Jos ei kerran moikkaa, moikkaakto enää?

Siteästi moikaan aina vastan tulijaa kerrostalossa jossa asun ja kohtaan kulkijan rapuussa. Vältämättä ei takaisin tervehditä.En välitä!

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalisesta perheestä jossa kävi vieraita, puhuttiin ihmisille ja vanhemmat tekivät sosiaalista työtä. Muutin aikuisena omakotialueelle ja ihmiset kattoivat kun härkä uutta porttia tervehtimättä. Tai kohdattaessa katottiin ojaan tai jalkoihin. Se oli todella outoa ja eläimellistä josta oli ihmisyys kaukana.

Johtuu usein ujoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vedään kättä lippaaan.

Minäkin vedän lippalakki päässä käteen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen päiväkodissa isä, joka hakee lastaan joka päivä samaan aikaan. Lapsen naulakko vielä oman lapsen naulakon vieressä joten törmätään jatkuvasti. Ei koskaan moikkaa, katsoo vaan alaspäin.  En tiedä onko hänellä jotenkin huono itsetunto vai onko muuten vaan moukka? Joku tällaisia ihmisiä vaivaa.

Usein hieman sulkeutunut luonne, ei useinkaan moukkuutta. Ihminen vain haluaa olla ikään kuin näkymätön, olla rauhassa ja antaa muitten olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalisesta perheestä jossa kävi vieraita, puhuttiin ihmisille ja vanhemmat tekivät sosiaalista työtä. Muutin aikuisena omakotialueelle ja ihmiset kattoivat kun härkä uutta porttia tervehtimättä. Tai kohdattaessa katottiin ojaan tai jalkoihin. Se oli todella outoa ja eläimellistä josta oli ihmisyys kaukana.

Johtuu usein ujoudesta.

Suomessa on oudon paljon "ujoja" vai ovatko vähän huonokäytöksisiä noloja. Oman tuttavapiirin kanssa kyllä hörnötetään mutta ei tiedetä käytöstapoja uusien naapurien/ihmisten kanssa. Eikä toivoteta joukkoon.

Me rakennetaan taloa uudelle omakotitaloalueelle. Suurin osa naapureita on jo nyt rakennusaikana tulleet tutuiksi, mutta sitten on ne pari pakollista, nihkeämpää pariskuntaa.

Toinen näistä osti grynderiltä talon meidän naapurista. Meni useampi kuukausi, ennen kuin rakennuksilla käyneet ostajat vastasi tervehdyksiin. Nyt kun ovat muuttaneet, eivät enää tervehdi. Ennustan ongelmia heidän kanssaan 😞

Toinen myös vielä rakentava pariskunta ei koskaan tervehdi. Tuijottavat vaan, jos ajetaan autolla ohi tai jos kävellään heidän raksan ohi ja sattuvat olemaan ulkona. Se on jotenkin kiusallinen tilanne, kun näen että ovat huomanneet, mutta eivät vastaa edes pieneen nyökkäykseen.

Jos muutkin olisi saman kadun varrella samanlaisia, uskoisin että vika on meissä. Mutta loput on ihan tavallisia, ja parista talosta tullaan välillä ihan moikkaamaankin, mikä on mukavaa.

Pitää näpäyttää, ei saa olla kynnysmatto.

Tätä av-sanastoa tässä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen päiväkodissa isä, joka hakee lastaan joka päivä samaan aikaan. Lapsen naulakko vielä oman lapsen naulakon vieressä joten törmätään jatkuvasti. Ei koskaan moikkaa, katsoo vaan alaspäin.  En tiedä onko hänellä jotenkin huono itsetunto vai onko muuten vaan moukka? Joku tällaisia ihmisiä vaivaa.

Usein hieman sulkeutunut luonne, ei useinkaan moukkuutta. Ihminen vain haluaa olla ikään kuin näkymätön, olla rauhassa ja antaa muitten olla rauhassa.

Meilläpäin tuota kutsuttiin epäsosiaalisuudeksi ja hitaudeksi kanssakäymisessä läheisten kanssa. Aivan kuin ihmisellä olisi ongelma jota pitää märehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää näpäyttää, ei saa olla kynnysmatto.

Tätä av-sanastoa tässä vaan.

Kuin näpäyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vedään kättä lippaaan.

Minäkin vedän lippalakki päässä käteen.

🤣 oikeesti nii huono läppä että reps*

Huippu on kun haet postilaatikosta postin ketään ei näy missään ja kun kurkkaat taakses lähdettyä laatikolta hiippailee naapuri piilostaan hiljaa myös laatikolle moikkaamatta. Tässä kylässä tulee vainoharhaiseksi. Mikä niillä on?

Tottakai tervehdin.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdin naapurin tyyppiä aina, kun törmäsimme, varmasti useiden kuukausien ajan. Mies ei vastannut kertaakaan, joten päätin, että selvä sitten; ei moikkailla! Nykyään katson tyhjin silmin kohti, mutta en tervehdi. Jos on vaimonsa kanssa, moikkaan vaimoa, mutta miestä en edes katso. Tyttäreni nauraa minua, että äijä varmaan on nyt pahoittanut mielensä, kun olen niin töykeä 😆 Ihan sama, en aio moikkailla jatkossakaan. Joku päivä kyllä avaan sanaisen arkkuni röökin poltostaan; käryttää kesäisin aamusta iltaan viereisellä partsilla, eikä meillä voi koskaan pitää parvekkeen ovea auki. Maailman ärsyttävin naapuri 🤬

Tuskin on pahoittanut mieltään. Ei varmaan ole huomannutkaan sua.

En tervehdi jos ei vastaa ja vaikuttaa siltä ettei ole moikkaavaa tyyppiä. Asun kerrostalossa, missä puolet ei moikkaa ollenkaan. Aluksi oli vähän outoa, mutta olen tottunut, enkä välitä enää.