Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kestät sen, kun olet joutunut aikuisten lastesi toimesta huonosti kohdelluksi?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Selvennä. Monesti se vaan on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.Et ilmeisesti tunnista omaa osaasi tuossa. Et tietenkään, ainahan syy on ja oli muissa.
Luulen, että myös sinulla on peiliin katsomisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom! Ketjun aihe on, että miten kestät sen, kun olet joutunut aikuisten lasten toimesta huonosti kohdelluksi. Ei täällä kuulu teidän aikuisten lasten olla äänessä, perustakaa oma ketju. Antakaa teidän vanhempienne puhua.
Kyllä me ollaan ihan vanhempia vaikka me oltaiskin eri mieltä sun kans.
Omituista temppuilua sanoilla.Siis mikä oli vastauksesi kysymykseen, että miten kestät sen kun olet joutunut aikuisen lapsesi toimesta huonosti kohdelluksi? Ilman temppuilua suora vastaus. Ei kenenkään puolesta, eikä yleisesti. Ihan vaan omasta puolesta. Ai, olet eri mieltä kanssani. Eli ketjulla on ihan väärä otsikko?
Edelleen sä yrität rajoittaa ja määrätä kuka ja miten muut saa keskustella. Mä oon pysyny kokoajan tiukasti aiheessa, sä et vaan pidä siitä mihin suuntaan se aihe eteni tai siitä että mä taidan olla ihan oikeassa.
Sinunkaltaisesi vänkääjän vanhemmat kokevat helpotuksena, kun et pidä heihin yhteyttä.:::)))
Edelleen te vaan haukutte mua ihmisenä ja sivuutatte sanomiset kokonaan, alleviivaat mun pointtia kun oot liian narsistinen ymmärtään mitään perusteluja.
Mene nyt hemnnettiin sen narsismisi kanssa. Tällä ole muita narsisteja kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvennä. Monesti se vaan on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.Et ilmeisesti tunnista omaa osaasi tuossa. Et tietenkään, ainahan syy on ja oli muissa.
Luulen, että myös sinulla on peiliin katsomisen paikka.
Aivan taatusti hänellä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti tuppaa olemaan ainakin sellainen itsestäänselvyys. Äiti antaa rahaa ja tulee avuksi, ostaa kaikenlaista mitä tarvitsevat. Isä ei tee mitään ellei äiti ole pakottanut auttamaan. Isän kanssa sitten vietetään kaikki kivat hetket. Kai sen vaan kuuluu olla niin.
Ikävä suhtautuminen lapsilla. Toki jos nuo roolit ovat perheessä olleet omaksuttuja jo lasten ollessa pieniä, on asiaa hankala muuttaa sitten myöhemminkään. Tuossa tilanteessa äidin pitää varmaan kylmettää itsensä ja välillä sanoa ei. Äidilläkin on oikeus ihan omaan elämään eikä olla aikuisten ihmisten palvelija.
Se, että autan ja teen on oikeastaan ainoa tapa olla yhteyksissä aikuisiin lapsiin. Muuten niistä ei kuulu kuin rahaa pyytäessä. Mutta itsepä olen elämäni näin järjestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosi kiva kuulla, mitä aloittaja tarkoittaa huonolla kohtelulla.
Huono kohtelu tarkoittaa mielestäni huonoa kohtelua, ettei ole sitä kivaa kohtelua. Eri.
Huono kohtelu voi olla sitä, että eläkeläisvanhukselta lapsi tulee eläkepäivänä kiristämään rahaa tai lapsi ei tule aamukuudelta kolaamaan yöllä satanutta lunta pois pihalta. Kummasta onkaan kyse?
Ollanpa täällä hurskaita. Vai aina vanhemman oma syy, jos lapset kohtelevat huonosti ?!!
Miten esim. lukuista pahoinpitelyt, taloudelliset hyvksikäytöt, kaltoinkohtelut, joita jatuvasti tulee julkisuuteen?!! Jopa kuinka vanhempien suuresti avustama poika tulee ja raa"asti surmaa moelemmat vanhempansa? Entä mustelmille mukiloitu vanha äiti, jolta poika vie väkivaltaisasti eläkerahat niiden maksupäivinä? ym. ym lukuista tapahtumat, ja nämä vain jäävuoren huippu.
Moni vanhempi häpeää kaltoikohdelluksi ja hyväksikäytetyksi tuloaan, eikä kerro kenellekään.
Niin surullista kuin se onkin, noilla kaltoinkohdelluilla vanhemmilla on yleensä ollut vankka vaikutus siihen, miksi jälkikasvusta on moinen kukkanen puhjennut. Niin kuin nyt vaikka juuri siinä, että kohdalle on osunut itselle ylivoimaisia ongelmia, eikä ole osattu/haluttu/kehdattu pyytää apua. Hyvä vanhempi osaa pitää huolta omista rajoistaan ja hakea apua - ja samalla opettaa myös lapselle samat taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan perhe, lähinnä miniä, vaativat jatkuvaa apua lastenhoitoon. Ja aina miniä ilmoittaa listan mitä pitäisi lapsille ostaa. Olen pojalle sanonut, etten enää jaksa vilkkaita lapsia yksin hoitaa, sairastuin vakavasti kaksi vuotta sitten, toivuin onneksi mutta olen vielä heikkokuntoinen.
Nyt on tilanne se, että tyttäreni neuvosta hankin uuden puhelinnumeron joka on salainen ja jota ei pojalle ole annettu, kotini oven lukko sarjoitettiin uudelleen, pojalla oli entiseen avain ja vävy laittoi ovisilmän, vai mikä se oikealta nimeltään on. Vierailut oven taakse on onneksi jo loppuneet, miniä kävi muutamaa kertaan soittamassa pitkään. Poikani on sisareltaan kysynyt olenko kunnossa kun en vastaa puhelimeen, tytär oli sanonut, että äiti pitää jättää rauhaan.
Selvennykseksi, että poika ja miniä aikaisemmin siis vain toivat lapset ja lähtivät itse kauppaan jne. Samoin yökylään tuotiin niin, että ovelle jätettiin lapset reppujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, minun äitini varmaan kokee tulevansa huonosti kohdelluksi, kun emme veljeni kanssa hirveästi pidä yhteyttä häneen.
Hän varmaan tyystin samalla unohtaa, miten ikävään sävyyn on esimerkiksi arvostellut ja edelleenkin arvostelee meitä vanhempina, nyt kun meillä on omia lapsia. Tai miten hänellä oli tapana nolata meidät ulkopuolisten (esim. omien koulukavereittemme) edessä, kun olimme lapsia. Jne. Esimerkkejä on lukemattoman paljon.
Silti hän pitää meitä kiittämättöminä, koska on meille "kaikkensa antanut." Totuushan oli se, että 70-80 -luvuilla lapset sai kasvaa ihan oman onnensa nojassa, kotona sentään oli ruokaa tarjolla. Muuten ei kyllä ketään kiinnostanut, mitä me tehtiin ja miten pärjättiin.
Ihan samanlainen kokemus minulla.
Miten ihmiset voivat olla noin sokeita itselleen?? Tuo omasta syntymästä suunnilleen syyllistäminen on sellaista jota en vaan jaksanut ottaa vastaan. Kai minä sitten kaltoin kohtelen kun en ole yhteyksissä, mutta eivät he mitään vanhempia koskaan olleet. Ei rakastavia vanhempia pysty hylkäämään. Miksi sellaista tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minun äitini varmaan kokee tulevansa huonosti kohdelluksi, kun emme veljeni kanssa hirveästi pidä yhteyttä häneen.
Hän varmaan tyystin samalla unohtaa, miten ikävään sävyyn on esimerkiksi arvostellut ja edelleenkin arvostelee meitä vanhempina, nyt kun meillä on omia lapsia. Tai miten hänellä oli tapana nolata meidät ulkopuolisten (esim. omien koulukavereittemme) edessä, kun olimme lapsia. Jne. Esimerkkejä on lukemattoman paljon.
Silti hän pitää meitä kiittämättöminä, koska on meille "kaikkensa antanut." Totuushan oli se, että 70-80 -luvuilla lapset sai kasvaa ihan oman onnensa nojassa, kotona sentään oli ruokaa tarjolla. Muuten ei kyllä ketään kiinnostanut, mitä me tehtiin ja miten pärjättiin.
Ihan samanlainen kokemus minulla.
Miten ihmiset voivat olla noin sokeita itselleen?? Tuo omasta syntymästä suunnilleen syyllistäminen on sellaista jota en vaan jaksanut ottaa vastaan. Kai minä sitten kaltoin kohtelen kun en ole yhteyksissä, mutta eivät he mitään vanhempia koskaan olleet. Ei rakastavia vanhempia pysty hylkäämään. Miksi sellaista tekisi?
MIKSI TULET PILAAMAAN HYVÄN VERTAISTUKIKETJUN
TÄÄLLÄ HALUTAAN JAKAA VANHEMPIEN LAPSILTAAN SAAMIA KALTOINKOHTELUJA!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi kestää sen kun aikuiset vanhemmat ovat kohdelleet häntä huonosti? Meillä siskoni sai kaikki lähes kaikki kehut, minä lähes kaikki haukut. Vanhempien avioliiton ongelmat ja vaikeat työkuviot, kenen vika? No minun tietysti, olisi pitänyt mielistellä siskoa ja totella, toisin sanoen pingottaa läksyjä rillit päässä kaiket illat, lievästi ylipainoisena jotta äiti sai pysyä perheen hoikimpana. Kaverit sitten samaa maata. Opiskelu sallittu ainoastaan yliopistossa, ei seurustelusuhteita. Kaikki kantaa sukupuolitauteja, s*ksi kielletty vielä täysi-ikäisenäkin. Jos opintotuki riitti pelkkään vuokraan, olin huono ihminen kun en saanut rahaa riittämään muuhun ja piti käydä töissä. Siskolle piti jo nuorempana maksaa isompaa viikkorahaa, kun "sehän meikkaa, herranjestas, kyllä siihen pitää rahaa antaa". Nyt on sitten sisarustenkin välit poikki kun siskolle on syötetty pajunköyttä että olisin häntä vanhemmille haukkunut ja jos on pienestä asti ylistetty maasta taivaaseen niin itsetunto on siskolla sitä luokkaa että eihän tämä nyt käy!
Ai, sinä päätit muuttaa ketjun aiheen. No, näitähän täällä on jo pilvin pimein.
Olisi kiva kuulla joskus myös sitä mitallin toista puolta.
Voi kuule, jos olisi puhelinnumero niin voisin antaa sen sinulle niin voisit kysyä ihan itse! Tosin tarinoiden taso saattaa yllättää. Oletko koskaan kuullut että joku voi ääntään korottamalla saada toisen sormet jäykistymään? Ei-toivotut sukulaiset saapumaan yllätysvierailulle? Pankin hukkaamaan tuhansia euroja joita sitten lakimiehen avulla jäljitetään? Tunnettu suomalainen talousihminen joka maksaa huomattavan summan muutaman asiakirjan laatimisesta, ihan vaan koska olen hyvä tyyppi? Lainataan rahaa omalta lapselta, sukulaisilta ja omilta vanhemmilta varastetaan? Tässä sitä MITALIN toista puolta. Ai niin, mitä lapsen kuuluu osata ulkoa, sun syy, sun syy, sun syy. Siis ihan kaikki mikä menee vikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hurja ketju. Olen yllättynyt että lähes kaikkien mielestä on vanhemman oma syy jos tulee lastensa kaltoinkohtelemaksi. Tämä varmaan johtuu täällä kirjoittavien ikäjakaumasta. Kun heidän omat lapsensa tulevat aikuisiksi ja alkavat syyttää vanhempiaan kaikesta mahdollisesta, ääni kellossa muuttuu ihan varmasti.
Itse tiedän useita esimerkkejä, joissa aikuinen lapsi on kohdellut vanhempaansa aivan hirveillä tavoilla, joita vanhempi ei mitenkään ole voinut ansaita vaikka ei olisi ollutkaan aivan täydellinen vanhempana. Yhtenä oma persoonallisuushäiriöinen siskoni, jonka elämän vihollinen nro 1 on äitimme. Kohta 30 vuotta hän on syyttänyt äitiämme mitä mielikuvituksellisilla tavoilla ja mennyt itsekin jo ajat sitten sekaisin syytöksissään.
Äitimme on ollut tavallinen, huoltapitävä, rakastava ja lastensa parasta ajatteleva äiti. Yhä edelleen hän on sitä jokaiselle lapselleen. Itse lapsettomana ihmettelen, miten hän on kyennyt ottamaan tuollaista kohtelua vastaan selkäänsä kääntämättä. Itse en pysty sisareni kanssa olemaan missään tekemisissä, niin paljon hänen käytöksensä äitiämme kohtaan kuvottaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Onpa hurja ketju. Olen yllättynyt että lähes kaikkien mielestä on vanhemman oma syy jos tulee lastensa kaltoinkohtelemaksi. Tämä varmaan johtuu täällä kirjoittavien ikäjakaumasta. Kun heidän omat lapsensa tulevat aikuisiksi ja alkavat syyttää vanhempiaan kaikesta mahdollisesta, ääni kellossa muuttuu ihan varmasti.
Itse tiedän useita esimerkkejä, joissa aikuinen lapsi on kohdellut vanhempaansa aivan hirveillä tavoilla, joita vanhempi ei mitenkään ole voinut ansaita vaikka ei olisi ollutkaan aivan täydellinen vanhempana. Yhtenä oma persoonallisuushäiriöinen siskoni, jonka elämän vihollinen nro 1 on äitimme. Kohta 30 vuotta hän on syyttänyt äitiämme mitä mielikuvituksellisilla tavoilla ja mennyt itsekin jo ajat sitten sekaisin syytöksissään.
Äitimme on ollut tavallinen, huoltapitävä, rakastava ja lastensa parasta ajatteleva äiti. Yhä edelleen hän on sitä jokaiselle lapselleen. Itse lapsettomana ihmettelen, miten hän on kyennyt ottamaan tuollaista kohtelua vastaan selkäänsä kääntämättä. Itse en pysty sisareni kanssa olemaan missään tekemisissä, niin paljon hänen käytöksensä äitiämme kohtaan kuvottaa minua.
Oletan, että he tuntevat kuitenkin jonkin verrran syyllisyyttä vanhempiensa kaltoinkohtelusta, kun tulevat tänne kuitenkin avautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvennä. Monesti se vaan on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.Et ilmeisesti tunnista omaa osaasi tuossa. Et tietenkään, ainahan syy on ja oli muissa.
Luulen, että myös sinulla on peiliin katsomisen paikka.
Aivan taatusti hänellä on.
Näinköhän on. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja meillä on hyvät välit. En tunne olevani kaltoinkohdeltu heidän taholtaan. Tosin en minäkään heitä lapsina kaltoinkohdellut, toisin kuin omat vanhempamme meitä silloin kun olimme lapsia. Joten katsokaa vaan te aikuisista lapsistanne valittavat sinne peiliin, vaikka se kipeää tekeekin. Teki teidänkin lyöntinne, häpäisynne ja pilkkanne kipeää silloin kun olimme lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa hurja ketju. Olen yllättynyt että lähes kaikkien mielestä on vanhemman oma syy jos tulee lastensa kaltoinkohtelemaksi. Tämä varmaan johtuu täällä kirjoittavien ikäjakaumasta. Kun heidän omat lapsensa tulevat aikuisiksi ja alkavat syyttää vanhempiaan kaikesta mahdollisesta, ääni kellossa muuttuu ihan varmasti.
Itse tiedän useita esimerkkejä, joissa aikuinen lapsi on kohdellut vanhempaansa aivan hirveillä tavoilla, joita vanhempi ei mitenkään ole voinut ansaita vaikka ei olisi ollutkaan aivan täydellinen vanhempana. Yhtenä oma persoonallisuushäiriöinen siskoni, jonka elämän vihollinen nro 1 on äitimme. Kohta 30 vuotta hän on syyttänyt äitiämme mitä mielikuvituksellisilla tavoilla ja mennyt itsekin jo ajat sitten sekaisin syytöksissään.
Äitimme on ollut tavallinen, huoltapitävä, rakastava ja lastensa parasta ajatteleva äiti. Yhä edelleen hän on sitä jokaiselle lapselleen. Itse lapsettomana ihmettelen, miten hän on kyennyt ottamaan tuollaista kohtelua vastaan selkäänsä kääntämättä. Itse en pysty sisareni kanssa olemaan missään tekemisissä, niin paljon hänen käytöksensä äitiämme kohtaan kuvottaa minua.
Oletan, että he tuntevat kuitenkin jonkin verrran syyllisyyttä vanhempiensa kaltoinkohtelusta, kun tulevat tänne kuitenkin avautumaan.
Olet nolo, vielä nytkin etkä vain silloin aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa hurja ketju. Olen yllättynyt että lähes kaikkien mielestä on vanhemman oma syy jos tulee lastensa kaltoinkohtelemaksi. Tämä varmaan johtuu täällä kirjoittavien ikäjakaumasta. Kun heidän omat lapsensa tulevat aikuisiksi ja alkavat syyttää vanhempiaan kaikesta mahdollisesta, ääni kellossa muuttuu ihan varmasti.
Itse tiedän useita esimerkkejä, joissa aikuinen lapsi on kohdellut vanhempaansa aivan hirveillä tavoilla, joita vanhempi ei mitenkään ole voinut ansaita vaikka ei olisi ollutkaan aivan täydellinen vanhempana. Yhtenä oma persoonallisuushäiriöinen siskoni, jonka elämän vihollinen nro 1 on äitimme. Kohta 30 vuotta hän on syyttänyt äitiämme mitä mielikuvituksellisilla tavoilla ja mennyt itsekin jo ajat sitten sekaisin syytöksissään.
Äitimme on ollut tavallinen, huoltapitävä, rakastava ja lastensa parasta ajatteleva äiti. Yhä edelleen hän on sitä jokaiselle lapselleen. Itse lapsettomana ihmettelen, miten hän on kyennyt ottamaan tuollaista kohtelua vastaan selkäänsä kääntämättä. Itse en pysty sisareni kanssa olemaan missään tekemisissä, niin paljon hänen käytöksensä äitiämme kohtaan kuvottaa minua.
Oletan, että he tuntevat kuitenkin jonkin verrran syyllisyyttä vanhempiensa kaltoinkohtelusta, kun tulevat tänne kuitenkin avautumaan.
Olet nolo, vielä nytkin etkä vain silloin aikoinaan.
Millä tavalla nolo? Selvennä ihmeessä. Aaahaa, siis häpeät vanhempaasi?
Vierailija kirjoitti:
Pojan perhe, lähinnä miniä, vaativat jatkuvaa apua lastenhoitoon. Ja aina miniä ilmoittaa listan mitä pitäisi lapsille ostaa. Olen pojalle sanonut, etten enää jaksa vilkkaita lapsia yksin hoitaa, sairastuin vakavasti kaksi vuotta sitten, toivuin onneksi mutta olen vielä heikkokuntoinen.
Nyt on tilanne se, että tyttäreni neuvosta hankin uuden puhelinnumeron joka on salainen ja jota ei pojalle ole annettu, kotini oven lukko sarjoitettiin uudelleen, pojalla oli entiseen avain ja vävy laittoi ovisilmän, vai mikä se oikealta nimeltään on. Vierailut oven taakse on onneksi jo loppuneet, miniä kävi muutamaa kertaan soittamassa pitkään. Poikani on sisareltaan kysynyt olenko kunnossa kun en vastaa puhelimeen, tytär oli sanonut, että äiti pitää jättää rauhaan.
Selvennykseksi, että poika ja miniä aikaisemmin siis vain toivat lapset ja lähtivät itse kauppaan jne. Samoin yökylään tuotiin niin, että ovelle jätettiin lapset reppujen kanssa.
Otan osaa. Ikävä kyllä minulla on sama kokemus ainoan lapsenlapseni suhteen. Hänet tyrkätään nopeasti ovesta sisään, leluarmeija mukanaan. Ja sitten noudetaan kynnykseltä. Minua ei käydä koskaan katsomassa, siis kyläilemässä. Niin, enhän minä ja pieni elämäni ole nuorille kiinnostava, pääasia, että ilmainen lapsenhoitopalvelu pelaa. Lemmikin suhteen sama asia. Raha-apu toki kelpaa, vaikka ovat vakitöissä.
Onneksi miniä on niin tarkka lapsen (merkki)vaatteista, ettei minun kuulemma tarvi ostella mitään. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalla peiliinkatsomisen paikka?
Kukaan ei riitele yksin, molemmilla ehkä peiliin katsomisen paikka.
Mun isä harjoittaa todella pahaa henkistä väkivaltaa ja siksi ehkä välillä kohtelen häntä huonosti. En näe, että mulla olisi mitään syytä katsoa peiliin. Vihdoin kolmikymppisenä uskallan välillä sanoa sille, että se on kohtuuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät lapset ole kohdelleet minua tai miestäni huonosti, he ovat hienoja aikuisia. Myönnän kyllä, että lapsista silti huomaa sen, että he ovat tottuneet siihen, että vanhemmat auttavat ja ovat tukena. Heillekin tulee kuitenkin aika, kun he huomaavat, että me emme enää jaksa olla apuna vaikka tarvittaisiin ja voimavaramme ovat hupenemassa. Muistan itse, kun huomasin tämän saman asian omissa vanhemmissani ja se oli hirveän surullista. Tajusin, että menetän heidät jossain vaiheessa.
Heh. Minulle ei ole ollut omista vanhemmistani minkäänlaista apua ja tukea sen jälkeen kun 18-vuotiaana kotoa lähdin, ja sitä ennenkin oli aika sattumanvaraista. Päinvastoin minä tuin ja autoin heitä vuosikymmeniä. Heidän kuolemansa oli eräällä tavalla helpotus.
Kunnioitusta siihen suuntaan, kun autoit heitä. Näinhän se on, että taakan poistuminen on helpotus, vaikka kyseessä olisivat omat vanhemmat. Itse aikuisten lasten äitinä huomaan, että lapseni ovat kotona käydessään aina hiukan lapsia, vaikka omassa elämässään he ovat hyvin pärjääviä ja ammattinsa osaavia ihmisiä. Tottumus on toinen luonto ja kotona käydessä on helppo antaa vanhempien hiukan passata, vaikka omassa elämässä heitä ei tietenkään kukaan passaa. Onhan se vanhemmallekin välillä mukava hiukan lapsia passata, mutta jossain vaiheessa roolit tulevat varmaan kääntymään, kun ikä vie meiltä voimat.
Hyvä kysymys ap.
Itse kuvittelin aina olleeni hyvä äiti. En ole ikinä käyttänyt alkoholia, en tupakoinut.
Lapsilla oli rajat, kotona oli tietyt säännöt mm lauantaisin oli siivouspäivä, varastamista ei hyväksytty (joku lapsistani oli kaverilta varastanut muistaakseni pipon ja tästä tuli kotona rangaistus eli piti palauttaa ne hanskat ja pyytää anteeksi ja kahteen päivään ei päässyt tietokoneelle + minun nalkutus päälle)
Meillä ei pakotettu syömään, ei pakotettu saunaan. Oli kotiintuloajat, mutta kavereille pääsi yöksi.
Kotona oli ajoittain sekaista muttei likaista. Lapsilla oli aina puhtaat ja ehjät vaatteet.
Meillä oli omakotitalo, lapset harrastivat ja aikoinaan matkusteltiinkin.
Oletin kaiken olevan ihan normaalia, mutta
Lapset ovat nyt aikuisina tuoneet esille, että kotona oli kova kuri. Käyttörahaa saivat liian vähän, ja merkkivaatteita ei ollut tarpeeksi.
Tein liikaa töitä ja olin poissa kotoa paljon ja joutuivat olemaan isän kanssa kotona.
En ollut tarpeeksi kiinnostunut heidän elämästä, vaadin liikoja ja toivoi heidän opiskelevan pitkälle.
En ole tukenut heitä tarpeeksi ollessaan aikuisia mm rahallisesti tarpeeksi!
Esikoinen oli aikoinaan hyvin loukkaantunut kun emme ostaneet hänelle uutta autoa.. ja ollessaan teini hän sai vain halvan mopon.
Toiseksi vanhin muistaa vain miten hän joutui kulkemaan markettivaatteissa, kun kavereilla oli merkkivaatteet. En kuljettanut tarpeeksi usein harrastuksiin vaan hän joutui polkemaan hevostalleilla kotiin 6km.
Kolmas lapseni on pettynyt minuun, kun opettanut hänelle kansalaistaitoja enemmän ja on minun vikani / syyni, kun hän ei kotoa muutettuaan ymmärtänyt maksaa vuokraa kuukausiin (päätyivät perintään ja me vanhemmat maksettiin vuokrarästien lisäksi maksamattomat puhelin-, sähkö-ja vesilaskut)
Hän on eniten katkeroitunut siitä miten vaadin käymään lukion loppuun ja hankkimaan ammatin! Elin kuulema omia unelmia hänen kauttaan.
Niin olen ollut sokea ja taitamaton kasvattaja ja äiti. Minä kun oletin vain kasvattavani heitä, opettamalla elämään. Tein kahta työtä jotta meillä olisi ollut mahdollisuus apua omakotitalossa ja pöydässä olisi ollut ruokaa.
Tietenkin väsyneenä huusin ja tiuskin, tämä kaduttaa niin että sieluun sattuu päivittäin.
Lapsilleni edustan pahuutta, ja ovat sen vuoksi minulle vihaisia.
Meillä lapset jo ehti muuttaa pois kotoa opiskelemaan, ja olivat tyytyväisiä kun pääsivät lähtemään (ja mekin vähän).
Korona-aikana kun on ollut vain etäopiskelua, ovat palanneet takaisin kotiin, ja just yksi sanoi, että onpa kiva kun ollaan nyt kaikki aikuisia ja mahdutaan taas möin hyvin saman katon alle asumaan (mä kyllä toivon, että jossain vaiheessa älyävät/joutuvat muuttamaan takaisin opiskelupaikkakunnille tai sitten edes jonkun tyttö/poikaystävän kanssa yhteen....)
Mutta ei, en voi sanoa että puolin eikä toisin olis kohdeltu huonosti. Erimielisyyksiä toki ollut ja niitä ollaan perattu ja sovittu.
Alue: Aihe vapaa
Meiltä suvusta löytyy samanlainen, ihana iltatähti. On ostattanut vanhemmillaan asunnon, auton ja kesämökkikin varmaan kohta siirretty hänen nimiinsä. Samaan aikaan muille sisaruksille ei ole ostettu mitään vaan ovat omilla rahoillaan asutonsa ja autonsa hankkineet. Nyt eron äitinsä muutti hänen luokseen, hoitaa alle kouluikäiset lapset, kotityöt, pihatyöt ja laskut. Ei hänellä siihen riittäisi voimat eikä rahat. Mutta toisaalta, itse ovat vanhemmat avuttoman lokin kasvattaneet, voivat nyt nauttia lopputuloksesta.