Lue keskustelun säännöt.
Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen väkivaltaisuus?
17.02.2022 |
Lähinnä henkinen mutta myös fyysisen uhka. Lapsi täyttää kohta viisi vuotta. Hänelle on aina syyt ja ymmärrettävät perustelut olleet tärkeitä. Toisaalta en haluaisi puhua hänelle pahaa isästä mutta toisaalta en halua valehdella syyksi mitään sellaista että ”äiti ja isä ei vain enää tykänneet riittävästi toisistaa”.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi noin pienelle. Oletan ettei tuon ikäinen ymmärrä tilannetta,
Niin, voihan kertoa sen ikäise ymmärryksen puitteissa. Äiti pelkää isiä, koska isi uhkailee.
Tai sitten, että äiti ei halua olla siellä, koska pelottaa.
Tai sitten,,että äiti kokee paremmaksi ja turvallisemmaksi eri paikassa.
Äiti haluaa suojella itseään ja sinua.
On sellainen tunne, että parempi olla eri paikoissa.Tämä on aikuisten päätös. Tai tämä on nyt äidin päätös.
Tämä ei ole lapsen vika tai lapsen ansio tai asia, johon lapsi voisi tai lapsen pitäisi vaikuttaa.
Poista selkeästi lapsen vastuu teidän aikuisten päätöksistä.Todella surkeita ehdotuksia. Lapselle ei todellakaan sanota, että äitiä pelottaa. Silloin lapsi alkaa pelätä.
Eikö ihmisillä ole mitään maalaisjärkeä lasten kanssa enää, kun tällaiset ideat saa yläpeukkuja???
Jos lapsi on ollut läsnä tilanteissa hän on nähnyt että äiti pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kerrota mitäänsellaista todellakaan, että äiti pelkää, tuntee olonsa uhkaavaksi jne.
Noin pienelle varsinkaan. Muistelkaa nyt hyvänen aika millaisia olitte itse viisivuotiaina. Jos muistatte.
Meillä ei ollut väkivaltaa, mutta mies oli määräilevä ja liiton lopussa tuli riitoja.
Sanoin lapselle, että ero ei ole missään nimessä hänen syytään. Nämä ovat aikuisten asioita. Mutta olemme isän kanssa miettineet, että on parempi elää erillään kun emne tule enää oikein toimeen.
Silloin on kaikilla ehkä helpompi olla.
Että joskus vai niin käy, vaikka on aikoinaan tykätty toisistaan. Molemmat silti rakastavat lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrota mitäänsellaista todellakaan, että äiti pelkää, tuntee olonsa uhkaavaksi jne.
Noin pienelle varsinkaan. Muistelkaa nyt hyvänen aika millaisia olitte itse viisivuotiaina. Jos muistatte.
Meillä ei ollut väkivaltaa, mutta mies oli määräilevä ja liiton lopussa tuli riitoja.
Sanoin lapselle, että ero ei ole missään nimessä hänen syytään. Nämä ovat aikuisten asioita. Mutta olemme isän kanssa miettineet, että on parempi elää erillään kun emne tule enää oikein toimeen.
Silloin on kaikilla ehkä helpompi olla.
Että joskus vai niin käy, vaikka on aikoinaan tykätty toisistaan. Molemmat silti rakastavat lasta.
Ap:n tilanteessa lapsi on ollut läsnä kun mies meinaa käydä päälle. Miksi vertaat sellaista tilannetta omaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi noin pienelle. Oletan ettei tuon ikäinen ymmärrä tilannetta,
Niin, voihan kertoa sen ikäise ymmärryksen puitteissa. Äiti pelkää isiä, koska isi uhkailee.
Tai sitten, että äiti ei halua olla siellä, koska pelottaa.
Tai sitten,,että äiti kokee paremmaksi ja turvallisemmaksi eri paikassa.
Äiti haluaa suojella itseään ja sinua.
On sellainen tunne, että parempi olla eri paikoissa.Tämä on aikuisten päätös. Tai tämä on nyt äidin päätös.
Tämä ei ole lapsen vika tai lapsen ansio tai asia, johon lapsi voisi tai lapsen pitäisi vaikuttaa.
Poista selkeästi lapsen vastuu teidän aikuisten päätöksistä.Todella surkeita ehdotuksia. Lapselle ei todellakaan sanota, että äitiä pelottaa. Silloin lapsi alkaa pelätä.
Eikö ihmisillä ole mitään maalaisjärkeä lasten kanssa enää, kun tällaiset ideat saa yläpeukkuja???
Jos lapsi on ollut läsnä tilanteissa hän on nähnyt että äiti pelkää.
Lapselle ei anneta syyksi mitään äidin negatiivisia tunnetiloja, mikä aiheuttaa vain lapselle ahdistusta.
Jos lapselle sanoo, että äitiä pelottaa, lapsi kokee että tilanne on hallitsematon ja hänen itsensä pitää pelätä. Mikä ihmeen tarve ihmisillä on täällä aiheuttaa pienelle lapselle pelkotiloja? Sehän on sairasta.
Lasta päinvastoin pitää rauhoittaa ja kertoa niin, että ero on aikuisten asia ja oikea vaihtoehto tilanteessa, jossa aikuiset ei tule toimeen keskenään. Lapselle pitää tuoda tunne siitä, että hän on turvassa. Vaikka aikuinen olisi vihainen, se ei ole lapsen vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrota mitäänsellaista todellakaan, että äiti pelkää, tuntee olonsa uhkaavaksi jne.
Noin pienelle varsinkaan. Muistelkaa nyt hyvänen aika millaisia olitte itse viisivuotiaina. Jos muistatte.
Meillä ei ollut väkivaltaa, mutta mies oli määräilevä ja liiton lopussa tuli riitoja.
Sanoin lapselle, että ero ei ole missään nimessä hänen syytään. Nämä ovat aikuisten asioita. Mutta olemme isän kanssa miettineet, että on parempi elää erillään kun emne tule enää oikein toimeen.
Silloin on kaikilla ehkä helpompi olla.
Että joskus vai niin käy, vaikka on aikoinaan tykätty toisistaan. Molemmat silti rakastavat lasta.Ap:n tilanteessa lapsi on ollut läsnä kun mies meinaa käydä päälle. Miksi vertaat sellaista tilannetta omaasi?
Kuten täällä on moneen kertaan sanottu, lapselle ei repostella ikäviä asioita varsinkaan jos hänellä on ikäviä kokemuksia. On tärkeää kertoa, että aikuiset hoitavat aikuisten väliset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitelette paljon, tottahan on myös että ette enää pidä toisistanne.
Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea ongelma on naisen mielenterveys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riitelette paljon, tottahan on myös että ette enää pidä toisistanne.
Sanooko ap jossain että riitelevät?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Tämän on vähän off topic, mutta:
Minulla oli aikanaan sama ongelma, tosin lapset olivat jo alaluokilla. Eksä oli narstiNEN.
En muista, miten eron selittäminen meni, mutta aloin sanoittamaan lapselle ääneen, mitä toiselle ihmiselle ei saa tehdä. Siis yleisellä tasolla, en puhunut isästä, vaikkakin puhuin juuri niistä isän väkivaltaisista osista.
Puhuin, kuinka jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, eikä kenelläkään ole asiaa tulla sanomaan, miltä jonkun pitää tuntua. Kerroin fyysisestä koskemattomuudesta, syyllistämisestä ja väärästä syyllisyydestä. Osoitin, miten ihmiset manipuloivat toisiaan. Puhuin oikeasta ja väärästä.
Lapset oppivat näkemään isänsä. He eivät vaurioituneet hänestä niin pahasti kuin etukäteen pelkäsin. Tosin molemmat jollain tasolla pelkäävät isäänsä.
Olen ryhtynyt toimimaan samoin. Lapset käyvät myös itse psykologin juttusilla.
Viranomaiset eivät oikeasti pysty auttamaan. Ehkä sitten, jos on vedenpitävät todisteet fyysisestä väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä todella järkyttynyt, että palstalla peukkua saa lapselle kaikkein haitallisimmat ehdotukset. Ei lapselle ikinä pidä sanoa, että eron syy on äidin pelko. Ei ikinä. Tajuatteko että nyt puhutaan 5-vuotiaasta lapsesta?
Kriisitilanteissa lapsi tarvitsee ennen muuta rauhallista aikuista, joka lievittää pelkoja eikä lietso niitä. Ero on aikuisten asia.
Tässä vielä kerran asiantuntijaneuvot: https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/vanh…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrota mitäänsellaista todellakaan, että äiti pelkää, tuntee olonsa uhkaavaksi jne.
Noin pienelle varsinkaan. Muistelkaa nyt hyvänen aika millaisia olitte itse viisivuotiaina. Jos muistatte.
Meillä ei ollut väkivaltaa, mutta mies oli määräilevä ja liiton lopussa tuli riitoja.
Sanoin lapselle, että ero ei ole missään nimessä hänen syytään. Nämä ovat aikuisten asioita. Mutta olemme isän kanssa miettineet, että on parempi elää erillään kun emne tule enää oikein toimeen.
Silloin on kaikilla ehkä helpompi olla.
Että joskus vai niin käy, vaikka on aikoinaan tykätty toisistaan. Molemmat silti rakastavat lasta.Ap:n tilanteessa lapsi on ollut läsnä kun mies meinaa käydä päälle. Miksi vertaat sellaista tilannetta omaasi?
Kuten täällä on moneen kertaan sanottu, lapselle ei repostella ikäviä asioita varsinkaan jos hänellä on ikäviä kokemuksia. On tärkeää kertoa, että aikuiset hoitavat aikuisten väliset asiat.
Tämä ei ikävä kyllä pidä paikkaansa, jos toinen osapuoli käyttää henkistä väkivaltaa, ja/tai on narsistinen. Tällainen henkilö mustamaalaa toista vanhempaa lapsille ja viranomaisille, käyttää lasta pelinappulana, pyrkii aiheuttamaan entiselle kumppanille mahdollisimman paljon haittaa, keksii juttuja, keksii ongelmia, ei todellakaan kanna vastuuta tai pyri pääsemään ratkaisuihin, vääristelee, vääntelee, pitkittää, valehtelee, eristää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjun vielä läpi ja AP ei tosiaan missään sano että riitelisivät tai että riitoja olisi paljon.
Lasta ei tietenkään saa pelotella. Mutta jos lapsi on nähnyt väkivaltaa tai uhkavaa käytöstä niin hän on siitä tietoinen ja ansaitsee ymmärrettävän syy-yhteys selityksen asioiden välille. Lasta hämmentää jos aikuiset sössöttää eron syyksi silloin jotain rakkauden loppumista ja lapsi jää käsitykseen että väkivalta olisi ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riitelette paljon, tottahan on myös että ette enää pidä toisistanne.
Ap kertoo että mies harjoittaa henkistä väkivaltaa, on aggressiivinen ja uhkaa käydä päälle lapsen läsnäollessa. Väittämällä että kyse on riidoista vastuutat ja syyllistät ap:ta miehen väkivaltaisesta käytöksestä, sillä emme tiedä onko ap riidellyt.
En kyllä kertoisi noin pienelle. Riittää että sanoo ettei tultu toimeen ja erillään on parempi jotta lapsellakin on hyvä olla.
Itse erosin koska mies paljastui pedoksi. Kuvitteleppa miten tälläisen selittäisi 5-vuotiaalle tai myöhemmässäkään elämänvaiheessa? Yksin joudun asian kantamaan senkin uhalla että lapsi katkeroituu kun ”vein häneltä isän”. Sellaista se on se äidin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kertoisi noin pienelle. Riittää että sanoo ettei tultu toimeen ja erillään on parempi jotta lapsellakin on hyvä olla.
Itse erosin koska mies paljastui pedoksi. Kuvitteleppa miten tälläisen selittäisi 5-vuotiaalle tai myöhemmässäkään elämänvaiheessa? Yksin joudun asian kantamaan senkin uhalla että lapsi katkeroituu kun ”vein häneltä isän”. Sellaista se on se äidin rakkaus.
Kai se lapsi isän käytöksestä jotain itsekin näki? Onko silloin järkeä sekoittaa lapsen pää väittämällä että isä käyttäytyi normaalisti ja hyväksyttävällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kertoisi noin pienelle. Riittää että sanoo ettei tultu toimeen ja erillään on parempi jotta lapsellakin on hyvä olla.
Itse erosin koska mies paljastui pedoksi. Kuvitteleppa miten tälläisen selittäisi 5-vuotiaalle tai myöhemmässäkään elämänvaiheessa? Yksin joudun asian kantamaan senkin uhalla että lapsi katkeroituu kun ”vein häneltä isän”. Sellaista se on se äidin rakkaus.
Kai se lapsi isän käytöksestä jotain itsekin näki? Onko silloin järkeä sekoittaa lapsen pää väittämällä että isä käyttäytyi normaalisti ja hyväksyttävällä tavalla.
Ei ollut kyse omaan lapseen kohdistuvasta hyväksikäytöstä. Siinä tapauksessa ei olisi edes valvottuja tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kertoisi noin pienelle. Riittää että sanoo ettei tultu toimeen ja erillään on parempi jotta lapsellakin on hyvä olla.
Itse erosin koska mies paljastui pedoksi. Kuvitteleppa miten tälläisen selittäisi 5-vuotiaalle tai myöhemmässäkään elämänvaiheessa? Yksin joudun asian kantamaan senkin uhalla että lapsi katkeroituu kun ”vein häneltä isän”. Sellaista se on se äidin rakkaus.
Kai se lapsi isän käytöksestä jotain itsekin näki? Onko silloin järkeä sekoittaa lapsen pää väittämällä että isä käyttäytyi normaalisti ja hyväksyttävällä tavalla.
Ei ollut kyse omaan lapseen kohdistuvasta hyväksikäytöstä. Siinä tapauksessa ei olisi edes valvottuja tapaamisia.
AP on kuitenkin kertonut että lapsi on joutunut osalliseksi koska mies on lapsen läsnäollessa ollut aggressiivinen. Sikäli tilanne on vaikeampi. Jos olisi kyse vaikka pettämisestä (mitä lapsi ei ole nähnyt) niin se olisi helppo salata lapselta eron syynä kokonaan.
Todella surkeita ehdotuksia. Lapselle ei todellakaan sanota, että äitiä pelottaa. Silloin lapsi alkaa pelätä.
Eikö ihmisillä ole mitään maalaisjärkeä lasten kanssa enää, kun tällaiset ideat saa yläpeukkuja???