Vihdoin olen tajunnut ettei auta syödä lähes mitään jos ei halua olla läski
Eli olen urheilullinen, paljon treeniä joka päivä, terveellinen ruokavalio ja silti paino meni yli 100kg. Vasta nyt kun oikeasti en syö lähes mitään eli että kalorit jää noin 500 kcal/pv niin alkaa hienoista laihtumista tapahtumaan. Siis todella hidasta silti. Lähinnä tuokin kalorimäärä saadaan marjoilla, puurolla, vähän protskua, kuitulisiä, vitamiineja. Mut kieltämättä harmittaa tuntua puolta kevyempiä ihmisiä jotka ei urheile ja vetää kunnon mättöä päivittäin suklaalevyjä unohtamatta. Miten voi olla niin eri aineenvaihdunta vaikka kahdella samanpituisella? Toinen superlaiha ja syö 3500 kcal päivässä, toinen satakiloinen syö 1200 kcal/pv. Ja tämä nähty useasti kun vietetään kuukausi yhdessä joka hetki. Hän syö esim. Pizzeriassa 2 pizzaa kun itsee puolitan lapsen kanssa. Iltapalaksi 5 hampurilaista ja ranuja, itse kasviksia jne..
Kommentit (89)
Olen tajunnut, että pelkällä ruokavalion muutoksella on vaikea laihtua. Liikunnan ja ravinnon yhdistelmä toimii.
Googleta aiheista säästöliekki ja riittävä proteiininsaanti paljon liikkuvalla. Ehkä jälkimmäinen onkin kunnossa, mutta jos kyseessä tuo ensimmäinen? Valitettavasti geenitkin voivat vaikuttaa, mutta muut tekijät kannattaa laittaa kuntoon kuitenkin.
Lisäksi tietynlainen, liian raskas liikunta ei edistä laihtumista / rasvan poistumista joten sykemittarin avulla kannattaisi ehkä tarkistaa sopiva rasitustaso. Riittävä uni edistää myös painonhallintaa, onkohan se kunnossa?
Minä saan kanssa käytännössä lopettaa syömisen, että laihdun. Olen tuhlannut sekä aikaani että rahaani joihinkin Jutta-dieetteihin, joissa olen 10 viikkoa syönyt tasan tarkkaan ohjelman mukaan ja laihtunut ehkä 500g. Toisaalta sitten taas en kyllä lihokaan, kun syön normaalisti, eli silleen perinteisterveellisesti. Kävin tämän tiimoilta lääkärissä, lääkäri ei ensinnäkään uskonut, että minulla on kymmenen kiloa ylipainoa (laittoi vaa'alle sanoen että katsotaanpas nyt että onko sitä painoa nyt noin paljon) ja kilppari- ynnä muiden testien jälkeen totesi, että ehkä kun kerran harrastat liikuntaa, käyt kumminkin salilla ja sulla on lihasmassaa ja olet terve, niin ei ole niin väliksi vaikka tuo sinun painosi ei putoakaan. Esteettisesti katsoen olisihan se kiva, jos olisi kevyempi, mutta jos en laihdu edes jollain 1500 kilokalorin dieetillä, niin olkoon.
Moni laskee kulutuksensa aivan metsään. Ei joku 30 minuutin kävelylenkki polta 1000 kilokaloria ja jos on vielä istumatyö niin kulutus on päivän mittaan aivan mitätöntä. Sitten syödään 2200 kcal päivässä kun on kävelylenkin jälkeen "niin hyvä olo!". Vaikka oikeasti päivän kulutus on jossain 1600 kcal tienoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on syrjäytynyt tuttava, joka on yli 40v, mutta ei ole juuri koulunpenkkiä tai kellokorttia elämässään kuluttanut. Ahdistuu kämpässään ja haukkuu muita, etenkin ylipainoisia. Ihailee omaa hoikkuuttaan ja kyttää vihaisella ilmeellä lastensa syömistä.
Jotenki tätä ihmistä katsellessa ajattelen, että se ylipaino itsessään ei välttämättä ole niin iso juttu sittenkään, kun moni heistä kuitenkin viettää tavallista elämää. Mentaalipuoli olis tärkein.
Tämän olen myös pannut merkille, sisareni ja pari ystävääni jotka ovat laihoja, boomer ikäisiä kylläkin käyttävät valtavasti aikaa ja energiaa toisten painon kyttäämiseen. Jotenkin ajattelumaailmansa on aika yksioikoista, jutut pyörii muitten asioiden vatvomisessa. Raskasta seuraa ja kuunneltavaa. Sisarelle sentään kehtaan sanoa että pitäisikö keksiä muuta ajateltavaa. Jotain katkeruutta se kai on, ei ole muuta kehumista omassa elämässä kuin se laihuus.
Vierailija kirjoitti:
Minä saan kanssa käytännössä lopettaa syömisen, että laihdun. Olen tuhlannut sekä aikaani että rahaani joihinkin Jutta-dieetteihin, joissa olen 10 viikkoa syönyt tasan tarkkaan ohjelman mukaan ja laihtunut ehkä 500g. Toisaalta sitten taas en kyllä lihokaan, kun syön normaalisti, eli silleen perinteisterveellisesti. Kävin tämän tiimoilta lääkärissä, lääkäri ei ensinnäkään uskonut, että minulla on kymmenen kiloa ylipainoa (laittoi vaa'alle sanoen että katsotaanpas nyt että onko sitä painoa nyt noin paljon) ja kilppari- ynnä muiden testien jälkeen totesi, että ehkä kun kerran harrastat liikuntaa, käyt kumminkin salilla ja sulla on lihasmassaa ja olet terve, niin ei ole niin väliksi vaikka tuo sinun painosi ei putoakaan. Esteettisesti katsoen olisihan se kiva, jos olisi kevyempi, mutta jos en laihdu edes jollain 1500 kilokalorin dieetillä, niin olkoon.
Ei kiloja pidäkään tuijottaa kuin piru raamattua ottamatta huomioon kehon koostumusta. Puntarilla kannattaa käydä säännöllisesti oikeastaan vain sen vuoksi, ettei tarvitse valittaa kuinka on lihonut "huomaamatta".
Jos ajatellaan lapsuutta. Meillä ei ollut herkkuja, eikä rahaa herkkuihin. Kaikki kulki fillareilla ja liikkuminen ja liikunta harrastukset kuului asiaan. En näe, että ruokamäärät olisi ollut erilaisia meillä lapsilla. Itse olin se lihava ja siskoni oli molemmat laihoja. Olen myös ollut valtavan pullukka vauva ja siskoni laihoja vauvoja. Synnyin isona ja olen koko elämäni ollut iso. Sisaruksiini nähden elintavat eivät ihmeemmin ole erilaiset. Raskausaikana lihoinn7 kg, joka on vähän. Ne kilot eivät ole koskaan lähteneet pois.
Se mikä tulee ei poistu. Ainoastaan laihduin, kun olin sairastin pari kk ja puolitajuttomana ja tipassa kolme viikkoa. Eli olette oikeassa. Laihtuminen on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten naisten syyt sille, että on lihottu:
- no kun geenit nyt vain ovat tällaiset, vaikka syön 200 kcal päivässä!
- syön mielialalääkkeitä ja ne turvottaa! Muuten painaisin 61 kg!
Naiset kyllä löytävät sen syyn aina jostain muualta kuin peilistä. Miehet lihovat, mutta sentään tunnistavat tosiasiat, että tuleehan sitä kebabia ja olutta otettua kaksin käsin koko viikonloppu.
Miehet laihtuvat helpommin kuin naiset. Miksi siis on olemassa lihavia miehiä? Ja tosiaan jos ajattelen itseäni. Olen lihava nainen, en kyllä syö pistää, kebabbia tai kaljaa tai siideriä. Minulla on aika ihanteellinen ruokavalio, jos kysytään terkkarilta.
Ei ehkä kannata kysyä siltä terkkarilta, vaan peililtä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten naisten syyt sille, että on lihottu:
- no kun geenit nyt vain ovat tällaiset, vaikka syön 200 kcal päivässä!
- syön mielialalääkkeitä ja ne turvottaa! Muuten painaisin 61 kg!
Naiset kyllä löytävät sen syyn aina jostain muualta kuin peilistä. Miehet lihovat, mutta sentään tunnistavat tosiasiat, että tuleehan sitä kebabia ja olutta otettua kaksin käsin koko viikonloppu.
Olen 165cm ja painan 61 kg , just sopivan kokoinen. En ole lihava en laiha, lenkkeilen , jumppaan kotona aktiivisesti, syön terveellisesti jne. iäkäskin olen ja mistään ei kolota.
Vierailija kirjoitti:
100-kiloisen perusaineenvaihdunta levossa on yli 500 kcal/pv (toki jos enimmäkseen läskiä paino niin ei 100-kiloinenkaan kuluta hirveästi). Mutta hidasta laihtuminen normaalipainoon noista lukemista on varmasti vs jos ylipainoa olisi pari-kolme kiloa. Siihen pitää asennoitua sillä tavalla, että vielä tänä kesänä et ole bikinikunnossa, mutta ehkä sitä seuraavana tai viimeistään 2024 jos olet sinnikäs. Ei pidä miettiä mitä joku poikkeusyksilö voi mättää suuhunsa vaan keskittyä siihen omaan oloom ja terveyteen. En minäkään syö joka päivä MITÄÄN ja se on salaisuuteni miten voin syödä estoitta kakkua lasten synttäreillä tai pullan kahvilla ja painan puolet tuosta.
Nyt on kyllä sulla toi perusaineenvaihdunta ihan keturallaan, ei ole 100 kiloisella 500kcla/päivä. Kaava menee siis näin, W = paino:
Miehet
18/-30 vuotta: 15,3 W + 679
30-60 vuotta: 11,6 + 897
yli 60 vuotta: 13,5 W + 487
Naiset
18-30 vuotta: 14,7 W + 496
30-60 vuotta: 8,7 W + 829
Yli 60 vuotta: 10,5 W + 596
Eli jos painaa 100 kg ja ja on 30-60-vuotias nainen, niin BMR on 1699 kilokaloria/vrk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lihava pieniruokainen. Kaikki aina kuvittelee, että esitän, mutta en yksinkertaisesti saa mahtumaan ruokaa vastaani kuin pienen annoksen kerralla. Enkä napostele. Syön aamupalan ja sillä pärjään aika pitkälle iltapäivään. Joskus menee jo 18 asti tms. Minulle ei tule näläntunne helposti. Huomaan kyllä että ruoka auttaa vireystasoon ja yritän syödä säännöllisin välein. Olen ollut lihava vauva. Ja siitä asti enemmän tai vähemmän lihava. 100kg on aika vakio paino itselläni. Liikun myös paljon, eli kävelen 3 km työmatkat, en käytä hissejä ja käyn vaeltamassa ja uimassa. Jossain vaiheessa harrastin punttisalia, mutta läskit ei lähtenyt, mutta massaa tuli lisää. Olen siis liikkuvainen koko ajan, mutta en käy missään varsinaisessa liikuntaharrastuksessa.
Kävit punttisalilla, mutta et syö juuri mitään, mutta silti massaa tuli lisää? Niinpä niin...
Massaa tulee lisää kun syöt yli kulutuksen.
Todennäköisesti henkilö tarkoittaa massalla lihaksia. Eli koko lisääntyi, mutta ei silmää miellyttävällä tavalla.
Ei ne lihakset ilmaa haukkomalla ja hanavettä juomalla kasva.
Onko joku väittänyt näin? Ehkä joku voisi treenata ajattelukykyä. Pointti oli, että kuntosalilla vartalon muokkaaminen ei onnistunut. Ja minulla oli valmentaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä saan kanssa käytännössä lopettaa syömisen, että laihdun. Olen tuhlannut sekä aikaani että rahaani joihinkin Jutta-dieetteihin, joissa olen 10 viikkoa syönyt tasan tarkkaan ohjelman mukaan ja laihtunut ehkä 500g. Toisaalta sitten taas en kyllä lihokaan, kun syön normaalisti, eli silleen perinteisterveellisesti. Kävin tämän tiimoilta lääkärissä, lääkäri ei ensinnäkään uskonut, että minulla on kymmenen kiloa ylipainoa (laittoi vaa'alle sanoen että katsotaanpas nyt että onko sitä painoa nyt noin paljon) ja kilppari- ynnä muiden testien jälkeen totesi, että ehkä kun kerran harrastat liikuntaa, käyt kumminkin salilla ja sulla on lihasmassaa ja olet terve, niin ei ole niin väliksi vaikka tuo sinun painosi ei putoakaan. Esteettisesti katsoen olisihan se kiva, jos olisi kevyempi, mutta jos en laihdu edes jollain 1500 kilokalorin dieetillä, niin olkoon.
Ei kiloja pidäkään tuijottaa kuin piru raamattua ottamatta huomioon kehon koostumusta. Puntarilla kannattaa käydä säännöllisesti oikeastaan vain sen vuoksi, ettei tarvitse valittaa kuinka on lihonut "huomaamatta".
Itse en ainakaan ole lihonut huomaatta. Olen aina ollut näin iso. Ei painoni muutu suuntaan eikä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi tytärtä. Toinen hoikka ja toinen pyöreä. No tämän ekan kanssa aina saan kehut kuinka on elintavat meillä kunnossa ja tokan kohdalla saan aina terveydenhoitajalta naama nurinpäin nurinaa, kuinka pitää seurata ruokaympyröitä ja huolehtia liikunnasta. :)
Terv. Yingyang-äiti
No meillä ihan sama, toinen lapsista yli 100kg ja toinen liian laiha. Molemmat käy painoseurannoissa mutta päinvastaisista syistä. Meidän perheestä puolet on laihoja, puolet läskejä samalla ruokavaliolla.
Ap
Käyppä verikokeissa ja ota kortisolit yms. Sen lisäksi kehonkoostumusmittauksessa. Sitten vähän katselet mikähän voisi olla vikana. Jos ei fyysistä vikaa löydy niin vika on korvien välissä. Sitten kannattaa hoitaa se kuntoon.
Mun ruokavalio perustui nuorena, etenkin opiskeluaikoina, vuosikausia ruisleivälle ilman päällisiä, kaalille ja porkkanalle. Mitään ns. herkkuja en ostanut, paitsi joskus popcornia, en syönyt juustoa tai lihaa. Alkoholia käytin harvoin. Vanhempien luona käydessä söin normaalia ruokaa mutta omillani tosi askeettisesti. Osittain myös siksi ettei ollut paljon rahaa. Tein yli kymmenen kilometrin kävelylenkkejä. Hemoglobiini oli huono mutta terveydenhoitaja kieltäytyi uskomasta että olin välillä parikin päivää syömättä, sillä en ollut laiha.
Myöhemmin oon karpnnut ja ollut ateriankorvikedieeteillä ja vaikka mitä. Aina kun vähänkin hellitä kitudieetistä, lihon. Oon itse asiassa lakannut jo välittämästä, liikakiloista huolimatta. Liikun päivittäin. Uin, käyn lenkillä, teen kotijumppaa käsipainoilla ja myös töissä tulee askelia lähes 10 000 päivässä. Silti olen samaa mieltä kuin ap. En saisi syödä juuri mitään jos haluan laihtua tai edes olla lihomatta. Kaikki on tähän ikään mennessä kokeiltu ja koettu, ja vain erittäin vähäisillä kaloreilla kituuttaen pysyn normaalipainoisena.
Ai niin ja jos syöt paljon proteiinia niin lopeta se! Jos kehosi on hiilareilla käyvä niin se varastoi kaiken ylimääräisen saamasi proteiinin läskiksi eikä todellakaan tee siitä lihasta.
Jos halutaan lihaksikas, kehonrakentaja tyyppinen keho, silloin syödään jopa enemmän kuin kulutetaan.
Tämä on ihanne pelkästään länsimaissa.
Suurimmassa osassa maailmaa tuollainen keho ei ole ihanne. Vaan melko vähälihaksinen, mutta silti terve, siro ja liikunnallinen vartalo. Sen saa syömällä kulutustaan vähemmän. Varsinkin nuoret tarvitsevat paljon kestävyysliikuntaa. Keski-iän jälkeen kuntosali tulee tärkeäksi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi tytärtä. Toinen hoikka ja toinen pyöreä. No tämän ekan kanssa aina saan kehut kuinka on elintavat meillä kunnossa ja tokan kohdalla saan aina terveydenhoitajalta naama nurinpäin nurinaa, kuinka pitää seurata ruokaympyröitä ja huolehtia liikunnasta. :)
Terv. Yingyang-äiti
No meillä ihan sama, toinen lapsista yli 100kg ja toinen liian laiha. Molemmat käy painoseurannoissa mutta päinvastaisista syistä. Meidän perheestä puolet on laihoja, puolet läskejä samalla ruokavaliolla.
Ap
Sama meillä. Mies on pitkäraajainen ja hoikka, samoin toinen lapsi. Mies syö suklaalevyn päivässä ja hakee ainakin pari kebab-annosta viikossa.
Minä ja toinen lapsi olemme rotevia ja lihomme helposti. Lapset syövät suht saman verran. Minä en syö herkkuja ja pikaruokaa.
Ei se nyt pelkästä aineenvaihdunnasta ole kiinni.
Jotkut syö pätkittäisesti, joinain päivinä tai vaikka seurassa valtavasti, kotona elävät salaatilla. Ja sitten se "en harrasta yhtään liikuntaa" tarkoittaa ihmisille todella eri asioita. Toinen ei oikeasti liiku yhtään minnekään ja toinen pyöräilee 20 kilometrin työmatkat joka päivä, mutta ei laske sitä liikunnan harrastamiseksi, kun se on vain työmatka.
100-kiloisen perusaineenvaihdunta levossa on yli 500 kcal/pv (toki jos enimmäkseen läskiä paino niin ei 100-kiloinenkaan kuluta hirveästi). Mutta hidasta laihtuminen normaalipainoon noista lukemista on varmasti vs jos ylipainoa olisi pari-kolme kiloa. Siihen pitää asennoitua sillä tavalla, että vielä tänä kesänä et ole bikinikunnossa, mutta ehkä sitä seuraavana tai viimeistään 2024 jos olet sinnikäs. Ei pidä miettiä mitä joku poikkeusyksilö voi mättää suuhunsa vaan keskittyä siihen omaan oloom ja terveyteen. En minäkään syö joka päivä MITÄÄN ja se on salaisuuteni miten voin syödä estoitta kakkua lasten synttäreillä tai pullan kahvilla ja painan puolet tuosta.