Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vainajan tahtoa on kunnioitettava ja hävetä saisivat ne jotka eivät sitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Kyllä se materia kelpaa kaikille lukumäärästä riippumatta! Sisaruskateus puuttuu ainoastaan yhden lapsen perheessä!
Meillä ei ainakaan välitetä tuon taivaallista ja jos jotain perittävää jää vanhemmilta itselle on aivan yksi lysti, vaikka menisi hyväntekeväisyyteen.
Niin sinä sanot nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Kyllä se materia kelpaa kaikille lukumäärästä riippumatta! Sisaruskateus puuttuu ainoastaan yhden lapsen perheessä!
Meillä ei ainakaan välitetä tuon taivaallista ja jos jotain perittävää jää vanhemmilta itselle on aivan yksi lysti, vaikka menisi hyväntekeväisyyteen.
Niin sinä sanot nyt.
Ja sanon 30 vuoden päästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi sai erityisaseman perinnössä? Ymmärtäisin, jos hänelle olisi maksettu avusta silloin kun sitä antoi.
Perintö olisi järkevä antaa kaikille tasan.No mitä hittoa? Eiköhän ne rahat ole ihan sen vainajan omia, kaikista parasta olisi, jos käyttäisi ne omat rahat ihan omaan elämiseensä, en ymmärrä ollenkaan tätä että kuola valuen odotellaan jotain omien vanhempien kuolemista että päästään tappelemaan häneltä jääneestä omaisuudesta.
Eihän tässä ole kyse nyt mistään kuola valuen kuoleman odottamisesta.
Ja kyllä useimmat meistä haluaa jättää jälkeläisille jotain, ja jos rahaa on, vanhuksen voi olla vaikeaakin käyttää niitä itseensä. Plus että kaikki perintö hän ei ole rahaa tai rahaksi muutettavaa.
Minusta on ihan reilua, että se joka on selvästi eniten huolehtinut vanhuksesta ja käyttänyt siihen paljon aikaansa, vaivaansa ja omia varojaan (esimerkiksi bensarahat) myös saa eniten, jos kerran vanhempi on niin halunnut. Ei siinä ole muilla nokan koputtamista.
Mun äidilläni on lista, jonka mukaan tavarat jaetaan. Tosin, siitäkin voi tulla riitaa koska tunnen siskoni miehen - hän haluaa kaiken. Isäni perinnönjaossa (tavarat) suurin osa meni siskolleni koska mies halusi. Pyysin yhtä lamppua, jonka sainkin, mutta siitäkin käytiin keskustelua. Jos rahallista arvoa katsoo, sain 10% siitä mitä siskoni. Kalusteet ja auto myytiin ja ne rahat talletettiin isäni tilille kuten kuuluikin. Hautajaiset tietenkin maksettiin isäni tililtä kuten kaikki avoimet laskutkin. Jäljelle jääneet rahat jaettiin tasan.
Mutta, se mitä olen perinnönjakoja sivusta seurannut niin aina tulee riitaa, on rahaa/omaisuutta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi sai erityisaseman perinnössä? Ymmärtäisin, jos hänelle olisi maksettu avusta silloin kun sitä antoi.
Perintö olisi järkevä antaa kaikille tasan.No mitä hittoa? Eiköhän ne rahat ole ihan sen vainajan omia, kaikista parasta olisi, jos käyttäisi ne omat rahat ihan omaan elämiseensä, en ymmärrä ollenkaan tätä että kuola valuen odotellaan jotain omien vanhempien kuolemista että päästään tappelemaan häneltä jääneestä omaisuudesta.
Eihän tässä ole kyse nyt mistään kuola valuen kuoleman odottamisesta.
Ja kyllä useimmat meistä haluaa jättää jälkeläisille jotain, ja jos rahaa on, vanhuksen voi olla vaikeaakin käyttää niitä itseensä. Plus että kaikki perintö hän ei ole rahaa tai rahaksi muutettavaa.Minusta on ihan reilua, että se joka on selvästi eniten huolehtinut vanhuksesta ja käyttänyt siihen paljon aikaansa, vaivaansa ja omia varojaan (esimerkiksi bensarahat) myös saa eniten, jos kerran vanhempi on niin halunnut. Ei siinä ole muilla nokan koputtamista.
Ikivanhoja tapoja nämä vain on, no totta että voi asuntoa yms. jäädä, mutta että makuutetaan jotain rahoja tilillä vain siksi, että keski-ikäiset lapset saavat ne sitten perintönä.
Itse sanoisin, että jos olisi halua auttaa lapsia, niin kyllä se rahallinen apu olisi tarpeen ihan eri ajankohtana kuin keski-ikäisenä, jolloin useimmiten on tulot vakiintuneet, asunnot jo ostettu, lapsetkin jo lentäneet pesästä (toki osa porukasta jäänyt matkastakin, heille varmasti raha on hyödyllistä milloinvain).
Tämä perintösysteemi on mielestäni jotenkin tosi hassu, siis jos nimenomaan sitä perintöä kerrytetään jälkikasvua varten, että saavat sitten rahaa, kun vanhempi kuolee.
Tosiaan, tuntuu itsellekin vaikealta. Eihän tämä minuun sinällään liity, on äitini ja sisarustensa välinen asia , mutta hirveältä tuntuu katsoa vierestä. Ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää tädin ja sedän tuntemuksia ja yritän kuvitella itseni heidän asemaan. Mutta en ymmärrä miksi äitiäni kohtaan käytös on tällaista, hän ei tiennyt mitään tällaisesta testamentista ja tuli hänellekin yllätyksenä. Suree lähinnä sitä että veli ja sisko eivät ota yhteyttä hänen yrityksistä huolimatta.
Itse en ole kenenkään puolella vaan suren nyt tuota kun äitikin suree menettäneensä sisaruksensa.
Hirvittää edes ajatella jos tässä nyt on esimerkki kuinka hirveää jälkeä perinnönjako voi tehdä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein katkaista suosikkiin välit.
Mikä suosikki? Sisaruksista nämä kaksi ketkä ovat alkaneet kantaa kaunaa , olivat ne ketkä hädin tuskin kävivät äitinsä luona. Mummu oli usein surullinen tästä , sen muistan itsekin.
Suosikkia en muista mummulla ja papalle olleen , kaikkia lastenlapsia kohdeltiin kanssa ihan tasavertaisesti eikä tässäkään ollut mitään suosimista , ikinä näkynyt että olis ollut mitään ainakaan ulospäin.
Tämä nyt vaan tuli täytenä yllätyksenä kuoleman jälkeen, äidilleni itselleenkin.
Siitä sitten leimahti.
-ap
Kyllä se ettei juuri enää kaikki lapset käy kielii siitä kuinka on ollut suosikki. Eihän sitä kukaan halua myöntää tietenkään. Ei omat sisarenikaan myönnä. En vain ollut tervetullut katsomaan äitiäni, koska sisaruksella oli kateutta ilmassa. Siitäkin huolimatta kuinka on kaiken aina saanut. Ei väkisin tupata, kun ei tykätä ja selän takana jauhetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi sai erityisaseman perinnössä? Ymmärtäisin, jos hänelle olisi maksettu avusta silloin kun sitä antoi.
Perintö olisi järkevä antaa kaikille tasan.No mitä hittoa? Eiköhän ne rahat ole ihan sen vainajan omia, kaikista parasta olisi, jos käyttäisi ne omat rahat ihan omaan elämiseensä, en ymmärrä ollenkaan tätä että kuola valuen odotellaan jotain omien vanhempien kuolemista että päästään tappelemaan häneltä jääneestä omaisuudesta.
Eihän tässä ole kyse nyt mistään kuola valuen kuoleman odottamisesta.
Ja kyllä useimmat meistä haluaa jättää jälkeläisille jotain, ja jos rahaa on, vanhuksen voi olla vaikeaakin käyttää niitä itseensä. Plus että kaikki perintö hän ei ole rahaa tai rahaksi muutettavaa.Minusta on ihan reilua, että se joka on selvästi eniten huolehtinut vanhuksesta ja käyttänyt siihen paljon aikaansa, vaivaansa ja omia varojaan (esimerkiksi bensarahat) myös saa eniten, jos kerran vanhempi on niin halunnut. Ei siinä ole muilla nokan koputtamista.
Ikivanhoja tapoja nämä vain on, no totta että voi asuntoa yms. jäädä, mutta että makuutetaan jotain rahoja tilillä vain siksi, että keski-ikäiset lapset saavat ne sitten perintönä.
Itse sanoisin, että jos olisi halua auttaa lapsia, niin kyllä se rahallinen apu olisi tarpeen ihan eri ajankohtana kuin keski-ikäisenä, jolloin useimmiten on tulot vakiintuneet, asunnot jo ostettu, lapsetkin jo lentäneet pesästä (toki osa porukasta jäänyt matkastakin, heille varmasti raha on hyödyllistä milloinvain).
Tämä perintösysteemi on mielestäni jotenkin tosi hassu, siis jos nimenomaan sitä perintöä kerrytetään jälkikasvua varten, että saavat sitten rahaa, kun vanhempi kuolee.
Tuntuisi hassulta tapella veljen kanssa perinnöstä, kun molemmille on kertynyt omaisuutta jo nyt vanhempia enemmän ja todennäköisesti jatkuvasti jää rahaa selvästi enemmän kuin kuluttaa. Myöskään mitään sentimentaalisia muistoesineitä en kaipaa, aiemmin annetut lahjat riittävät, kuvat vuosien varrelta ovat diginä. Mistä tapella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä perintö meni tasan 3 lapsen kesken. Mutta se joka ei ollut missään tekemisissä isänsä kanssa olisi halunnut enemmän kuin muut.
Hieman tällä lailla meilläkin meni.
Lievää suuttumista oli kun täti ei saanutkaan määrällisesti enemmän materiaa , hän oli omien sanojensa mukaa ” varannut ” paljon huonekaluja vielä kun vanhempansa oli elossa. Ne tietyt huonekalut, mutta mummun testamentissa asiat oli toisin.
Täti kävi katsomassa ja osoittamassa että hän haluaa tuon ja tuon , ja se oli viimeinen kerta kun hänet näin. Ei saanut tahtoaan lävitse jonka jälkeen en ole nähnyt häntä. Pettymys oli iso jälkeenpäin kun mummu oli kirjannut yksitellen tavarat ja tulevat omistajat.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä se jaksat näitä vääntää. Sinut tunnistaa kummallisista lauserakenteista, kankeasta kielenkäytöstä ja loputtomasta toistosta ja selittelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin että tuosta suhmuroinnista testamentin suhteen on tehty rikosilmoitus. Lakkaa levittelemästä meidän suvun asioita palstalla. Tarina kun on täysin tunnistettava.
No käräjillä tavataa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan totuus juuri tuo mitä aloittaja kirjoittaa? Ehkä taustalla on joku muu syy?Miten äitisi toimintamalli. Joskus asiat ovat vähän toisin kuin yksi ihminen sanoo asioista. Onko taustalla ehkä jo muuta?
Älä viitti!
Näitä on meidän maassa vaikka kuinka. Hoitavat sen vanhemman ja ne muut sisarukset ovat kateita ja katkeria .., ja usein se on se puoliso joka lyö löylyä.
Paskoja rahan ahneita…
Minun tätini sen kaksikymmentä vuotta asui aäinaä lähellä ja hoiti ja maksoi paljon omistaan. Ei mummolla ollut rahaa….
Ja sitten mummon kuoltua veli(enoni) rupesi paasaamaan, että täti on ottanut rahaa ym.
Se oli niin iso loukkaus, kun toinen oli äitiä hoitanut niin paljon ja omilla rajoillaan myös.
Siinä taustalla vaikuttajana oli enoni vaimo. Kipeetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perintö meni tasan 3 lapsen kesken. Mutta se joka ei ollut missään tekemisissä isänsä kanssa olisi halunnut enemmän kuin muut.
Hieman tällä lailla meilläkin meni.
Lievää suuttumista oli kun täti ei saanutkaan määrällisesti enemmän materiaa , hän oli omien sanojensa mukaa ” varannut ” paljon huonekaluja vielä kun vanhempansa oli elossa. Ne tietyt huonekalut, mutta mummun testamentissa asiat oli toisin.
Täti kävi katsomassa ja osoittamassa että hän haluaa tuon ja tuon , ja se oli viimeinen kerta kun hänet näin. Ei saanut tahtoaan lävitse jonka jälkeen en ole nähnyt häntä. Pettymys oli iso jälkeenpäin kun mummu oli kirjannut yksitellen tavarat ja tulevat omistajat.
-ap
Ja äitisi ei voinut yhtään tilanteessa joustaa?
Perintöasioissa on hulluinta se, että ihmiset joille asia ei mitenkään kuulu ovat kärsä pitkällä tonkimassa asioita omaksi edukseen.
Levittävät vääriä puheita. Mustamaalaavat.
Miksi ihminen on tällainen roisto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perintö meni tasan 3 lapsen kesken. Mutta se joka ei ollut missään tekemisissä isänsä kanssa olisi halunnut enemmän kuin muut.
Hieman tällä lailla meilläkin meni.
Lievää suuttumista oli kun täti ei saanutkaan määrällisesti enemmän materiaa , hän oli omien sanojensa mukaa ” varannut ” paljon huonekaluja vielä kun vanhempansa oli elossa. Ne tietyt huonekalut, mutta mummun testamentissa asiat oli toisin.
Täti kävi katsomassa ja osoittamassa että hän haluaa tuon ja tuon , ja se oli viimeinen kerta kun hänet näin. Ei saanut tahtoaan lävitse jonka jälkeen en ole nähnyt häntä. Pettymys oli iso jälkeenpäin kun mummu oli kirjannut yksitellen tavarat ja tulevat omistajat.
-apJa äitisi ei voinut yhtään tilanteessa joustaa?
Silkasta periaatteesta äitini otti huonekaluja, jotka ei sopinut hänelle mihinkään ja nyt makaa tuolla varastossa meidän perintönä🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perintö meni tasan 3 lapsen kesken. Mutta se joka ei ollut missään tekemisissä isänsä kanssa olisi halunnut enemmän kuin muut.
Hieman tällä lailla meilläkin meni.
Lievää suuttumista oli kun täti ei saanutkaan määrällisesti enemmän materiaa , hän oli omien sanojensa mukaa ” varannut ” paljon huonekaluja vielä kun vanhempansa oli elossa. Ne tietyt huonekalut, mutta mummun testamentissa asiat oli toisin.
Täti kävi katsomassa ja osoittamassa että hän haluaa tuon ja tuon , ja se oli viimeinen kerta kun hänet näin. Ei saanut tahtoaan lävitse jonka jälkeen en ole nähnyt häntä. Pettymys oli iso jälkeenpäin kun mummu oli kirjannut yksitellen tavarat ja tulevat omistajat.
-apJa äitisi ei voinut yhtään tilanteessa joustaa?
Toiset kunnioittavat vainajan tahtoa.
Alue: Aihe vapaa
Mikä suosikki? Sisaruksista nämä kaksi ketkä ovat alkaneet kantaa kaunaa , olivat ne ketkä hädin tuskin kävivät äitinsä luona. Mummu oli usein surullinen tästä , sen muistan itsekin.
Suosikkia en muista mummulla ja papalle olleen , kaikkia lastenlapsia kohdeltiin kanssa ihan tasavertaisesti eikä tässäkään ollut mitään suosimista , ikinä näkynyt että olis ollut mitään ainakaan ulospäin.
Tämä nyt vaan tuli täytenä yllätyksenä kuoleman jälkeen, äidilleni itselleenkin.
Siitä sitten leimahti.
-ap