Miksi konkurssi aiheuttaa avioeron?

Mun vanhemmat erosi äidin yrityksen konkurssin takia kun olin teini. Heillä ainakin tosiaan syy oli tuo hermojen äärimmilleen kiristyminen, mikä johti kierteeseen molempien puolelta. Hermot kireänä tiuskii, syyttelee, käyttäytyy kaikilla tavoin epämiellyttävästi. Siihen toinenkin alkaa vastata kun ei enää jaksa kuunnella, ja siitä se riitamylly sitten lähteekin. Ei kukaan enää siinä vaiheessa "muista", että tämä johtuu vaan tästä päällä olevasta konkurssiprosessista ja siihen liittyvistä huolista (oikeusriidat, taloudelliset ongelmat), vaan lopulta ainakin omat vanhempani vaan totesivat että tuo toinen on kusipää josta pitää päästä eroon.

Monessa perheessä on pysyvä rahapula. Miksi he eivät sitten tiuski siitä niin, että olisi pakko erota? 

kun konkurssin johdosta erotaan, niin eihän se raha silti siitä lisäänny. Yhtä tiukilla ne hermot on senkin jälkeen. 

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:47"]

Monessa perheessä on pysyvä rahapula. Miksi he eivät sitten tiuski siitä niin, että olisi pakko erota? 

kun konkurssin johdosta erotaan, niin eihän se raha silti siitä lisäänny. Yhtä tiukilla ne hermot on senkin jälkeen. 

[/quote]Kyllä monet eroaa rahapulan aiheuttaman kireyden takia.

Myös muut vastoinkäymiset saattavat johtaa eroon, esim. lapsen menettäminen, perheenjäsenen vakava sairastuminen, työttömyyden aiheuttama henkinen kriisi jne. 

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:47"]

Monessa perheessä on pysyvä rahapula. Miksi he eivät sitten tiuski siitä niin, että olisi pakko erota? 

kun konkurssin johdosta erotaan, niin eihän se raha silti siitä lisäänny. Yhtä tiukilla ne hermot on senkin jälkeen. 

[/quote]

Ei se vakiotilanne kuitenkaan stressaa yhtä paljon kuin poikkeustilanne, silti vaikka yhtä köyhää olisikin. Ihmiset tottuu melko kurjiinkin oloihin, mutta jos tulee äkillinen pudotus korkealta, se on useimmille kauhea shokki. Eikä pelkästään taloudellinen vaan psyykkinen muutenkin, saattaa esim. kuvitella olevansa häpeällinen epäonnistuja joka on pilannut monen muunkin kuin oman elämänsä. 

Meillä äiti meni konkurssista niin sekaisin että alkoi välillä kuvitella täysin vainoharhaisia asioita, ja sen täytyi hakea lääkäriltä unilääkkeitä ja rauhoittavia että pystyi edes vähän nukkumaan välillä. Silti oli kyllä kiukkuinen kuin ampiainen isälle ja myös meille lapsille. Pienintäkään vastalausetta tai "ininä"" ei kuunneltu tai äiti räjähti. Kumma kyllä, eron jälkeen tilanne rauhoittui paljon, vaikkei varsinaisesti isässä tai suhteessa sitä syytä oikein ollutkaan. Kai se oli vaan pakko kohdata sitten itsekseen ahdistuksensa, kun ei voinut enää ulkoistaa sitä "tuohon saatanan äijään joka aina narisee ja ei tee kotitöitä ja *miljoona muuta vikaa* "... 

Konkurssista seuraa paljon muutakin kuin rahanpuute: velat, konkurssin jälkeen syntyvät velat ja niiden korot, yrityksen maksujen pyöriminen pitkään firman loppumisen jälkeen, yrittäjältä puuttuvat yhteiskunnan suojaverkot (jotka palkansaajalle ovat yhtä luonnollisia asioita kuin hengitysilma), oma häpeä ja muiden osoittama pettymys ja/tai halveksunta, pelko omaisuuden menettämisestä. Muun muassa. Ne epäkohdat, jotka suhteessa tai puolisossa eivät normaalioloissa haittaa ollenkaan, moninkertaistuvat konkurssipainajaisessa, sitä ennen ja se jälkeen. Voi olla myös helpompi jatkaa tuntematonta tietä tulevaisuuteen yksinään.

Konkurssiin liittyvät avioerot ovat minun mielestäni helppoja ymmärtää. Sitä minä en taas ymmärrä ollenkaan, miksi niin monet pariskunnat eroavat lapsensa kuoleman jälkeen. Luulisi, että tuollainen nimenomaan yhdistäisi puolisoita. Osaako joku selittää?

Ulkopuolisten vuoksi eli koska kulissit romahtavat.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:58"]

Konkurssista seuraa paljon muutakin kuin rahanpuute: velat, konkurssin jälkeen syntyvät velat ja niiden korot, yrityksen maksujen pyöriminen pitkään firman loppumisen jälkeen, yrittäjältä puuttuvat yhteiskunnan suojaverkot (jotka palkansaajalle ovat yhtä luonnollisia asioita kuin hengitysilma), oma häpeä ja muiden osoittama pettymys ja/tai halveksunta, pelko omaisuuden menettämisestä. Muun muassa. Ne epäkohdat, jotka suhteessa tai puolisossa eivät normaalioloissa haittaa ollenkaan, moninkertaistuvat konkurssipainajaisessa, sitä ennen ja se jälkeen. Voi olla myös helpompi jatkaa tuntematonta tietä tulevaisuuteen yksinään.

Konkurssiin liittyvät avioerot ovat minun mielestäni helppoja ymmärtää. Sitä minä en taas ymmärrä ollenkaan, miksi niin monet pariskunnat eroavat lapsensa kuoleman jälkeen. Luulisi, että tuollainen nimenomaan yhdistäisi puolisoita. Osaako joku selittää?

[/quote]

minä taas ymmärrän lapsen kuoleman sitä kautta, että lapseni syntymän jälkeen pelkäsin tämän kuolemista ja tajusin, että jos näin tapahtuisi, ei meidän avioliitto sitä kestäisi. Parisuhteemme ei olisi siihen riittävän kestävä. Lapsi ei kuollut, ja erosimme pitkän avioviiton jälkeen pettämisen vuoksi.

Eli ehkä nämä kriisit, niin konkurrssit kuin muut, vain kertovat parisuhteen kiinteydestä? Heikalle rakennetutu parisuhteet eivät kestä kuolemia eikä konkursseja, mutta kalliolle rakennetutu kestävät? Mutta mikä sitten erottaa nämä kaki parisuhdetta toisistaan - yhteenmenon motiiviko?

voiko sanoa, että jos yhteen on menty rahan/eli tason/yhteisen yrityksen vuoksi, ei suhde kestä konkurssissa. Jos aidon rakkauden vuoksi, niin suhde kestää?

jos yhteen on menty vain sen takia, että halutaan lapsia, ei suhde kestä lapsen kuolemaa. Mutta jos parisuhde itsessään on arvo, niin se kestää kuoleman??

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:47"]

Monessa perheessä on pysyvä rahapula. Miksi he eivät sitten tiuski siitä niin, että olisi pakko erota? 

kun konkurssin johdosta erotaan, niin eihän se raha silti siitä lisäänny. Yhtä tiukilla ne hermot on senkin jälkeen. 

[/quote]

Ei se vakiotilanne kuitenkaan stressaa yhtä paljon kuin poikkeustilanne, silti vaikka yhtä köyhää olisikin. Ihmiset tottuu melko kurjiinkin oloihin, mutta jos tulee äkillinen pudotus korkealta, se on useimmille kauhea shokki. Eikä pelkästään taloudellinen vaan psyykkinen muutenkin, saattaa esim. kuvitella olevansa häpeällinen epäonnistuja joka on pilannut monen muunkin kuin oman elämänsä. 

[/quote]

Pysyvän rahapulan perheissä on ehkä opittu tukeutumaan toiseen. Jopa niin paljon, ettei uskota pärjäävän yksin. Toisaalta pysyvän rahapulan perheissä on aina ollut niin, joten siihen on totuttu eikä se ehkä aiheuta lainkaan riitoja kuten perheissä joissa on ennen totuttu korkeampaan elintasoon joka on nyt kadonnut, joko konkurssin vuoksi tai muuten. 

Konkurssi ei ole sellainen puheenaihe, josta voisi kaveripiirissä tai varsinkaan sukulaisten parissa puhua avautuneesti. Tylsät ja vaikeat puheenaiheet eivät kiinnosta ketään ja tekevät olon hankalaksi kaikille. Jäljelle jää se, että pienyrityksen konkurssiin liittyvistä asioista voi puhua tasan puolison kanssa.

Konkurssi tuo mukanaan tukuittain selvitettäviä asioita, joista osa voi tulla viiveellä. Vaikka konkurssi tapahtuu oikeuden päätöksellä tietyllä hetkellä, ne kaikki selvittelyt vievät aikaa pitkästi. Ei kai siihen kovin montaa muuta ongelmaa enää tarvita, niin lusikat menevät jakoon. Olisiko jotain puhtaan alun tarvettakin.

Meidän perheessä on tänä vuonna koettu konkurssi. Ei ole mikään elämän paras vuosi, mutta meidän tapauksessa taitaa kuitenkin olla sellainen alamäki, joka yhdessä kuljetaan.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 14:12"]

Eli ehkä nämä kriisit, niin konkurrssit kuin muut, vain kertovat parisuhteen kiinteydestä? Heikalle rakennetutu parisuhteet eivät kestä kuolemia eikä konkursseja, mutta kalliolle rakennetutu kestävät? Mutta mikä sitten erottaa nämä kaki parisuhdetta toisistaan - yhteenmenon motiiviko?

voiko sanoa, että jos yhteen on menty rahan/eli tason/yhteisen yrityksen vuoksi, ei suhde kestä konkurssissa. Jos aidon rakkauden vuoksi, niin suhde kestää?

jos yhteen on menty vain sen takia, että halutaan lapsia, ei suhde kestä lapsen kuolemaa. Mutta jos parisuhde itsessään on arvo, niin se kestää kuoleman??

[/quote]

Itse en tähän oikein usko, koska omien vanhempieni liitto oli todellinen rakkausliitto, ja silti hajosi konkurssin myötä. Eivät varmasti menneet yhteen taloudellisten asioiden takia, kun nuorina opiskelijoina tapasivat kun olivat molemmat köyhiä kuin kirkonrotat. Lisäksi olivat ennen yrityksen vaikeuksia hyvin rakastuneen oloinen pariskunta, vaikka olivat jo yli 10 vuotta olleetkin naimisissa. Esim. kun isä oli työmatkoilla, soittelivat niin imelän romanttisia ikävä-puheluita että meitä lapsia hävetti kuunnella sivusta sitä lässytystä.

Mutta molemmat on kyllä sellaisia melko tulisen luontoisia aina olleet ja kiivaita, mikä varmasti on ollut osasyy siihen että lopulta se eropäätös tehtiin melko nopeasti sitten kun alkoi konkurssiprosessiin liittyvän ahdistuksen takia tulla tiuskintaa ja syyttelyä ja muuta negatiivista kuvioihin. Äitini esim. silloin sanoi huomanneensa ettei enää rakasta isää. Myöhemmin on sanonut että ei ole totta, että hän ei vain sillä hetkellä pystynyt huomaamaan että rakasti, kun ne muut tunteet peittivät rakkaudentunteen. Sitten kun tajusi että rakastaa, ja olisi halunnut palata yhteen, isä oli jo löytänyt uuden naisystävän itselleen.

t. 2 

Mistä ihmeestä ap tietää mitä kaikkea muuta perheessä tapahtuu kuin se konkurssi??? Ei asiat monestikaan ole niin mustavalkoisia, miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Konkurssin tehneenä ajattelin, että en vain jaksa enää katsella sitä toista osapuoltakaan enää. Kun kaikki menee halusin aloittaa kokonaan tyhjältä pöydältä ja yksin. Jotenkin siippani tavat olivat edelleen samat, eli kaikkeen suhtautuminen negatiivisesti ja jatkuva masennus. Päätin, että hän vie minut mukanaan tähän loputtomaan valitukseen ja tunteiden alhoon. Ei käy. Lapset olivat jo aikuisia, joten lähtö oli helppo.

Nyt on uudet ystävät, jotka ovat löytyneet harrastusten ja itseäni kiinnostavien asioiden ympäriltä. Välit ent. puolisoon hyvät, mutta viileät. Kaikki hyvin nyt, vaikka olen todella vähävarainen, mutta nykyiset kiinnostukseni kohteet eivät vie rahaa paljoa vaan aikaa ja sitähän minulla on:)

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:58"]

Konkurssista seuraa paljon muutakin kuin rahanpuute: velat, konkurssin jälkeen syntyvät velat ja niiden korot, yrityksen maksujen pyöriminen pitkään firman loppumisen jälkeen, yrittäjältä puuttuvat yhteiskunnan suojaverkot (jotka palkansaajalle ovat yhtä luonnollisia asioita kuin hengitysilma), oma häpeä ja muiden osoittama pettymys ja/tai halveksunta, pelko omaisuuden menettämisestä. Muun muassa. Ne epäkohdat, jotka suhteessa tai puolisossa eivät normaalioloissa haittaa ollenkaan, moninkertaistuvat konkurssipainajaisessa, sitä ennen ja se jälkeen. Voi olla myös helpompi jatkaa tuntematonta tietä tulevaisuuteen yksinään.

Konkurssiin liittyvät avioerot ovat minun mielestäni helppoja ymmärtää. Sitä minä en taas ymmärrä ollenkaan, miksi niin monet pariskunnat eroavat lapsensa kuoleman jälkeen. Luulisi, että tuollainen nimenomaan yhdistäisi puolisoita. Osaako joku selittää?

[/quote]

minä taas ymmärrän lapsen kuoleman sitä kautta, että lapseni syntymän jälkeen pelkäsin tämän kuolemista ja tajusin, että jos näin tapahtuisi, ei meidän avioliitto sitä kestäisi. Parisuhteemme ei olisi siihen riittävän kestävä. Lapsi ei kuollut, ja erosimme pitkän avioviiton jälkeen pettämisen vuoksi.

Eli ehkä nämä kriisit, niin konkurrssit kuin muut, vain kertovat parisuhteen kiinteydestä? Heikalle rakennetutu parisuhteet eivät kestä kuolemia eikä konkursseja, mutta kalliolle rakennetutu kestävät? Mutta mikä sitten erottaa nämä kaki parisuhdetta toisistaan - yhteenmenon motiiviko?

voiko sanoa, että jos yhteen on menty rahan/eli tason/yhteisen yrityksen vuoksi, ei suhde kestä konkurssissa. Jos aidon rakkauden vuoksi, niin suhde kestää?

jos yhteen on menty vain sen takia, että halutaan lapsia, ei suhde kestä lapsen kuolemaa. Mutta jos parisuhde itsessään on arvo, niin se kestää kuoleman??

[/quote]

Olisin aika varovainen tuollaisten arvailujen kanssa. "Aito rakkaus" on samanlainen romanttinen kehitelmä kuin "aito ystävyys", jotka toimivat saumattomasti ainoastaan jälkiviisauden yhteydessä.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:58"]

Konkurssiin liittyvät avioerot ovat minun mielestäni helppoja ymmärtää. Sitä minä en taas ymmärrä ollenkaan, miksi niin monet pariskunnat eroavat lapsensa kuoleman jälkeen. Luulisi, että tuollainen nimenomaan yhdistäisi puolisoita. Osaako joku selittää?

[/quote]

Siksi, että henkilökohtaiset kriisit, kuten konkurssi, irtisanominen tai lapsen menettäminen vaikuttaa aina psyykeeseen ja muokkaa omia ajattelutapoja. Kriisi voi lähentää pariskuntia, mutta hyvin helposti se myös erottaa, varsinkin, jos pariskunnalla on erilaiset keinot käsitellä kokemustaan. Se oma, rakas puoliso voikin yhtäkkiä vaikuttaa aivan vieraalta ihmiseltä, kun hän käsittelee kriisiään aivan eri tavalla, johon yhteiselon aikana on tottunut.

Tämä yhteiskunta saa konkurssin tehneet pienyrittäjän tuntemaan olevansa täysi hylkiö ja yhteiskunnan vihollinen nro1. Kaikki muut saavat epäonnistua kuka mitenkin, yksi tappaa, toinen hukkaa valtion rahoja miljardeja, saat olla vaikka kummoinen kusipää vaimollesi/miehellesi/lapsillesi, mutta jos olet syystä tai toisesta ajautunut konkurssiin olet täysin yhteiskunnan ulkopuolella luottosi menettäneenä epärehelliseksi ihmiseksi luokiteltuna. Ja tämä kestää vuosia eikä loppua näy.

Jos nyt vaikka kettuuntuneena menisin ja tappaisin jonkun lähimmäiseni, saisin noin 6-8v linnaa, josta istuisin ehkä kaksi ja loppu 2v ehdollisena, kenties muuntorangaistuksien myötä vielä helpotuksia ensikertalaisena. Ja mikä parasta, luottotiedot pysyisivät, sillä olenhan vain tappanut ja näinollen kuitenkin luottokelpoinen.  Talousrikoksesta en selviäisi näin helpolla.

USA:ssa sinut luokitellaan aivan toisin konkurssin tehneenä. Siellä se on jopa meriitti.

Konkurssihan ei ole (talous)rikos. Velallisen epärehellisyys on asia erikseen.

Mulla on yksi teoria. Sellaiset perheet, joissa raha-asioista ollaan avoimia ja niitä suunnitellaan ja puhutaan yhdessä, selvitään sekä tiukemman rahan ajoista että konkursseista vähemmillä vaurioilla kuin niissä, joisa on tiukasti omat rahat ja kummankin velvollisuudet. Ensimmäisen kaltaisissa perheissä riskit ovat yhteisiä eikä toisen puolison konkurssista tule sellaista tunnetta, että hän jättää velvollisuutensa perhettä kohtaan hoitamatta, ei tee osaansa perheen elatuksessa ja on vain taakka.

Jos sen sijaan päätöksistä ei ole puhuttu etukäteen, eikä riskejä jaettu, voi tulla olo, että toinen on pettänyt, jättänyt osansa hoitamatta ja panee vielä firmanjäänteet ja niiden taloudelliset sioumukset perheen edelle.

Rakkausden "todellisuuden" kanssa en usko asialla olevan mitään tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 14:12"]

Eli ehkä nämä kriisit, niin konkurrssit kuin muut, vain kertovat parisuhteen kiinteydestä? Heikalle rakennetutu parisuhteet eivät kestä kuolemia eikä konkursseja, mutta kalliolle rakennetutu kestävät? Mutta mikä sitten erottaa nämä kaki parisuhdetta toisistaan - yhteenmenon motiiviko?

voiko sanoa, että jos yhteen on menty rahan/eli tason/yhteisen yrityksen vuoksi, ei suhde kestä konkurssissa. Jos aidon rakkauden vuoksi, niin suhde kestää?

jos yhteen on menty vain sen takia, että halutaan lapsia, ei suhde kestä lapsen kuolemaa. Mutta jos parisuhde itsessään on arvo, niin se kestää kuoleman??

[/quote]

Itse en tähän oikein usko, koska omien vanhempieni liitto oli todellinen rakkausliitto, ja silti hajosi konkurssin myötä. Eivät varmasti menneet yhteen taloudellisten asioiden takia, kun nuorina opiskelijoina tapasivat kun olivat molemmat köyhiä kuin kirkonrotat. Lisäksi olivat ennen yrityksen vaikeuksia hyvin rakastuneen oloinen pariskunta, vaikka olivat jo yli 10 vuotta olleetkin naimisissa. Esim. kun isä oli työmatkoilla, soittelivat niin imelän romanttisia ikävä-puheluita että meitä lapsia hävetti kuunnella sivusta sitä lässytystä.

Mutta molemmat on kyllä sellaisia melko tulisen luontoisia aina olleet ja kiivaita, mikä varmasti on ollut osasyy siihen että lopulta se eropäätös tehtiin melko nopeasti sitten kun alkoi konkurssiprosessiin liittyvän ahdistuksen takia tulla tiuskintaa ja syyttelyä ja muuta negatiivista kuvioihin. Äitini esim. silloin sanoi huomanneensa ettei enää rakasta isää. Myöhemmin on sanonut että ei ole totta, että hän ei vain sillä hetkellä pystynyt huomaamaan että rakasti, kun ne muut tunteet peittivät rakkaudentunteen. Sitten kun tajusi että rakastaa, ja olisi halunnut palata yhteen, isä oli jo löytänyt uuden naisystävän itselleen.

t. 2 

[/quote]

vanhempiesi ero on ns. Turha ero....

Täällä yksi konkurssin aiheuttaman parisuhdekriisin runtelema puoli-ex. Puolikas siksi että päädyimme tilapäiseen asumuseroon tulehtuneen tilanteen rauhoittamiseksi. Konkurssia edelsi yli kahden vuoden taistelu rahojen riittämisestä ja yrityksen pelastamisesta, mutta konkurssi iski lopulta vasten näköä niin että läpsähti.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 15:12"]

Täällä yksi konkurssin aiheuttaman parisuhdekriisin runtelema puoli-ex. Puolikas siksi että päädyimme tilapäiseen asumuseroon tulehtuneen tilanteen rauhoittamiseksi. Konkurssia edelsi yli kahden vuoden taistelu rahojen riittämisestä ja yrityksen pelastamisesta, mutta konkurssi iski lopulta vasten näköä niin että läpsähti.

[/quote]

voisitko kertoa vähän enemmän? mikä on sinun teoriasi, miksi ette voi olla yhdessä? Siis kaiken ydin?