Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen väkivaltaisuus?

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että kyllä 5-vuotias jo ymmärtää mitä on väkivalta.

Ainakin itse sen ikäisenä tiesin jo hyvin, kummalle vanhemmista kannattaa asiansa kertoa ja kumpaa vältellä.

Tuntuu vähän pahalta lukea kuinka mustavalkosena nää asiat nähdään. Mies on välittömästi narsistinen ja väkivaltaisen vaarallinen kun siltä menee maltti, kontekstia ei ole.

Nainen valehtelee ja manipuloi, kontekstia ei ole.

Onks täälä nyt pelkästään suhteissaan epäonnistuneet neuvomassa taas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt jumalauta aleta pienelle lapselle selittämään mitään henkisestä väkivallasta tms. Ihmeellisiä sekopäitä sitä päästetäänkin lisääntymään.

Lapselle kerrotaan, että isä ja äiti ei oikein enää tule keskenään toimeen, eivätkä pysty sopimaan asioitaan. Lastaan rakastavat silti aina, sitä ei mikään muuta. Sit kun vuosia tulee lisää, aihetta voi avata enemmän jos se on tarpeen. 

Miten se ei mahdu ihmisten kaaliin, että aikuisten asiat ja ongelmat ovat aikuisten, ei lasten!! 

Terveisin vanhempiin kyllästynyt lastensuojelun työntekijä.

Eli vaikka lapsi on ollut läsnä väkivaltatilanteissa niin suosittelet että ap ei puhu niistä lapselle mitään?

Mietityttää enemmän, mitä lapselle on jo puhuttu uhkaavien tilanteiden jälkeen, kuinka isä on selitellyt käytöstään lapselle jne, kuin se, miten ero selitetään.

Lapsilla on oikeus tietää totuus. On repivää jos lapsi ylläpitää jotain kiiltokuvaa isästä ja äiti auttaa valehtelemalla ja aikuisempana totuus paljastuu. Mies kantakoot tekonsa seuraukset.

Ihana naisiin kohdistuvan väkivallan puolustaja täällä. Kolahtiko kalikka? Etkö tajunnut että äitiin kohdistuva väkivalta vie usein lapsetkin? Harva ainakaan aikuisena tilanteen oikeasti selvittyä tahtoo olla tekemisissä sen väkivaltaisen vanhempansa kanssa. Sitä niittää mitä kylvää 😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus. Se että olet huolissasi lapsesi ja omasta turvallisuudesta. Lapset ovat muutenkin herkkiä ymmärtämään tosiasioita ja silloin kun oma vanhempi paljastuu valehtelijaksi, henkinen trauma voi vaikeuttaa elämää paljon enemmän ja pitempään kuin totuuden kertominen.

Tästä periaatteessa olen samaa mieltä. Mutta miten sitten selittää lapselle että sinun täytyy kuitenkin tavata isää vaikka isä uhkaa turvallisuutta?

Ap

Siis uhkaako mies lapsensa turvallisuutta? Jos uhkaa, niin eihän silloin voi vapaasti tavata.

Se mustamaalaaminen mitä ei saa tehdä tarkoittaa sitä että alkaisi lapselle puhumaan ”isäsi on vaarallinen hirviö, kamalista kamalin paha ihminen joka haluaa pahaa meille”. Sen sijaan on varsin perusteltua sanoa että ”äiti ei voi enää olla isän kanssa yhdessä, koska isä on uhannut lyödä äitiä”.

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi noin pienelle. Oletan ettei tuon ikäinen ymmärrä tilannetta,

Niin, voihan kertoa sen ikäise ymmärryksen puitteissa. Äiti pelkää isiä, koska isi uhkailee.

Tai sitten, että äiti ei halua olla siellä, koska pelottaa.

Tai sitten,,että äiti kokee paremmaksi ja turvallisemmaksi eri paikassa.

Äiti haluaa suojella itseään ja sinua.

On sellainen tunne, että parempi olla eri paikoissa.

Tämä on aikuisten päätös. Tai tämä on nyt äidin päätös.

Tämä ei ole lapsen vika tai lapsen ansio tai asia, johon lapsi voisi tai lapsen pitäisi vaikuttaa.

Poista selkeästi lapsen vastuu teidän aikuisten päätöksistä.

Reiluinta olisi laittaa isä selittämään lapselleen. Hänhän se parhaiten tietää, miksi katsoo voivansa uhkailla lapsen äitiä. Miksi äidin pitäisi olla se ainoa aikuinen tilanteessa? Jos isä ei voi käyttäytyä aikuismaisesti, niin selittäköön lapselleen ihan itse käytöstään ja eron syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt jumalauta aleta pienelle lapselle selittämään mitään henkisestä väkivallasta tms. Ihmeellisiä sekopäitä sitä päästetäänkin lisääntymään.

Lapselle kerrotaan, että isä ja äiti ei oikein enää tule keskenään toimeen, eivätkä pysty sopimaan asioitaan. Lastaan rakastavat silti aina, sitä ei mikään muuta. Sit kun vuosia tulee lisää, aihetta voi avata enemmän jos se on tarpeen. 

Miten se ei mahdu ihmisten kaaliin, että aikuisten asiat ja ongelmat ovat aikuisten, ei lasten!! 

Terveisin vanhempiin kyllästynyt lastensuojelun työntekijä.

Eli vaikka lapsi on ollut läsnä väkivaltatilanteissa niin suosittelet että ap ei puhu niistä lapselle mitään?

Mietityttää enemmän, mitä lapselle on jo puhuttu uhkaavien tilanteiden jälkeen, kuinka isä on selitellyt käytöstään lapselle jne, kuin se, miten ero selitetään.

Luultavasti isä ei ole selittänyt käytöstään lapselle mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Reiluinta olisi laittaa isä selittämään lapselleen. Hänhän se parhaiten tietää, miksi katsoo voivansa uhkailla lapsen äitiä. Miksi äidin pitäisi olla se ainoa aikuinen tilanteessa? Jos isä ei voi käyttäytyä aikuismaisesti, niin selittäköön lapselleen ihan itse käytöstään ja eron syistä.

Luuletko että isä selittäisi tekonsa jollain vastuullisella tavalla lapselle? Jos hän on väkivaltainen tai narsisti niin sekottaisi lapsen päätä vain lisää.

Vierailija kirjoitti:

Se mustamaalaaminen mitä ei saa tehdä tarkoittaa sitä että alkaisi lapselle puhumaan ”isäsi on vaarallinen hirviö, kamalista kamalin paha ihminen joka haluaa pahaa meille”. Sen sijaan on varsin perusteltua sanoa että ”äiti ei voi enää olla isän kanssa yhdessä, koska isä on uhannut lyödä äitiä”.

Näin.

Sano että ette osaa riidellä hyvällä tavalla ja siksi pitää mennä erilleen.

Ehkä myös on hyvä kertoa mikä on rakentavaa riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Sano että ette osaa riidellä hyvällä tavalla ja siksi pitää mennä erilleen.

Ehkä myös on hyvä kertoa mikä on rakentavaa riitelyä.

Meillä vastaava tilanne eikä kyse todellakaan ollut mistään riidoista vaan miehen arvaamattomuudesta. Saattoi alkaa yhtäkkiä vain huutamaan jostain ja yritti käydä päälle ilman että mitään riitaa olikaan, yleensä tilanteet oli sellaisia että vaati minua tekemään jotain ja jos en totellut (vaan sanoin rauhallisesti että nyt en ehdi) niin yritti käydä päälle.

Anteeksi nyt vaan, mutta kun lapsena sai kuulla niitä huonoja selittelyjä sille miksi isä löi, niin v*tuttaa lukea täältä(kin) että siellä olisi toisen osapuolen käytös syynä väkivallalle. Kyllähän munkin isä aina selitti, että syy väkivaltaan oli aina olosuhteissa tai muissa ihmisissä ja varmaan ite uskoikin näihin selityksiinsä. Mutta jos ei aikuinen kestä normaaleja pettymyksiä turvautumatta väkivaltaan niin ei se kenenkään muu syy ole. 

Ei lapselle voi valehdellakaan jotain että äiti ei enää rakasta isää.

Vierailija kirjoitti:

Reiluinta olisi laittaa isä selittämään lapselleen. Hänhän se parhaiten tietää, miksi katsoo voivansa uhkailla lapsen äitiä. Miksi äidin pitäisi olla se ainoa aikuinen tilanteessa? Jos isä ei voi käyttäytyä aikuismaisesti, niin selittäköön lapselleen ihan itse käytöstään ja eron syistä.

Lapsuudessani isä sanoi tyyliin, että "äiti kompastui kynnykseen ja kaatui" tai "äiti löi silmänsä kaapin oveen". Jossain vaiheessa aloin nähdä totuuden, että isä pahoinpiteli äitiä. Myöhemmin se pahoinpitely kohdistui lapsiin jos ei oltu isän kanssa samaa mieltä tai ei toteltu. 

Onko sinun turvallista erota, kun mies on ollut väkivaltainen?

Voisit olla sosiaalipuoleen yhteydessä ja kysyä vastausta otsikkoon, mutta myös tehdä turvasuunnitelman jos mies alkaa erossa uhkaavaksi.

Totuus mutta ilman yksityiskohtia.

Äitini päätti olla kertomatta eron syytä. Vasta vuosia myöhemmin sain kuulla isäni väkivaltaisuudesta.

Irvokasta tässä on se, että samalla kun äitini vaikeni eron syistä, isäni yritti pilata äitini maineen jatkuvalla haukkumisella. Itsekin välillä uskoin narsistisen isäni valheita ja kyseenalaistin eroa.

Kunpa olisin tiennyt totuuden isästäni jo lapsena. Olisi antanut mulle selkeyttä siihen, miksi isäni oli ja on edelleen niin vaikea. Turhaan yritin miellyttää ja rakentaa isäsuhdetta ihmisen kanssa, joka ei rakastamiseen ja huolenpitoon kykene.