Uskotko että kun löytää itselleen oikeanlaisen kumppanin...
ei tarvitse enää katsella ns. vieraisiin pöytiin? Jos sinkkuna katselee vastakkaisen sukupuolen edustajia potentiaalisina kumppaniehdokkaina, miksi olisi eri asia katsella varattuna?
Minä uskon vahvasti, että kun itselleen sopivan kumppanin löytää, ei sitä vaan enää näe tarvetta kytätä muita ehdokkaita. Ainakin itselleni kävi näin.
Kommentit (24)
Kyllä varmaan näin. Mutta sopivankin kumppanin kanssa saattaa tulla aikoja, jolloin hän ei kaikinpuolin sopivalle tunnu. Tai ei varmaan aivan kaikille tule, mutta nämä ovatkin sitten varmaan aika harvinaisia. Mutta siis joo. Mun mies ei ainakaan ole täydellinen mulle, oon sen tienny alusta asti, mutta en halunnut yksinkään jäädä, niinpä otin hänet ja silti rakastuin toiseen. Tylsää, mutta elämä on. Mutta mieheni kanssa edelleen oon. Hänelle mä olen se oikein niin ei halua mua hylätä. En mäkään häntä, koska suhde mulle yhtään oikeamman kanssa olisi luultavasti kahden huutajan saattelemaa vuoristorataa. Siis minun ja sen "oikeimpani". En nimittäin osaa olla kenekään kanssa huutamatta jos ongelmia tulee ja kaikki ei sitä kestä. Oma mieheni kestää.
Vielä kun oisivat pitäneet mua sellaisena.
Ihminen ei ole yksiavioinen ja pariutuminen on hyöty-kustannusarviota läpi elämän. Tietysti promille voi löytää sen täydellisen mätchin itselleen, mutta ne parit ovat harvassa.
Ei ole kovin uusi ilmiö syyttää omasta uskottomuudstaan kumppania :D
Riippuu varmasti hyvin paljon ihmisestä. Mulla on näin, eli ei ole mitään tarvetta miettiä muita miehiä eikä mielenkiintoa edes katsella muita. Mutta mä olenkin luonteeltani aika tasainen, tykkään rutiineista ja arkielämästä, arvostan sellaista rauhallista kumppanuutta ja olen ennen tätä suhdetta viettänyt villiä ja vapaata sinkkunuoruutta ihan tarpeeksi kauan.
Voi olla että tilanne on eri jos on impulsiivisempi ihminen, kaipaa ihailua tai valloituksia tai uusia elämyksiä tms. En usko että sen oikeanlaisen kumppanin kohtaaminen automaattisesti lopettaa sen tarpeen katsella muita tai saada ihailua myös muilta ihmisiltä, vaan kyllä se vaatii ihan tietoista käyttäytymisen muutostakin siltä ihmiseltä.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:47"]En usko.Ihminen kyllästyy.
[/quote]
Mihin ihminen kyllästyy?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:47"]En usko.Ihminen kyllästyy. [/quote] Mihin ihminen kyllästyy?
[/quote]
Kaikkeen.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:47"]En usko.Ihminen kyllästyy.
[/quote]
Mihin ihminen kyllästyy?
[/quote]No ei kukaan sit lopulta niin ihana ole.Mitä ihastuneempi on alussa sen korkeammalta sit tippuu.Sit kun asutaan yhdessä niin jokaisessa on jotain piirteitä tai tapoja mitkä ottaa hermoon.Uudesta ihmisestä niitä ei tiedä ja siksi uusi ihminen alkaa näyttää viehättävämmältä kuin oma kumppani.Kukaan ei jaksa olla aina ystävällinen ja mukava vuodesta toiseen.Alkaa se vittuilu sit jossain vaiheessa.Sorry, olen todella kyyninen.Mulla on ollur vaan tollasia vittumaisia miehiä ja jokaista olen sortunut pettämään kun oon saanu parempaa kohtelua muualta
Kyllä mä katselen hyvännäköisiä miehiä, miksen? Mutta olen hyvin tietoinen mitä menettäisin, jos hairahtuisin. T: onnellinen !liitossaan, 18v yhdessä.
Miksette halua keskustella tästä aiheesta?
Kyllä mulla on edelleen silmät päässä, vaikka kuusi vuotta olenkin parisuhteessa ollut. Jos vastaan kävelee hyvännäköinen mies niin kyllä mä asian rekisteröin. On eri asia huomioida ympäristönsä kuin miettiä potentiaalista paritteluehdokasta, jos suhteella ei olisi toivoa niin aivan varmasti katselisin niitä hyvännäköisiä miehiä vähän eri tavalla huoioiden kuin "onpa komea mies."
Se on niin. Harmi että jätti mut.
Nostetaanpa