Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta
En jaksa koko ajan opetella uutta, uusia nykyajan sanoja ja termejä. En jaksa työelämän vaatimuksia ja tuntuu että aika menee liian kovaa ohi ja mä haluaisin vain olla rauhassa ja hissutella eteenpäin omaan tahtiini.
Miten te muut mun ikäiset, jaksatteko pysyä "aallon harjalla"?
Kommentit (953)
voin opettaa mummoja jos saan nuolla persettä
Mulla on Nordean pankkitunnukset. Siellä voisi nykyään tehdä vaikka mitä. En jaksa tutustua. Koko ajan siellä mainostetaan uusia toimintoja.
Voiko mobiilimaksamisessa joku tulla väliin ja siepata tilin.
Koko ajan uusia vaaroja. Kyllä ne hakkerit osaavat.
Täytin kuukausi sitten 60 vuotta. En anna periksi, jos mitään periksi annettavaa nyt onkaan. En ole enää omasta tahdostani mukana työelämässä, kirjoitin työkseni. Matkustelen, kokkaan, kirjoitan, mutta ennen kaikkea olen kiinni tässä päivässä. Opettelen joka päivä jonkun uuden asia. Jonkun kurantin tiedonjyväsen, jolla ei periaatteessa tee mitään, mutta ihan vaan piruuttani opettelen. Viimeviikolla opin, että myös punatulkut menevät talvisin kieppiin. Tällä hetkellä opiskelen Länsi-Afrikkalaisen "sanawuyaa"-kulttuurin hyvin monimutkaisia nyansseja. Niistä olen ehtinyt kirjoittaa kuusi sivua. Asia alkaa aueta.
Hoh hoh, olen 76v ja hoidan kaikki tarvittavat / mahdolliset jutut i padilla. En viitsi luetella tietysti kaikkea ,niitä on jokaisella niin paljon,mutte esim verotus, pankki, osakkeet, e-laskut tietty,,, oma kanta , e- terveys ,labrat, aikavaraukset, chattaan, maanmittauslaitos, suomi.fi, luen päivän lehden sekä kuvalehdet ( niitähän voi valtavasti lukea ilmaiseksi) , trafin autoasiat, kuuntelen äänikirjat, tilaamme ruokakassit( tilattu jo 4 vuotta), spotifystä musiikin kuuntelen, ruutu ohjelia ja yle areenaa katselen. Jumppaan 20-40 min jumppia youtubista katsoen, kuuntele podcasteja.tilaan netistä ulkomailta stylejä vaatteita tms , jos jotain tarvitsen.Helppoa.
Siis kaikki hoidan netissä paitsi lenkkeilyn ja kuntosalilla käynnin😂
Voi en jaksa luetella enempää. Varmaan jäi pois monta juttua.
Nykyään on "tarjolla" niin paljon kaikenlaista, ettei kaikesta voikaan pysyä mitenkään kärryillä. On tehtävä valintoja, yksi osaa tätä, toinen toista. Joka kohdassa on joku sovellus tai räpellys, joka saa ihmisen tuntemaan, että on pudonnut kelkasta. Tämä on kuitenkin vain hämäystä, ihan yhtä vaikeita ne sovellukset ja räpellykset ovat meille kaikille, jatkuvasti joutuu kertaluontoisesti paneutumaan, että miten tämäkin taas toimii. Ärsyttävää ja laskee tehokkuutta. Tavallaan sitä tuntee itsensä muistihäiriöiseksi, kun joutuu uudestaan ja uudestaan opettelemaan samat asiat, unohtaakseen ne taas seuraavaa, ehkä parin kuukauden päästä seuraavaa kertaa varten - jolloin sovellus tai räpellys on jo muuttanut vähintään ulkoasuaan.
Olen 47-vuotias nainen, opettelen parhaillaan tekemään tekoälykuvia, ihan vain kiinnostuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 ja en jaksaisi enää tätä kaiken muuttumista itsepaöveluksi.
En ole uskaltautunut lataamaan mobiilimaksamista kännykkään. Mitä, jos kännykkä varastetaan.
Mulla on käyttöoikeudet myös iäkkäiden vanhusten tileihin. Menisi todella paljon rahaa, jos jotain tapahtusi.
Puolisolla lipsahti tietokoneella niin, että antoi etäkäyttöoikeuden ties kelle. Sen puhelinnumero oli väärennetty suomalaiseksi. Onneksi mitään ei viety. Kone vietiin puhdistettavaksi ja ilmoitimme poliisille. Meille soitti kyberrikoksiin erikoistunut poliisi. Tuo tapa oli silloin ihan uusi rikosmuoto (noin 5 vuotta sitten)
Pakko tähän lohduttaa että tili ei luultavasti heti tyhjene jos kännykkä viedään. Sen lisäksi että kännykkään itseensä pitää tunnistautua niin noihin maksupalveluihin pitää myös. Ja lisäksi pankissa seuraavat ja torppaavat epäilyttäviä tilisiirtoja.
Ei varastetulla kännykällä voi tiliä tyhjentää sen helpommin kuin varastetulla pankkikortillakaan. Mistä ihmeestä tuollainen pelko tulee?
Reilu kolmikymppiseksi asti olin kiinnostunut ja pysyin kiinni uudessa. Neljänkympin kynnyksellä kiinnostus menneeseen alkoi voittaa kiinnostuksen uudesta. Ehkä itsekin ymmärsin paremmin maailmaa -90 luvulla. Nyky maailma ja suomikin tuntuu vieraalta. Joku viisas on sanonut että maailma alkaa mennä pieleen jos ihmiset jäävät liiaksi kiinni vanhaan.. Ehkä retroilu saisi riittää ja mennä reilusti eteenpäin. Me jotka olemme pudonneet kärryiltä voidaan tehdä vielä asioita niinkuin ennenkin nyky ajan välineillä.
Jos voisin niin palaisin ajassa taaksepäin. Tuntuu, että siitä kun älypuhelimet tulivat markkinoille ollaan menty kovaa vauhtia alamäkeen. Pysyn kyllä nykymenossa mukana, mutta en enää usko mitään näkemääni tai lukemaani kun kaikki on niin feikkiä.
Oon itsekin 44v ja ammatiltani koodaaja eli väsään juuri niitä teidän monen inhoamia digipalveluita. Muistakaa kuitenkin että kyllä me ihan aidosti yritämme tehdä niistä palveluista mahdollisimman helppokäyttöisiä.
Vierailija kirjoitti:
Oon itsekin 44v ja ammatiltani koodaaja eli väsään juuri niitä teidän monen inhoamia digipalveluita. Muistakaa kuitenkin että kyllä me ihan aidosti yritämme tehdä niistä palveluista mahdollisimman helppokäyttöisiä.
Ette yritä.
T. Apotti
Olen 49v ja olen sitä mieltä, että jos nuoriso haluaa keksiä omat terminsä, niin meillä on sama oikeus pitää omamme. Ei ole virhe eikä väärin pitää päänsä. Sen sijaan työelämässä joutuu välillä opettelemaan uusia asioita, etenkin tällä it-alalla, jolla itse toimin. Mutta elämänkokemus on tuonut sen viisauden, että jos asia ei ajan kanssa korjaannu, sillä ei ole väliä.
Ei ole olut tuollaista mielialaa. Elämää on toivottavasti edessä vielä 40v ja aion elää täysillä ja luontainen uteliaisuus auttaa selvittämään kinkkisempiäkin juttuja. Olen myös It-alalla, joten ei auta jäädä kelkasta.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 ja en jaksaisi enää tätä kaiken muuttumista itsepaöveluksi.
En ole uskaltautunut lataamaan mobiilimaksamista kännykkään. Mitä, jos kännykkä varastetaan.
Mulla on käyttöoikeudet myös iäkkäiden vanhusten tileihin. Menisi todella paljon rahaa, jos jotain tapahtusi.
Puolisolla lipsahti tietokoneella niin, että antoi etäkäyttöoikeuden ties kelle. Sen puhelinnumero oli väärennetty suomalaiseksi. Onneksi mitään ei viety. Kone vietiin puhdistettavaksi ja ilmoitimme poliisille. Meille soitti kyberrikoksiin erikoistunut poliisi. Tuo tapa oli silloin ihan uusi rikosmuoto (noin 5 vuotta sitten)
Pakko tähän lohduttaa että tili ei luultavasti heti tyhjene jos kännykkä viedään. Sen lisäksi että kännykkään itseensä pitää tunnistautua niin noihin maksupalveluihin pitää myös. Ja lisäksi pankissa seuraavat ja torppaavat epäilyttäviä tilisiirto
Mobile Payta nyt tarkennetaan turvallisuuden suhteen. Olen kyllä tykännyt sormenjälkitunnistautumisesta. Samoin mobiilivarmenne on kätevä lyhyt luku.
Ihan hyvä silti että näitä mietitään. Erikseen huolestuttaa digiraha ja sen mahdollistama ihmisten valvonta. Siksi maailmalla kannustetaan käyttämään käteistä ja miehitettyjä kassoja. Ei siis ole välttämättä yhtään huono juttu harata monia nykysuuntauksia vastaan. Älykännykästä luopuminen ja käteisen käyttö saattavat olla nyt hyvinkin tarpeellisia jos haluamme hankaloittaa teknovalvonnan jyräämistä jopa totalitaariseen suuntaan.
En ole vielä pudonnut kelkasta. Selviän, mutta välillä se aiheuttaa suurta v*****a kun joka asiaan tarvitaan joku uusi äppi, mistään ei tule mitään ilman älypuhelinta, ja samalla saan olla jatkuvasti digitukena ja olkapäätä iäkkäille vanhemmilleni, joille jo näppäin-Doron käyttö aiheuttaa päänvaivaa.
Minulla ei ole nelikymppisenä varsinaisesti mitään vaikeuksia pysyä mukana. Energiaa on vähän liikaakin, ja kaikki typerät meemitkin jää hetkessä mieleen viemään aivoissa turhaa tilaa.
Mutta alati kasvava ongelma on, että ei vaan kiinnosta. Ei kiinnosta oman sukupolven typerät jutut, ja sitä nuorempien typerät jutut kiinnostaa vieläkin vähemmän. Koko ajan enemmän etsin itseäni kiinnostavia asioita menneiltä vuosikymmeniltä. Ehkä se on vain ikääntymistä, tai ehkä tämä aikakausi on ihan oikeasti silkkaa p*skaa. Ken tietää?
Jotenkin ollaan kyllä menty metsään, kun noin 25-vuotiaatkin jo nostalgisoi ihan täysin 2010-luvun alkupuolta parempana aikana kuin nykyään. Tuon ikäisten pitäisi vielä elää täysin rinnoin eikä muistella nostalgian kaiholla mennyttä nuoruuttaan.
En ole lukenut ketjua. Minua 63v ikäistä risoo ihan helvetisti työni, joka puolelta tuutataan uudistuksia - Omavero Tulorekisteri veroilmoitukset, osingonjaon vuosi-ilmoituskin on helvetin viisaasti omituisessa paikassa, syystä että sen voi tehdä kuka tahansa, ei siis ainoastaan valtuutuksen saaneet. Valtuutus pitää olla joka asiaan, turvapostina lähetetään ihan joutavia, koska GDPR. Olen niin täys, lasken viikkoja eläkkeeseen. Uudistuksia aiemmin tietsikkaohjelmissa:esim. ruksi korvattii roskiksen kuvalla. Meinas verisuoni katketa päästä. Aiemmin uudistukset oli järkeviä, nykyään kakaramaista puuhastelua, mikä vain jäykistää toimintoja. Muutan ulkomaille maakuoppaan ja tirvaisen nokkaan sitä joka edes yrittää tarjota minkäänlaista uutta entistä parempaa sovelluspäivitystä. Joka tietenkin maksaa, mutta voi kokeilla 7pv kunhan luo tunnukset salasanan ja ilmoittaa hemoglobiiniarvonsa. Ja sitten pitää auttaa palvelun tarjoajaa parantamaan palveluaan entistäkin paremmaksi vastaamalla kyselyyn 1-2krt/vko...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 37 ja tuntuu samalta. Maailma kehittyy jotenkin tarpeettoman nopeasti nykyään, varsinkin tietotekniikka ja some. Se aiheuttaa sellaista outoa ahdistusta kun ei ole kartalla kaikesta mitä on.
Miksi pitäisi olla kartalla jostain somesta? Tietotekniikan hallitseminen jonkun verran helpottaa elämää mutta myös olen nähnyt että siitä on ollut pelkkää haittaa kun henkilökohtaiset kontaktit ovat vähentyneet. Esim. työelämässä ei mene sähköpostit perille tai ne menee suoraan roskiin. Sitten soitellaan, kysellään ja ihmetellään. Vaikka itse olen aliurakoitsija, pienyrittäjä ja hommat on hallussa niin kyllä ennen oli paremmin. Päivässä voi tulla sata sähköpostia...osa mainoksia. Aiemmin katsoin ne kotona mutta nykyään käytän työpäivässä tunnin- pari "toimistohommiin" työpaikan taukohuoneessa ja laskutan siitä ajasta. Kuitenkin näen samoja meilien lähettäjiä päivittäin ja asiat voisi hoitaa naamatusten. On poikkeuksia. Siis valtavaa ajan haaskaamista. Sama turhat järjestelmät. Pitäisi tehdä raportteja missä on oltu ja kuinka monta tuntia, mitä tehty, mitä tarvikkeita käytetty ja kuinka paljon. Siitä sanouduin irti heti alussa. Laitan kustannuspaikaksi koko se osasto tai koko se osasto, kolme suurinta yksikköä. Ja koko päivä. Tavaraa meni mitä meni. Minua ei haittaa kehitys jos siitä on hyötyä ja hommat toimii. Mutta kun ne ei useinkaan toimi...no minä saan laskuttaa max. 12 tuntia päivässä, ei haittaa.
Olen 55 ja en jaksaisi enää tätä kaiken muuttumista itsepaöveluksi.
En ole uskaltautunut lataamaan mobiilimaksamista kännykkään. Mitä, jos kännykkä varastetaan.
Mulla on käyttöoikeudet myös iäkkäiden vanhusten tileihin. Menisi todella paljon rahaa, jos jotain tapahtusi.
Puolisolla lipsahti tietokoneella niin, että antoi etäkäyttöoikeuden ties kelle. Sen puhelinnumero oli väärennetty suomalaiseksi. Onneksi mitään ei viety. Kone vietiin puhdistettavaksi ja ilmoitimme poliisille. Meille soitti kyberrikoksiin erikoistunut poliisi. Tuo tapa oli silloin ihan uusi rikosmuoto (noin 5 vuotta sitten)