Perinnönjako hajotti sisarusten välit

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin nuorena, kun vanha isoäitini aina maksoi rahalla, kun häntä meni auttamaan. Hän sanoi maksavan kaupasta köynnistä palkan. Jotta kenellekään ei tule sanomista perinnön jaon yhteydessä.

Isoäitini oli viisas.

Ottamatta tähän suoraan kantaa, mutta voi se mennä niinkin, että toinen veljistä ottaa rahaa ”palkaksi” äidiltään kaikista pikkujutuistakin, joissa auttaa. Ja toinen taas kieltäytyy ottamasta, koska ”äitiä kuuluu perheenjäsenenä auttaa vastikkeettomasti”.

Ja tämä kieltäytyjä on paljon vähävaraisempi kuin tuo laskuttaja, joka haalii rahaa joka napsauksesta.

Että sisarukset jaksavatkin kiistellä siitä kuka äitiä on eniten hoitanut.

Kukaan ei tiedä kuinka paljon äiti on palkinnut auttajiaan elämänsä aikana.

Perintö kannattaisi siis jakaa aina lain mukaan, etteivät sisarukset menettäisi toisiaan tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Sinä se jaksat näitä vääntää. Sinut tunnistaa kummallisista lauserakenteista, kankeasta kielenkäytöstä ja loputtomasta toistosta ja selittelystä.

En kyllä yhtään tiedä mistä puhut, mutta suomi on vasta kakkoskieleni joten siksi ehkä kankea kielenkäyttö. Ajattelin tässä jo että toivottavasti ei pahasti tule virheitä mutta näköjään muutama. Tällainen sivujuttu tähän..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierestä seurannut erään perheen dynamiikkaa (en siis omaa sukuani): oli kaksi veljestä aikoinaan. Toinen oli kaatanut suvun maalta kuusia 1970-luvulla noin 800 markalla kysymättä lupaa toiselta veljeltään. Tämä laittoi välit kokonaan poikki koko loppuelämäkseen eli noin 40 vuodeksi. Siis kokonaan. Ei ollut edes veljensä hautajaisissa! Nyt tämä sama mies on jo itse kuollut mutta teki testamentin sitä ennen vaimonsa kanssa ja testamentista paljastui se, että pariskunnalla ollut kesämökki menee kokonaan toiselle pojistaan, joita oli kaksi. Siis arvo noin 80000 e vähintään. On ymmärrettävää, että ilman mitään mökkiosuutta jäänyt poika ei ole missään tekemisissä mökin saaneen veljensä kanssa! Näin vääryyksiä vyörytetään sukupolvesta toiseen ja katkeruutta epäoikeudemukaisuudesta! Tässä tapauksessa kumpikin aikuisista jo noin 60-vuotiaista pojista olisi täysin kykenevä mökin pitoon. Siitä ei ole kysymys.

Eikö tuo mökin kuitannut voisi laittaa koko paskaa myyntiin ja jakaa rahat tasan, jotta sopu säilyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä perintö meni tasan 3 lapsen kesken. Mutta se joka ei ollut missään tekemisissä isänsä kanssa olisi halunnut enemmän kuin muut.

Hieman tällä lailla meilläkin meni.

Lievää suuttumista oli kun täti ei saanutkaan määrällisesti enemmän materiaa , hän oli omien sanojensa mukaa ” varannut ” paljon huonekaluja vielä kun vanhempansa oli elossa. Ne tietyt huonekalut, mutta mummun testamentissa asiat oli toisin.

Täti kävi katsomassa ja osoittamassa että hän haluaa tuon ja tuon , ja se oli viimeinen kerta kun hänet näin. Ei saanut tahtoaan lävitse jonka jälkeen en ole nähnyt häntä. Pettymys oli iso jälkeenpäin kun mummu oli kirjannut yksitellen tavarat ja tulevat omistajat.

-ap

Huonekalut oli sitten äidillesi sisaruksia tärkeämpiä, mutta ei muka ollut suosikki. Hups heijjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.

Kyllä se materia kelpaa kaikille lukumäärästä riippumatta! Sisaruskateus puuttuu ainoastaan yhden lapsen perheessä!

Ei se näinkään mene. Joskus se yksikin lapsi saa vain lakiosan ja loppu omaisuus testamentataan Unicefille.

Riippuu ihan vanhemmasta ja hänen oikeudentajustaan ja moraalistaan, miten menee.

Vierailija kirjoitti:

Meillä setä kävi "tekemässä inventaarion" mummin asuntoon käytännössä heti mummin kuoleman jälkeen. samalla kävi tsekkaamassa (elossa olevan, isovanhempani ovat eronneet joskus iät ajat sitten) papan omaisuuden. Ja suuttui silmittömästi, kun pappa oli lahjoittanut omaisuuttaan pois ennen kuolemaansa Omaisuus siis sellaista, jolla on rahallinen arvo, mutta jonka myyminen on vaikeaa, eli olisi ollut tiedossa kauheat perintöverot.

Kannattaako edes mainita, että setä on sisaruksista ainoa, joka asuu kauempana eikä varmasti ole ollut apuna niin mummin kuin papankaan viimeisinä vuosina. Nyt sama setä huseeraa kovasti erään toisen jakamattoman kuolinpesän kimpussa (tähän pesään olen itsekin osallinen, koska oma isäni on kuollut).

Nämä ahneet yleensä aktivoituvat, kun vanhus alkaa näyttää ikääntymisen merkkejä. Ja toinen piirre on se, että puhuvat kovaan ääneen, mitä kaikkea he hänen hyväkseen tekevät.

Mutta tämä siis ohiksena, ei ap:n jutttuun liittyen. Minusta on OK, että oikeasti auttanutta muistetaan. Toki itse muistaisin rahalla suoraan käteen, ettei tosiaan tule perinnönjaossa sitä epäreiluuden makua sisarusten kesken.

Tyypillinen tarina, jollaisia joka suvusta löytyy.

Jo äitisi sisaruksineen ja isoäitisi olisivat olleet ennakkoon viisaita olisivat he jo keskenään sopineet, miten isoäidin hoidosta kertyvät kustannukset ja työt korvataan. 

Äitisi vastuulla olisi ollut pitää seurantaa kaikista töistään ja "uhrauksistaan" isoäidin vuoksi. Jos tämä ei muille sisaruksille sovi selvitellään porukalla, miten isoäidin asiat muutoin hoidetaan.

Kun on kyse työnteosta, jota omaishoitajan työ todellakin on, ei  sitä voi oikein tehdä luottamalla testamentin myötä saamiinsa etuihin.

Isoäitinne teki vanhempana tyhmimmän tempun mitä voi tehdä aiheuttaessaan eripuraa lapsissaan. Jokainen lapsi haluaa vanhempansa huomion ja miksi tasaveroisuus pitää perinnönjaossa olla hyvin selkeää.

Äitisi olisi voinut saada asianmukaisen korvauksen isoäidiltä suoraan tai sovittuna, että isoäidin kuolinpesästä maksetaan x summa korvausta työstä.

Tämän kaiken olen oppinut juristilta ja se homma toimii.

Voisiko äitisi pyytää tuota ymmärtäväistä veljeä puhumaan muille sisaruksille järkeä?

Taustalla voi olla myös jonkinlaista syyllisyyttä sisaruksilla, kun tajuavat liian myöhään, että eivät olleet läsnä ja auttaneet silloin, kun vanhemmat vielä elivät. Siitä katkeruus.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin nuorena, kun vanha isoäitini aina maksoi rahalla, kun häntä meni auttamaan. Hän sanoi maksavan kaupasta köynnistä palkan. Jotta kenellekään ei tule sanomista perinnön jaon yhteydessä.

Isoäitini oli viisas.

Meillä sama homma. Olen ainoa, joka auttaa äitiä. Kun vielä pystyi itse lähtemään kauppaan, käski tankata tankin täyteen tai maksoi minun ostokset. Nyt kun käyn siivoamassa ja teen ruoat ja tuon apteekkitavarat, maksaa suoraan rahana. Tuntee lapsensa ja tietää, että sisarukseni ovat ensimmäisenä haaskalla perinnönjaossa. Joten maksaa auttamisesta nyt suoraan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä perintö meni tasan 3 lapsen kesken. Mutta se joka ei ollut missään tekemisissä isänsä kanssa olisi halunnut enemmän kuin muut.

Hieman tällä lailla meilläkin meni.

Lievää suuttumista oli kun täti ei saanutkaan määrällisesti enemmän materiaa , hän oli omien sanojensa mukaa ” varannut ” paljon huonekaluja vielä kun vanhempansa oli elossa. Ne tietyt huonekalut, mutta mummun testamentissa asiat oli toisin.

Täti kävi katsomassa ja osoittamassa että hän haluaa tuon ja tuon , ja se oli viimeinen kerta kun hänet näin. Ei saanut tahtoaan lävitse jonka jälkeen en ole nähnyt häntä. Pettymys oli iso jälkeenpäin kun mummu oli kirjannut yksitellen tavarat ja tulevat omistajat.

-ap

Ja äitisi ei voinut yhtään tilanteessa joustaa?

Toiset kunnioittavat vainajan tahtoa. 

Ja toiset eivät ole itsekkäitä vaan osaavat joustaa myös muiden hyväksi ja kunnioittaa niitä jotka on vielä elossa. Ehdottomuus rikkoo niitä ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin nuorena, kun vanha isoäitini aina maksoi rahalla, kun häntä meni auttamaan. Hän sanoi maksavan kaupasta köynnistä palkan. Jotta kenellekään ei tule sanomista perinnön jaon yhteydessä.

Isoäitini oli viisas.

Meillä sama homma. Olen ainoa, joka auttaa äitiä. Kun vielä pystyi itse lähtemään kauppaan, käski tankata tankin täyteen tai maksoi minun ostokset. Nyt kun käyn siivoamassa ja teen ruoat ja tuon apteekkitavarat, maksaa suoraan rahana. Tuntee lapsensa ja tietää, että sisarukseni ovat ensimmäisenä haaskalla perinnönjaossa. Joten maksaa auttamisesta nyt suoraan

Mihin on hävinnyt pyyteetön auttaminen? Kai jotenkin käytät saadut rahat sen vanhuksen eduksi?

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, tuntuu itsellekin vaikealta. Eihän tämä minuun sinällään liity, on äitini ja sisarustensa välinen asia , mutta hirveältä tuntuu katsoa vierestä. Ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää tädin ja sedän tuntemuksia ja yritän kuvitella itseni heidän asemaan. Mutta en ymmärrä miksi äitiäni kohtaan käytös on tällaista, hän ei tiennyt mitään tällaisesta testamentista ja tuli hänellekin yllätyksenä. Suree lähinnä sitä että veli ja sisko eivät ota yhteyttä hänen yrityksistä huolimatta.

Itse en ole kenenkään puolella vaan suren nyt tuota kun äitikin suree menettäneensä sisaruksensa.

Hirvittää edes ajatella jos tässä nyt on esimerkki kuinka hirveää jälkeä perinnönjako voi tehdä. -ap

Muut ajattelee tietysti, että äitisi kävi supattelemassa mummun korviin, että tekisi testamentin hänen hyväkseen. Tai ottamassa dementiltä allekirjoituksen uuteen testamenttiin, jolla hän saa isomman osan kuin toiset. Tällaistakin tapahtuu.

ap, olen kyllä puolellanne, mutta:

on myös asioita, joita sinä ET VOI tietää. Esim vuosilta ennen sinun syntymää, ja jopa ennen äitisi syntymää. Ehkä joku/jotkut lapsista oli äidillesi isona tukena nuoruudessa, antoi aikaansa ja voimiaan johonkin tilanteeseen nuorena, tai vuosia sitten, maksoi sitä tai tätä...Sinä ET VOI tietää. Jostakin heille on tullut paha mieli, ja tuskin se on tuo että äitisi auttoi häntä muutamana viime vuotenaan. Olisiko niin että äitisi oli itse läheisriippuvainen omasta äidistään ja kävi usein kylässä  koska itse tarvitse rahaa tai sai äidiltään rahaa/ apua tai sai joskus nuorena jo enemmän kuin muut, apua velanmaksuissa, tms??. Se suhde voikin olla molemminuolinen auttamissuhde...?

Esim. jos on nuorin lapsista, ja taloudellinen tilanne vanhemmilla on hänen lapsuudessaan paljon parempi kuin vanhempien lasten lapsuudessa, nuorin lapsi pääsee mukaan matkoille, saa nauttia leveästä leivästä, ja hänelle maksetaan vaikka vaihto-oppilasvuosi, yms auto. Muut näkee ja katkeroituu. He ei koskaan saaneet tuota samaa. Nämä asiat on tosi monimutkaisia...Oliko muilla edes mahdollisuutta auttaa äitiään, esim. omat sairaudet, asuminen todella kaukana, omat esteet...?

Vierailija kirjoitti:

Että sisarukset jaksavatkin kiistellä siitä kuka äitiä on eniten hoitanut.

Kukaan ei tiedä kuinka paljon äiti on palkinnut auttajiaan elämänsä aikana.

Perintö kannattaisi siis jakaa aina lain mukaan, etteivät sisarukset menettäisi toisiaan tämän takia.

Puolison suvussa perinnöstä riiteleväksi, paljastui henkilö joka oli saanut kaikennäköistä remonttirahaa jne. pitkin aikuisikää. Muut olivat maksaneet remonttinsa ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, tuntuu itsellekin vaikealta. Eihän tämä minuun sinällään liity, on äitini ja sisarustensa välinen asia , mutta hirveältä tuntuu katsoa vierestä. Ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää tädin ja sedän tuntemuksia ja yritän kuvitella itseni heidän asemaan. Mutta en ymmärrä miksi äitiäni kohtaan käytös on tällaista, hän ei tiennyt mitään tällaisesta testamentista ja tuli hänellekin yllätyksenä. Suree lähinnä sitä että veli ja sisko eivät ota yhteyttä hänen yrityksistä huolimatta.

Itse en ole kenenkään puolella vaan suren nyt tuota kun äitikin suree menettäneensä sisaruksensa.

Hirvittää edes ajatella jos tässä nyt on esimerkki kuinka hirveää jälkeä perinnönjako voi tehdä. -ap

Jos oli isoista summista kyse, niin ymmärrän katkeruuden.

Jos jostain tonnista, en ymmärrä.

Mutta jos äitisi sai jonkun 50 000 enemmän, ihmettelisi ratkaisua itsekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä setä kävi "tekemässä inventaarion" mummin asuntoon käytännössä heti mummin kuoleman jälkeen. samalla kävi tsekkaamassa (elossa olevan, isovanhempani ovat eronneet joskus iät ajat sitten) papan omaisuuden. Ja suuttui silmittömästi, kun pappa oli lahjoittanut omaisuuttaan pois ennen kuolemaansa Omaisuus siis sellaista, jolla on rahallinen arvo, mutta jonka myyminen on vaikeaa, eli olisi ollut tiedossa kauheat perintöverot.

No onhan siitä lahjoitetusta omaisuudesta mennyt myös "kauheat" lahjaverot, vielä isommat kuin perintöverot olisivat olleet.

Joo varmasti. Tai no en tiedä, maksaako taidemuseo lahjaveroa. Pointtina se, että pappa tajusi, että vaikka maalaamillaan tauluilla on rahallinen arvo, niillä ei ole jälleenmyyntiarvoa eikä halunnut jättää perillisille perintöveropommia. Jos lahjavero meni, sitä ei maksanut perilliset vaan se taidemuseo, jolle taulut lahjoitettiin.

Isällekin jätettiin suurempi osuus perinnössä ja testamentissa oli siihen hyvä perustelu, yksi sisaruksista tämän kuintenkin riitautti ja tettamentti ja isoäidin tahto nollautui.

Joskus ihmettelen, mitä hyötyöä siitä testamentistakaan sitten on, kun kaikki voidaan näin vain nollata, kun joku typerys vaan sanoo "mä en ala".

Vierailija kirjoitti:

Mun äidilläni on lista, jonka mukaan tavarat jaetaan. Tosin, siitäkin voi tulla riitaa koska tunnen siskoni miehen - hän haluaa kaiken. Isäni perinnönjaossa (tavarat) suurin osa meni siskolleni koska mies halusi. Pyysin yhtä lamppua, jonka sainkin, mutta siitäkin käytiin keskustelua. Jos rahallista arvoa katsoo, sain 10% siitä mitä siskoni. Kalusteet ja auto myytiin ja ne rahat talletettiin isäni tilille kuten kuuluikin. Hautajaiset tietenkin maksettiin isäni tililtä kuten kaikki avoimet laskutkin. Jäljelle jääneet rahat jaettiin tasan.

Mutta, se mitä olen perinnönjakoja sivusta seurannut niin aina tulee riitaa, on rahaa/omaisuutta tai ei.

Siskosi miehelle ei ole mitään osuutta äitisi tulevaan perintöön. Äitisi kannattaisi tehdä testamentti, jossa sulkee aviopuolisoilta oikeuden perintöönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä se jaksat näitä vääntää. Sinut tunnistaa kummallisista lauserakenteista, kankeasta kielenkäytöstä ja loputtomasta toistosta ja selittelystä.

En kyllä yhtään tiedä mistä puhut, mutta suomi on vasta kakkoskieleni joten siksi ehkä kankea kielenkäyttö. Ajattelin tässä jo että toivottavasti ei pahasti tule virheitä mutta näköjään muutama. Tällainen sivujuttu tähän..

Ap

Jopa joo, minä tunnista sinut myös, aihe vaihtuu mutta tyyli valitettavasti pysyy.

Eipä siinä, kyllä nää paskatkin menee tässä kahvin kanssa jos ei fiksumpia ole.

Ja suurin osa täällä olevasta sakista on niin tyhmiä, että menee heille ihan täydestä. Jankkaavat taatusti tästäkin hamaan tappiin. Ja sitten teet uuden yhtä rasittavan ja sekin uppoaa näihin vajaamielisiin.

Jatkakaa! Lähden lumitöihin. 💪💪💪