Lue keskustelun säännöt.
Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta
En jaksa koko ajan opetella uutta, uusia nykyajan sanoja ja termejä. En jaksa työelämän vaatimuksia ja tuntuu että aika menee liian kovaa ohi ja mä haluaisin vain olla rauhassa ja hissutella eteenpäin omaan tahtiini.
Miten te muut mun ikäiset, jaksatteko pysyä "aallon harjalla"?
Kommentit (953)
Minä ainakin voin olla mieluusti "Täti", mutta ainakaan en ole "Lammas" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v ja oikein tyytyväisenä täällä 1900-luvulla. Aikoja sitten tipahtanut siis mutta ei vain kiinnostele "ajassa pysyminen".
Vaikka näinhän se on ettei kohta pääse edes basgalle ilman käyttäjätunnusta ja salasanaa.
Älyvessanpöntön kansi ei aukene ilman kirjautumista. Ja sitten kun kirjaudut, niin pönttö kerää informaatiota palkastasi tietokantaan ja joku suuryritys hallitsee tietojasi. Saat pöntölle mainontaa juuri sinulle sopivasta vessapaperista ja ruokavaliosuosituksia. Ripulin sattuessa joudut maksamaan ekstraa, koska sopimukseen kuuluu vain tietty määrä pöntöllä käyntejä per päivä.
Nostan kyllä hattua teillä älyänkyröille ja digikieltäytyjille. Mietin vain että eikö teitä huolestuta edessä oleva elämä? Jos ei pysy ajan tasalla teknologiasta, tulee olemaan hyvin vaikea hoitaa asioitaan tulevaisuudessa. Vai onko teillä varaa palkata joku henkilökohtainen avustaja? Minulla ei ole, ja siksi yritän oppia ja ymmärtää uudet asiat sitä mukaa kun niitä tulee.
Tämäkin on osaltaan sukupuolikysymys. Naiset on opetettu halveksimaan vanhenemista ja "tätiytymistä", ryppyjä ja seksuaalisen vetovoiman rapautumista. Työelämässä tämä näkyy niin että koko ajan pitäisi olla parikymppinen tiedoissaan, taidoissaan ja asenteissaan.
Kuinka moni mies kokee, että nelikymppisenä heidän pitäisi olla parikymppinen, töissä tai töiden ulkopuolella? Päin vastoin, se mikä miehellä nähdään kokemuksena ja kypsyytenä on naisilla vain negatiivista.
Mutta eipä tälle mitään voi. Kaikkein surullisinta on vanhempi nainen, joka ei arvosta itseään tai osaamistaan, vaan yrittää kilpailla nuorempien naisten markkinoilla ja puhua termeillä, joita ei ymmärrä.
Itse olen ratkaissut tämän niin, että töissä olen omaksunut hiljaisen fakiirin roolin. Olen se vanha ja viisas pöllö, jolta voi tulla kysymään neuvoa, mutta pidän huolen siitä, että neuvoni eivät koskaan ole ilmaisia. Vaadin tunnustusta kaikesta tekemästäni ja jakamastani. Vapaa-ajalla harjoitan eräänlaista rumuuden estetiikkaa. En pyrikään olemaan kaunis, vetävä ja menevä, vaan juuri sellainen kuin olen. Se karsii nopeasti aidot ihmiset niistä, jotka näkevät vain kuoren.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v ja oikein tyytyväisenä täällä 1900-luvulla. Aikoja sitten tipahtanut siis mutta ei vain kiinnostele "ajassa pysyminen".
Vaikka näinhän se on ettei kohta pääse edes basgalle ilman käyttäjätunnusta ja salasanaa.Älyvessanpöntön kansi ei aukene ilman kirjautumista. Ja sitten kun kirjaudut, niin pönttö kerää informaatiota palkastasi tietokantaan ja joku suuryritys hallitsee tietojasi. Saat pöntölle mainontaa juuri sinulle sopivasta vessapaperista ja ruokavaliosuosituksia. Ripulin sattuessa joudut maksamaan ekstraa, koska sopimukseen kuuluu vain tietty määrä pöntöllä käyntejä per päivä.
Paskastas, ei palkasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysyn kyllä kyydissä, mutta en pidä tästä ajasta. Tuntuu että kaikki menee vain huonompaan suuntaan.
Klassinen tätiyden merkki. "Ennen kaikki oli paremmin". "Mihin tämä nykyaika on menossa". "Nioret on kamalia".
Näin on ollut aina, esim Sinuhe egyptiläinen kuvaa tätä hyvin.
Tiesithän, että Sinuhe on kirjoitettu ihan 1900-luvulla eikä muinaisessa Eguptissä? :D
Vierailija kirjoitti:
Nostan kyllä hattua teillä älyänkyröille ja digikieltäytyjille. Mietin vain että eikö teitä huolestuta edessä oleva elämä? Jos ei pysy ajan tasalla teknologiasta, tulee olemaan hyvin vaikea hoitaa asioitaan tulevaisuudessa. Vai onko teillä varaa palkata joku henkilökohtainen avustaja? Minulla ei ole, ja siksi yritän oppia ja ymmärtää uudet asiat sitä mukaa kun niitä tulee.
Ei huolestuta. Riittävän hyvä riittää, ja tosi paljon on sälää mitä ei tarvitse lainkaan (siviilielämässä). Jotkut asiat ovat myös helpottuneet, esimerkiksi Kelan lomakkeet ovat nykyään suorastaan selkokielisiä verrattuna 90-luvun versioihin. Verottajan kanssakin pystyy asioimaan ihan normaalijärjellä, ja aina voi soittaa ja kysellä tyhmiä. Vanhojen kukaan ei kuitenkaan odota osaavan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysyn kyllä kyydissä, mutta en pidä tästä ajasta. Tuntuu että kaikki menee vain huonompaan suuntaan.
Klassinen tätiyden merkki. "Ennen kaikki oli paremmin". "Mihin tämä nykyaika on menossa". "Nioret on kamalia".
Näin on ollut aina, esim Sinuhe egyptiläinen kuvaa tätä hyvin.
Tiesithän, että Sinuhe on kirjoitettu ihan 1900-luvulla eikä muinaisessa Eguptissä? :D
Tottakai. Waltari on tajunnut hyvin, että ihminen on aina kakkina aikoina ollut sama.
Tädeille tämä ajatus ei sovi.
Joka aikaansa seuraa on aina myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä tunnut nyt nostavan itsesi Totuuden äänitorveksi. Ja kuitenkin olet ihan vaan Täti.
Sen sijaan, että nimittelet, niin pystytkö perustelemaan mikä väitteissäni on väärin, tai ei pidä paikkaansa? Minä voin olla sinun mielessä Täti, Setä, Ukko tai Akka. Noista itse asiassa paras olisi tuo Ukko, sen jälkeen Akka. Mutta eikö tämä nimittelyjen aika ole jo ohi? Se on usein se ainoa tapa kun ei kyetä millään tavalla perustelemaan näkemyksiä.
Väitteessäsi on väärin aivan jokainen kohta. Väitteesi ovat tädeille tyypillistä "ennen kaikki oli paremmin" jargonia. Se niissä on pelottavaa, että niistä kuvastuu vain oma kapeakatseisuutesi, pessimismisi ja itsesi korottaminen.
Muttei tässäkään ole mitään uutta. Näin tädit ovat aina ajatelleet.
Vierailija kirjoitti:
Nostan kyllä hattua teillä älyänkyröille ja digikieltäytyjille. Mietin vain että eikö teitä huolestuta edessä oleva elämä? Jos ei pysy ajan tasalla teknologiasta, tulee olemaan hyvin vaikea hoitaa asioitaan tulevaisuudessa. Vai onko teillä varaa palkata joku henkilökohtainen avustaja? Minulla ei ole, ja siksi yritän oppia ja ymmärtää uudet asiat sitä mukaa kun niitä tulee.
No siitähän tässä monilla nimenomaan on kyse. Huolestuttaa todella. Laitteiden ja järjestelmien kanssa selviäminen päivittäisistäkin perusasioista on kognitiivisesti niin kuormittavaa, että vaikka kyse ei olisi jostakin periaatteellisesta asenteellisuudesta, niin jatkuva uuden omaksumisen vaade stressaa. Ikääntyessä, kun itse vielä hidastuu. Helpompaa ehkä, jos on syntynyt älylaite kädessä, mutta jos on elänyt suurimman osan elämästään toisenlaistakin aikaa, niin huononnuksen ymmärtää. Tuntuu, että noin 10 vuoden sisällä meni lopullisesti pilalle ihmissuhteet, työ, yhteiskunnalliset palvelut yms. kun tulimme täysin riippuvaiseksi älylaitteista ja niiden ohjelmista. Niiden piti helpottaa, mutta nopea tiedonsiirto vaatiikin myös meiltä yhä enenevästi nopeampaa ja tehokkaampaa reagointia. Se ei tuonutkaan lisää aikaa, vaan täyttää koko elämän. Kun lisäksi kaikki on klikkausten päässä, vaihtoehtoja lukemattomia, niin mikään ei enää tyydytä. Koko maailma on saatavilla ja lopulta siitä seuraa vain sisäinen tyhjyys ja virikeriippuvuus. Ihminen tarvitsee joutoaikaa, konkreettisia työn tuloksia ja rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä tunnut nyt nostavan itsesi Totuuden äänitorveksi. Ja kuitenkin olet ihan vaan Täti.
Sen sijaan, että nimittelet, niin pystytkö perustelemaan mikä väitteissäni on väärin, tai ei pidä paikkaansa? Minä voin olla sinun mielessä Täti, Setä, Ukko tai Akka. Noista itse asiassa paras olisi tuo Ukko, sen jälkeen Akka. Mutta eikö tämä nimittelyjen aika ole jo ohi? Se on usein se ainoa tapa kun ei kyetä millään tavalla perustelemaan näkemyksiä.
Väitteessäsi on väärin aivan jokainen kohta. Väitteesi ovat tädeille tyypillistä "ennen kaikki oli paremmin" jargonia. Se niissä on pelottavaa, että niistä kuvastuu vain oma kapeakatseisuutesi, pessimismisi ja itsesi korottaminen.
Muttei tässäkään ole mitään uutta. Näin tädit ovat aina ajatelleet.
Siis onko sulla nyt joku tätifixaatio? Et tuo keskusteluun mitään muuta kuin jankkaavaa henkilökohtaista arvostelua ja vänkäämistä ilman perusteluja. Voisin kuvitella, että kolmannessa lauseessa kuvailet juurikin itseäsi. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu, että jotkut keski-iässä tosiaan luovuttavat eli mummoutuvat? Eli eivät jaksa kiinnostua uusista asioista vaan haluavat, että asiat olisivat "niin kuin ennen"?
En tiedä mistä se johtuu, jotenkin mua vaan ei kiinnosta enää. Ärsyttää kun aina tulee jotain uutta vaikka olin ihan tyytyväinen vanhaan. Nuorena niistä jaksoin vielä innostua, nyt ajattelen vaan joka kerta "voi ei, taas jotain uutta". Ja kun ei voi edes valita jäädä siihen vanhaan kun ei ne yleensä toimi sitten enää. On ikäänkuin pakko mennä mukana uudistuksissa. Voin kuvitella kuinka kamalaa vanhuksilla on.
Keksitään uusia toimimattomia asioita vanhojen hyvien toimivien tilalle ja pakotetaan muut noudattamaan niitä ja kärsimään.
Jetsulleen näin. Ja tää jopa vähän ahdistaa minua, kun mitään valinnanvaraa ei anneta. Esimerkiksi tuo käteinen raha on selvästi jäämässä pois. Haluttiin me sitä tai ei. Saa jo oikein etsiä sellaista asemaa missä vielä pystyy tankkaamaan setelillä. Ja niin minä mieleni pahoitin kun lääkärillä käydessä oli parkkihallin kolikkomaksu-kone vaihdettu pankkikortilla toimivaksi.
Ei tässä muuten mitään suurta haittaa olisi (nopeampaahan se on kortilla maksaa), mutta tämä kaikki digitaalistuminen tehdään ainoastaan tietojen keräämisen takia. Mainoksia ja myyntiä varten ja sitten niitä ikävämpiä asioita varten. Yksityisyys menetetään ja lopulta omat mielipiteet ja vaihtoehdot. Ollaan menossa todella huonoon suuntaan.
Kun kaikki maksaminen menee kortille, jokainen ostos voidaan jäljittää, kaikesta menee vero ja maksut ulkopuolisille, kaikki maksaminen voidaan estää ja on mahdollista määrätä jokaiselle omat hinnat. Raha on vain numeroita ruudulla, ne saadaan katoamaan hetkessä, etkä pysty estämään sitä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän esim tämän Kanadan Convoyn saamat rahalahjoitukset vaan yksinkertaisesti jäädytettiin/pysäytettiin/estettiin. Ei ole tiliä enää, eikä miljoonia. Käteistä rahaa ei voi tällä tavalla viedä eikä kaupassa tunnistaa, ja siksi siitä pyritään eroon.
Tämä vain esimerkkinä siitä, mihin digiraha voi johtaa. On tyhmää kuvitella, että ne on vaan ne ilkimykset ja väärinajattelevat, jotka kärsii. Joskus voi havahtua siihen, että huomaa itsekin ajattelevansa väärin. Jonain aikana, jossain järjestelmässä.
Joku jo kirjoittikin täällä siitä, että maailma ei ole enää vaivan arvoinen. Tismalleen! Miksi vaivautua? Sanokaa rehellisesti: onko kellään enää optimismia ja tulevaisuudenuskoa? Miksi tehdä orjatyötä 1% prosentin hyväksi? Ja vaivanpalkaksi median wokeääliöt kertovat meille, että kaikki schaiba on meidän vika koska olemme valkoisia. Vanhoja länkkäreitäkään ei saisi enää katsoa (ks. päivän HS). Digitaalinen orjuus on jo tosiseikka, ja ympäristö pilalla. Ei kannata välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.Sama. Yritä tässä sitten instainfluensserien ja sugar daddy-ilmiön ihannoinnin keskellä kasvattaa täyspäisiä tyttäriä!
Itse kasvoin nuoreksi naiseksi 2000-luvun alussa, jolloin lehdet oli täynnä nuorten naisten uratarinoita, kouluttautumista ja tasa-arvoa, oli visio mitä odottaa omalta elämältään. Nyt tytöillä on esikuvinaan insta-babet ja lehdet täynnä voimaantumistarinoita siitä, kuinka itsensä myymisellä saa hyvät tulot. (Hello 90-luvun laman tissibaarit!) Puhutaan voimaantumisesta, mutta minusta tämä kertoo vain taantumisesta aikaan, kun ihmisiä vaivaa näköalattomuus ja tunne siitä, ettei kouluttautumalla saa enää parempaa elämää. Ja tietenkin vähintään rintoihin ja huuliin täytettä.
Olen niin pahoillani nuorten tyttöjen puolesta.
T. 37v.
Aika hyvin sanottu miten asiat on.
Tuohon koulutukseen sen verran ettei se enää takaa mitään. Jos 60 pinnaa ikäpolvesta käy korkeakoulutuksen niin aika inflaation se silloin on kokenut. Duunarikoulutuksella saavuttaa usein enemmän ja on moni paikoin vaativampaakin kuin ns akateeminen hössötys.
Itse olen vissiin sen verran pudonnut kelkasta etten käsitä että miten tarvii olla korkeakoulututkinto jos hoitaa lapsia päivän tarhassa. Juu kyllä osa pitää olla sen alkeispedakokiikan takia mutta että kaikki. Sama monessa muussa hommassa mikä ihan perustason tekemistä niin tarvii olla korkeakoulutettu, palkka vaan ei oo ihan sillä tasolla.
Ja sit toi tietotekniikan kehittyminen, tai siis usein taantuminen. Muutetaan toimiva ohjelmistoympäristö kännykäyttöiseksi niin on olevinaan kehitystä, usein uhrataan vaan kaikki käytettävyys ja homman helppous kun pitääkin kikkailla kun ei puhelimien ja padien ominaisuudet riitä.
M45
Nimenomaan. Koulutus ei takaa enää mitään, työelämän pirstaloisuus luo epävarmuutta tulevasta. Jos ihminen kokee, ettei voi omilla teoillaan vaikuttaa omaan tulevaisuuteen, hänestä tulee näköalaton ja passivoitunut.
Milloin viimein myönnettäisiin, että yleinen näköalattomuus on tuonut maailman vanhimman ammatin takaisin arkipäiväiseksi asiaksi, eikä jokin yleinen "voimaantuminen"? Historiaa kun katsoo, siellä missä näköalattomuutta ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa, siellä myydään itseään tai omia "palveluksiaan".
Jatkan vielä.
Jossain luki, että korona-ajan teams-kulttuuri on räjäyttänyt plastiikkakirurgian kysynnän. Ugh. Tiedetään myös, että nuorten syömishäiriöt yleistyneet räjähdysmäisesti. Hyvä digi ja some!
Toi viimeinen kohta on kyllä yllättävä. Tai siis, miksi kirurgiaa, kun etämaailmassa ulkonäön saa näyttämään paremmalta paljon helpommin, turvallisemmin ja halvemmalla vaikka valaistusta säätäen? Esim. oma naama näyttää Zoom-ruutukuvassa kapeammalta, rypyttömältä ja tasaiselta vrt. peilin edessä katsoessa, kun vaan muistaa asettaa kameran hyvälle korkeudelle ja laittaa valot sopivasti. Vaikka joutuisi ostamaan sellaisen rengasvalojutun kameran taakse, niin hinta on murto-osa verrattuna kauneusleikkaukseen.
Livenä työpaikalla ei ole ollenkaan samoja mahdollisuuksia ns. huijata. Sinne mennessähän sitä kirurginveistä tarvii, jos työkavereiden mielipide ulkonäöstä ahdistaa?
Mut joo, yleisesti kyllä on surullista, miten pinnallista nykyaika on.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on osaltaan sukupuolikysymys. Naiset on opetettu halveksimaan vanhenemista ja "tätiytymistä", ryppyjä ja seksuaalisen vetovoiman rapautumista. Työelämässä tämä näkyy niin että koko ajan pitäisi olla parikymppinen tiedoissaan, taidoissaan ja asenteissaan.
Kuinka moni mies kokee, että nelikymppisenä heidän pitäisi olla parikymppinen, töissä tai töiden ulkopuolella? Päin vastoin, se mikä miehellä nähdään kokemuksena ja kypsyytenä on naisilla vain negatiivista.
Mutta eipä tälle mitään voi. Kaikkein surullisinta on vanhempi nainen, joka ei arvosta itseään tai osaamistaan, vaan yrittää kilpailla nuorempien naisten markkinoilla ja puhua termeillä, joita ei ymmärrä.
Itse olen ratkaissut tämän niin, että töissä olen omaksunut hiljaisen fakiirin roolin. Olen se vanha ja viisas pöllö, jolta voi tulla kysymään neuvoa, mutta pidän huolen siitä, että neuvoni eivät koskaan ole ilmaisia. Vaadin tunnustusta kaikesta tekemästäni ja jakamastani. Vapaa-ajalla harjoitan eräänlaista rumuuden estetiikkaa. En pyrikään olemaan kaunis, vetävä ja menevä, vaan juuri sellainen kuin olen. Se karsii nopeasti aidot ihmiset niistä, jotka näkevät vain kuoren.
Samoin!
Olen 50v ja haluan aktiivisesti tipahtaakin nykyajasta.
Uudet termit on vain samaa vanhaa p##kaa uudessa koreassa paketissa, plus sitten tämä somehörhöily yms
Ette voi olla tosissanne, olen 57 ja työelämän vaatimusten mukaisesti on täytynyt olla tietoteknisesti osaava, vaikka varsinainen ammattiala on ihan muuta. Kaikkia puhelinmalleja ei tarvitse kokeilla, riittää että pitäytyy IOS- käyttöjärjestelmässä, jonka antaa laajat mahdollisuudet riittäviin tieto- ja puhelinteknisiin mahdollisuuksiin. Mottona kaikkea ei tarvitse tietää, eikä opetella. Niihin on omat asiantuntijansa. Pysyttelenedelleen asiantuntijana vain omalla ammattialueellani.
Sen sijaan, että nimittelet, niin pystytkö perustelemaan mikä väitteissäni on väärin, tai ei pidä paikkaansa? Minä voin olla sinun mielessä Täti, Setä, Ukko tai Akka. Noista itse asiassa paras olisi tuo Ukko, sen jälkeen Akka. Mutta eikö tämä nimittelyjen aika ole jo ohi? Se on usein se ainoa tapa kun ei kyetä millään tavalla perustelemaan näkemyksiä.