Eläinsuojelun kautta kissa ( kokemuksia )

Varmaankin kissat ovat laidasta laitaan. Lähisukulaisen kissat tulivat eläinsuojelun kautta ja meni melkein vuoden päivät, että antoivat kunnolla silittää. Toinen oli hylätty kesäkissa, joka oli elänyt villinä arviolta vuoden (mökkiläiset olivat säälistä ruokkineet ja pitäneet siten hengissä). Toinen oli perheestä, josa kissat olivat lisääntyneet hallitsemattomasti. Molemmista kuitenkin tuli upeita, ihmisrakkaita lemmikkejä.

Toinen läheinen otti kiertolaisen, joka oli ollut alkoholisteilla jo useammassa ns. kodissa. Kissa pelkäsi naisia ja kaikkia nopeita kädenliikkeitä sekä vöitä. Ilmeisesti oli lyöty. Kesti pitkään, että sain kissan luottamuksen ja jouduin aina miettimään, mitä olen aikeissa tehdä, jos kissa oli näköetäisyydellä. Kävin usein hoitamassa. Myös tietyt äänet laukaisivat kissassa pelkoreaktion. Musertavaa, että läheisestäni tuli itse päihdeongelmainen ja aggressiivinen, eikä eläinsuojelu saanut kertoa, miten kissalle kävi.

Minua saataisi kiinnostaa ottaa sijaiskotia tarvitseva kissa, ennenkuin ottaisin oman kissa.

Ihan nähdäkseni onko minusta kissan omistajaksi.

Sijaiskoti kissa olisi ehkä muutaman kuukauden luonani, jolloin kyllä minulle muodostuisi mielikuva siitä haluaisinko pitää omaa kissaa, vai osa-aika kissoja.

Vierailija kirjoitti:

Minua saataisi kiinnostaa ottaa sijaiskotia tarvitseva kissa, ennenkuin ottaisin oman kissa.

Ihan nähdäkseni onko minusta kissan omistajaksi.

Sijaiskoti kissa olisi ehkä muutaman kuukauden luonani, jolloin kyllä minulle muodostuisi mielikuva siitä haluaisinko pitää omaa kissaa, vai osa-aika kissoja.

En suosittelisi tätä ollenkaan, eikä toivottavasti ole mahdollistakaan. Sijaiskodin hoitajan tulisi ehdottomasti olla henkilö, jolla on paljon kokemusta kissoista. Sijoitettavat kissat tarvitsevat taitavan ja turvallisen paikan, jotta niistä voi tulla lemmikkejä myös mahdollisille uusille omistajille.

Sijaiskotina toimiminen ei siis ole mitään ”harjoittelua” lemmikin kanssa, vaan päinvastoin, sijaiskoti on turvapaikka jossa mahdollisesti kaltoin kohdeltu kissa pääsee totuttelemaan normaalia, rakastavaa kotia ja ihmisen seuraa osaavan ja kokeneen kissaihmisen kanssa.

Otettiin kahdeksan vuotta sitten kaksi kissaa löytöeläintalosta. Toinen oli pentu ja toinen noin vuoden ikäinen. Pentu oli kuuro, mutta tämä ei ole haitannut elämää. Se on erittäin seurallinen, mukava kissa.

Vanhempi kisu on myös hurmaava, mutta vieraiden seurassa arka ja menee piiloon.

Kuuron pennun antamisen ehtona oli, että otetaan toinenkin kissa sille seuraksi ja oppaaksi, oltiin kyllä muutenkin kahta hakemassa. Eivät nämä kyllä erityisesti toisistaan perusta, joskus nukkuvat yhdessä, useimmin ei. Kuuro on mahtava nyt kun on lapsia, se ei hätkähdä yhtään mistään :D

Adoptio oli nopeaa, valitsimme kissat, ne steriloitiin ja myöhemmin luovutettiin meille.

Aina sillointällöin täälläkin kerrotaan kuinka Katin hankkiminen onkin kaduttanut ja siitä on on tullut omistajalleen riippakivi.

Ja siksipä ottaisin hoitokissan, joltakulta tuttavalta, kun tarvitsisi kissan hoitajaa.

Olisi hyvä kuulla myös raatorehellisiä kokemuksia kun kaikki meni pieleen kissan kanssa ?

Mikä silloin avuksi ?

Siitä sitä kissa kokemusta kirjoitti:

Aina sillointällöin täälläkin kerrotaan kuinka Katin hankkiminen onkin kaduttanut ja siitä on on tullut omistajalleen riippakivi.

Ja siksipä ottaisin hoitokissan, joltakulta tuttavalta, kun tarvitsisi kissan hoitajaa.

Olisi hyvä kuulla myös raatorehellisiä kokemuksia kun kaikki meni pieleen kissan kanssa ?

Mikä silloin avuksi ?

Myynti ilmoituksissa on toisinaan rehellisesti kerrottu kissan pissivät väärään paikkaan. Oppiikohan kissa kotia vaihtamalla pisimpään vain ja ainoastaan laatikkoon tai ulos.

Katselin löytöeläin kissoja sivustolta, jokaisella kissalla oli jokin terveys vika tai ovat niin arkoja, että tarvitsevat toisen kissan tullakseen toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Katselin löytöeläin kissoja sivustolta, jokaisella kissalla oli jokin terveys vika tai ovat niin arkoja, että tarvitsevat toisen kissan tullakseen toimeen.

Eipä houkuttele kissan hankintaan.

Itse haluaisin aikuisen kissan, mutta terveen. En haluaisi aloittaa yhteiseloa eläinlääkärin kautta.

Hienoa, että ihmiset adoptoivat. Nostan hattua!

Luulen, että kissan saa kaikkialta muualta Suomesta kuin Hesystä, jossa on niin tarkat ja oudot kriteerit, ettei hyvät ja vastuullisetkaan ihmiset voi adoptoida kissoja. Hesyläiset sitten itkevät kissakriisiä, jonka ovat itse omalla toiminnallaan aiheuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että ihmiset adoptoivat. Nostan hattua!

Luulen, että kissan saa kaikkialta muualta Suomesta kuin Hesystä, jossa on niin tarkat ja oudot kriteerit, ettei hyvät ja vastuullisetkaan ihmiset voi adoptoida kissoja. Hesyläiset sitten itkevät kissakriisiä, jonka ovat itse omalla toiminnallaan aiheuttaneet.

Uteliaisuus heräsi, piti käydä lukemassa sopimusehdot. Eli heillä on oikeus kissaan, vaikka myyvät kissan uuteen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei siellä nyt niin hirveän sairaita tapauksia ole. Ja moni voi elää ihan hyvän elämän. Onneksi päätyvätkin ihmisille, jotka ehdoitta rakastavat.

Kaksi kissaa on suositus, koska tiedetään, ettei kissa ole mikään yksinäinen murjottaja. Voi kärsiä paljonkin, silloin, kun omistaja on poissa.

Ihme aloituksia taas.

On myös FIV/FELV-kissoja, mutta näille on hankalampaa löytää kotia.

Aika monellakin katilla näytti olevan toi sairaus.

Yleisempää kissoilla jotka on eläneet villikissana.

Villikissan kesyyntyminenkin voi olla hankalaa, kaikki ei kesyynny ollenkaan, jos ovat pennusta asti olleet luonnon armoilla ja emokin voi olla villikissa. Poikkeuksia on, mutta en ottaisi riskiä, kissa on pitkäikäinen, kurjaa, jos piileksii ja säikkyy. Kannattaa ottaa kesyltä vaikuttavat kaverukset. Vastuullinen luovuttaja kertoo taustat, jos tietää itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Siitä sitä kissa kokemusta kirjoitti:

Aina sillointällöin täälläkin kerrotaan kuinka Katin hankkiminen onkin kaduttanut ja siitä on on tullut omistajalleen riippakivi.

Ja siksipä ottaisin hoitokissan, joltakulta tuttavalta, kun tarvitsisi kissan hoitajaa.

Olisi hyvä kuulla myös raatorehellisiä kokemuksia kun kaikki meni pieleen kissan kanssa ?

Mikä silloin avuksi ?

Myynti ilmoituksissa on toisinaan rehellisesti kerrottu kissan pissivät väärään paikkaan. Oppiikohan kissa kotia vaihtamalla pisimpään vain ja ainoastaan laatikkoon tai ulos.

Esyt ei luovuta kissoja ulkokissoiksi.

Itse otin resvue-kissan reilut neljä vuotta sitten, ja tämä on hieman haastavampi tapaus siinä mielessä että kotia olisi varmasti ollut haasteellista löytää jos en olisi sitä ottanut.

Kissakollektiivissa kasvanut ja sieltä loukutettu musta kolli jonka ikää ei tiedetä mutta ihan nuori se ei ollut. Haasteellinen siinä mielessä että krooninen sairaus löytyy eli krooninen munuaisten vajaatoiminta joka vaatii jatkuvaan huolenpitoa. Lisäksi on fiv-positiisinen mutta se ei ole mitenkään haitannut.

Luonteeltaan aivan ihana, läheisyyttä kaipaava ja rakastava poika. Nopeasti sopeutui kotiini, asun yksin, ja meistä tuli erottamattomat.

Rahaa tähän kuluu mutta kun hänet ottaessani lupasin että koskaan en hylkää ja koska hän on minulle erittäin rakas en laske hintaa. Munuisten takia on jouduttu juoksemaan eläinlääkärillä paljon, nyt käydään parin kuukauden välein verikokeissa ja kontrollissa. Reilu viikko sitten oli munuaisarvot laskeneet melko siedettävälle tasolle ja uusi käynti reilun kuukauden päästä. 

Hoitona tähän nesteytys. Joka päivä pistän 50 ml Ringer Lactaattia ja Nac:lia ihon alle, aamuinsin kolme  20 ml ruiskua illalla kaksi. Se käy rutiinilla ja kissa on siihen tottunut. Lisäksi munuaisia tukeva lisäravinne ja Omega3 joka päivä. Ruoka on oltava laadukasta ja sitä haen eläinkaupasta.

 Alussa  kun hän minulle tuli hoidettiin myös korvat joissa oli tulehdus ja poistettiin 4 hammasta. 

En tiedä miten tälle kissalle olisi lopulta käynyt jos en olisi hänestä kuullut tyttäreni avomieheltä joka tunsi tämän sijaiskodin pitäjän. Hän tätä minulle ehdotti ja ilman muuta sanoin kyllä.

Kissani on nyt elämäniloinen ja leikkisä vanhempi herra, toivottavasti vielä monta hyvää vuotta edessä.

Ehdottomasti pitää miettiä tarkkaan ennenkuin ottaa löytökissan. Näitten kanssa voi tulla yllätyksiä ja on oltava valmis sitoutumaan vaikka yllättäviäkin kuluja voi tulla.  Löytökissa ansaitsee ehdottomasti huolehtivan rakastavan kodin jossa voi luottaa että ei hylätä.

Siitä sitä kissa kokemusta kirjoitti:

Aina sillointällöin täälläkin kerrotaan kuinka Katin hankkiminen onkin kaduttanut ja siitä on on tullut omistajalleen riippakivi.

Ja siksipä ottaisin hoitokissan, joltakulta tuttavalta, kun tarvitsisi kissan hoitajaa.

Olisi hyvä kuulla myös raatorehellisiä kokemuksia kun kaikki meni pieleen kissan kanssa ?

Mikä silloin avuksi ?

Ei nyt niin raatorehellinen.

Mutta yökötti, kun luin ilmoituksen myytävänä,

kissa vauvoja ! !

Kun jään pian eläkkeelle otan kaksi ihanaa aikuista kissaa Turun eläinyhdistyksestä ja elän niiden kanssa ihanan, kissantuoksuisen vanhuuden.

No niillä on sairaudet tutkittu. Yksityiseltä myyjältä saisit sairaan kissan, jota ei ole diagnosoitu kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Siitä sitä kissa kokemusta kirjoitti:

Aina sillointällöin täälläkin kerrotaan kuinka Katin hankkiminen onkin kaduttanut ja siitä on on tullut omistajalleen riippakivi.

Ja siksipä ottaisin hoitokissan, joltakulta tuttavalta, kun tarvitsisi kissan hoitajaa.

Olisi hyvä kuulla myös raatorehellisiä kokemuksia kun kaikki meni pieleen kissan kanssa ?

Mikä silloin avuksi ?

Ei nyt niin raatorehellinen.

Mutta yökötti, kun luin ilmoituksen myytävänä,

kissa vauvoja ! !

Näytti jälleen olevan myytävänä kissa vauvoja.

Itse ostaisin kissanpennun tai aikuisen kissa.

Vierailija kirjoitti:

Kun jään pian eläkkeelle otan kaksi ihanaa aikuista kissaa Turun eläinyhdistyksestä ja elän niiden kanssa ihanan, kissantuoksuisen vanhuuden.

Jokos kissat on valittu ?

Kissaa ostaessani olen etsinyt nimenomaan jotain "pelastettavaa"  kissaa. Kaksi kertaa olen Hämeenlinnassa käynyt kissakoti Kattilassa katsomassa (monen vuoden väli tässä) ja kummallakin kerralla oli vain ei oota. Jos haluaisin kissavanhuksen, sellainen löytyisi. Muuten heillä on vain populaatiokissoja, joita eivät myy. Ilmeisesti Hämeenlinnan seudulla ei enää ole ns. tavallisia löytökissoja kuten kesäkissoja, kissoja joista luovutaan vaikka terveydellisestä syystä tms. Aiemmin löytökissat piti virallisesti viedä eläinhoitolaan, joka hoiti löytökissatoimintaa ja sieltä löytyi saman tien ihana kissa, nuorehko aikuinen, joka oli ilonamme monta vuotta. Nyt kun ostin taas kissan, ostin sen suosiolla Torista, kodin vaihtaja kyllä löytyi sieltäkin eli ei pentu. En oikein käsitä tuota löytöeläintoimintaa, että ihmiset jättävät kissoja sankoin joukoin heitteille, mutta ei niitä vaan ostaa voi. Muutenkin ärsyttää siellä se asenne, että jokainen, joka asiallisesti ilmaisee, että haluaisi ostaa kissan, on lähtökohtaisesti joku kriminaali, jolle ei vahingossakaan voi edes puhua ystävällisesti. Toki ymmärrän, että taustoja halutaan selvitellä jne., mutta jotenkin siellä tulee aina sellainen olo, että kutakuinkin epäillään jostain rikoksesta...

Pennut yleensä luovutetaan vain kaksin tai valmiille kaverille, sillä tarvitsevat energianpurkuseuraa. Usein ihminen ei riitä/jaksa ja siitä koituu ongelmia.

Mun kissa oli tullessaan tosi arka, tietyt asiat jännittää vieläkin (mm. imuri). Kuitenkin voitin luottamuksen ja siitä paljastui aikamoinen seurankipeä hyrinäkone.

Rescue-kissa on arvovalinta. #kissanarvo