Lue keskustelun säännöt.
Tytöt 18 TV Areena yle.fi
Kommentit (1165)
Menikö Milla sen miehen kanssa naimisiin ? Saisipa tyttö kunnon elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein nolointa oli se Aliisan sossu(?)/opettaja(?)/mikälie tapaaminen. Näki taas miten auttamattoman surkeaa apua on saatavilla. Hymistellään papereiden takaa eikä kohdata tai kuunnella ihmistä. Kyllä pisti potuttamaan..
Katsoin samaa... tulee mieleen joku liukuhihna-apu. Teennäisen ja vauvaannuttavan oloista.
Ja miksi pitää puhua tuollaisessa tapaamisessa noin lässyttävästi? Kuulosti imelän ja halveksuvan äänensävyn sekoitukselta. Miksei voi puhua normaalisti kuin kenelle tahansa ihmiselle aivan omalla persoonallaan eikä jollain sosiaalitäti-aksentilla?
Ja se hymy.. siis miksi pitää hymyillä silloin kun toinen puhuu ryyppäämisestä. Tulee tunne että eivät ota vakavasti. Ymmärrän että pitää ammattinsa takia olla tietynlainen mutta tuo meni jo yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein nolointa oli se Aliisan sossu(?)/opettaja(?)/mikälie tapaaminen. Näki taas miten auttamattoman surkeaa apua on saatavilla. Hymistellään papereiden takaa eikä kohdata tai kuunnella ihmistä. Kyllä pisti potuttamaan..
Katsoin samaa... tulee mieleen joku liukuhihna-apu. Teennäisen ja vauvaannuttavan oloista.
Ja miksi pitää puhua tuollaisessa tapaamisessa noin lässyttävästi? Kuulosti imelän ja halveksuvan äänensävyn sekoitukselta. Miksei voi puhua normaalisti kuin kenelle tahansa ihmiselle aivan omalla persoonallaan eikä jollain sosiaalitäti-aksentilla?
Koska sossutantan tehtävä on puhua asiakkailleen kuin pienille lapsille ja koirille puhutaan. Mitä siitäkin tulisi, jos puhuisi aikuiselle ihmiselle niin kuin aikuisille ihmisille puhutaan. Sehän voisi kuvitella olevansa aikuinen vastuineen ja velvollisuuksineen. Ei sellainen käy päinsä.
Se thaiperhe oli hauskakin, se monikielisyys kuulosti kivalta,
Vierailija kirjoitti:
Se thaiperhe oli hauskakin, se monikielisyys kuulosti kivalta,
Epäkohteliastahan se oli, kun nää sekopäiset sisarukset puhui pitkään omaa kieltään vaikka seurassa oli tää suomalainen Sunisan petikaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
STT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen tuollaisia nuoria tosi paljon. Ja kyllä ennen laitokseen päätymistä heistä kenelläkään ei ollut huumeongelmaa. Oli urheiluharrastuksia ja elämän iloa. Tuohon väliin, kun joku keksii sen kapulan, millä estää teini-iän vaaran houkutuksiin lähtemisen. Tuohon ei kyllä nuorisotalot ja nuoristyön fiksut kampanjat auta. Ne vaan ärsyttävät lisää.
Nykyään hyvin harvoin jos koskaan nuori joutuu kotoa suoraan laitokseen.
Muita tukitoimia, vähintään sijaisperhe tai perhekoti on ensisijainen jos sijoitetaan kodin ulkopuolelle.
Minun lasteni entisistä koulukavereista on 3 sijoitettu kodin ulkopuolelle, 1 jopa suljettuun laitokseen. Kaikilla oli kodissa päihdetaustaa, vaikka ns. "hyviä" keskiluokkaisia perheitä ovat.
Voin kokemuksesta sanoa, että harvoin jos koskaan täällä nuori sijoitetaan muualle kuin lastensuojelulatokseen. Ja yhtä tavallista on se, että heitä pompotellaan laitoksesta toiseen kohtuuttoman tiheään. Perhekoteja ei ole sijaisperheiseen sijoitetaan ihan pienimmät hyvällä säkällä
Eikä ihme. Kuka haluaa kotiinsa pakkoja hajoittavan, aggressiivisen riehujan, tai vapauden illuusiossa karkailevan suisidaalisen sekopään. Aina ei voi voittaa, eikä kaikkia auttaa.
On myös tosi tarkkaa ketä voi sijoittaa kotihoitoon. Kotona ei voi tutkia nuoren tavaroita, saati ottaa niitä pois vaikka olisi mitä. Kodissa nuorelle ei saa asettaa liikkumisvapauden rajoitusta joten nuori saa kulkea miten haluaa. Ei voi pitää myöskään millään tavalla fyysisesti kiinni ja puhelinta ei saa ottaa pois edes sosiaalityöntekijän päätöksellä. Saatikka tarvittaessa tehdä iltaisin mitään huumetestejä tai puhalluksia. Eli käytännössä harva teini-iässä sijoituksen tarpeessa oleva on lain puitteissa mahdollista sijoittaa perhehoitoon. Laki on nuoren rajoittamisen suhteen tosi tarkka, se on hyvin rajoitettua laitoshoidossakin, perhehoidossa käytännössä laitonta.
Lepsua tuntui olevan laitoksessakin. Huumeet voidaan kuljettaa sisälle ihan vain ihoon teipattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eniten huolissani tuosta gootista Mallasta. Viiltelyä, itsemurhayrityksiä, masennusta, skitsofrenisia oireita. Vaikka itse ei sitä ymmärrä niin mielestäni pakkohoito voisi auttaa. Oikea lääkitys/terapia. Aika auttaa myös joskus. Haluaa ystäviä, mutta ulkonäkö kyllä karkoittaa aika monet, valitettavasti.
Ymmärrän vanhempien huolen, mutta en ”yksin” jättämistä. Erittäin helppo uhri kenelle tahansa ja tulevaisuus näyttää todella huonolta.
Koska et tiedä muuta kuin mitä Malla itse asioista kertoi. Jossain vaiheessa ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin lopettaa kaikki mahdollistaminen ja katkaista napanuora pysyvästi. Isänsä oli tehnyt selväksi, ettei ole missään tekemisissä niin kauan kuin murhamiehen kanssa heilastelee. Täysin ymmärrettävää. Mitä enemmän hyysäät ja mahdollistat, niin sitä vähemmän syitä ryhdistäytyä. Mitään ryhtiliikettähän ei ollut havaittavissa, vaan aineet vain kovenivat ja vankilahäitä kaavailtiin. On eri asia, jos jossain vaiheessa aidosti ilmenee haluja kohentaa elämäänsä. Se lähtee Mallasta itsestään, tai on lähtemättä.
No itseasiassa mulla on asiasta omakohtainen kokemus. Siskoni oli ihan samassa tilanteessa ja elämä paheni moninkertaisesti sen jälkeen. Lopetin yhetydenpidon vasta 40-vuotiaana. Jokainen ansaitsee useamman mahdollisuuden. Ymmärrän että jossain vaiheessa napanuora on katkaistava, mutta noin nuoren lapsen kanssa se on edesvastuutonta.
Niin sen kuuluu pahentuakin. Koko idea on siinä, että pohjakosketus tulee vastaan ja pohjalta joko ponnistetaan ylös, tai ei. Sinne vajoaminen on vain ajankysymys ja turhaa pitkittää väistämätöntä. Omasta kokemuksestasi varmasti tiedätkin miten paljon siskoasi auttoi mahdollisuuksien antaminen. Malla ei ole nuori lapsi, vaan täysi-ikäinen nainen joka on vastuussa omista päätöksistään, kuten murhamiehen kanssa naimisiin menemisestä.
Ton ikäinen ei vielä tajua oikein mistään mitään, varsinkin kun on pää sekaisin. Eli sun mielestä mitä nopeammin pohja koittaa sitä parempi? En ole samaa mieltä. Se pohja saattaa olla se viimeinen. Aina pitää yrittää auttaa. Joskus onnistuu joskus ei. Se erottaa sinut ja minut toisistaan. Vaikka en sisartani saanut pelastettua, monia muita kyllä siinä matkan varrella.
Ei pelkästään omasta mielestäni, vaan esim. päihdepsykiatriassa tuo pohjalle päästäminen on nykytietämyksen mukaan ihan avaintekijöitä kohti uutta nousua ja kuntoutumista. Niin erottaa. Tuon tyyppisellä ajatusmaailmalla pitkitetään ja mahdollistetaan ongelmien jatkuminen. Monesti näissä tapauksissa auttajat ovat yhtä riippuvaisia auttamisen tuomasta tarpeellisuudentunteestaan mitä autettava esim. päihteistä. Ripaus läheisriippuvaisuutta mukaan, niin soppa onkin valmis. Aina ei todellakaan pidä "auttaa", mutta sitten kun autettava on tosissaan on kaikki tuki tarpeen. T. Ex-Narkomaani.
Saako nyt ihan linkkiä kirjallisuuteen muuten menee mutun tuntumaan. Hienoa, että olet ex-narkki, mutta oletko todellakin sitä mieltä että kaikki avustustoimenpiteet (katupartiot, neulojen vaihtopaikat, mielenterveyshenkilöt, koulujen terveyspalvelut jne jne lista on loputon) ovat turhia? Odotetaan että kaikki käy pohjalla ja se osa mikä säilyy ihmeellisesti hengissä (muista myös sivullisvahingot) niin heille apua? Aika omituinen ajatusmaailma sinulla.
Löydät tietoa googlaamalla päihdeongelma/riippuvuus/mahdollistaminen. Engkanniksi tietysti vielä enemmän. Mainitsemasi avustustustoimenpiteet ovat haittoja vähentäviä ja ennaltaehkäiseviä toimia, eivät mahdollistavia, sekä tarpeellisia. Klassisia esimerkkejä mahdollistamisesta taas ovat esim. läheisen ongelmien peittely ja selittely, rahan antaminen, huumevelkojen maksaminen, vuokrien maksaminen, ruoan antaminen jne. Nuo ovat todella vaikeita asioita varsinkin läheisimmille olla tekemättä, vaikka tietäisivät, ettei pitäisi tehdä. Lisäksi päihderiippuvaisten manipulointitaidot päälle. Ehkä perinteisimpiä kuvioita on, että ajatellaan miten ruokaa voidaan antaa ja vuokra maksaa kunhan ei anneta käteistä. Mietitään ettei ketään voi asunnottomuuteen ja nälkäänkään jättää. Tästähän ei ole lainkaan kyse, vaan päihderiippuvainen vetoaa näihin itku silmässä tietäen, että voi narkata/juoda vuokra-ja ruokarahansakin huoletta. Kyllä, ehdottomasti suurin osa vakavasti päihderiippuvaisista vaatii pohjakosketuksen. Osa ponnistaa sieltä pinnalle ja osa ei selviä ikinä siltikään, eikä kaikki edes hengissä. Ilman pohjakosketusta ei ole toivoa sen vertaa. Kyse ei ole ajatusmaailmastani, vaan faktoista. Jokainen entinen käyttäjä voi kertoa sinulle saman. Viihdekäyttö, satunnaiskäyttö ja suurkulutuskin sitten erikseen. Niistä moni tokenee ilman mitään pohjakosketuksiakin, jos ja kun ei kyse vakavasta riippuvuussairaudesta. Läheiset tarvitsevat usein saman avun mitä riippuvainen itse. Joskus enemmänkin, jos kyse esim. sairaalloisesta läheisriippuvaisen ja päihderiippuvaisen dynamiikasta. Vrt. perinteinen kuvio missä yhdestä juoposta miehestä eroon päässyt nainen "ajautuu" kerta toisensa jälkeen suhteeseen uuden retkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä Mallasta näki, että laitostunut on. Pääseeköhän koskaan itsenäiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Se thaiperhe oli hauskakin, se monikielisyys kuulosti kivalta,
Varsinkin kun pystyivät mollaamaan poikaystävää joka ei tajunnut kieltä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä Mallasta näki, että laitostunut on. Pääseeköhän koskaan itsenäiseen elämään.
Kaunis tyttö kyllä on... kiva meikki. Uskaltaa näyttää kuitenkin erilaiselta. Kunpa pääsisi huumeista eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se thaiperhe oli hauskakin, se monikielisyys kuulosti kivalta,
Epäkohteliastahan se oli, kun nää sekopäiset sisarukset puhui pitkään omaa kieltään vaikka seurassa oli tää suomalainen Sunisan petikaveri.
Eipä se petikaveri vaikuttanut sen fiksummalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Thaityttö muutti samantien taas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eniten huolissani tuosta gootista Mallasta. Viiltelyä, itsemurhayrityksiä, masennusta, skitsofrenisia oireita. Vaikka itse ei sitä ymmärrä niin mielestäni pakkohoito voisi auttaa. Oikea lääkitys/terapia. Aika auttaa myös joskus. Haluaa ystäviä, mutta ulkonäkö kyllä karkoittaa aika monet, valitettavasti.
Ymmärrän vanhempien huolen, mutta en ”yksin” jättämistä. Erittäin helppo uhri kenelle tahansa ja tulevaisuus näyttää todella huonolta.
Koska et tiedä muuta kuin mitä Malla itse asioista kertoi. Jossain vaiheessa ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin lopettaa kaikki mahdollistaminen ja katkaista napanuora pysyvästi. Isänsä oli tehnyt selväksi, ettei ole missään tekemisissä niin kauan kuin murhamiehen kanssa heilastelee. Täysin ymmärrettävää. Mitä enemmän hyysäät ja mahdollistat, niin sitä vähemmän syitä ryhdistäytyä. Mitään ryhtiliikettähän ei ollut havaittavissa, vaan aineet vain kovenivat ja vankilahäitä kaavailtiin. On eri asia, jos jossain vaiheessa aidosti ilmenee haluja kohentaa elämäänsä. Se lähtee Mallasta itsestään, tai on lähtemättä.
No itseasiassa mulla on asiasta omakohtainen kokemus. Siskoni oli ihan samassa tilanteessa ja elämä paheni moninkertaisesti sen jälkeen. Lopetin yhetydenpidon vasta 40-vuotiaana. Jokainen ansaitsee useamman mahdollisuuden. Ymmärrän että jossain vaiheessa napanuora on katkaistava, mutta noin nuoren lapsen kanssa se on edesvastuutonta.
Niin sen kuuluu pahentuakin. Koko idea on siinä, että pohjakosketus tulee vastaan ja pohjalta joko ponnistetaan ylös, tai ei. Sinne vajoaminen on vain ajankysymys ja turhaa pitkittää väistämätöntä. Omasta kokemuksestasi varmasti tiedätkin miten paljon siskoasi auttoi mahdollisuuksien antaminen. Malla ei ole nuori lapsi, vaan täysi-ikäinen nainen joka on vastuussa omista päätöksistään, kuten murhamiehen kanssa naimisiin menemisestä.
Ton ikäinen ei vielä tajua oikein mistään mitään, varsinkin kun on pää sekaisin. Eli sun mielestä mitä nopeammin pohja koittaa sitä parempi? En ole samaa mieltä. Se pohja saattaa olla se viimeinen. Aina pitää yrittää auttaa. Joskus onnistuu joskus ei. Se erottaa sinut ja minut toisistaan. Vaikka en sisartani saanut pelastettua, monia muita kyllä siinä matkan varrella.
Ei pelkästään omasta mielestäni, vaan esim. päihdepsykiatriassa tuo pohjalle päästäminen on nykytietämyksen mukaan ihan avaintekijöitä kohti uutta nousua ja kuntoutumista. Niin erottaa. Tuon tyyppisellä ajatusmaailmalla pitkitetään ja mahdollistetaan ongelmien jatkuminen. Monesti näissä tapauksissa auttajat ovat yhtä riippuvaisia auttamisen tuomasta tarpeellisuudentunteestaan mitä autettava esim. päihteistä. Ripaus läheisriippuvaisuutta mukaan, niin soppa onkin valmis. Aina ei todellakaan pidä "auttaa", mutta sitten kun autettava on tosissaan on kaikki tuki tarpeen. T. Ex-Narkomaani.
Saako nyt ihan linkkiä kirjallisuuteen muuten menee mutun tuntumaan. Hienoa, että olet ex-narkki, mutta oletko todellakin sitä mieltä että kaikki avustustoimenpiteet (katupartiot, neulojen vaihtopaikat, mielenterveyshenkilöt, koulujen terveyspalvelut jne jne lista on loputon) ovat turhia? Odotetaan että kaikki käy pohjalla ja se osa mikä säilyy ihmeellisesti hengissä (muista myös sivullisvahingot) niin heille apua? Aika omituinen ajatusmaailma sinulla.
Löydät tietoa googlaamalla päihdeongelma/riippuvuus/mahdollistaminen. Engkanniksi tietysti vielä enemmän. Mainitsemasi avustustustoimenpiteet ovat haittoja vähentäviä ja ennaltaehkäiseviä toimia, eivät mahdollistavia, sekä tarpeellisia. Klassisia esimerkkejä mahdollistamisesta taas ovat esim. läheisen ongelmien peittely ja selittely, rahan antaminen, huumevelkojen maksaminen, vuokrien maksaminen, ruoan antaminen jne. Nuo ovat todella vaikeita asioita varsinkin läheisimmille olla tekemättä, vaikka tietäisivät, ettei pitäisi tehdä. Lisäksi päihderiippuvaisten manipulointitaidot päälle. Ehkä perinteisimpiä kuvioita on, että ajatellaan miten ruokaa voidaan antaa ja vuokra maksaa kunhan ei anneta käteistä. Mietitään ettei ketään voi asunnottomuuteen ja nälkäänkään jättää. Tästähän ei ole lainkaan kyse, vaan päihderiippuvainen vetoaa näihin itku silmässä tietäen, että voi narkata/juoda vuokra-ja ruokarahansakin huoletta. Kyllä, ehdottomasti suurin osa vakavasti päihderiippuvaisista vaatii pohjakosketuksen. Osa ponnistaa sieltä pinnalle ja osa ei selviä ikinä siltikään, eikä kaikki edes hengissä. Ilman pohjakosketusta ei ole toivoa sen vertaa. Kyse ei ole ajatusmaailmastani, vaan faktoista. Jokainen entinen käyttäjä voi kertoa sinulle saman. Viihdekäyttö, satunnaiskäyttö ja suurkulutuskin sitten erikseen. Niistä moni tokenee ilman mitään pohjakosketuksiakin, jos ja kun ei kyse vakavasta riippuvuussairaudesta. Läheiset tarvitsevat usein saman avun mitä riippuvainen itse. Joskus enemmänkin, jos kyse esim. sairaalloisesta läheisriippuvaisen ja päihderiippuvaisen dynamiikasta. Vrt. perinteinen kuvio missä yhdestä juoposta miehestä eroon päässyt nainen "ajautuu" kerta toisensa jälkeen suhteeseen uuden retkun kanssa.
Relaa. Mä olen opiskellut alaa yliopistossa, sen takia kysyin kirjallisuudesta. Google ei valitettavasti käy referenssistä. Puhumme nyt kahdesta eri asiasta. Mahdollistamisesta ja yksin jättämisestä. Ymmärrän sun pointin, mutta nyt pitää muistaa Mallan ikä. Tuon ikäistä ei koskaan jätetä yksin kokeilemaan miltä se pohja tuntuu. Aina pitää tukea mahdollista positiivista kokemusta tai tulevaisuutta varten. Muutoin juuri ajautuu kertomasi tilanteeseen eli aina joku hyväksikäyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eniten huolissani tuosta gootista Mallasta. Viiltelyä, itsemurhayrityksiä, masennusta, skitsofrenisia oireita. Vaikka itse ei sitä ymmärrä niin mielestäni pakkohoito voisi auttaa. Oikea lääkitys/terapia. Aika auttaa myös joskus. Haluaa ystäviä, mutta ulkonäkö kyllä karkoittaa aika monet, valitettavasti.
Ymmärrän vanhempien huolen, mutta en ”yksin” jättämistä. Erittäin helppo uhri kenelle tahansa ja tulevaisuus näyttää todella huonolta.
Koska et tiedä muuta kuin mitä Malla itse asioista kertoi. Jossain vaiheessa ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin lopettaa kaikki mahdollistaminen ja katkaista napanuora pysyvästi. Isänsä oli tehnyt selväksi, ettei ole missään tekemisissä niin kauan kuin murhamiehen kanssa heilastelee. Täysin ymmärrettävää. Mitä enemmän hyysäät ja mahdollistat, niin sitä vähemmän syitä ryhdistäytyä. Mitään ryhtiliikettähän ei ollut havaittavissa, vaan aineet vain kovenivat ja vankilahäitä kaavailtiin. On eri asia, jos jossain vaiheessa aidosti ilmenee haluja kohentaa elämäänsä. Se lähtee Mallasta itsestään, tai on lähtemättä.
No itseasiassa mulla on asiasta omakohtainen kokemus. Siskoni oli ihan samassa tilanteessa ja elämä paheni moninkertaisesti sen jälkeen. Lopetin yhetydenpidon vasta 40-vuotiaana. Jokainen ansaitsee useamman mahdollisuuden. Ymmärrän että jossain vaiheessa napanuora on katkaistava, mutta noin nuoren lapsen kanssa se on edesvastuutonta.
Niin sen kuuluu pahentuakin. Koko idea on siinä, että pohjakosketus tulee vastaan ja pohjalta joko ponnistetaan ylös, tai ei. Sinne vajoaminen on vain ajankysymys ja turhaa pitkittää väistämätöntä. Omasta kokemuksestasi varmasti tiedätkin miten paljon siskoasi auttoi mahdollisuuksien antaminen. Malla ei ole nuori lapsi, vaan täysi-ikäinen nainen joka on vastuussa omista päätöksistään, kuten murhamiehen kanssa naimisiin menemisestä.
Ton ikäinen ei vielä tajua oikein mistään mitään, varsinkin kun on pää sekaisin. Eli sun mielestä mitä nopeammin pohja koittaa sitä parempi? En ole samaa mieltä. Se pohja saattaa olla se viimeinen. Aina pitää yrittää auttaa. Joskus onnistuu joskus ei. Se erottaa sinut ja minut toisistaan. Vaikka en sisartani saanut pelastettua, monia muita kyllä siinä matkan varrella.
Ei pelkästään omasta mielestäni, vaan esim. päihdepsykiatriassa tuo pohjalle päästäminen on nykytietämyksen mukaan ihan avaintekijöitä kohti uutta nousua ja kuntoutumista. Niin erottaa. Tuon tyyppisellä ajatusmaailmalla pitkitetään ja mahdollistetaan ongelmien jatkuminen. Monesti näissä tapauksissa auttajat ovat yhtä riippuvaisia auttamisen tuomasta tarpeellisuudentunteestaan mitä autettava esim. päihteistä. Ripaus läheisriippuvaisuutta mukaan, niin soppa onkin valmis. Aina ei todellakaan pidä "auttaa", mutta sitten kun autettava on tosissaan on kaikki tuki tarpeen. T. Ex-Narkomaani.
Saako nyt ihan linkkiä kirjallisuuteen muuten menee mutun tuntumaan. Hienoa, että olet ex-narkki, mutta oletko todellakin sitä mieltä että kaikki avustustoimenpiteet (katupartiot, neulojen vaihtopaikat, mielenterveyshenkilöt, koulujen terveyspalvelut jne jne lista on loputon) ovat turhia? Odotetaan että kaikki käy pohjalla ja se osa mikä säilyy ihmeellisesti hengissä (muista myös sivullisvahingot) niin heille apua? Aika omituinen ajatusmaailma sinulla.
Mallan mies on vankimielisairaalassa brutaalista kidutusmurhasta.
Jos pitää kiinni lapsestaan, tuo myös tämän vävyn elämäänsä.
Mitä se Aliisa kerto, että olis saanu jotain mielenterveysapua (terapia tms en muista), mutta kun hänet luokitellaan päihdeongelmaiseksi niin ei saanutkaan. Tuo on epäkohta näissä asioissa, koska mielenterveyden häiriöt ja traumaattiset tapahtumat lisää henkilön todennäköisyyttä kokea tarvetta päihtyä. Jos on riippuvuus (tai käyttää satunnaisesti huumeita) niin suhtautuminen on se, että siitä pitää eka päästä siitä eroon ja sitten vasta voi hoitaa mieltä. Monella on valinta, onko valmis luopumaan päihteiden käytöstä jotta saa apua. Itse valitsin satunnaisen kannabiksen polttelun terapian ja mielenterveysjuttujen selvittämisen sijaan, ja tähän mennessä oon kokenu valinnan hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä Mallasta näki, että laitostunut on. Pääseeköhän koskaan itsenäiseen elämään.
Kaunis tyttö kyllä on... kiva meikki. Uskaltaa näyttää kuitenkin erilaiselta. Kunpa pääsisi huumeista eroon.
No eikö se lopussa sanonu ettei koe tarvivansa huumeita ja mietti että alkaako antaan viikottain vapaaehtoiset seulat että voi todistaa sen myös muille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eniten huolissani tuosta gootista Mallasta. Viiltelyä, itsemurhayrityksiä, masennusta, skitsofrenisia oireita. Vaikka itse ei sitä ymmärrä niin mielestäni pakkohoito voisi auttaa. Oikea lääkitys/terapia. Aika auttaa myös joskus. Haluaa ystäviä, mutta ulkonäkö kyllä karkoittaa aika monet, valitettavasti.
Ymmärrän vanhempien huolen, mutta en ”yksin” jättämistä. Erittäin helppo uhri kenelle tahansa ja tulevaisuus näyttää todella huonolta.
Koska et tiedä muuta kuin mitä Malla itse asioista kertoi. Jossain vaiheessa ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin lopettaa kaikki mahdollistaminen ja katkaista napanuora pysyvästi. Isänsä oli tehnyt selväksi, ettei ole missään tekemisissä niin kauan kuin murhamiehen kanssa heilastelee. Täysin ymmärrettävää. Mitä enemmän hyysäät ja mahdollistat, niin sitä vähemmän syitä ryhdistäytyä. Mitään ryhtiliikettähän ei ollut havaittavissa, vaan aineet vain kovenivat ja vankilahäitä kaavailtiin. On eri asia, jos jossain vaiheessa aidosti ilmenee haluja kohentaa elämäänsä. Se lähtee Mallasta itsestään, tai on lähtemättä.
No itseasiassa mulla on asiasta omakohtainen kokemus. Siskoni oli ihan samassa tilanteessa ja elämä paheni moninkertaisesti sen jälkeen. Lopetin yhetydenpidon vasta 40-vuotiaana. Jokainen ansaitsee useamman mahdollisuuden. Ymmärrän että jossain vaiheessa napanuora on katkaistava, mutta noin nuoren lapsen kanssa se on edesvastuutonta.
Niin sen kuuluu pahentuakin. Koko idea on siinä, että pohjakosketus tulee vastaan ja pohjalta joko ponnistetaan ylös, tai ei. Sinne vajoaminen on vain ajankysymys ja turhaa pitkittää väistämätöntä. Omasta kokemuksestasi varmasti tiedätkin miten paljon siskoasi auttoi mahdollisuuksien antaminen. Malla ei ole nuori lapsi, vaan täysi-ikäinen nainen joka on vastuussa omista päätöksistään, kuten murhamiehen kanssa naimisiin menemisestä.
Ton ikäinen ei vielä tajua oikein mistään mitään, varsinkin kun on pää sekaisin. Eli sun mielestä mitä nopeammin pohja koittaa sitä parempi? En ole samaa mieltä. Se pohja saattaa olla se viimeinen. Aina pitää yrittää auttaa. Joskus onnistuu joskus ei. Se erottaa sinut ja minut toisistaan. Vaikka en sisartani saanut pelastettua, monia muita kyllä siinä matkan varrella.
Ei pelkästään omasta mielestäni, vaan esim. päihdepsykiatriassa tuo pohjalle päästäminen on nykytietämyksen mukaan ihan avaintekijöitä kohti uutta nousua ja kuntoutumista. Niin erottaa. Tuon tyyppisellä ajatusmaailmalla pitkitetään ja mahdollistetaan ongelmien jatkuminen. Monesti näissä tapauksissa auttajat ovat yhtä riippuvaisia auttamisen tuomasta tarpeellisuudentunteestaan mitä autettava esim. päihteistä. Ripaus läheisriippuvaisuutta mukaan, niin soppa onkin valmis. Aina ei todellakaan pidä "auttaa", mutta sitten kun autettava on tosissaan on kaikki tuki tarpeen. T. Ex-Narkomaani.
Saako nyt ihan linkkiä kirjallisuuteen muuten menee mutun tuntumaan. Hienoa, että olet ex-narkki, mutta oletko todellakin sitä mieltä että kaikki avustustoimenpiteet (katupartiot, neulojen vaihtopaikat, mielenterveyshenkilöt, koulujen terveyspalvelut jne jne lista on loputon) ovat turhia? Odotetaan että kaikki käy pohjalla ja se osa mikä säilyy ihmeellisesti hengissä (muista myös sivullisvahingot) niin heille apua? Aika omituinen ajatusmaailma sinulla.
Mallan mies on vankimielisairaalassa brutaalista kidutusmurhasta.
Jos pitää kiinni lapsestaan, tuo myös tämän vävyn elämäänsä.
Minäkin selvitin sen jätkän tuomion. Aika todella raakaa touhua. Malla sentään ilmoitti poliisille, pisteet siitä. Toivottavasti hänelläkin elämä tuosta paranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eniten huolissani tuosta gootista Mallasta. Viiltelyä, itsemurhayrityksiä, masennusta, skitsofrenisia oireita. Vaikka itse ei sitä ymmärrä niin mielestäni pakkohoito voisi auttaa. Oikea lääkitys/terapia. Aika auttaa myös joskus. Haluaa ystäviä, mutta ulkonäkö kyllä karkoittaa aika monet, valitettavasti.
Ymmärrän vanhempien huolen, mutta en ”yksin” jättämistä. Erittäin helppo uhri kenelle tahansa ja tulevaisuus näyttää todella huonolta.
Koska et tiedä muuta kuin mitä Malla itse asioista kertoi. Jossain vaiheessa ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin lopettaa kaikki mahdollistaminen ja katkaista napanuora pysyvästi. Isänsä oli tehnyt selväksi, ettei ole missään tekemisissä niin kauan kuin murhamiehen kanssa heilastelee. Täysin ymmärrettävää. Mitä enemmän hyysäät ja mahdollistat, niin sitä vähemmän syitä ryhdistäytyä. Mitään ryhtiliikettähän ei ollut havaittavissa, vaan aineet vain kovenivat ja vankilahäitä kaavailtiin. On eri asia, jos jossain vaiheessa aidosti ilmenee haluja kohentaa elämäänsä. Se lähtee Mallasta itsestään, tai on lähtemättä.
No itseasiassa mulla on asiasta omakohtainen kokemus. Siskoni oli ihan samassa tilanteessa ja elämä paheni moninkertaisesti sen jälkeen. Lopetin yhetydenpidon vasta 40-vuotiaana. Jokainen ansaitsee useamman mahdollisuuden. Ymmärrän että jossain vaiheessa napanuora on katkaistava, mutta noin nuoren lapsen kanssa se on edesvastuutonta.
Niin sen kuuluu pahentuakin. Koko idea on siinä, että pohjakosketus tulee vastaan ja pohjalta joko ponnistetaan ylös, tai ei. Sinne vajoaminen on vain ajankysymys ja turhaa pitkittää väistämätöntä. Omasta kokemuksestasi varmasti tiedätkin miten paljon siskoasi auttoi mahdollisuuksien antaminen. Malla ei ole nuori lapsi, vaan täysi-ikäinen nainen joka on vastuussa omista päätöksistään, kuten murhamiehen kanssa naimisiin menemisestä.
Ton ikäinen ei vielä tajua oikein mistään mitään, varsinkin kun on pää sekaisin. Eli sun mielestä mitä nopeammin pohja koittaa sitä parempi? En ole samaa mieltä. Se pohja saattaa olla se viimeinen. Aina pitää yrittää auttaa. Joskus onnistuu joskus ei. Se erottaa sinut ja minut toisistaan. Vaikka en sisartani saanut pelastettua, monia muita kyllä siinä matkan varrella.
Ei pelkästään omasta mielestäni, vaan esim. päihdepsykiatriassa tuo pohjalle päästäminen on nykytietämyksen mukaan ihan avaintekijöitä kohti uutta nousua ja kuntoutumista. Niin erottaa. Tuon tyyppisellä ajatusmaailmalla pitkitetään ja mahdollistetaan ongelmien jatkuminen. Monesti näissä tapauksissa auttajat ovat yhtä riippuvaisia auttamisen tuomasta tarpeellisuudentunteestaan mitä autettava esim. päihteistä. Ripaus läheisriippuvaisuutta mukaan, niin soppa onkin valmis. Aina ei todellakaan pidä "auttaa", mutta sitten kun autettava on tosissaan on kaikki tuki tarpeen. T. Ex-Narkomaani.
Saako nyt ihan linkkiä kirjallisuuteen muuten menee mutun tuntumaan. Hienoa, että olet ex-narkki, mutta oletko todellakin sitä mieltä että kaikki avustustoimenpiteet (katupartiot, neulojen vaihtopaikat, mielenterveyshenkilöt, koulujen terveyspalvelut jne jne lista on loputon) ovat turhia? Odotetaan että kaikki käy pohjalla ja se osa mikä säilyy ihmeellisesti hengissä (muista myös sivullisvahingot) niin heille apua? Aika omituinen ajatusmaailma sinulla.
Löydät tietoa googlaamalla päihdeongelma/riippuvuus/mahdollistaminen. Engkanniksi tietysti vielä enemmän. Mainitsemasi avustustustoimenpiteet ovat haittoja vähentäviä ja ennaltaehkäiseviä toimia, eivät mahdollistavia, sekä tarpeellisia. Klassisia esimerkkejä mahdollistamisesta taas ovat esim. läheisen ongelmien peittely ja selittely, rahan antaminen, huumevelkojen maksaminen, vuokrien maksaminen, ruoan antaminen jne. Nuo ovat todella vaikeita asioita varsinkin läheisimmille olla tekemättä, vaikka tietäisivät, ettei pitäisi tehdä. Lisäksi päihderiippuvaisten manipulointitaidot päälle. Ehkä perinteisimpiä kuvioita on, että ajatellaan miten ruokaa voidaan antaa ja vuokra maksaa kunhan ei anneta käteistä. Mietitään ettei ketään voi asunnottomuuteen ja nälkäänkään jättää. Tästähän ei ole lainkaan kyse, vaan päihderiippuvainen vetoaa näihin itku silmässä tietäen, että voi narkata/juoda vuokra-ja ruokarahansakin huoletta. Kyllä, ehdottomasti suurin osa vakavasti päihderiippuvaisista vaatii pohjakosketuksen. Osa ponnistaa sieltä pinnalle ja osa ei selviä ikinä siltikään, eikä kaikki edes hengissä. Ilman pohjakosketusta ei ole toivoa sen vertaa. Kyse ei ole ajatusmaailmastani, vaan faktoista. Jokainen entinen käyttäjä voi kertoa sinulle saman. Viihdekäyttö, satunnaiskäyttö ja suurkulutuskin sitten erikseen. Niistä moni tokenee ilman mitään pohjakosketuksiakin, jos ja kun ei kyse vakavasta riippuvuussairaudesta. Läheiset tarvitsevat usein saman avun mitä riippuvainen itse. Joskus enemmänkin, jos kyse esim. sairaalloisesta läheisriippuvaisen ja päihderiippuvaisen dynamiikasta. Vrt. perinteinen kuvio missä yhdestä juoposta miehestä eroon päässyt nainen "ajautuu" kerta toisensa jälkeen suhteeseen uuden retkun kanssa.
Relaa. Mä olen opiskellut alaa yliopistossa, sen takia kysyin kirjallisuudesta. Google ei valitettavasti käy referenssistä. Puhumme nyt kahdesta eri asiasta. Mahdollistamisesta ja yksin jättämisestä. Ymmärrän sun pointin, mutta nyt pitää muistaa Mallan ikä. Tuon ikäistä ei koskaan jätetä yksin kokeilemaan miltä se pohja tuntuu. Aina pitää tukea mahdollista positiivista kokemusta tai tulevaisuutta varten. Muutoin juuri ajautuu kertomasi tilanteeseen eli aina joku hyväksikäyttäjä.
Google käy varsin hyvin tiedonhakuun avuksi 2022 varsinkin kun hotlinkingiä on rajoitettu. Suuntaa vaikka päihdelinkkiin, tai A-klinikkasäätiön verkkoluennoille. Niin mitä olet opiskellut yliopistossa? Ilmeisesti et ainakaan mitään päihdepsykiatriaan viittaavaakaan, jos et tiedä keskeisten käsitteiden perusteitakaan. Malla ei ole yksin, vaan palasi takaisin laitokseen kun ei yksinelo ottanut onnistuakseen. Pohjaa ei ole vielä nähnytkään ja lähinnä romantisoi huumeidenkäyttöä, kuten vielä tuossa iässä tehdään. Heti kun pääsi jaloittelemaan oli hymyssä suin tekemässä vertailua nistikaverinsa kanssa eri ekstaasinapeista ja kertomassa miten helppoa on hoitolan henkilökuntaa höynäyttää, sekä vedellä subuvetoja iltaisin. Ajautui jo hankkimalla miehekseen elinkautisvangin. Siitä se kunnon sivuluisu vasta alkaa.
Näiden tyttöjen olisi hyvä ymmärtää että vaikka elämä on potkinut päähän, ei se kaikilla muillakaan ole ollut aina helppoa, tai automaationa tule olemaan. Jotkut vaan joutuu / valitsee kestää asiat ilman huumeita ja jaksaen käydä töissä vaikka ei aina kiinnostaisikaan. Heidän ei tarvitse olla uhreja lopun elämäänsä, voisivat tehdä ryhtiliikkeitä vaikka vaikeaa onkin ja alkaa taistella elämästään.
Ei nuo päihteet ja jatkuvat huonot valinnat asioita parempaankaan suuntaan muuta. Jos eivät itse muuta elämäänsä, ei sitä kukaan muukaan heille muuta. Tämä maailma on toisille kovempi ja kylmempi paikka, mutta aina on mahdollista selvitä hyvään elämään, maailmassa on myös kaduilla eläneitä, köyhyydessä, sotien ja rikollisten keskellä eläneitä lapsia joista osa selviää. Näille tytöille on apua saatavilla Suomessa, olisi vain aika itsekin tehdä jotain paremman tulevaisuuden eteen.
Saako nyt ihan linkkiä kirjallisuuteen muuten menee mutun tuntumaan. Hienoa, että olet ex-narkki, mutta oletko todellakin sitä mieltä että kaikki avustustoimenpiteet (katupartiot, neulojen vaihtopaikat, mielenterveyshenkilöt, koulujen terveyspalvelut jne jne lista on loputon) ovat turhia? Odotetaan että kaikki käy pohjalla ja se osa mikä säilyy ihmeellisesti hengissä (muista myös sivullisvahingot) niin heille apua? Aika omituinen ajatusmaailma sinulla.