Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta

Olen 23v eli en tipahda, mutta en pidä yhtään tästä teknologian laajentumisesta. Oon yhteiskunnallisissa asioissa aika valveilla, ja huolettaa. Digitalisaatio ja digi-id, sosiaalisen pisteytyksen järjestelmä, poliisien hallussa olevat robotit (San Francisco haluaa ottaa ne jo käyttöön), great reset, inflaatio... Listasta unohtui varmasti kaikenlaista.

Mä oon 60v ja olen teknologia friikki.

Mulla on viimeisimmät tekniikka vimpaimet käytössä.

t. MIES ICT-specialist

Olen 62-vuotias ja ohjaan ja opetan nuoria työssäni. Olen sitä mieltä, että jopa nuoret ovat huolissaan kiihtyvällä tahdilla digitalisoituvasta elämänpiiristä. Monet ovat alkaneet kutomaan, leipomaan, kotoilemaan, viljelemään palstaa, kierrättämään ym. ja siinä mielestäni näkyy, että nuorilla on vaistomainen pyrkimys ottaa haltuun juurevia elämäntaitoja, vaikka olisivat kuinka diginatiiveja. Haluan olla heille aikuinen, joka ei tiedä uusimpia trendejä, mutta osaa neuvoa kädentaidoissa.  Ja jos en jostain uusimmasta virtauksesta mitään tiedä, sanon, että keskityn ajan testaamien, kestävien ajattelijoiden seuraamiseen. Hyvin olen pärjännyt.

Itse ajattelen, että joka sukupolvella on ne omat jutut. Ei se tarkoita, että olen tipahtanut ellen tiedä jotain Tiktok-villitystä tai mikä nuorisomuodissa on in. Uusimpaa musiikkia kyllä kuuntelen ja seuraan uutisia. Appseja käytän viestimiseen. Opetan nuoria aikuisia ja välillä ihmetyttää heidän kykenemättömyytensä keskittyä tai lukea. Kaikki tieto pitäisi kaataa heille valmiiksi mielellään parin minuutin videoklippeinä. Joskus mietin minkälainen tietorakenne heillä oikein on, onko kaikki vaan yhtä hälinää ja nopeaa klikkailua asiasta toiseen. En yhtään ihmettele, jos nuoretkin hakevat maadoittumista konkreettisista asioista, ei ihmisen aivot ole kykeneviä tähän tahtiin loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysyn kyllä kyydissä, mutta en pidä tästä ajasta. Tuntuu että kaikki menee vain huonompaan suuntaan.

Because of: Vihervassariakkavalta.

Täydennettynä uusliberalismin itseriittoisuudella ja yrittäjäkansalaisuudella. Onko muita arvoja kuin raha ja valta? Ei, mikäli seuraa pelkästään valtamediaa. Millekään muulle ei jätetä tilaa.

Ehkä se 70-luku oli kaikesta ankeudestaan ja säännöstelystään huolimatta juuri se, mitä nytkin kaivattaisi. Kekkonen porukoineen hallitsi vuodesta toiseen ja Neuvostoliitto olemassaolollaan piti itäisen Euroopan suunnilleen Aasian asti vakaana.

Kaikki kehitys ja vapaus on johtanut vaan siihen, että tuloerot on kasvaneet ja maailma on entistä epävakaampi, kun piti olla juuri toisinpäin.

Kyllä laitteet kestää, kun käyttää huolellisesti. Minulla on viisivuotias puhelin ja kymmenvuotias tietokone. Kohta voi olla aika päivittää, mutta ei mitään välitöntä kiirettä.

Olen 46 ja alan olemaan sellainen "jäärä" joka ei ymmärrä enää nykyaikaa ja sitä miksi joku seuraa instagram-vaikuttajia, miksi kaupallisten yhteistyötekijöiden tulot on satojatuhansia, kun esimerkiksi lääketieteen tutkijoiden ja muiden raskasta ihmisten hyvinvoinnin eteentyöskentelevien tulot on pienet. Stringbikiniperseeen kuvaaminen someen on jokaisen tie "vaikuttajaksi". Se että joku olisi -80 luvulla ottanut itse kuvan itsestään.....saati että ottaa flitteröidin kuvan naamastaan jostain tärkeästä tilaisuudesta (pääministeri Marin tyyliin) on jotain mihin olen LIIAN VANHA...toivon että seuraavaksi joku Haavisto nousee presidentiksi ja "rikkoo rajoja" ja postaa bilekuvia DTM lattialta polvillaan...

Tähän maailmaan alan olemaan liian vanha. Myös on tässä 20 vuoden aikana töissä on nähnyt miten vähän mikään lopulta merkitsee, ei jaksa enää painaa kun loppupeleissä se nykyinen riittää.

Vierailija kirjoitti:

Oxygen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani tippunut ajasta. Päinvastoin minusta nykynuorten ajattelu on aika surkeaa ja kestävyys heikkoa ja keskittymiskyky heillä aika surkea. He tippuvat heti kelkasta, kun jotain vähänkin vaativaa ja kestävyyttä tarvitsevaa ilmaantuu. Kovat luulot heillä kyllä on itsestään. Tiedän kyllä näistä woketrendeistä, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisin seuraamaan niitä.

Vaatetrendit nyt ovat mitä ovat ja on kertakaikkiaan jokaisessa porukassa joku oma juttu. Joka välillä on siistiä ja välillä noloa. Tiedän kyllä mitkä merkkituotteet on in ja mitkä värit Ainakin niissä tyyliryhmissä, joita minä seuraan ja joskus ostan niitä, joskus en.

Mitä tekniikkaan tulee, niin kuka niitä kaikkia viitsii edes opetella? Ei edes teinit hallitse niitä kaikkia. Kohta suurin osa niistä on kuitenkin vanhoja. Opettelen vain jos tarvitsen.

Ruuan suhteen en seuraa yhtään ajanhengeä. Syön vaan mistä pidän, koska jos lihon, haluan ainakin olla sen takia lihonnut, että söin ruokaa josta pidin.

Mitä sanoihin tulee, niin en törmää tuohon usein, joten ne muutamat sanat ei ole ongelma.

Minusta ajatus nuorison kartalla olemisesta ja diginatiiviudesta on ehkä universumin suurin vitsi. Se, että he käyttävät koulutehtävien tekemiseen ja palautukseen jotain softaa, ei tarkoita, että he ymmärtäisivät mitä ovat tekemässä. Me 80-luvun lapset, jotka latasimme lerpuilta pelejä tietokoneella ja koodasimme niitä itse ohjeen mukaan ja tietokone hoki syntax erroria, tiedämme paljon paremmin mitä sen koneen sisuksissa tapahtuu.

Graafiset käyttöliittymät ovat saaneet ihmisiltä jotenkin hämärtymään sen, että siellä taustalla tapahtuu edelleen niitä samoja asioita kuin syntax errorin aikoina. Välissä on vain helvetisti koodia, joka saa homman näyttämään ja tuntumaan helpommalta kuin sen, että kirjoitat run:<disk, vai miten se meni.

Se, että osaa sujuvasti kuvata itsestään perseenpyöritysvideon tiktokiin ei oikeastaan ole minkäänlaista osaamista. Valtaosa apinoista luultavasti oppisi sen, jos annettaisiin riittävästi herkkuja -ja bordercollieista, jos olisi tassuille sopivammat ohjaimet.

Itse olin nuorempana äärettömän tiede- ja tekniikkauskovainen, mutta se usko on hiipunut. Mitään todellisia läpimurtoja tekniikan saralla ei ole tullut vuosikymmeniin, vaikka tietokoneiden laskentaho tuplaantuu neljän vuoden välein. Silti energiaa tehdään enimmäkseen samoilla menetelmillä kuin 60-luvulla, ehkä vähän paremmalla hyötysuhteella ja puhtaammin, mutta en olisi ysärillä uskonut, että vuonna 2020 joudutaan vielä keskutelemaan energian säästämisestä.

Tuntuu että ihmiskunnan tekninen kehitys on saavuttanut sen pisteen, jossa saadaan lisää ja nopeammin pornoa ja kissavideoita, mutta ei enää mitään mullistavaa uutta tekniikkaa. Paraskin tietokone on vain niin hyvä kuin siihen koodatut ohjelmat, ja ilmeisesti on saavutettu ihmisten koodauskyvyn lakipiste. Sama juttu kaiken tekniikan kanssa. Tottakai uutta tulee, mutta ne ovat vain vanhojen tekniikoiden sovelluksia, ei mitään oikeasti uutta, mitään esim. ydinvoiman keksimiseen verratavaa.

Siis kyllähän sitä suunnitellaan kaivostoimintaa asteroidivyöhykkeelle -samalla tekniikalla, joka on ollut olemassa vuosikymmeniä. Ideoita on, mutta innovaatiot puuttuvat, siis sellaiset todella ihmiskuntaa mullistavat kuten lennätin aikoinaan.

Luulen, että joko me degeneroidumme kissavideoidemme äärellä kuten antiikin Rooma, tai sitten tekoäly tekee Skynetit. Jos nyt ikinä saamme tekoälyä tarpeeksi fiksuksi, ihmisen koodamiskyvystähän siinäkin on alkuun kyse, kunnes se alkaa oppia itse. Ja pystyykö se koskaan olemaan niin fiksu, että lukee omaa koodiaan ja korjaa ihmisten sinne tekevät rajoittavat virheet -tai tarkoitukselliset rajoittimet?

--------

Anyway olen siis tavallaan tahallani pudottautunut kelkasta, koska ei ole mitään järkeä pysyä kelkassa, joka kiitää täyttä vauhtia kohti jyrkännettä tai suonsilmäkettä. Kuten joku jo totesi, ei tekniikka siihen omaan arkeen ja vapaa-aikaan tuo oikeastaan mitään lisäarvoa. Lisäarvo olisi siinä, että meidän ei enää tarvitsisi tehdä työtä.

--------

Niin joo, ja kaikki tämä tekniikka tyhmentää meitä. Ihmisten hippokampukset kutistuvat, koska kukaan ei enää opettele reittejä edes omassa kotikaupungissaan, kun google maps ohjaa. Emme siis ole "kartalla".

Koen, että kaikki tämä nykyajan helppous ja mukavuus tekee meistä pehmeitä ja tyhmiä. Vähän kuin alienien lihakarjaa (Muistatteko scifisarjan V, jossa oli niitä liskoihmisiä, alunperin kasarilta, kymmenkunta vuotta sitten tuli repro).

Amen. Koen hyvin samoin. Ei minulla ole ollut ikinä mitään ongelmaa oppia nopeasti mitä hyvänsä uutta softaa tai appia. Ongelma on, että minua ei kiinnosta oppia koko ajan uusia softia ja appeja, joita ei oikeasti tarvita mihinkään.

Esim. Teams ei ole loppujen lopuksi tehnyt mitään muuta kuin tuottanut lisää turhia palavereita, joissa ei edes saada pullaa.

Tai kaikki ajanseurausohjelmat. Ennen riitti, että tulit töihin siinä kahdeksan maissa ja lähdit neljän maissa. Koira ei perään haukkunut niin kauan kun työn jälki oli hyvää. Nykyään pitää kirjata itsensä töihin (ja miksi tämä ei tapahdu automaattisesti kun koneen avaan, kysyn vaan?) ja vielä sekin, mitä tekee. Vitunmoista kyttäystä. Toki työajanseuranta teki aikanaan se, että huomasin tekeväni viikossa pari tuntia ylitöitä huomaamatta, kun olin aina ajoissa paikalla enkä voinut lähteä ennen neljää puhelimen takia.

Anyway inhoan tuota kyttäämismentaliteettia, minusta työnantajalle kuuluu tasan se työni lopputulos, montako minuuttia mitäkin olen tehnyt mihin aikaan työpäivästä on minun asiani. Sama asiakkaiden kanssa: minä määritän montako tuntia työhön menee ja asiakas hyväksyy lopputuloksen tai ei hyväksy. Ei minun tarvitse sille joka minuutista tiliä tehdä, lopputuloksesta se viime kädessä maksaa.

Inhoan myös kaikenlaisia turhanaikaisia appeja, shakkipeli ehkä poislaskettuna. Ja karttaohjelmia, erityisesti jos se on auki autossa. On niin paljon helpompaa vilkaista kotona reitti ja painaa se mieleensä, ei tarvitse kuunnella ajaessa jotain typerää ämmää joka käskee valitsemaan kiertoliittymän toisen erkanemiskaistan kun on tarkoitus ajaa suoraan.

Inhoan ekirjoja ja äänikirjoja ja ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kirjojen arvoa fyysisenä esineenä. Inhoan nykykirjallisuuttakin, en lue juuri mitään mikä olisi painettu ennen vuotta 1980. Ennen kyllä seurasin aikaani ja luin kaikki kohutut uutuudet, mutta en enää jaksa. Erityisesti jännitysromaaneissa on ihan järjetön tempo ja elokuvat ovat samanlaisia, en kestä sellaista. Katselen enintään jotain Hercule Poirotia tai isä Brownia, missä edetään verkkaisesti, tai luen P.D. Jamesia, jonka kirjat ovat melko viipyileviä nekin.

Inhoan kaikkia viestiappeja, erityisen erityisesti WA:ta. Vielä enemmän inhoan sitä, että kaikilla on koko ajan videokamera mukana. Vanhoina Hyvinä Aikoina ei olisi joutunut näkemään videoita kavereiden kakaroiden treeneistä.

Itse olen ottanut sen linjan, että en viestitä mitään, mitä en kirjoittaisi kirjeeseen/korttiin. Entivanhaanhan ihmiset saattoivat sopia tapaamisestakin postikortilla! Kaikkien tällaisten viehättävien tapojen takia tykkään vanhoista kirjoista. On ihana lukea, miten ihmiset pärjäsi ihan hyvin, vaikka ne eivät tekstanneet "olen 3 min myöhässä".

Inhoan myös sitä, että ruoka ei ole enää ruokaa vaan imagonrakennusta. Oli tosi vapauttavaa kesällä, kun olin mökillä, ja päätin olla sen ajan "Anni Polva" -dieetillä. Niissä kirjoissa nimittäin syödään aika usein. Ihmiset ilmeisesti onnistuivat aivan mainiosti pysymään hengissä voileivillä, puurolla, viilillä, makkaralla, pullalla, satunnaisella hernekeitolla ja tolkuttomalla kahvinjuonnilla. Vain kahdessa kirjassa syödään kasviksia -niissä kun ollaan jossain terveyshotellissa laihduttamassa! Oli muuten rennoin mökkireissu ikinä. Tosin kahvinjuontia vähän himmailin.

Kyse ei siis ole siitä, että olisin tipahtanut nykyajasta, vaan siitä, että olen hypännyt kyydistä ja lyönyt pääni kiveen.

P.S. Vihaan muuten hymiöitäkin. Jos ette osaa ilmaista tunteitanne sanoitta, olkaa ilmaisematta. Kuten Wittgenstein sanoi: Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Ja pärjättiin sitä ennenkin ilman jatkuvaa tunneilmaisua.

Olen 52-vuotias ja ei mitään ongelmaa oppia uutta tai omaksua uusia tapoja työelämässä.

Faija 89- vee ja käyttää sujuvasti älypuhelinta ja padia. Hoitaa asiat pankin mobiiliapilla.

A ja O on halu oppia uutta.

Kaikkien ei ole pakko toikia näin, mutta jos 45-vuotiaan heittää pyyhkeen kehään, niin melkoisen kuutamolla lienee sitten eläkeiässä.

Toinen juttu on tietty työn mielekkyys; jos työpaikalla eletään 70-lukua ja käytetään kellokortteja ja lasketaan minuutteja, niin neuvoisin vaihtamaan työnantajaa.

Useimmille ihmisille tapahtuu jonkinlaista hidastumista, taantumista vanhana. Heikompi näkö. Hitaampi reagointi, kun pitäisi klikata nopeasti jotakin digilaitetta. Kipeät, turvonneet tai muuten voimattomat sormet. Muisti heikkenee tai ainakin hidastuu. Näin tapahtuu niillekin, jotka tällä hetkellä kehuskelevat osaamisellaan ja taidoillaan. Joku voi joutua onnettomuuteen ja saada päävamman myös nuorena. Yhteiskunnan pitäisi olla siten järjestetty, että jokainen selviää täällä myös silloin. Virastoja ja pankkeja, joihin voi mennä asioimaan. Tämä koskee myös heitä, jotka ovat lievästi kehitysvammaisia tai jotka ovat voimakkaan lääkityksen takia tokkuraisen (hitaan) oloisia.

Minä olen kipeä, turvonnut ja voimaton monisairas. Minusta on mukavaa kun kaiken voi hoitaa netissä. Kyllä rasittaisi lähteä näpyttelemään laskuja jollain nordean automaatilla. Pahimmillaan sairaana olen tilannut ruokaostokset kotiin. Voin asua halvalla hevonkuusessa kun kaikki tärkeä on tietokoneen ruudun kautta lähellä vaikka maailman toiselta puolen. Opiskella voi mitä tahansa ympäri maailmaa. Olisipa nämä mahdollisuudet ollut jo kun olin nuori, kuinka paljon olisin voinut oppia ja työskennellä alallani näillä mahdollisuuksilla.

Nautin nykyaikaisista apuvälineistä kuten robottimoppi-imuri jota ohjaan kännykällä. Työhöni/harrastukseeni liittyen minulla on nyt teknologiset mahdollisuudet tehdä hommia kotonani joihin minulla ei 90-00-luvuilla ollut mahdollisuutta tai varaa. Rakastan opiskella uutta ja hyödyntää uusia ihmeellisiä mahdollisuuksia. Jos jonkin käyttäminen/käyttöönotto on vaikeaa, youtubesta löytyy useita tutoriaaleja joista löytää apua kun vain jaksaa keskittyä katsomaan videon.

Minusta tietokoneiden ja teknologian mahdollisuusia pitäisi käyttää enemmänkin. Esimerkiksi opiskelussa. Voi opiskella omaan tahtiin ja keskittyen mikä ei ole sosiaalisessa ympäristössä mahdollista. Koulussa käynnistä suurin osa energiasta menee selviämiseen muiden kanssa, kiusaamiseen ja muuhun ihan turhaan. Miten paljon oppilaatkin oppisivat kun saisivat käyttää sen ajan opiskeluun mikä nyt käytetään kurinpitoon ja muuhun sähläämiseen. Miten paljon voimavaroja jäisi opiskeluun kun ei tarvitsisi käyttää energiaa ikäviin ihmisiin. Sama juttu työpaikoilla. Miten paljon voimavaroja vapautuisi itse työhön kun ei tarvitsisi alkaa kuuntelemaan kesken hommien miten Mirkun veljen pojan ex-miehen ukki oli kuule kaatunut talonsa edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oxygen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani tippunut ajasta. Päinvastoin minusta nykynuorten ajattelu on aika surkeaa ja kestävyys heikkoa ja keskittymiskyky heillä aika surkea. He tippuvat heti kelkasta, kun jotain vähänkin vaativaa ja kestävyyttä tarvitsevaa ilmaantuu. Kovat luulot heillä kyllä on itsestään. Tiedän kyllä näistä woketrendeistä, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisin seuraamaan niitä.

Vaatetrendit nyt ovat mitä ovat ja on kertakaikkiaan jokaisessa porukassa joku oma juttu. Joka välillä on siistiä ja välillä noloa. Tiedän kyllä mitkä merkkituotteet on in ja mitkä värit Ainakin niissä tyyliryhmissä, joita minä seuraan ja joskus ostan niitä, joskus en.

Mitä tekniikkaan tulee, niin kuka niitä kaikkia viitsii edes opetella? Ei edes teinit hallitse niitä kaikkia. Kohta suurin osa niistä on kuitenkin vanhoja. Opettelen vain jos tarvitsen.

Ruuan suhteen en seuraa yhtään ajanhengeä. Syön vaan mistä pidän, koska jos lihon, haluan ainakin olla sen takia lihonnut, että söin ruokaa josta pidin.

Mitä sanoihin tulee, niin en törmää tuohon usein, joten ne muutamat sanat ei ole ongelma.

Minusta ajatus nuorison kartalla olemisesta ja diginatiiviudesta on ehkä universumin suurin vitsi. Se, että he käyttävät koulutehtävien tekemiseen ja palautukseen jotain softaa, ei tarkoita, että he ymmärtäisivät mitä ovat tekemässä. Me 80-luvun lapset, jotka latasimme lerpuilta pelejä tietokoneella ja koodasimme niitä itse ohjeen mukaan ja tietokone hoki syntax erroria, tiedämme paljon paremmin mitä sen koneen sisuksissa tapahtuu.

Graafiset käyttöliittymät ovat saaneet ihmisiltä jotenkin hämärtymään sen, että siellä taustalla tapahtuu edelleen niitä samoja asioita kuin syntax errorin aikoina. Välissä on vain helvetisti koodia, joka saa homman näyttämään ja tuntumaan helpommalta kuin sen, että kirjoitat run:<disk, vai miten se meni.

Se, että osaa sujuvasti kuvata itsestään perseenpyöritysvideon tiktokiin ei oikeastaan ole minkäänlaista osaamista. Valtaosa apinoista luultavasti oppisi sen, jos annettaisiin riittävästi herkkuja -ja bordercollieista, jos olisi tassuille sopivammat ohjaimet.

Itse olin nuorempana äärettömän tiede- ja tekniikkauskovainen, mutta se usko on hiipunut. Mitään todellisia läpimurtoja tekniikan saralla ei ole tullut vuosikymmeniin, vaikka tietokoneiden laskentaho tuplaantuu neljän vuoden välein. Silti energiaa tehdään enimmäkseen samoilla menetelmillä kuin 60-luvulla, ehkä vähän paremmalla hyötysuhteella ja puhtaammin, mutta en olisi ysärillä uskonut, että vuonna 2020 joudutaan vielä keskutelemaan energian säästämisestä.

Tuntuu että ihmiskunnan tekninen kehitys on saavuttanut sen pisteen, jossa saadaan lisää ja nopeammin pornoa ja kissavideoita, mutta ei enää mitään mullistavaa uutta tekniikkaa. Paraskin tietokone on vain niin hyvä kuin siihen koodatut ohjelmat, ja ilmeisesti on saavutettu ihmisten koodauskyvyn lakipiste. Sama juttu kaiken tekniikan kanssa. Tottakai uutta tulee, mutta ne ovat vain vanhojen tekniikoiden sovelluksia, ei mitään oikeasti uutta, mitään esim. ydinvoiman keksimiseen verratavaa.

Siis kyllähän sitä suunnitellaan kaivostoimintaa asteroidivyöhykkeelle -samalla tekniikalla, joka on ollut olemassa vuosikymmeniä. Ideoita on, mutta innovaatiot puuttuvat, siis sellaiset todella ihmiskuntaa mullistavat kuten lennätin aikoinaan.

Luulen, että joko me degeneroidumme kissavideoidemme äärellä kuten antiikin Rooma, tai sitten tekoäly tekee Skynetit. Jos nyt ikinä saamme tekoälyä tarpeeksi fiksuksi, ihmisen koodamiskyvystähän siinäkin on alkuun kyse, kunnes se alkaa oppia itse. Ja pystyykö se koskaan olemaan niin fiksu, että lukee omaa koodiaan ja korjaa ihmisten sinne tekevät rajoittavat virheet -tai tarkoitukselliset rajoittimet?

--------

Anyway olen siis tavallaan tahallani pudottautunut kelkasta, koska ei ole mitään järkeä pysyä kelkassa, joka kiitää täyttä vauhtia kohti jyrkännettä tai suonsilmäkettä. Kuten joku jo totesi, ei tekniikka siihen omaan arkeen ja vapaa-aikaan tuo oikeastaan mitään lisäarvoa. Lisäarvo olisi siinä, että meidän ei enää tarvitsisi tehdä työtä.

--------

Niin joo, ja kaikki tämä tekniikka tyhmentää meitä. Ihmisten hippokampukset kutistuvat, koska kukaan ei enää opettele reittejä edes omassa kotikaupungissaan, kun google maps ohjaa. Emme siis ole "kartalla".

Koen, että kaikki tämä nykyajan helppous ja mukavuus tekee meistä pehmeitä ja tyhmiä. Vähän kuin alienien lihakarjaa (Muistatteko scifisarjan V, jossa oli niitä liskoihmisiä, alunperin kasarilta, kymmenkunta vuotta sitten tuli repro).

Amen. Koen hyvin samoin. Ei minulla ole ollut ikinä mitään ongelmaa oppia nopeasti mitä hyvänsä uutta softaa tai appia. Ongelma on, että minua ei kiinnosta oppia koko ajan uusia softia ja appeja, joita ei oikeasti tarvita mihinkään.

Esim. Teams ei ole loppujen lopuksi tehnyt mitään muuta kuin tuottanut lisää turhia palavereita, joissa ei edes saada pullaa.

Tai kaikki ajanseurausohjelmat. Ennen riitti, että tulit töihin siinä kahdeksan maissa ja lähdit neljän maissa. Koira ei perään haukkunut niin kauan kun työn jälki oli hyvää. Nykyään pitää kirjata itsensä töihin (ja miksi tämä ei tapahdu automaattisesti kun koneen avaan, kysyn vaan?) ja vielä sekin, mitä tekee. Vitunmoista kyttäystä. Toki työajanseuranta teki aikanaan se, että huomasin tekeväni viikossa pari tuntia ylitöitä huomaamatta, kun olin aina ajoissa paikalla enkä voinut lähteä ennen neljää puhelimen takia.

Anyway inhoan tuota kyttäämismentaliteettia, minusta työnantajalle kuuluu tasan se työni lopputulos, montako minuuttia mitäkin olen tehnyt mihin aikaan työpäivästä on minun asiani. Sama asiakkaiden kanssa: minä määritän montako tuntia työhön menee ja asiakas hyväksyy lopputuloksen tai ei hyväksy. Ei minun tarvitse sille joka minuutista tiliä tehdä, lopputuloksesta se viime kädessä maksaa.

Inhoan myös kaikenlaisia turhanaikaisia appeja, shakkipeli ehkä poislaskettuna. Ja karttaohjelmia, erityisesti jos se on auki autossa. On niin paljon helpompaa vilkaista kotona reitti ja painaa se mieleensä, ei tarvitse kuunnella ajaessa jotain typerää ämmää joka käskee valitsemaan kiertoliittymän toisen erkanemiskaistan kun on tarkoitus ajaa suoraan.

Inhoan ekirjoja ja äänikirjoja ja ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kirjojen arvoa fyysisenä esineenä. Inhoan nykykirjallisuuttakin, en lue juuri mitään mikä olisi painettu ennen vuotta 1980. Ennen kyllä seurasin aikaani ja luin kaikki kohutut uutuudet, mutta en enää jaksa. Erityisesti jännitysromaaneissa on ihan järjetön tempo ja elokuvat ovat samanlaisia, en kestä sellaista. Katselen enintään jotain Hercule Poirotia tai isä Brownia, missä edetään verkkaisesti, tai luen P.D. Jamesia, jonka kirjat ovat melko viipyileviä nekin.

Inhoan kaikkia viestiappeja, erityisen erityisesti WA:ta. Vielä enemmän inhoan sitä, että kaikilla on koko ajan videokamera mukana. Vanhoina Hyvinä Aikoina ei olisi joutunut näkemään videoita kavereiden kakaroiden treeneistä.

Itse olen ottanut sen linjan, että en viestitä mitään, mitä en kirjoittaisi kirjeeseen/korttiin. Entivanhaanhan ihmiset saattoivat sopia tapaamisestakin postikortilla! Kaikkien tällaisten viehättävien tapojen takia tykkään vanhoista kirjoista. On ihana lukea, miten ihmiset pärjäsi ihan hyvin, vaikka ne eivät tekstanneet "olen 3 min myöhässä".

Inhoan myös sitä, että ruoka ei ole enää ruokaa vaan imagonrakennusta. Oli tosi vapauttavaa kesällä, kun olin mökillä, ja päätin olla sen ajan "Anni Polva" -dieetillä. Niissä kirjoissa nimittäin syödään aika usein. Ihmiset ilmeisesti onnistuivat aivan mainiosti pysymään hengissä voileivillä, puurolla, viilillä, makkaralla, pullalla, satunnaisella hernekeitolla ja tolkuttomalla kahvinjuonnilla. Vain kahdessa kirjassa syödään kasviksia -niissä kun ollaan jossain terveyshotellissa laihduttamassa! Oli muuten rennoin mökkireissu ikinä. Tosin kahvinjuontia vähän himmailin.

Kyse ei siis ole siitä, että olisin tipahtanut nykyajasta, vaan siitä, että olen hypännyt kyydistä ja lyönyt pääni kiveen.

P.S. Vihaan muuten hymiöitäkin. Jos ette osaa ilmaista tunteitanne sanoitta, olkaa ilmaisematta. Kuten Wittgenstein sanoi: Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Ja pärjättiin sitä ennenkin ilman jatkuvaa tunneilmaisua.

Olen 52-vuotias ja ei mitään ongelmaa oppia uutta tai omaksua uusia tapoja työelämässä.

Faija 89- vee ja käyttää sujuvasti älypuhelinta ja padia. Hoitaa asiat pankin mobiiliapilla.

A ja O on halu oppia uutta.

Kaikkien ei ole pakko toikia näin, mutta jos 45-vuotiaan heittää pyyhkeen kehään, niin melkoisen kuutamolla lienee sitten eläkeiässä.

Toinen juttu on tietty työn mielekkyys; jos työpaikalla eletään 70-lukua ja käytetään kellokortteja ja lasketaan minuutteja, niin neuvoisin vaihtamaan työnantajaa.

Useimmille ihmisille tapahtuu jonkinlaista hidastumista, taantumista vanhana. Heikompi näkö. Hitaampi reagointi, kun pitäisi klikata nopeasti jotakin digilaitetta. Kipeät, turvonneet tai muuten voimattomat sormet. Muisti heikkenee tai ainakin hidastuu. Näin tapahtuu niillekin, jotka tällä hetkellä kehuskelevat osaamisellaan ja taidoillaan. Joku voi joutua onnettomuuteen ja saada päävamman myös nuorena. Yhteiskunnan pitäisi olla siten järjestetty, että jokainen selviää täällä myös silloin. Virastoja ja pankkeja, joihin voi mennä asioimaan. Tämä koskee myös heitä, jotka ovat lievästi kehitysvammaisia tai jotka ovat voimakkaan lääkityksen takia tokkuraisen (hitaan) oloisia.

Minä olen kipeä, turvonnut ja voimaton monisairas. Minusta on mukavaa kun kaiken voi hoitaa netissä. Kyllä rasittaisi lähteä näpyttelemään laskuja jollain nordean automaatilla. Pahimmillaan sairaana olen tilannut ruokaostokset kotiin. Voin asua halvalla hevonkuusessa kun kaikki tärkeä on tietokoneen ruudun kautta lähellä vaikka maailman toiselta puolen. Opiskella voi mitä tahansa ympäri maailmaa. Olisipa nämä mahdollisuudet ollut jo kun olin nuori, kuinka paljon olisin voinut oppia ja työskennellä alallani näillä mahdollisuuksilla.

Nautin nykyaikaisista apuvälineistä kuten robottimoppi-imuri jota ohjaan kännykällä. Työhöni/harrastukseeni liittyen minulla on nyt teknologiset mahdollisuudet tehdä hommia kotonani joihin minulla ei 90-00-luvuilla ollut mahdollisuutta tai varaa. Rakastan opiskella uutta ja hyödyntää uusia ihmeellisiä mahdollisuuksia. Jos jonkin käyttäminen/käyttöönotto on vaikeaa, youtubesta löytyy useita tutoriaaleja joista löytää apua kun vain jaksaa keskittyä katsomaan videon.

Minusta tietokoneiden ja teknologian mahdollisuusia pitäisi käyttää enemmänkin. Esimerkiksi opiskelussa. Voi opiskella omaan tahtiin ja keskittyen mikä ei ole sosiaalisessa ympäristössä mahdollista. Koulussa käynnistä suurin osa energiasta menee selviämiseen muiden kanssa, kiusaamiseen ja muuhun ihan turhaan. Miten paljon oppilaatkin oppisivat kun saisivat käyttää sen ajan opiskeluun mikä nyt käytetään kurinpitoon ja muuhun sähläämiseen. Miten paljon voimavaroja jäisi opiskeluun kun ei tarvitsisi käyttää energiaa ikäviin ihmisiin. Sama juttu työpaikoilla. Miten paljon voimavaroja vapautuisi itse työhön kun ei tarvitsisi alkaa kuuntelemaan kesken hommien miten Mirkun veljen pojan ex-miehen ukki oli kuule kaatunut talonsa edessä.

Sinulle noista on selvästi apua ja hyötyä.

Mutta osalle meistä asiat on helpompi hoitaa toisella tavalla. Esim. jos pystyn itse imuroimaan, teen sen mieluummin itse, koska siinä saa hyötyliikuntaa enkä valitettavasti ole koskaan ollut kiinnostunut teknologiasta sen itsensä vuoksi.

Lisäksi muisti on alkanut iän myötä heikentyä, jolloin uusien systeemien opettelu muuttuu hankalammaksi. En aina muista ohjelmien toimintoja ulkoa, vaan joudun "lunttaamaan" kirjallisista ohjeista.

Olisi ihanteellista, jos jokainen voisi hoitaa asioita itselleen sopivalla tavalla.

Samat fiilikset. Tuntuu, että elämisestä on tehty super vaikeaa. Kaikesta pahoitetaan mieli ja erityisesti muiden puolesta.

Ennen oli paremmin ja ihmiset rennompia.

Olet fiksu ihminen, minä olin jo lähes kuusikymppinen, kun huomasin saman ongelman itselläni parikymmentä vuotta sitten!

Vierailija kirjoitti:

Olen 23v eli en tipahda, mutta en pidä yhtään tästä teknologian laajentumisesta. Oon yhteiskunnallisissa asioissa aika valveilla, ja huolettaa. Digitalisaatio ja digi-id, sosiaalisen pisteytyksen järjestelmä, poliisien hallussa olevat robotit (San Francisco haluaa ottaa ne jo käyttöön), great reset, inflaatio... Listasta unohtui varmasti kaikenlaista.

Esimerkiksi se ettei noista monistakaan asioista ole valtamediassa mitään mainittu tai mitään julkista keskustelua käyty esimerkiksi digipasseista ja kansalaispisteiden tarpeellisuudesta tavallisen kansalaisen vinkkelistä. Eli massiivinen aivopesu ja propaganda kuuluu ikävään listaan.

Muuten olen samaa mieltä kehityksestä. Päivä päivältä haluan enemmän metsään syömään jäisiä käpyjä ja juuria.

Itse olen lähes nelikymppinen ja ahdistaa pelkkä ajatuskin lähteä pitkän hoitovapaan jälkeen takaisin työelämään.

Työpaikalla KAIKKI tietojärjestelmät taas muuttuneet. Lisäksi en ole nykyisin enää facebookissa, en instassa, en tiktokissa.

Taidan jättäytyä työttömäksi paitsi etten taida osata uusilla käyttöjärjestelmillä ja tiedonkäsittelyohjelmilla tehdä itselleni edes CV:tä.

Jos sinulla on ollut perhe tuo on ihan normaalia. Paukut loppuu noina vuosina jos ei ala kuntoilla, nukkua ja elää terveellisesti. Mitä tulee työelämän vaatimuksiin, niissähän ei ole mitään järkeä. Kaikkea touhotetaan mitään ei saada aikaan, kukaan ei tajua edes perusjuttuja. Uusi on aina muka parempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja alan olemaan sellainen "jäärä" joka ei ymmärrä enää nykyaikaa ja sitä miksi joku seuraa instagram-vaikuttajia, miksi kaupallisten yhteistyötekijöiden tulot on satojatuhansia, kun esimerkiksi lääketieteen tutkijoiden ja muiden raskasta ihmisten hyvinvoinnin eteentyöskentelevien tulot on pienet. Stringbikiniperseeen kuvaaminen someen on jokaisen tie "vaikuttajaksi". Se että joku olisi -80 luvulla ottanut itse kuvan itsestään.....saati että ottaa flitteröidin kuvan naamastaan jostain tärkeästä tilaisuudesta (pääministeri Marin tyyliin) on jotain mihin olen LIIAN VANHA...toivon että seuraavaksi joku Haavisto nousee presidentiksi ja "rikkoo rajoja" ja postaa bilekuvia DTM lattialta polvillaan...

Tähän maailmaan alan olemaan liian vanha. Myös on tässä 20 vuoden aikana töissä on nähnyt miten vähän mikään lopulta merkitsee, ei jaksa enää painaa kun loppupeleissä se nykyinen riittää.

Naamaas ei enää auta ees filtterit???

No kyllä 40 vuotiaan kuuluukin jäädä jo ajasta jälkeen. Mikään ei ole kiusallisempaa kuin tuon ikäinen joka yrittää väkisin pysyä nuorten perässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 60 v. Ehkä muodissa ja musiikissa huomaa. En aina ymmärrä nykymusiikkia, vaatekaupassa jotkut vaatteet näyttävät kummallisilta. Muutoin en ole kelkasta pudonnut. Seuraan aikaani.

Nuoremmat työkaverit kuuntelevat - näin 47v mielestä - ihan ihmemusiikkia, joka ei suuremmilta osin miellytä omaa korvaa.

Eipä sitä voi musiikiksi kutsua.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 40 vuotiaan kuuluukin jäädä jo ajasta jälkeen. Mikään ei ole kiusallisempaa kuin tuon ikäinen joka yrittää väkisin pysyä nuorten perässä

Ja noita kyllä valitettavasti nykyään riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 60 v. Ehkä muodissa ja musiikissa huomaa. En aina ymmärrä nykymusiikkia, vaatekaupassa jotkut vaatteet näyttävät kummallisilta. Muutoin en ole kelkasta pudonnut. Seuraan aikaani.

Nuoremmat työkaverit kuuntelevat - näin 47v mielestä - ihan ihmemusiikkia, joka ei suuremmilta osin miellytä omaa korvaa.

Eipä sitä voi musiikiksi kutsua.

joo kylläm,,, Kari Tapio,,,, ja olawi oli sitä kunnon musiikkia!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 40 vuotiaan kuuluukin jäädä jo ajasta jälkeen. Mikään ei ole kiusallisempaa kuin tuon ikäinen joka yrittää väkisin pysyä nuorten perässä

Ja noita kyllä valitettavasti nykyään riittää.

Niin järkyttävää ja kamala myötähäpeä herää näistä ikuisen nuoruuden tavoittelijoista. Useampi tässäkin ketjussa kirjoitellut kuinka on niin ajassa kiinni, tirsk..