Huomenia HUHTIKUISILLE

Tänään on sitten Se Päivä, jolloin meikäläinen lampsii eka kerran niskapoimu- ultraan. Jännittää aivan vietävästi.



Kerron sitten huomenna kuulumisia. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin

Leivänkannikalle peukutuksia ultraan! Mulla on sama edessä huomenna iltapäivällä ja vaikka kuinka ajattelee, että etukäteen ei kannata huolta kantaa mistään, niin jännittämään tuppaa silti. On se toisaalta mukavaa päästä katsomaan pikkuista ja saamaan itselleen todiste siitä, että mahassa oikeasti on elämää. Huonosta olosta huolimatta välillä on epäuskon hetkiä.



Marie81: Täällä sama meininki. Pahoinvointi on kokonaisuudessaan alkanut helpottaa (ihme ja kumma!), mutta välillä on huonoja hetkiä (lue tunteja, iltapäiviä) ja väsy ei tunnu antavan periksi millään. Oon nyt tosin selvinnyt pari päivää ilman päikkäreitä, joten onhan sekin jotain. Kovasti toivon, että pahaolo ja väsy loppuis nyt kerta kaikkiaan ja mahd. pian.



(.) Täällä siis maaginen 12 vkoa tulee täyteen huomenna ja edessä np-ultra, ei kuitenkaan oikeastaan tuon niskapoimun takia vaan kontrolliultrana erääseen miehen suvusta löytyvään hyvin vakavaan kehitysvammatyyppiin. Kyllähän tuo turvotuskin varmaan samalla katsotaan. Töissä tilanne mutkistuu mun katkolla olevan virkasuhteen puolesta. Omat esimiehet olis valmiita vakinaistamaan, mutta ylin johto on keksinyt jotain uusia sääntöjä, jotka lykkää prosessia eteenpäin. Jatkoa on kyllä tiedossa, mutta pituus on vielä avoin kysymys ja mä tietty yritän saada tuon vakinaistamisen voimaan ennen äippärille jäämistä. Suunnitelmat siis muuttui sen verran, että enpäs kerrokaan np-ultran jälkeen tilanteesta töissä (onneksi olokin vähän paranee jo), vaan nyt aletaan viivytystaistelu aseena suuret, mahanpeittävät villapaidat. Onneksi tuota elintasomahaa on omasta takaa sen verran, että taitaa olla aika iso kynnys kenellekään tulla kyselemään mahd. raskaudesta. Lähes rv 18 asti pitäisi pimittää asia. Esikoisen aikana onnistui, en tiedä sitten miten nyt. Onneksi on syksy ja ilmat kylmenee ;o)



A.A. ja paitojen ja läskien alla piilotteleva napero rv 11+6

[color=darkviolet]Niin vaan piti tulla heti ultran jälkeen kirjoittamaan, mutta unehtui sit tehokkaasti. =/

Juu, ultrassa näkyi yksi kappale " erittäin aktiivisesti liikkuvia" sikiöitä, lääkärikin naureskeli vauhdille. Kokoa salamatkustajalla oli 47.5mm ja vastasi täysin viikkoja eli tuolloin siis 11+4. Hurja vauhti tosiaan pienellä oli, toivottavasti rauhoittuu ennen syntymää, muuten varmaan juoksee jo synnärillä. =) Kiva olo kuitenkin tuli, kun selvisi että kaikki on kunnossa ja näki pienen. Nyt vaan sormia syyhyttää päästä ostelemaan vaatteita... ;)

(.) Olo on aina vaan parempi, väsymyskin alkaa kaikota. Tosin olen nyt ottanut asiakseni käydä ainakin kaksi kertaa ulkona typyn kanssa ja pihalla ollaan vahintään tunti kerrallaan. Ja edelleen jos syöminen unohtuu, niin paha olo iskee heti. Mutta yleisesti ottaen olo on jo lähes normaali.

Loppuviikosta tulee vauhdikas, taas. Onkin ollut tämä viikko ihanan rauhallista, kun harkat ovat jääneet pois. Huomenna lähdetään mökille ja perjantaina juhlitaan Iso-Mammaa, hänelle tulee täyteen 90v. Samassa juhlitaan isääni ja miestä, kaikki kolme kun ovat syntyneet samana päivänä. Lauantaina olisi minun ja miehen yhteinen " lepopäivä" ja sunnuntaina menemme koko perhe laivalle. Ja ensi viikolla jatkuukin sit taas tanssiharjoitukset... Eli kiirusta pitää. =)

Nyt typyn kanssa rakentamaan laivaa legoista.

~Murmutti

[/color]

[color=purple]Ps. Päivittelen ja muokkailen sitä esittely & LA-listaa parhaillaan, koitan saada sen tänään esille.[/color]

kaikille. Ihanaa että tääkin viikko on jo puolessa välissä.....jotenkin on tuntunut et viime viikot menneet matelemalla. No, odottavan aika on pitkä, varsinkin kun odottaa et väsy ja pahaolo menis pois:).

No, mulla perjantaina maagiset 12 kasassa ja maanantaina heti

aamulla NP-ultra. Hienoa oli lukea miten monilla sekin jo takanapäin ja kaikki pikkuisilla hyvin:). Kyllähän sitä jännittää tosiaan vaikka suurimmaksi osaksi kaikki onkin hyvin. Itsellä on jo ollut pikkuisia hetkiä jolloin pahaolokin on tuntunut hetkiksi väistyneen, tosin se sitten palaa nopsaan takasin, mut antaa jo viitteitä siitä et pian ehkä helpottaa....sitä odotan enemmän kun mitään muuta. Kyllähän tuon väsyn kanssakin tulee toimeen kun koittaa levätä ja nukkua, mutta toi

pahaolo..... Olen kanssa huomannut et jos intoutuu energia-puuskassa oikein jotain touhuamaan, niin se kostautuu viimeistään illalla aivan mielettömällä pahanolon tunteella. Että näin täällä.

Mutta kaikille mukavaa keskiviikon jatketta, tsempit ultraan menijöille ja muille jaksamista pahanolon ja väskän kanssa!!!

Inkkarityttö 11+5

Meillä mennään melko samoissa fiiliksissä kuin Marie81, eli remppa päällä. Ostettiin reilu viikko sitten talo jota nyt kunnostetaan vähän omaan makuun. Jotenkin tuntuu aina että remontilla on tapana paisua suunnitellusta. Meidän piti VAIN vaihtaa keittiön kaapit ja koneet mutta nyt on revitty seinät ja lattiakin auki, sähköt uusitaan, lautalattia uusitaan, yms...Huh huh. Ja kolmen viikon päästä pitäis muuttaa. En tiedä onko meilläkään keittiötä vielä silloin kun kaapit voi ostaa vasta kun tietää keittiön oikeat mitat. Vähän epäilyttää että meidän keittiö on alkuun olkkarissa...mies kyllä vakuuttelee että kerkee kyllä.



Pahoinvointi alkaa helpottamaan mutta jos nälkä pääsee yllättämään niin eiköhän sekin muistuta itsestään. Pahimmillaan tilanne on yöllä jos joutuu heräämään tuon 1v kanssa. Väsymys on aika pahasti päällä ja vaikka nukkuisi lyhkäset päikkärit niin silmät menee kiinni viimeistään 22.00 oli paikka mikä tahansa. Monta kertaa on mies herätellyt sohvalta että josko siirtyisin sänkyyn nukkumaan :). Väsymyksestä huolimatta pitäisi jaksaa rempata ja pakata kamoja...



Np-ultra on ensi viikon torstaina. Jotenkin on alkanut pelottamaan mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Tällä kolmannella kerralla pelottaa melkein kaikkein eniten. Jotenkin on sellainen olo että onko mahdollista että saisimme vielä kolmannen täysin terveen lapsen. Onhan se totta ettei tuossa ultrassa paljonkaan selviä mutta kuitenkin. Sitten lisäksi jännittää että mitäs jos siellä oiskin kaksi tai jopa kolme? Hui, meillä kun on mun puolella sukua taipumusta kaksosiin...Ei muuten jännittäis mutta kun tuo kakkonenkin on vielä niin pieni (laskettuna aikana 1v7kk) et kyllä kaksoset olis aika kova homma. Mutta ei kai sitä anneta enempää kuin jaksaa hoitaa ;) Mietittekö muut tällaisia paljonkaan vai olenko ihan outo?



Nyt tais tuo taapero herätä joten heippa!

Leonida rv 12 tasan, maaginen raja saavutettu! :))

Hei!



Mäkin vihdoin uskaltaudun kirjoittamaan. Keskusteluja olen kyllä seuraillut jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin on ollut vaikeaa uskoa tätä omaa olotilaa todeksi :). Yritän tässä vähän esittäytyä:



Viikkoja on siis nyt kasassa 11+6 (ultran mukaan). Neuvolassa ultrattiin jo ekalla kerralla, jolloin ruudulla näkyi pieni pähkinän kokoinen pallukka, jolla sydän sykki. Oli se ihmeellistä. Tosin se oli silloin 6 päivää pienempi kuin kuukautisten mukaan laskettuna, mutta eipä kai tuo mitään merkitse, paitsi että laskettu aika siirtyi itse laskemastani 7. huhtikuusta 12. huhtikuuhun.



Pahoinvointia on ollut, kuten monella muullakin näköjään. Itselläni se kesti viikolle kymmenen sellaisena koko päivän kestävänä kuvotuksena, ja sitten vasta kaksi viimeistä viikkoa olen oksennellut. Eli ei siis ainakaan helpottamaan päin vielä. Toivottavasti kuitenkin pian... Vanhemmille tai suvulle ei olla vielä kerrottu, mutta muutamille ystäville kyllä, etteivät ihmettele, jos ryntään yhtäkkiä vessaan pönttöä katselemaan :).



Meidän kaupungissa ei np-ultra kuulu pakettiin, joten sinne ei olla menossa. Verikoeseulonnatkin päätettiin jättää väliin, koska ovat niin epäluotettavia, eikä haluta huolta turhasta. Enkä uskaltaisi mennä siihen lapsivesipunktioon kuitenkaan, jos keskenmenon riski on 1 %, se on kuitenkin yksi sadasta kerrasta. Ultraan ei kaupungin puolesta enää päästä koko raskauden aikana, mutta rakenneultraan päätettiin kuitenkin mennä omalla kustannuksella sitten, kun sen aika on. Vähän kyllä kismittää kaupungin säästöt, kun olisi sitä pikkuista mukava käydä vilkaisemassa nyt, kun riskiviikot alkaa olla takanapäin. Maha ei vielä näy yhtään, paitsi että välillä turvottaa hirveesti.



Onko kukaan muuten rh-negatiivinen? Itse sain juuri viikko sitten tietää olevani, joten niitä vasta-aineita mittaillaan sitten mun verestä raskauden aikana, ja sitten kai synnytyksessä saatan saada jonkun piikin. Neuvolan täti kuitenkin kertoi siitä tosi ohi mennen, joten en tajunnut siltä kysellä tarkemmin. Kotona vasta homma alkoi vaivata mieltä... Toivottavasti kaikki menee hyvin.



Mutta tässä yritin kertoa yhteen viestiin kaiken sen itsestäni, mitä olen lukenut teistä useamman viikon ajan, ja jatkossa en aio löpistellä omasta navasta näin paljon :). Onnea kaikkien odotuksiin!



Kerttu

[color=darkgreen]Otin oikeuden omiin käsiin ja muuntelin sitä vähän.

Jos joku puuttuu tai on " pudonnut kyydistä" , niin ilmoa vaan...

~Murmutti

[/color]

Tosi hienoa että kaikilla on ollut np- ultrassa asiat hyvin, ja hyviä uutisia!! Itse odottelen edelleen malttamattomana kutsua, kaipa se pian tulee kun viikkoja kuitenkin kasassa jo liki 11!



Vointeja kaikille! :)

vastaan omasta puolestani Kertulle. Tosta rh-negatiivisuudesta.

Mä olen sellainen:). Niitä vasta-aineita tsekkaillaan muutamaan kertaan odotuksen aikana, siis jokaisella kolmanneksella. Ja jos jotain ilmenee niin sitten tietenkin useammin. Minä synnytin esikoisen, rh-positiivisen lapsen, jotenkas synnytystä seuraavana päivänä sain sellaisen rokotuksen, anti-D-jotain....(hieno sana jota en muista).

Tämä estää vata-aineiden kehittymisen seuraavissa raskauksissa. Elikäs nyt minullakin tämän toisen vauvan kanssa vasta-aineita tarkkaillaan samaan tapaan ja jos vauva on taas rh-positiivinen niin saan ymmärtääkseni taas sen rokotuksen ja hylkimisvaara on olemassa. Mutta jos vauva on nega kuten minäkin asian pitäisi olla ok.

Lisäksi tää rh-neg-juttu aiheuttaa sitä bilirubiinia vauvassa syntymän jälkeen, oli meillä esikoisellakin. Tosin tästä en sitten tieteellisesti läheskään kaikkea ja tarpeeksi ymmärräkkään/tiedä, joten on parempi etten puhu läpiä päähäni:). Jos jollakulla on muuten jotain oikein faktaa näistä asioista taikka kokemuksia niin mielelläni mäkin kuulisin niistä.

Tässäpä tästä, ei siinä negassa mitään vaarallista tänä päivänä ole, kun on ne rokotteet kehitetty ja vasta-aineita seurataan:).

Terkuin, rh-nega Inkkarityttö 11+5

heissan



minäkin olen rh-neg. Inkkaritytön selostus asiasta kuullosti ihan asialliselta. Mainittakoon kuitenkin, että jos kyseessä on ensimmäinen lapsi, eikä keskenmenoja ole ollut, niin mitään komplikaation riskiä ei ole. Synnytyksessä lapsen veren sekoittuminen äidin vereen voi siis aiheuttaa hylkimisreaktiota, jota vastaan on siis kehitetty rokote. Näin ollen äidin vereen ei pitäisi vasta-aineita muodostua. Jos nyt kuitenkin muodostuu, niin seuraavan synnytyksen yhteydessä tilannetta tarkkaillaan erityisen huolella... En ole ihan 100 % kirjoittamastani, mutta jotakuinkin tällaisen käsityksen olen saanut. Korjatkaa, jos/kun olen väärässä.



Täällä muuten asiat ihan samalla mallilla kuin ennenkin, eli pahoinvointia esiintyy enää hyvin harvakseltaan (lähinnä aamukahvin jälkeen, jos joutuu kumartumaan), väsymys vaivaa edelleen. Jännityksellä odottelen ensi viikon torstaita (ekaa ultraa). Onpa kiva kuulla, että teillä muilla on asiat olleet kohdallaan.



Tiikki 11+1

Olitpa tehnyt upean version Maaliskuisten lasketuista ajoista!!!!



Tiikki

Ja siellähän sen taaperoinen vilkutteli.



Samalla todettiin sitten kohonnut riski kromosomi poikkeavuudelle 1:250. NP turvotus oli 1,5 sikiön koko 6,9 cm.



En aijo mennä jatkotutkimuksiin. Kaduttaa että menin edes tuohon, vaikka ajattelin, että helpompaa jos tietää etukäteen mitä odottaa, mutta eihän se ihan niin ole. Se vain tarkoitti sitä, että edessä oli hirvittävän päätöksen teko. No nyt kun päätös on tehty niin on kyllä paljon helpompi olla.



Täytynee varata aika rakenneultraan ja neuvolaan lääkärille.



Kaikille hyviä vointeja ja halauksia.

Leivänkannikka: Olipa kiva, että näitte vaavin ultrassa vilkuttelemassa! Ja voi harmi, että vauvalla oli niskaturvotusta :o( Ymmärrän hyvin, että et halua jatkotutkimuksiin. Tuo lukuhan kuitenkin kuvaa vain _riskiä_ eli ei ole mikään lopullinen " tuomio" asiasta. Pidetään peukkuja, että raskaus sujuisi hyvin, rakenneultrassa (joka kertoo lapsesta enemmän kuin tämä nt) olisi kaikki hyvin ja maailmaan putkahtaisi ajallaan hurmaava pikku vauveli. Tsemppiä ja onnea matkaan koko perheelle!



A.A. rv 12+0 ja nt-ultra tänään iltapäivällä

tulihan se kutsu ultraan vihdoin tännekin.. eli ens keskiiviikkona aamusella. palataan viimeistään silloin! :)



Vointeja!