuin yksi, mutta kuvittelisin että jos niitä olisi useampia, olisi silti aivan kauheaa menettää lapsi?

Mutta kun ainokainen kuolee, samalla ihminen menettää KAIKKI lapsensa, mahdolliset (tulevat) lapsenlapset, kaiken sen millä oma lapsi/lapsenlapset rikastuttavat elämää.

Kun monilapsinen menettää yhden lapsistaan, hänelle kuitenkin jää vielä kaikki tuo minkä edellä luettelin.

Vaikka se suru sen lapsen menetyksestä on kova.