Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta

Wokeltajat pitäisi työntää uuniin, ja lopuksi kusta hiiltyneiden jäänteiden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Itselle on teknologia ollut aina helppoa. Nykyään kaikki on tehty vielä helpommaksi eikä tarvitse mitään erikoistaitoja käyttöönotossa.

Mutta et osaa peruuttaa parkkiruutuun autoas, et osaa vuolasta makkaratikkua puukolla, et saa nuotiota syttymään, et saa matoa ongenkoukkuun.  Mutta onneksi voit ja osaat katsoa miten muut tekee ne netissä.

Aika on pintaliitäjien, bränditietoisten ha ahneiden ja omahyväisten.

Olet oikeassa. Tämä aika ei ole hyvä.

Sugerdaddy muodin avulla ollaan palattu 1900 luvun alkuun, kun 15% helsingin naisista myi itseään ilotaloissa ja kaduilla.

Nice!

Vierailija kirjoitti:

Neljäkakkonen täällä miettii, että digitalisaatio on ollut pääpiirteissään minulle mieluista. Mieluummin lähetän sähköpostia kuin puhun puhelimessa. Suosin itsepalvelukassoja ja teen kaiken mahdollisen itse netissä.

Paniikki kuitenkin iskee kaikkien salasanojen ja tietoturvan kanssa. Itsestään tulee antaneeksi valtavasti tietoa sinne sun tänne enkä aina (lue: juuri koskaan) ymmärrä, mihin tiedot menee. Ilman tietojen luovutusta on vaikeaa saada edes puhelinta toimimaan.

Rakastan valokuvaamista ja sekin tuntuu hullulta, että ne tallentuu jonnekin bittiavaruuteen. Onko niitä olemassa vai ei? Tai raha. Sekin on nykyään sähköisiä lukuja.

Jos elämä on jo nyt tätä, niin millainen muumio olenkaan 80-vuotiaana?!

Ei ole mitään bittiavaruutta tai pilveä, on vain niinsanotusti jonkun muun tietokone. Eli palvelineskus, jossa ne sinun kuvasi ovat.

Raha ei ole koskaan ollut oikeasti olemassa, ainakaan sen jälkeen kun paperiraha keksittiin. Raha on pelkkä sopimus.

-----

Itselläni kelkasta putoaminen näkyy siinä, että en pysty käsittämään sitä, miten nykyaikana vouhotetaan kaikesta. Tuntuu että taviksillakin on koko ajan jokin imagonrakennus päällä, asioita ei tehdä niiden itsensä takia vaan sen takia, miltä ne näyttää. Ihmiset käyttävät kummallisia epäsanoja keksityistä asioista ja luulevat olevansa hyvinkin ajan hermolla. Sitten kun huomautat, että ko. ilmiön olemassaoloa ei ole todistettu, saat päällesi ties mitä syytöksiä.

Ihan kuin ihmiset eivät eläisi enää reaalimaailmassa, vaan jonkinlaisessa todella oudossa mikämikämaassa, jossa harhaisin on kuningas. Ymmrärtäisin tämän, jos se olisi jotenkin mukava maailma, mutta tuntuu että iso osa haluaa kuvitella elävänsä maailmassa, joka on kertakaikkisen vääristynyt ja kammottava, täynnä sortoa, uhreja, katastrofeja ja jatkuvaa Damokleen miekkaa pään päällä. Pikku hippunen historian opiskelua ja medialukutaitoa olisi saattanut opettaa, että ihmiset aina kuvittelee elävänsä "lopun aikoja", mutta toistaiseksi hälytys on ollut aina väärä.

Vouhotetaan kaikenlaisista hullutuksista niin, että se oma elämä jää hoitamatta, ja sitten syyllistetään suurin piirtein rakenteellista sortoa kuin minä olen niin hyvä ihminen mutta silti ei kaikki langennut kuin Manulle illallinen! Vaikka itse ei ole tehnyt mitään edistääkseen niitä ihan arkielämän kannalta tärkeitä asioita.

Kaikki myös tuntuvat kuvittelevan, että heille on joku luvannut että elämä on aina helppoa, reilua ja mukavaa, ja elämän arvaamattomuus on jonkun muun syy. Ei kyetä näkemään, että elämä nyt vaan on arvaamatonta, koska entropia ja sattuma ja sen sellaiset asiat.

Nykyään lähes kaikki scifikin on joko dystooppista tai sitten wokellusta, ei sellaista teknistä scifiä mitä se parhaillaan on (tyyliin joku Sokeanäkö). Andy Weir sentään on aika hyvä ja Hugh Howeykin okei...

--------

Mitä tekniikkaan tulee, olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaani mustepulloon kastettavalla mustekynällä ja päiväkirja on käsin sidottu nahkakansiin. Ihan vaan kapinoidakseni. Pidän kännykkää aina samassa paikassa, ikään kuin se olisi lankapuhelin ja tarkistan viestit vaan pari kertaa päivässä -koskaan en soita jos voin sen välttää. Somesta luovuin pari vuotta sitten, elämäni parhaita päätöksiä.

Ylipäänsä larppaan vapaa-ajalla mennyttä maailmaa pukeutumista myöten, koska vaikka tekniikan kehitys on työelämässä tuonut mukanaan paljon hyvää, en näe sen tuovan vapaa-aikaani mitään lisäarvoa (todellakaan en ikinä vauvistelisi muualla kuin töissä).

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57, enkä todellakaan ole pudonnut kyydistä. Olisipa tosi pelottavaa jos nelikymppisenä jo tuntuisi siltä ettei selviä yhteiskunnassa. Miten meinaatte pärjätä seuraavat 40 vuotta, jos ette vaivaudu pysymään ajan tasalla kehityksessä?

En nyt ala vastakkain asettelemaan, mutta totean että miksi vaivautuisi pysymään ajan tasalla "kehityksessä", jos se ei tarjoa yhtään mitään kunnollista? Mitä tämä moderni maailma tarjoaa sellaista, että se olisi sen arvoista olla kyydissä? Mietin tätä ihan tosissaan. Minulle mikään ajan tasalla oleva ei tuota teknisesti ongelmia, olen asunut useissa maissa ja käynyt paljon "korkeaa koulutusta". Olen ollut työelämässä luomassa ja hölmösti sanottuna integroimassa trendejä. Ja se kaikki on sanalla sanoen yhtä tyhjänpäivästä paskaa. Siksi vaihdoin alaa jo kauan sitten fyysiseen työhön, jossa varhaiset taustani ovat. Tuntuu myös siltä, että nämä kehittäjät ja henkilöt, jotka näiden upeiden ja innovoivien ilmiöiden parissa ovat, pöhisevät väkisin energisinä ja yrittävät myydä meille tätä kehitystä. Jos se olisi luonnollista, niin ei sitä tarvitsisi yrittää pakottaa tällä tavalla kaikille.

Sen takia olisi vauvauduttava pysymään kehityksessä, että saa asiansa hoidettua - laskut maksettua, hankittua ruokaa, käytettyä terveyspalveluita. Jopa bussin ja junan käyttö on hankaloitunut, varsinkin jos ei halua tietoturvasyistä pankkitoiminta puhelimeensa. Mitä jos puhelin menee rikki tai katoaa? Sitten ei saa uuttakaan junalippua. Mitä kun joku laite hajoaa ja pitäisi hankkia uusi? Asentaa kaikki uudelleen. Pitäisi muistaa salasanat kaikkeen ja saada Whatsappikin uuteen puhelimeen. Sen kautta moni virallinen tieto kulkee, ainakin harrastusten tieto. Miksi on pakko sallia Google hallinnoimaan joka laitteeseen, en tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vanha koira ei opi uusia temppuja. Ite viiskymppisenä voin sanoa, että nykyhetken tietotekniikka, tietotekniikan taso, olisi pitänyt olla jo vuonna 1977, niin silloin olisi jo pentuna päässyt opettelemaan koneiden käyttöä ym., ja nyt kaikesta olisi paljon paremmin kartalla.

Mitähän kaikkea meillä nyt olisi, jos nykyinen taso olisi ollut jo vuonna 1977? Aika huimia systeemejä olisi nyt.

Ehkä jokin systeemi, jolla saat aivoistasi tarvittaessa kaikki ne salasanat ja tunnukset..

Vaatimuksia on nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin, eikä siinä ole enää mitään järkeä. En jaksa hyvesignaloida joka hemmetin asiasta tai wokettaa tai kumarrella vähemmistöjä, jotka saavat mielestäni olla olemassa mutta niin ettei minun tarvitse ottaa joka hemmetin oikeusasiaan kantaa.

Nuorena olin hyvin suvaitsevainen ja salliva, mutta elämä opettaa. Muistan vieläkin eräänlaisena käännekohtana sen, kun kolmikymppisenä kävelin kesällä Helsingissä ja vastaa keinahteli niitteihin ja mustiin nahkashortseihin pukeutunut homomies, joka keikutti persikkaansa niin että itselläni olisi revähtänyt lantionpohjalihakset, jos olisin kävellyt samalla tavalla. Mies katsoi minua niin vihamielisesti ja halveksivasti päästä jalkoihin, että aloin tajuamaan, miksi minun pitäisi kannattaa ja puolustaa sellaisia ihmisiä, jotka katsovat minua niin vihamielisesti ainoastaan kun kävelen kadulla vastaan ja olen nainen. Siitä lähtien olen alkanut tunnistamaan itsessäni tarpeen olla vapaa sellaisten ilmiöiden hyväksymisestä. Minulle on ihan sama mitä joku tekee tai millainen on, kunhan minun ei tarvitse katsella sellaista.

Ja kas kummaa. Misogynistit ja h*m*foobikot tulivat pilaamaan tämänkin ketjun. Hohhoijaa.

Minä en oo koskaan kärryillä ollutkaan. Aateekoota oli koulussa 80-luvun lopulla, inhosin syvästi. Onneksi silloin ei työelämässä vielä ollut yleisesti tietokoneita. Sitten olinkin kotiäitinä ja perhepäivähoitsuna pitkään. Sen jälkeen yrittäjänä ja en tarvi edelleenkään työssäni tietotekniikkaa. Osaan käyttää sähköpostia ja käyttää tällaisia keskustelupalstoja, tosin harvoin käyn täälläkään, ehkä kerran kuukaudessa. Jaa no joskus harvoin, pari kertaa vuodessa, tilaan jotain netistä, kun ei kivijalkakaupasta kaikkea saa.

Tuntuu usein, että elän kuin eri todellisuudessa. En katso telkkaria, en lue lehtiä, paitsi puutarha ja käsityö. En matkustele, en shoppaile, en käy baareissa, en kuntosalilla. Teen töitä, ulkoilen, hiihdän, hoidan puutarhaa, pyöräilen, luen, neulon, tapaan ystäviä, pidän yhteyttä sukuun, taapertelen metsässä. En omista tiskikonetta tai mikroa tai kahvinkeitintä. Lämmitän uunia, saunon pihasaunassa, syön perusruokaa kuten jauhelihakastiketta ja perunaa, kaalilaatikkoa, hernekeittoa ja pannaria, kalakeittoa ja vispipuuroa. Juon päiväkahvit pullan kera. En yritä olla nuorekas enkä suuremmin tarkkaile painoa. En syö superfoodeja, ellei lasketa mustikoita, puolukoita, hapankaalia, nokkosia yms. En tunne julkkiksia, en tiedä mitä pöljää sanna tai Sauli on taas sanonut. En tiedä montako piikkiä kullakin on otettuna, itsellä 0.

Mitään laitteita en aio hankkia, esim. älypuhelinta, en sähköautoa. Ajan diisselirupsullani niin kauan kuin se kestää. Vanha liesi toimii hyvin, ei ole induktio. En aio opetella digitaitoja. Tykkään kyllä opiskella uutta, mutta sen pitää olla mielenkiintoista, vaikka uusi kirjoneule, nyt olen opetellut tekemään saippuaa. Kesällä opettelin värjämään lankoja kasveilla. Nyt tuli mieleen kaivaa esille perimäni kitara ja kokeilla josko oppisin soittamaan. Maailmassa on paljon kivaa opittavaa, mutta digitouhu ei sitä mulle ole. Jos muut tykkää, niin siitä vaan. Meille ihmispalvelusta ja käteisestä tykkääville pitää silti olla myös tilaa ja mahdollisuus toimia ja saada palvelua. Vai pitääkö meidän nykymenoon kyllästyneiden perustaa varjoyhteiskunta, jossa kaikki on kuten ennen ja tietyt perusarvot kunniassa.

Ihan sama, ei ihmisten tarvitse mitään uusia hölynpölyjä tietää.

En koe olevani tippunut ajasta. Päinvastoin minusta nykynuorten ajattelu on aika surkeaa ja kestävyys heikkoa ja keskittymiskyky heillä aika surkea. He tippuvat heti kelkasta, kun jotain vähänkin vaativaa ja kestävyyttä tarvitsevaa ilmaantuu. Kovat luulot heillä kyllä on itsestään. Tiedän kyllä näistä woketrendeistä, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisin seuraamaan niitä.

Vaatetrendit nyt ovat mitä ovat ja on kertakaikkiaan jokaisessa porukassa joku oma juttu. Joka välillä on siistiä ja välillä noloa. Tiedän kyllä mitkä merkkituotteet on in ja mitkä värit Ainakin niissä tyyliryhmissä, joita minä seuraan ja joskus ostan niitä, joskus en.

Mitä tekniikkaan tulee, niin kuka niitä kaikkia viitsii edes opetella? Ei edes teinit hallitse niitä kaikkia. Kohta suurin osa niistä on kuitenkin vanhoja. Opettelen vain jos tarvitsen.

Ruuan suhteen en seuraa yhtään ajanhengeä. Syön vaan mistä pidän, koska jos lihon, haluan ainakin olla sen takia lihonnut, että söin ruokaa josta pidin.

Mitä sanoihin tulee, niin en törmää tuohon usein, joten ne muutamat sanat ei ole ongelma.

48v mies ja on jo pitkään tuntunut siltä etten kuulu ainakaan tähän maahan nimeltä Suomi vaikka olen täällä syntynyt ja kasvanut. 90-luvun taitteessa tapahtui tämän maan arvoissa jokin perustavaa laatua oleva muutos hyvinvointiyhteiskunnasta kovien arvojen rahanahneus -yhteiskunnaksi ja se on ollut erittäin huono asia, on johtanut tämän maan pilaantumiseen ihan täysin!

Tämä kaikki digipaska on kuin sumutusta ettei valtaosa ihmisistä tajuaisi tuota ahneiden paskojen tekemää vallankaappausta, ovat kuin keittokattilassa olevia sammakoita, sopeutuvat vähitellen nousevaan lämpötilaan eli heikkeneviin olosuhteisiin, kunnes kiehuvat elävältä...

no mä oon 23 ja tuntuu jo nyt että oon pudonnu kyydistä. Ehkä johtuu siitä että tyydyn niin vähään ja haluaisin vaan olla rauhassa kotona. Oon yksin viihtyvä. Nykyään en kestä mitään, kaupassa käyntikin on uuvuttavaa.

Tämä aika on myös pielessä, mutta mikäpä aika ei olisi ollut?

Pitää vaan yrittää olla ottamatta paineita.

Älä jaksa trolli!

Valitsen palveluntuottajat sen perusteella miten helppoa heillä on asioida. Sellainen kampaaja, jolta ajan saa puhelimitse, samoin hieroja. Pankin vaihdoin paikalliseen, koska heillä voi asioida pankissa ja saa palvelua, toisin kuin entisessä pankissani, jossa piti hoitaa itse asiat ja maksaa siitä. Ostan vain oikeista kaupoista. Ruokaa Ostan lähinnä suoraan tuottajilta ja joskus torilta. Telkkarin kannoin varaston perukoille, se suoltaa pelkkää roskaa. Sanomalehdet peruin, muita ei tullutkaan. Onneksi täällä maalla voi linjuritiketin maksaa käteisellä. Ja käteinen kelpaa joka paikassa. Puhelin mulla on yleensä kotona. En tarvi sitä kaupassa, kirjastossa, jumpassa, lenkillä.

Tekniikka on hyvä palvelija, mutta huono isäntä. Sen pitää olla olemassa ihmisiä varten eikä toisinpäin, niin kuin nyt näyttää käyvän. Siihen kelkkaan en lähde.

Pankkiasioita ei voi hoitaa ilman henkkareita. Siellä jossakin 10-50 km päässä toimistossa, jonne ei saa koskaan puhelinyhteyttä eikä siis aikaa varattua. Mutta kun niitä henkkareita ei saa ilman pankkitunnistautumista. Mielestäni tässä on jo kyse vakavasta perusoikeusvajeesta.

Vierailija kirjoitti:

Pankkiasioita ei voi hoitaa ilman henkkareita. Siellä jossakin 10-50 km päässä toimistossa, jonne ei saa koskaan puhelinyhteyttä eikä siis aikaa varattua. Mutta kun niitä henkkareita ei saa ilman pankkitunnistautumista. Mielestäni tässä on jo kyse vakavasta perusoikeusvajeesta.

Vanhat henkkarit, kuten se ajokortti, kun eivät enää kelpaa. Passikin on vanhentunut. Yksistä läpysköistä ja nettitunnuksists kiinni koko elämä. Miten ulkomaillekaan uskaltaa matkustaa, kun kaikki on niin ehdotonta ja joustamatonta. Jos kadotat puhelimen, kadotat kaiken, myös mahdollisuuden ostaa uusi lentolippu.

Miten elintärkeät palvelut voidaan ohjata nettiin ja puhelimiin, vaikka puhelinten elinkaari on niin lyhyt nykyään? Tämähän on iso oikeusvaje tämäkin.

Netissä alkaa vituttaa kaiken alleen vyöryttävä mainospaljous. Jos jotain asiaa haluais lukea, niin ekaks pitää odottaa että kaikki videot ja pop-upit on latautuneet ja pomppiminen loppuu. Onks tää kuluttajamarkkinoinnin elinehto tosiaan nykyään? Ja mitä ne mainokset koskee? Roskalaatuista kiinassa valmistettua rihkamatavaraa, muun muassa.  Jota ylikokoiset konttialukset roudaa merten poikki meidän "tarpeisiimme". Aseteollisuutta on kritisoitu luonnonvarojen ja resurssien tuhlaamisesta tappokoneisiin. Ja että miten sillä panostuksella voisi vaihtoehtoisesti poistaa maailmasta nälän ja huono-osaisuuden? Voi olla niin. Mutta aseteollisuus jää kirkkaasti kakkoseksi, jos vertaa sitä resurssien tuhlausta joka käytetään tuon mainospaskan tuottamiseen. Ja jota tuskin kukaan on tilannut? Mainostamisen tarpeellisuus kiteytyy hyvin siinä, että maksamalla striimauspalveluille lunnasrahaa, niitä ei tarvitse nähdä. No nyt joku pian vouhkaa, miten mainosrahoituksella voidaan mahdollistaa sitä ja tätä ja tuota. Paskat, sanon minä. Ilmoittaudun mukaan siihen joukkoon, joka kokee että yhteiskunta on sairas. Tai ainakin niin, että markkinatalouden meille syöttämä arvomaailma johtaa pahenevaan pahoinvointiyhteiskuntaan ja venäläismalliseen dystopiaan.

Vierailija kirjoitti:

Valitsen palveluntuottajat sen perusteella miten helppoa heillä on asioida. Sellainen kampaaja, jolta ajan saa puhelimitse, samoin hieroja. Pankin vaihdoin paikalliseen, koska heillä voi asioida pankissa ja saa palvelua, toisin kuin entisessä pankissani, jossa piti hoitaa itse asiat ja maksaa siitä. Ostan vain oikeista kaupoista. Ruokaa Ostan lähinnä suoraan tuottajilta ja joskus torilta. Telkkarin kannoin varaston perukoille, se suoltaa pelkkää roskaa. Sanomalehdet peruin, muita ei tullutkaan. Onneksi täällä maalla voi linjuritiketin maksaa käteisellä. Ja käteinen kelpaa joka paikassa. Puhelin mulla on yleensä kotona. En tarvi sitä kaupassa, kirjastossa, jumpassa, lenkillä.

Tekniikka on hyvä palvelija, mutta huono isäntä. Sen pitää olla olemassa ihmisiä varten eikä toisinpäin, niin kuin nyt näyttää käyvän. Siihen kelkkaan en lähde.

Mikä se sellainen pankki on ja miten varmaa on, että pysyy pystyssä tällaisina aikoina?