Uskotko, että kotiäitien lapset tottuvat "lusmuiluun"?

Kuinka moni tekee sitä uraa unilääkkeillä nukkumalla ja syömällä masennuslääkkeitä, kun burnout uhkaa. Kuinka moni hyppää oravanpyörästä lopulta pois ja lopettaa elämän suorittamisen.

Itse teen töitä vähemmän ja nautin vapaasta ja voin todella hyvin. Elän hitaampaa elämää ja nautin hiljaisuudesta. Olen kotiäidin lapsi.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:43"]

Kuka ehtii lusmuilla kotona jos on useampi lapsi, kysyn vaan!?? :D :D

[/quote]

Ensinnäkin kotiäitejä on todella vähän. Hoitovapaallahan ei ole kotiäiti, vaan hoitovapaalla työpaikastaan (tai kortistosta).

Mutta jos tarkoitetaan hoitovapaalla olevia kotiäideiksi, niin ainakin omista lapsista kasvoi työteliäitä verrattuna monen kaverin päiväkodissa olleisiin lapsiin. Kotona joutuivat heti pienestä pyyhkimään pöytiä ja siivoamaan ja kantamaan pyykkiä koneeseen ja tekemään kaikkea mahdollista kotityötä. Kavereiden lapset keskittyi ohjattuihin leikkeihin päiväkodissa ja illalla kotona katsomaan pikkukakkosta ja syömään ja jotain kivaa leikkiä vanhempien kanssa ennen nukkumaan menoa.

Heti kynnelle kyettyä saivat tulla matkaan ulkotöihin. Kun eivät olleet päiväkodissa, ei voinut tehdä mitään ns. rauhassa. Eli kun lähdimme kaatamaan talven polttopuita, lapset matkaan ja jokaiselle jotain hommaa. Aika pieninä saivat alkaa kantamaan puita liiteriin pienen palkan edestä. Siitä kasvettua kirves käteen ja isompana moottorisaha.

Heti, kun ovat sen verran kasvaneet, että jotain osaavat tehdä, ovat oppineet tienaamaan taskurahaa tekemällä naapureille lumenkolauksia ja mattojen pesua yms. Kun ovat täyttäneet 15v ja saaneet tehdä työsopimuksen, ovat menneet oikeisiin töihin kesäksi. Töitä ovat saaneet hyvin, koska ovat tunnettuja työteliäisyydestään ja kohteliaisuudestaan, kun ovat pienestä asti joutuneet kulkemaan perheen matkassa töitä tehden.

Ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että kotonaoloni ei ole tehnyt lapsista työtä vieroksuvia. Jokainen opiskelee tällä hetkellä ja rahoittaa opiskelujaan töillä.
[/quote

Et tainnut ymmärtää mitä tarkoitin edellisellä. Tarkoitin juuri sitä että jos on useampi lapsi, niin siellä kotona ei todellakaan lusmuilla! Kyllä siellä kotona työtä riittää ihan aamusta iltaan.

Kotiäitejä on kovin monenlaisia, kuten uraäitejäkin.... asennevammja voi olla molemmilla.

Äitini oli kouluttamaton ihminen, joka toimi jossain vaiheessa erinäisten hanttihommien lomassa perhepäivähoitajana. Korpesi kun piti vieraita kersoja sietää huoneessani. Silloin päätin, että kouluttaudun enkä jää kotiäidiksi hetkeksikään. Tämä on myös pitänyt. Oma lapseni meni päiväkotiin 1-vuotiaana ja hyvin pärjännyt ihminen hänestä on tullut.

Haha, ei vitussa. 

Äidit ovat vuosituhansia hoitaneet lapset "kotona".

Onhan asia paljon monimutkaisempi kuin työelämä - lapsella loistava tulevaisuus, äiti kotona - lapsesta kasvaa automaattisesti luuseri. Minä olen nelikuisen lapsen työssäkäyvä äiti, mutta (vaikka totta kai toivonkin lapseni menestyvän elämässään) en todellakaan usko lapseni tulevaisuuden olevan taputeltu tällä yhdellä ainoalla muuttujalla.

Tottakai. Tyttölapset ajattelevat ettei heidän tarvitse tehdä päivääkään töitä prinssin löydettyään.

Kuka ehtii lusmuilla kotona jos on useampi lapsi, kysyn vaan!?? :D :D

No joo, oma äitini oli kyllä pitkään kotiäitinä mutta painotti myös koulutuksen tärkeyttä. Kun olin teini-iässä mietittiin tulevaisuutta, niin juteltiin ihan siitäkin ettei naisen ole pakko jäädä kotiin jos ei halua. Voi itse valita miten elämänsä tekee. Kyllä äiti aina sanoi että jos kotiäidiksi jää niin pitää varautua siihen, ettei kaikkeen kivaan ole varaa.

Meistä neljästä lapsesta vain minä olen ollut pitkään lasten kanssa kotona.

Mikä vittu on kotiäiti?Mikä vittu on uraäiti?

Pitkään kotona?Nopeasti töihin?

Olen ollut 4 lapsen kanssa pisimillään 2 vuotta kotona,sitten mennyt töihin välissä.Nuorimillaan lapsi ollut 9 kk kun olen mennyt töihin osa-aikaisesti.

Kuinka monta KOTIÄITIÄ TÄÄLLÄ ON?Ja kuinka monella on URA???

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:47"]

No joo, oma äitini oli kyllä pitkään kotiäitinä mutta painotti myös koulutuksen tärkeyttä. Kun olin teini-iässä mietittiin tulevaisuutta, niin juteltiin ihan siitäkin ettei naisen ole pakko jäädä kotiin jos ei halua. Voi itse valita miten elämänsä tekee. Kyllä äiti aina sanoi että jos kotiäidiksi jää niin pitää varautua siihen, ettei kaikkeen kivaan ole varaa.

Meistä neljästä lapsesta vain minä olen ollut pitkään lasten kanssa kotona.

[/quote]

Tää koskee ihan kohtuullisesti kyllä ansiotyössäkin käyviä... harva meistäkään mikään Nalle on :D

Kyllä mä vähän luulen. Itsekin pari vuotta työttömänä ollessani huomasin, että ei siinä tarvinnut aivoja pinnistää eikä suunnitella niin paljon kuin työelämässä. Ja kotiäitiyshän on vähän samanlaiasta, ei siinä oikeasti stressinsietokykyä eikä älykkyyttä vaadita, lähinnä vaan sietokykyä. Kyllä minusta presiksen pitäminen yritysyleisölle on eri vaativuusluokan tehtävä kuin kaksivuotiaan pukeminen, vaikka aina välillä muuta yritetään väittää.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:59"]

Kyllä mä vähän luulen. Itsekin pari vuotta työttömänä ollessani huomasin, että ei siinä tarvinnut aivoja pinnistää eikä suunnitella niin paljon kuin työelämässä. Ja kotiäitiyshän on vähän samanlaiasta, ei siinä oikeasti stressinsietokykyä eikä älykkyyttä vaadita, lähinnä vaan sietokykyä. Kyllä minusta presiksen pitäminen yritysyleisölle on eri vaativuusluokan tehtävä kuin kaksivuotiaan pukeminen, vaikka aina välillä muuta yritetään väittää.

[/quo

No mutta eihän työssäkäynti ja lapsen kasvatus nyt ole samoja asioita.Ei sulle siitä luennoinnista jälkikasvua tule joka sitten voisi olla lusmuilematta.

Minun äitini oli töitätekevä kotiäiti, maitotilalla kun ei ollut laiskaa päivää... En ollut kuin ihan lyhyen aikaa hoidossa kun äiti kokeili tilan ulkopuolisia töitä. Minusta oli ihanaa, että äitini oli läsnä! Kaverit olivat meillä usein kun omat vanhempansa tulivat myöhään kotiin. Äiti leipoi pullaa ja aina sai tuoda kavereita :)

Itse sairastuin nuorena enkä ehtinyt juuri opiskella, töissä kyllä kävin välillä. Omat lapseni olen halunnut hoitaa myös kotona ja olla läsnä. He aikovat isona opiskella, kuten omani myös heidän todistuksensa ovat kiitettävät. Toivottavasti toteuttavat omia unelmiaan ja saavat siihen mahdollisuuden.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:59"]Kyllä mä vähän luulen. Itsekin pari vuotta työttömänä ollessani huomasin, että ei siinä tarvinnut aivoja pinnistää eikä suunnitella niin paljon kuin työelämässä. Ja kotiäitiyshän on vähän samanlaiasta, ei siinä oikeasti stressinsietokykyä eikä älykkyyttä vaadita, lähinnä vaan sietokykyä. Kyllä minusta presiksen pitäminen yritysyleisölle on eri vaativuusluokan tehtävä kuin kaksivuotiaan pukeminen, vaikka aina välillä muuta yritetään väittää.
[/quote]

Katsos kun me ihmiset ollaan erilaisia, joillekin se kotona olo voi olla äärimmäisen stressaavaa ja työ sujua kuin leikiten, toisella taas toisinpäin. Paljon ihmisen luonteesta kiinni. Eikä kotona tarvitse olla aivot narikassa. jos yhtään omaa mielikuvitusta, voi keksiä mielekästä ja kehittävääkin puuhaa itselleen. Mielestäni osoittaa suorastaan typeryyttä jos ei kotona ollessaan keksi päivän kohokohdaksi muuta kuin se kaksi vuotiaan pukeminen :P

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:59"]

Kyllä mä vähän luulen. Itsekin pari vuotta työttömänä ollessani huomasin, että ei siinä tarvinnut aivoja pinnistää eikä suunnitella niin paljon kuin työelämässä. Ja kotiäitiyshän on vähän samanlaiasta, ei siinä oikeasti stressinsietokykyä eikä älykkyyttä vaadita, lähinnä vaan sietokykyä. Kyllä minusta presiksen pitäminen yritysyleisölle on eri vaativuusluokan tehtävä kuin kaksivuotiaan pukeminen, vaikka aina välillä muuta yritetään väittää.

[/quo

No mutta eihän työssäkäynti ja lapsen kasvatus nyt ole samoja asioita.Ei sulle siitä luennoinnista jälkikasvua tule joka sitten voisi olla lusmuilematta.

[/quote]No kyllä voi presiksen jäkeen niinkin käydä, mutta se olikin ulkomaanmatka ja britit on aika vastustamattomia. 

Saanen huomauttaa että ns kotiäidit on sen työpäivän verran enemmän aikaa lasten kanssa ja lopun vuorokauden myös se ns uraäiti on kotiäiti. En ainakaan tunne yhtään uraäitiä joka olisi ulkoistanut esim yöllä lapsen heräämisen esim päiväkodille tai iltasyötöt pesut yms.

Mikä ihme se uraäiti sitten on? Onko lto uraäiti? Tai opettaja, sairaanhoitaja, hammashoitaja? Sosiaali- ja terveysala on suurin naisten työllistäjä. Siellä aika harvalla on mitään huimia uranousuja. Ja siellä käytetään sitä samaa hoivaavaa energiaa ja huolenpitoa muihin ihmisiin, mitä kotona käytetään omiin lapsiin. 

Minusta itsestäni, hoitajana, tuntuu usein, että jotain menee väärin jos hoivaan koko päivän ventovieraita ihmisiä, ja olen sitten niin väsynyt etten jaksa antaa omille lapsilleni sitä läsnäoloa, jonka he tarvitsevat. Käyn töissä koska tarvitsen rahaa. Ei se mikään ura ole. Itse asiassa, en tiedä juuri ketään naista jolla olisi ura sillä tavalla kuin minä sen ymmärrän, eli kova palkka ja menestyksekäs työ johon kenestä tahansa ei oikealla koulutuksella olisi ja jossa olisi vaikeasti korvattavissa.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:32"]

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/arki/amerikkalaistutkimus_tyossakayvien_aitien_lapset_parjaavat_paremmin

Tunnen erään kotiäidin, jolla oli kamala asennevamma koulutusta ja työssäkäyntiä kohtaan. Yksikään lapsista ei ole käynyt edes lukiota loppuun.

Itse uskon, että esimerkki todellakin vaikuttaa. Työmoraali opitaan kotoa.

[/quote]

No hupsista... :D Meillä naperot (nuorin 2v) tekevät kukin joka päivä oman osansa kotitöistä, heti kun osaa kävellä saa tehtäväkseen kiikuttaa roskapussin keittiöstä ulko-ovelle. Jokainen tekee joka päivä jotakin, moneen otteeseen, ja illalla nukkumaan mennessä kaikki pyykki on pestynä, viikattu kaappiin, lelut paikallaan, lattiat pestyinä, matot imuroituina keittiö siivottu ja roskat viety. Lapset 2v, 4v ja 7v. Ja meillä 7v jo pesee mopilla lattian tosi nätisti. Jokaisella lapsella on myös oma kasvimaatilkkunsa, jota hoitavat koko kesän. Myös se 2v.

Vaikka olen kotiäiti, teen myös kotona yritykseni töitä. Joka päivä. Tarkennatko vielä miten kotiäiti ei opettaisi työmoraalia kotoa käsin? Päiväkotiin viedyt lapsethan eivät koskaan näe ketään kotona edes siivoamassa.

Aika kapea on tuttavapiirisi, jos tuo on ainoa kokemuksesi kotiäideistä? Näillä huudeilla kotiäidit ovat sitten varmaan superpuuhakkaita, sillä samantyyppisiä aikaansaavia äitejä on naapurustossa joka talossa. Ne päiväkotiin lapsensa vievät uraohjukset tunnistaakin sitten ränsistyneestä talosta ja pihasta, kun kukaan ei siellä osaa, jaksa eikä ehdi pihaansa tai taloaan hoitaa.

Olen ollut kotiäitinä 25 vuotta. Lapsia on neljä. Yhdellä on ammattikorkeakoulututkinto, toinen opiskelee maisterin tutkintoa yliopistossa, kolmannella on kaksi akateemista tutkintoa suorituksen alla. Viimeinen lapsi pääsee ensi vuonna ylioppilaaksi. Kaikki ovat aloittaneet työnteon 13 vuotiaina lehtiä jakamalla ja olleet kesätöissä, sekä työskennelleet opiskelujen lomassa. Itselläni on akateeminen loppututkinto lukihäiriöstä huolimatta. En usko, että lapset olisivat menestyneet paremmin, jos olisin ollut työelämässä. Kotiäitiys ei ole mitään lusmuilua. Ei ainakaan minun kohdallani.