Lue keskustelun säännöt.
Vihdoin olen tajunnut ettei auta syödä lähes mitään jos ei halua olla läski
15.02.2022 |
Eli olen urheilullinen, paljon treeniä joka päivä, terveellinen ruokavalio ja silti paino meni yli 100kg. Vasta nyt kun oikeasti en syö lähes mitään eli että kalorit jää noin 500 kcal/pv niin alkaa hienoista laihtumista tapahtumaan. Siis todella hidasta silti. Lähinnä tuokin kalorimäärä saadaan marjoilla, puurolla, vähän protskua, kuitulisiä, vitamiineja. Mut kieltämättä harmittaa tuntua puolta kevyempiä ihmisiä jotka ei urheile ja vetää kunnon mättöä päivittäin suklaalevyjä unohtamatta. Miten voi olla niin eri aineenvaihdunta vaikka kahdella samanpituisella? Toinen superlaiha ja syö 3500 kcal päivässä, toinen satakiloinen syö 1200 kcal/pv. Ja tämä nähty useasti kun vietetään kuukausi yhdessä joka hetki. Hän syö esim. Pizzeriassa 2 pizzaa kun itsee puolitan lapsen kanssa. Iltapalaksi 5 hampurilaista ja ranuja, itse kasviksia jne..
Kommentit (89)
Säästöliekki voi erään asiantuntija arvion mukaan olla luokkaa 200 kcal.
Jos nettilaskuri, joka antaa liikkumisaktiivisuus huomioiden kokonaiskulutukseksi vaikka 2200 kcal, voi todellinen kulutus olla jopa 15% alempi eli 1870. Jos lähdetään kalorivajeella jota suositellaan eli n. 500 kcal miinuksella ja olet altis menemään säästöliekille, niin päästään about 1200 kcal. ennen kuin laihtuu n. 0.5-1 kg viikossa. Se on tyyliin pieni sipsipussi ja kokis päivässä eli on aivan pakko syödä perusruokaa. Jos jonkinlaista kylläisyyttä haluaa niin kyllä siinä paahdettu kana ja uunikasvis ilman rasvaa linjalle joutuu.
Joku toinen ei mene säästöliekille ja peruskulutus vaihteluvälin yläpäässä, joten saa syödä n. 2 000 kcal ja laihtuu silti.
Eli ei pidä jumittua niihin taulukoiden, laskureiden tai edes kehokoostumusmittausten antamiin peruskulutuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on ylipainoinen ja tuskailee mahaansa aika usein. Syö suunnilleen samanlaisia ja kokoisia aterioita kun minä, hoikka nainen. MUTTA. Käy jääkapilla vähän väliä nappaamassa leikkeleen tai juustoa suuhunsa, kulauttamassa limua tai mehua, kaapaisemassa karkkikulhosta pari karkkia, keksipaketista muutaman keksin...
Käskin hänen kerran laskea päivän kalorit ja ne jäi reilusti alle kahden tonnin. Kysyin mitä laskit kaloreihin niin hän vastisi, että kaikki ateriat. Kysyin, että entäs ne lukemattomat pikkujutut jotka on "ei mitään", mitä kaavit suuhusi jatkuvasti. Mies suuttui tästä :D
https://www.pronutritionist.net/2021/08/syon-niin-vahan-enka-vain-silti…
Lukekaa tuo ja katsokaa tämä Kirsi Pietiläisen videoluento aiheesta:
Aikamoista liiottelua tuo ap:n kuvaama laihan syöminen 😂 se jo paljastaa, että ap tykkää huijata ja liioitella...
Ja varmaa on se, että jos yrittää painoaan pudottaa kitudieeteillä, niin lopputulos ei ole kestävä. Ihminen ei kestä oikeasti pitkään näläntunnetta (maailmassa, jossa sitä ei ole pakko kestää, keskitysleirit erikseen) vaan se kituuttaminen kostautuu sitten mässäilyllä.
Itse joskus yrittänyt pudottaa painoani laskemalla kaloreita ja enimmillään olen tainnut 4vkoa kestää kalorivajeella syömistä (eri asia on runsas liikunta + oikeasti riittävästi ravintoa) ja minulla tuo tarkoittaa sitä, että sain "lautasmallin" mukaisella ruokavaliolla syödä sen max 1500kcal/vrk eli jatkuva aliravitsemus ravinteiden kautta ja jatkuvaa nälän kautta taistelua, paino putosi n. 300g/vko tahtia. Jos söin enemmän paino jumitti tai nousi.
Vaihdoin VHH ruokavalioon (joka on tietty ihan tosi huono) nyt syön samalla liikuntamäärällä 2000-2500kcal/vrk ja paino putoaa n. 1kg/vko vauhtia, eikä ole nälkä :)
Mutta joo, tätähän ei saa ehdottaa, koska leipä, peruna, pasta ja riisi on ihmisen välttämättömyyselintarvikkeita, joita ilman ihminen ei saa ravinnostaan kaikkea tarpeellista :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on ylipainoinen ja tuskailee mahaansa aika usein. Syö suunnilleen samanlaisia ja kokoisia aterioita kun minä, hoikka nainen. MUTTA. Käy jääkapilla vähän väliä nappaamassa leikkeleen tai juustoa suuhunsa, kulauttamassa limua tai mehua, kaapaisemassa karkkikulhosta pari karkkia, keksipaketista muutaman keksin...
Käskin hänen kerran laskea päivän kalorit ja ne jäi reilusti alle kahden tonnin. Kysyin mitä laskit kaloreihin niin hän vastisi, että kaikki ateriat. Kysyin, että entäs ne lukemattomat pikkujutut jotka on "ei mitään", mitä kaavit suuhusi jatkuvasti. Mies suuttui tästä :D
Tää on varmaan aika tyypillistä. Itse olin kanssa samanlainen kuin miehesi, laskin tietyt ateriat ja unohdin autuaasti kaiken ylimääräisen. Sitten jossain vaiheessa havahduin laskemaan nekin, ja olin järkyttynyt kun napostelemalla sain noin 1000 kcl päivässä normiruuan päälle. Pelkällä juuston napsimisella sain 400 kcl päivään, ja toisen samanlaisen kinkulla. Jännästi se paino rupesi putoamaan kun sai silmät auki.
Yksikään mun neljästä lapsista ei ole lihavia, ja herkkuja syödään milloin halutaan, ei ole vain joku tietty päivä milloin saisi syödä.
Varsinkin kaks vanhempaa lasta 15 ja 14- vuotiaat on niin laihoja että saisivat syödäkin ihan reilusti, mutta toisaalta oon aatellu, että kyllä he sitten aikuisina kerkiivät itteään lihottamaan.
Niin kävi mullekin, lapsesta asti aina hoikka, ikinä tarvinnu ees miettii laihuttamista. No neljättä lasta odottaessa lihoin, sain liikaa ylimääräisiä kiloja, ja edelleen kuus vuotta synnytyksen jälkeen on muutama ylimäränen kilo.
Mutta, en oo jaksanu ressata niitä kiloja, tiedän, että jos luopuisin kaikesta hyvästä ja liikkuisin päivittäin, niin varmasti kilot lähtis. Mut miks pitäis? Senkö takia että tuntemattomien on kivempi katsella mua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista liiottelua tuo ap:n kuvaama laihan syöminen 😂 se jo paljastaa, että ap tykkää huijata ja liioitella...
No jep! Kukaan normaali ihminen, olkoon minkä painoinen tahansa, ei syö kahta pitsaa tai viittä hampparia. Jos tää ei oo provo niin aplla on todella vääristynyt kuva ruuasta ja omista ja muiden syömisistä.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään mun neljästä lapsista ei ole lihavia, ja herkkuja syödään milloin halutaan, ei ole vain joku tietty päivä milloin saisi syödä.
Varsinkin kaks vanhempaa lasta 15 ja 14- vuotiaat on niin laihoja että saisivat syödäkin ihan reilusti, mutta toisaalta oon aatellu, että kyllä he sitten aikuisina kerkiivät itteään lihottamaan.Niin kävi mullekin, lapsesta asti aina hoikka, ikinä tarvinnu ees miettii laihuttamista. No neljättä lasta odottaessa lihoin, sain liikaa ylimääräisiä kiloja, ja edelleen kuus vuotta synnytyksen jälkeen on muutama ylimäränen kilo.
Mutta, en oo jaksanu ressata niitä kiloja, tiedän, että jos luopuisin kaikesta hyvästä ja liikkuisin päivittäin, niin varmasti kilot lähtis. Mut miks pitäis? Senkö takia että tuntemattomien on kivempi katsella mua?
Laihdutus onnistuu vain jos sen tekee itsensä ja oman hyvinvointinsa takia. Ei muiden mielipiteitä ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt pelkästä aineenvaihdunnasta ole kiinni.
Jotkut syö pätkittäisesti, joinain päivinä tai vaikka seurassa valtavasti, kotona elävät salaatilla. Ja sitten se "en harrasta yhtään liikuntaa" tarkoittaa ihmisille todella eri asioita. Toinen ei oikeasti liiku yhtään minnekään ja toinen pyöräilee 20 kilometrin työmatkat joka päivä, mutta ei laske sitä liikunnan harrastamiseksi, kun se on vain työmatka.
Silläkin on merkitystä kuinka monta tuntia aktiivista aikaa on vuorokauden aikana. Tunnin iltalenkki ei ole läheskään yhtä tehokas terveyden edistäjä, jos on loppupäivän vain istunut. Etätöiden lomassa on selvästi huomannut, ettei voi syödä entiseen malliin, jos ei liiku lainkaan päivän aikana tietokoneen ääreltä.
Ehdottomasti! Ja tässäkin esimerkiksi nyt "etätyö" sisältää eri ihmisillä eri asioita. Toinen istuu sen kahdeksan tuntia aivan minimitauoilla, toinen tekee lyhyitä taukojumppia, työskentelee välillä seisten, hoitaa yhden kokouksen kävellen ja käy lounastauolla lenkillä.
Makroskooppisesti voikin näyttää siltä, että kaksi ihmistä elää ja syö identtisesti, mutta mikroskooppisesti he tekevät jatkuvasti asioita hieman eri tavalla ja se näkyy lopulta painossa. Etenkin kun tarkkailujakso on vuosia tai jopa kymmeniä vuosia.
Just tämä!
Minä ja mies syödään samaa ruokaa ja ollaan molemmat etätöissä. Mies tosiaan kamppailee painon nousun kanssa, minä en todellakaan (bmi ehkä 19 tms). Ne on pienet toistuvat valinnat...
On tää ylipaino näin keski-ikäisenä ihan perseestä😢 Itse olin tosi hoikka 32-vuotiaaksi asti, sen jälkeen tässä 18 vuoden aikana on tullut sellaiset parikymmentä kiloa lisää. Sanoisinkin ohjeena teille nuoret, että heti kun kiloja alkaa kertyä ja vaatteet kiristää, puuttukaa siihen heti eikä vasta ”syssymmällä”. Siitä kamppailusta voi tulla vuosikymmenten urakka mikä saattaa päättyä tappioon kovasta yrityksestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on ylipainoinen ja tuskailee mahaansa aika usein. Syö suunnilleen samanlaisia ja kokoisia aterioita kun minä, hoikka nainen. MUTTA. Käy jääkapilla vähän väliä nappaamassa leikkeleen tai juustoa suuhunsa, kulauttamassa limua tai mehua, kaapaisemassa karkkikulhosta pari karkkia, keksipaketista muutaman keksin...
Käskin hänen kerran laskea päivän kalorit ja ne jäi reilusti alle kahden tonnin. Kysyin mitä laskit kaloreihin niin hän vastisi, että kaikki ateriat. Kysyin, että entäs ne lukemattomat pikkujutut jotka on "ei mitään", mitä kaavit suuhusi jatkuvasti. Mies suuttui tästä :D
Tää on varmaan aika tyypillistä. Itse olin kanssa samanlainen kuin miehesi, laskin tietyt ateriat ja unohdin autuaasti kaiken ylimääräisen. Sitten jossain vaiheessa havahduin laskemaan nekin, ja olin järkyttynyt kun napostelemalla sain noin 1000 kcl päivässä normiruuan päälle. Pelkällä juuston napsimisella sain 400 kcl päivään, ja toisen samanlaisen kinkulla. Jännästi se paino rupesi putoamaan kun sai silmät auki.
Tässä on tarkastelun paikka monelle. Olen itse ollut koko elämäni hoikka/normaalipainoinen ja pidän avaintekijänä sitä, että en napostele. Koskaan. Syön aamupalan, lounaan ja illallisen. En muuta. Ei välipaloja, ei juustonsiivuja, ei keksiä ohimennen, ei edes hedelmää aterioiden välillä. Ei lattea, ei myslipatukkaa, ei puolta lasia mehua, ei yksinkertaisesti mitään muuta kuin vettä. En koskaan laske kaloreita enkä rajoita syömisiäni - syön roskaa tai ravintolassa jos niin haluan - mutta yhdellä istumalla en pysty jatkuvasti syömään niin merkittävästi liikaa että saisin pitkällä aikavälillä ylimääräistä energiaa. Illallisen ja aamupalan väliin jää myös yleensä vähintään 14 tuntia, usein myös 16.
Ylipainoiset ystäväni, työkaverini ja sukulaiseni ovat vähän väliä jääkaapilla. Kaksi tuntia valtavan aterian jälkeen jo hiukoo ja otetaan pari leikkelettä, juustonsiivu, jogurtti, jäätelöä, riisikakku... Napsiminen on semmoinen automaatio, sitä vain tapahtuu pitkin päivää. Ei tietenkään kaikkien ongelma ole tämä, mutta jos on tapana napata joku pala täältä, toinen tuolta - silloin on katsottava peiliin ja rehellisesti myönnettävä että turhia kaloreita tulee todennäköisesti satoja jo yhdessä päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten naisten syyt sille, että on lihottu:
- no kun geenit nyt vain ovat tällaiset, vaikka syön 200 kcal päivässä!
- syön mielialalääkkeitä ja ne turvottaa! Muuten painaisin 61 kg!
Naiset kyllä löytävät sen syyn aina jostain muualta kuin peilistä. Miehet lihovat, mutta sentään tunnistavat tosiasiat, että tuleehan sitä kebabia ja olutta otettua kaksin käsin koko viikonloppu.
No ei todellakaan miehet tunnista mitään tosiasioita. Täällhän ne kaikki hokevat, että bmi 30, mutta se johtuu vaan lihaksista (kummasti siinä vatsan kohdalla on kuitenkin rantapallo...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on ylipainoinen ja tuskailee mahaansa aika usein. Syö suunnilleen samanlaisia ja kokoisia aterioita kun minä, hoikka nainen. MUTTA. Käy jääkapilla vähän väliä nappaamassa leikkeleen tai juustoa suuhunsa, kulauttamassa limua tai mehua, kaapaisemassa karkkikulhosta pari karkkia, keksipaketista muutaman keksin...
Käskin hänen kerran laskea päivän kalorit ja ne jäi reilusti alle kahden tonnin. Kysyin mitä laskit kaloreihin niin hän vastisi, että kaikki ateriat. Kysyin, että entäs ne lukemattomat pikkujutut jotka on "ei mitään", mitä kaavit suuhusi jatkuvasti. Mies suuttui tästä :D
Tää on varmaan aika tyypillistä. Itse olin kanssa samanlainen kuin miehesi, laskin tietyt ateriat ja unohdin autuaasti kaiken ylimääräisen. Sitten jossain vaiheessa havahduin laskemaan nekin, ja olin järkyttynyt kun napostelemalla sain noin 1000 kcl päivässä normiruuan päälle. Pelkällä juuston napsimisella sain 400 kcl päivään, ja toisen samanlaisen kinkulla. Jännästi se paino rupesi putoamaan kun sai silmät auki.
Tässä on tarkastelun paikka monelle. Olen itse ollut koko elämäni hoikka/normaalipainoinen ja pidän avaintekijänä sitä, että en napostele. Koskaan. Syön aamupalan, lounaan ja illallisen. En muuta. Ei välipaloja, ei juustonsiivuja, ei keksiä ohimennen, ei edes hedelmää aterioiden välillä. Ei lattea, ei myslipatukkaa, ei puolta lasia mehua, ei yksinkertaisesti mitään muuta kuin vettä. En koskaan laske kaloreita enkä rajoita syömisiäni - syön roskaa tai ravintolassa jos niin haluan - mutta yhdellä istumalla en pysty jatkuvasti syömään niin merkittävästi liikaa että saisin pitkällä aikavälillä ylimääräistä energiaa. Illallisen ja aamupalan väliin jää myös yleensä vähintään 14 tuntia, usein myös 16.
Ylipainoiset ystäväni, työkaverini ja sukulaiseni ovat vähän väliä jääkaapilla. Kaksi tuntia valtavan aterian jälkeen jo hiukoo ja otetaan pari leikkelettä, juustonsiivu, jogurtti, jäätelöä, riisikakku... Napsiminen on semmoinen automaatio, sitä vain tapahtuu pitkin päivää. Ei tietenkään kaikkien ongelma ole tämä, mutta jos on tapana napata joku pala täältä, toinen tuolta - silloin on katsottava peiliin ja rehellisesti myönnettävä että turhia kaloreita tulee todennäköisesti satoja jo yhdessä päivässä.
Toi napostelu kyllä on joo varmasti monella kompastuskivi ja sitä ei myönnetä. Itsekin siihen joskus syyllistyn, että jos on ihan hirveä nälkä haen jääkaapista edes JOTAIN, tosin yleensä kyllä sitten syön siinä yhteydessä ja napostelu on vain ensiapu.
Toisaalta, tämä naposteluhan on vallalla oleva trendi, koko ajan pitäisi napostella jotakin ja se on sitten joidenkin mielestä hyvä juttu? Aikuinen ihminen ei tarvitse ravintoa parin-kolmen tunnin välein.
Töissäkin ihmetellyt osaa porukasta, kun ensin on syöty aamupala, sitten aamupäiväkahvilla napostellaan pähkinöitä, sitten syödään lounas, lounaan jälkeen syödään hedelmä ja pähkinöitä ja sitten taas syödäänkin ruokaa...
Vierailija kirjoitti:
Kun katselee esim Selviytyjiä niin KAIKILLA heillä paino tippuu kun ravinto on niukkaa.
Ei siinä MAMMAN selitykset auta.......
Mutta mitä tapahtuu sitten, kun palaavat takaisin normaalielämään...
Suolistobakteereista on kohkattu viime vuosina. :) Monipuolinen ruokavalio, vähintään 25 eri kasvista viikossa auttaa pitämään ne tyytyväisinä ja kannan monipuolisena.
https://tekniikanmaailma.fi/jos-laihdutus-ei-onnistu-se-voi-olla-suolis…
Annan sulle ap nyt ainoan vinkin, joka tulee ainoasti toimimaan, koska olen ollut samassa tilanteessa. Urheilin todella paljon, söin terveellisesti, mutta se raskas urheilu ja sen vaatima energia yhdistettynä aineenvaihduntaongelmiin johti siihen, että lihoin jatkuvasti 120 kg asti.
Mikä käänsi kierteen on Mysimba-niminen lääke. Se korjasi aineenvaidunnan ongelmat ja sen avulla aloin laihtumaan ihan vain sillä elintavalla, mitä olin siihenkin asti viettänyt. Paino putosi kuin itsestään, koska kulutin aina paljon energiaa ja söin terveellisesti. Myöhemmin yhdistin tähän pätkäpaastoilun ja painan nyt, 6 kuukautta myöhemmin 88 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100-kiloisen perusaineenvaihdunta levossa on yli 500 kcal/pv (toki jos enimmäkseen läskiä paino niin ei 100-kiloinenkaan kuluta hirveästi). Mutta hidasta laihtuminen normaalipainoon noista lukemista on varmasti vs jos ylipainoa olisi pari-kolme kiloa. Siihen pitää asennoitua sillä tavalla, että vielä tänä kesänä et ole bikinikunnossa, mutta ehkä sitä seuraavana tai viimeistään 2024 jos olet sinnikäs. Ei pidä miettiä mitä joku poikkeusyksilö voi mättää suuhunsa vaan keskittyä siihen omaan oloom ja terveyteen. En minäkään syö joka päivä MITÄÄN ja se on salaisuuteni miten voin syödä estoitta kakkua lasten synttäreillä tai pullan kahvilla ja painan puolet tuosta.
Nyt on kyllä sulla toi perusaineenvaihdunta ihan keturallaan, ei ole 100 kiloisella 500kcla/päivä. Kaava menee siis näin, W = paino:
Miehet
18/-30 vuotta: 15,3 W + 679
30-60 vuotta: 11,6 + 897
yli 60 vuotta: 13,5 W + 487
Naiset
18-30 vuotta: 14,7 W + 496
30-60 vuotta: 8,7 W + 829
Yli 60 vuotta: 10,5 W + 596
Eli jos painaa 100 kg ja ja on 30-60-vuotias nainen, niin BMR on 1699 kilokaloria/vrk.
Joo, kaavoja voi aina laskeskella. Olen 40-vuotias aktiiviurheilija, entinen ammattiurheilija, ja BMR:ni oli 100-kiloisena alle 1400 ihan oikeasti mitattuna. Toki joka päivä varsinainen kulutus sitten ylitti 2000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ongelma on siinä että en kykene elämään nälissäni koko loppuelämääni vain siksi että olisin hoikempi.
Olin 2 kk ruokavaliolla jonka aikana en esim- nukkunut yhtään yötä kunnolla koska olin nälissäni, ja heräilin nälkään, jokaisen syömiskerran jälkeen jäi nälkä jne. Laihduin tuolla menolla 2kk:ssa kilon. En tosiaan olisi pystynyt jatkaa sitä loppuelämääni.
Ihmisillä jotka eivät laihdu ongelma on siinä, että ei osata luoda oikeanlaista ruokavaliota. Melko pienillä muutoksilla saat karsittu 300 kcl pois päivittäisestä saannista. Sen myötä saat painon putoamaan pikkuhiljaa. Ylipaino ei ole syntynyt hetkessä, eikä se lähde hetkessä pois. Eikä millään dieeteillä joissa nähdään nälkää. Saat varmasti syödä vatsasi täyteen, kunhan vain katsot millä sen täytät.
Sinäkin saat varmasti apua mielenterveystoimistosta, kunhan vain menet siellä käymään.
Muu ei voi aiheuttaa tuota iänikuista valheellista länkyttämistä, kuin mt-ongelmat.
Makroskooppisesti voikin näyttää siltä, että kaksi ihmistä elää ja syö identtisesti, mutta mikroskooppisesti he tekevät jatkuvasti asioita hieman eri tavalla ja se näkyy lopulta painossa. Etenkin kun tarkkailujakso on vuosia tai jopa kymmeniä vuosia.