Uskotko, että kotiäitien lapset tottuvat "lusmuiluun"?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:43"]

Kuka ehtii lusmuilla kotona jos on useampi lapsi, kysyn vaan!?? :D :D

[/quote]

Ensinnäkin kotiäitejä on todella vähän. Hoitovapaallahan ei ole kotiäiti, vaan hoitovapaalla työpaikastaan (tai kortistosta).

Mutta jos tarkoitetaan hoitovapaalla olevia kotiäideiksi, niin ainakin omista lapsista kasvoi työteliäitä verrattuna monen kaverin päiväkodissa olleisiin lapsiin. Kotona joutuivat heti pienestä pyyhkimään pöytiä ja siivoamaan ja kantamaan pyykkiä koneeseen ja tekemään kaikkea mahdollista kotityötä. Kavereiden lapset keskittyi ohjattuihin leikkeihin päiväkodissa ja illalla kotona katsomaan pikkukakkosta ja syömään ja jotain kivaa leikkiä vanhempien kanssa ennen nukkumaan menoa.

Heti kynnelle kyettyä saivat tulla matkaan ulkotöihin. Kun eivät olleet päiväkodissa, ei voinut tehdä mitään ns. rauhassa. Eli kun lähdimme kaatamaan talven polttopuita, lapset matkaan ja jokaiselle jotain hommaa. Aika pieninä saivat alkaa kantamaan puita liiteriin pienen palkan edestä. Siitä kasvettua kirves käteen ja isompana moottorisaha.

Heti, kun ovat sen verran kasvaneet, että jotain osaavat tehdä, ovat oppineet tienaamaan taskurahaa tekemällä naapureille lumenkolauksia ja mattojen pesua yms. Kun ovat täyttäneet 15v ja saaneet tehdä työsopimuksen, ovat menneet oikeisiin töihin kesäksi. Töitä ovat saaneet hyvin, koska ovat tunnettuja työteliäisyydestään ja kohteliaisuudestaan, kun ovat pienestä asti joutuneet kulkemaan perheen matkassa töitä tehden.

Ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että kotonaoloni ei ole tehnyt lapsista työtä vieroksuvia. Jokainen opiskelee tällä hetkellä ja rahoittaa opiskelujaan töillä.

Monessa maassa lapset ovat kuitenkin kodinomaisessa hoidossa ja lapsia hoitavat lastenhoitajat, isovanhemmat jne. kotona tai pienissä ryhmissä. Ja siksi se ei voi verrata suomalaisiin työssäkäyvien äitien lapsiin, jotka ovat suurissa ryhmissä päiväkodissa.

Uskon, että lapsi saa parhaimmat eväät ja valmiudet elämäänsä, jos hoitajalla on riittävästi aikaa ja valmiuksia ohjata lasta yksilöllisesti, oli se sitten lapsen oma äiti tai muu hoitaja ja rauhallinen ja tasapainoinen ympärisö,   joka suurimmalla osalla suomalaisessa päiväkodissa puuttuu, koska yhdellä hoitajalla voi olla jopa toistakymmentä lasta ja meluisa ympäristö.

Eikä pelkkä hyvä koulutus tai työuralla eteneminen takaa vielä hyvää elämää, vaan elämässä on paljon muita arvoja esim. tasapainoinen elämä, onnellisuus, empatia ja olla sinut itsensä kanssa, johon lapsuudesta saamme osittain eväitä.

Muiden lapsista en osaa sanoa. Hyvin nuo omat näyttää pärjäävän :). Esikoinen 18 v, menee lukioon tokalle ja numerot on ysiä ja kymppiä, ihan huippu matikassa, fysiikassa, kemiassa ja biologiassa, on mukana sellaisessa "fysiikkanerojen" valmennusryhmässä. Haaveena hänellä on päästä opiskelemaan teoreettista fysiikkaa. Harrastaa kitaransoittoa, kaikenlaisten koneiden korjailua, lukemista, monenlaista liikuntaa, puutöitä. Hän pyörittää myös omaa yritystä, ihan pienimuotoista, mutta kuitenkin tienaa  n. 500 e / kk. Nyt on myös muualla kesätöissä 6 viikkoa. Ja työpaikka on itsehankittu.

Keskimmäinen 16 v, myös menossa lukioon. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 9,6. On nyt ekaa kesää töissä, ruohonleikkuupaikkoja kymmenkunta ja lisäksi on vielä tämän kesäkuun toisessakin paikassa myyntitöissä 4 tuntia päivässä. Harrastaa lenkkeilyä, kuntosalia, uintia, geokätköilyä, pyöräilyä ja rumpujensoittoa.

Kuopus, 13 v, menee seiskalle, hyvä tokari hänelläkin oli, 9,7 keskiarvo. Harrastaa ompelua, kuvataidekerhoa, pianon- ja rumpujensoittoa, lukemista, joogaa, tanssia, kuntosalia, lenkkeilyä ja hiihtoa. Innokas leipuri ja käy aina silloin tällöin myyjäisissä myymässä leivonnaisiaan, saa siitä vähän taskurahaa. Ja nyt kesällä auttelee sukulaisperheessä, kun perheeseen on syntynyt kolmas lapsi. Lähinnä siis on isompien lasten kanssa, muutaman tunnin silloin tällöin.

Kaikki tekevät kotitöitä ihan normaalisti, ikänsä mukaisesti. Eli siivoavat huoneensa, lajittelevat pyykkinsä, tyhjentävät tiskikonetta vuorollaan, lenkittävät koiraa, kattavat pöytää, auttavat ruuanlaitossa, siivoavat autoa, imuroivat, tekevät lumitöitä, kitkevät kasvimaata, poimivat marjoja yms. Ei minusta mitenkään laiskoja. Tokihan teinejä joskus laiskottaa ja tykkäävät nukkua pitkään aina kun voivat. Minusta se on kyllä ihan sallittua, pitää nauttia silloin kun voi!

Itse asiassa, "menestymisellä", jos se tarkoittaa jatkuvaa suorittamista ja työelämän pistämistä kaiken edelle, moni kompensoi tunnekylmää lapsuuttaan ja tunnetta siitä, että on olemassa ja rakastettu vain suorittamisen kautta. Piti olla kympin todistus ja oikeanlaiset harrastukset ja muutenkin oikeanlainen, että kelpasi vanhemmille sen vähäisen ajan, mitä nämä olivat kotona koska suorittivat sitä omaa elämäänsä olemalla aina töissä tai tekemällä jotain muut "hyödyllistä", mitähän lasten kanssa vietetty aika ei ole, koska sitä ei voi mitata ja siitä ei saa rahaa eikä ulkopuolisten arvostusta.

Eli ne ulkoiset puitteet ei korreloi suoraan sen kanssa, onko ihminen onnellinen. Siksi ihmetyttää, miksi juuri tämä ulkoinen menestyminen on otettu kaikkein tärkeimmäksi arvoksi. Miksi sellaiset arvot kuin tasapainoinen tunne-elämä, hyvät ihmissuhteet ja hyvä mielenterveys eivät näytä olevan meillä tavoiteltavan arvoisia asioita ollenkaan?