Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Kirjoitat taas: yksin. Kysyn taas, missä ne isät?

Kyllähän sitä oikeassa elämässä varmaan jos äideillä tai anopeilla on aikaa voivat käydä jelppaamassa, jos lähellä ovat.

Täällä vauvapalstoilla kirjoittaa vain ihmiset joilla on kieroutunut suhde äiteihinsä ja anoppeihin. Tekivät nämä mitä tahansa, tahdikkaasti taikka reippaammin, aina tekevät väärin, sanovat vääriä sanoja , eivät just nii kuin nuoremmat naiset tahtovat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kaikilla ihan mitättömät miehet jotka kaipaavat sitä äitiään hössöttämään? Isän pitäisi olla se vaimon tuki.

Kiitos, olen vanhus, pärjään hyvin jos en, menen hoitopaikkaan. Lapsiin on hyvät välit mutta heillä on oma elämänsä.

Lällläää, ei tarvitse uhkailla minua, nuoret onrouvat.

Että ihan lällättämään aloit... No, käytöstapansa kullakin.k

Oma äitini käyttää tuota samaa fraasia "jokainen elää omaa elämäänsä" ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että häneltä on turha pyytää apua yhtään mihinkään. Se on hänen tapansa irtisanoutua kaikesta. Nyt kun hän on vanha eikä oikein pärjää enää omillaan, siihen on tullut uusi sävy, että älkää puuttuko minun asioihini. No, ei puututa. Hän on puolisokea, asuu yksin maalla, lähimpään naapuriin on kymmenen kilometrin matka. "Voidaanko käydä hakkamassa sulle halkoja ja katsomassa, että lämmitys varmasti toimii ennen pakkasia?" Kahvilla saadaan käydä, mutta ei muuta. Edes omiin entisiin huoneisiimme emme me lapset saa enää mennä, koska ne kuuluvat nyt hänen ja vain hänen elämänpiiriinsä.

Varsinkin nyt, kun me kaikki lapset tietenkin ollaan huolissamme äidistä, on alkanut ihmetyttää, miten vähän hän on koskaan ollut huolissaan meistä.

Antakaa sen mummon elää elämäänsä kuten tekin muissa keskusteluissa vaaditte mummoja pysymään kaukana huushollestanne.

Voisitte uskoa oikeasti että me täyspäiset vanhukset emme vaadi teiltä mitään "velkojen takaisinmaksua" vaan ihan aikuisten kohtaamista.

Kai olette kaikki kuulleet" sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi " jne.

Lapsuudenkodin tarkoitus on kasvattaa lapsista pärjääviä, aikuisia, itsenäisiä ihmisiä.

Ei äidin helmassa roikkujia.

Hyvin oivallettu ja kiteytetty. Mikä olisi tarpeeksi ap: lle, on tullut mieleen.

Riittääkö pelkkä empatia vai miten pitäs ymmärtää? Hän ei koskaan soita, eikä tarjoa apuaan, ap sanoo.

Eli ilmiselvästi empatia ja ymmärrys ei riitä vaan pitäs konkreettisesti tulla hoitamaan tai viedä lapsi hänelle.

Monenmoista neuvoakin täällä o ehdotettu, mikään ei taida sopia.

Kun on jaksamisen rajalla voi tehdä itse lasun. Se on ihan hyvä eikä ole häpeän aihe. Siitä ne asiat lähtevät rullaamaan.

Pitää muistaa sekin, ettei toista ihmistä voi muuttaa. Jotkut luonteenpiirteet vain vahvistuvat kun ikäännymme. Meillä jokaisella on omat ristimme, joista vaikeneminen usein, mutta jokaisessa löytyy aina jotain hyvääkin.

"Eikä tarjoa apuaan", missä lukee että lapsi pitäisi hoitaa? Voi auttaa muullakin tavoin.

Rivien välistä sen tajuaa ja ap: n toinen viesti kertookin , ettei äidillä ole muita" velvollisuuksia " kuin työssäkäynti eli ei ole kuormittunut ap: n mielestä.

Sangen naiivi oletus. Miten mummo voi auttaa vauvan koliikissa?

Kipinkapin neuvolaan ongelmien kanssa. Koliikkiin on erilaisia neuvoja ja rohtoakin. Kaikkea pitää kokeilla ja onneksi koliikkivaihe menee yleensä piankin ohi. Neuvolan ohjeet käyttöön!

.

Mummo voi auttaa tukemalla äitiä jotta äiti jaksaa paremmin. Itse jaksan paremmin kun on ihmisiä ympärillä jotka välittävät minusta, ei tarvitse tehdä mitään ihmeellisempää esim voi juoda pullakahvit yhdessä jolloin voi jutella mukavia, miettiä välillä muutakin kuin vauvaa.

Kaverit toivat esim ruokaa ja söimme yhdessä. Se jo auttoi kun joku tuli pitämään vauvaa hetken ja hellästi sanoi itkevälle vauvalle "onpas sulla paljon asiaa". Heti oli kevyempi olo ja tunne siitä et kyl tää tästä, ei tilanne ole niin paha kuin miltä se tuntuu.

Nää boomerimummit kerkee kuukahtaa ennenkuin tajuavat, vaikka laitoit hyvän rautalankaversion :)

No eipä tuo näytä aloittajalle kelpaavan että äiti on kylässä, juovat kai kahvitkin, ottaa vauvaa syliin, kuvaa.

Eli tuon teoriasi aloittaja tyrmäsi jo aloituksessa, äidin seura ei kevennä oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Kyllä luultavasti hyvin koulutettu ihminen osaa jo netistä hakea tietoa ja useammalla kielellä kuin peruskoulun käynyt melkein teini vielä. Uskaltaa kyseenalaistaa neuvolan tietoa.

Tiedän tunteen. Mä sain itse tukea miehen äidiltä. Miehen perhe on etelä-amerikkalainen ja he lensivät tänne kun saimme kaksoset. Vuokrasivat kämpän 10min päästä ja auttoivat ensimmäiset puoli vuotta, henkisesti että fyysisesti. Kantoivat ruokaa kaupasta ja yhden yön otti vauvat hoitoon kun raaskin antaa, että sain nukuttua. Oli aika maagista. Heidän kulttuuriin kuuluu se että perhe auttaa ja on läsnä. Olivat aika yllättyneitä kun kerroin että täällä kun pääset synnäriltä kotiin, niin seuraavan kerran nähdään perhettä ehkä ristiäisissä tms. Kukaan ei kokkaa tuoreelle äidille. Kukaan ei vie vauvoja kävelyille tai tule siivoamaan ja pyykkäämään kotiisi niin että vanhemmat voi levätä. Kyselevät kyllä vauvakuvia ja jos joku tulee kylään niin silloin odottavat myös kestitsemistä, sen sijaan että itse toisivat tuliaisia. Siltä ainakin koko meidän lähipiirin vauva-aika on kuulostanu täällä pääkaupunkiseudulla. Kun saat lapsen, olet yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mä sain itse tukea miehen äidiltä. Miehen perhe on etelä-amerikkalainen ja he lensivät tänne kun saimme kaksoset. Vuokrasivat kämpän 10min päästä ja auttoivat ensimmäiset puoli vuotta, henkisesti että fyysisesti. Kantoivat ruokaa kaupasta ja yhden yön otti vauvat hoitoon kun raaskin antaa, että sain nukuttua. Oli aika maagista. Heidän kulttuuriin kuuluu se että perhe auttaa ja on läsnä. Olivat aika yllättyneitä kun kerroin että täällä kun pääset synnäriltä kotiin, niin seuraavan kerran nähdään perhettä ehkä ristiäisissä tms. Kukaan ei kokkaa tuoreelle äidille. Kukaan ei vie vauvoja kävelyille tai tule siivoamaan ja pyykkäämään kotiisi niin että vanhemmat voi levätä. Kyselevät kyllä vauvakuvia ja jos joku tulee kylään niin silloin odottavat myös kestitsemistä, sen sijaan että itse toisivat tuliaisia. Siltä ainakin koko meidän lähipiirin vauva-aika on kuulostanu täällä pääkaupunkiseudulla. Kun saat lapsen, olet yksin.

Onneksi ei ollut näin mulla, vieraat toivat pullaa, keittivät kahvit, toivat ruokaa, tiskasivat tiskit. Jotkut toivat vaippoja ja naposteltavaa mulle. Tietenkin oli myös niitä jotka tulivat puhtaasti vain vauvaa kattomaan/kuvaamaan sylissään, kävivät sen kerran eikä koskaan enää uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Kirjoitat taas: yksin. Kysyn taas, missä ne isät?

Kyllähän sitä oikeassa elämässä varmaan jos äideillä tai anopeilla on aikaa voivat käydä jelppaamassa, jos lähellä ovat.

Täällä vauvapalstoilla kirjoittaa vain ihmiset joilla on kieroutunut suhde äiteihinsä ja anoppeihin. Tekivät nämä mitä tahansa, tahdikkaasti taikka reippaammin, aina tekevät väärin, sanovat vääriä sanoja , eivät just nii kuin nuoremmat naiset tahtovat

Monilla suomalaisilla miehillä on harmillisesti vielä sellainen asenne, että vauvat on naisten juttu ja miesten ei vauva juttuihin tarvi osallistua ollenkaan. Ei tajuta, että ei sitä viikon päästä synnytyksestä olla niin kuin ennen vaan olo on vieläkin heikko ja paikat kipeät.

Jos mies ei pysty antamaan vauvanhoitoapua (koska työelämä), niin ainakin henkinen tuki olisi kullan kallista omalta mieheltä, mutta ainakin oma mies kiukutteli, kun en jaksanut univelkaisena siivota ja kokata niin kuin ennen vaan keittiö oli monesti sotkuinen kun hän tuli kotiin ja ei minusta oikein ollut muuhun kuin hoitamaan vauvan tarpeet ja omat tarpeet joten kuten. Onneksi yli 1-vuotiaden lasten kanssa mies on alkanut ottamaan vastuuta enemmän.

Ja loppuviestisi on outoa vihaa nuoria naisia kohtaan. En puhunut tytär - äiti/anoppi suhteesta vaan koko kulttuurista. Terveydenhoidon suhtautuminen äitiyteen ja suomalaisten miesten suhtautuminen vauvavuoteen ovat ainakin oman kokemuksen mukaan harmillisen tunteettomia ja jyrkkiä. Jaksaa pitää niin kuin ennenkin, vaikka keho on vielä toipilas raskaudesta ja synnytyksestä ja vauva valvottaa öisin.

Itselläni onneksi on kultaiset äiti ja anoppi, jotka ovat aina auttaneet oman jaksamisensa ja kykynsä mukaan, josta olen kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Kirjoitat taas: yksin. Kysyn taas, missä ne isät?

Kyllähän sitä oikeassa elämässä varmaan jos äideillä tai anopeilla on aikaa voivat käydä jelppaamassa, jos lähellä ovat.

Täällä vauvapalstoilla kirjoittaa vain ihmiset joilla on kieroutunut suhde äiteihinsä ja anoppeihin. Tekivät nämä mitä tahansa, tahdikkaasti taikka reippaammin, aina tekevät väärin, sanovat vääriä sanoja , eivät just nii kuin nuoremmat naiset tahtovat

Monilla suomalaisilla miehillä on harmillisesti vielä sellainen asenne, että vauvat on naisten juttu ja miesten ei vauva juttuihin tarvi osallistua ollenkaan. Ei tajuta, että ei sitä viikon päästä synnytyksestä olla niin kuin ennen vaan olo on vieläkin heikko ja paikat kipeät.

Jos mies ei pysty antamaan vauvanhoitoapua (koska työelämä), niin ainakin henkinen tuki olisi kullan kallista omalta mieheltä, mutta ainakin oma mies kiukutteli, kun en jaksanut univelkaisena siivota ja kokata niin kuin ennen vaan keittiö oli monesti sotkuinen kun hän tuli kotiin ja ei minusta oikein ollut muuhun kuin hoitamaan vauvan tarpeet ja omat tarpeet joten kuten. Onneksi yli 1-vuotiaden lasten kanssa mies on alkanut ottamaan vastuuta enemmän.

Ja loppuviestisi on outoa vihaa nuoria naisia kohtaan. En puhunut tytär - äiti/anoppi suhteesta vaan koko kulttuurista. Terveydenhoidon suhtautuminen äitiyteen ja suomalaisten miesten suhtautuminen vauvavuoteen ovat ainakin oman kokemuksen mukaan harmillisen tunteettomia ja jyrkkiä. Jaksaa pitää niin kuin ennenkin, vaikka keho on vielä toipilas raskaudesta ja synnytyksestä ja vauva valvottaa öisin.

Itselläni onneksi on kultaiset äiti ja anoppi, jotka ovat aina auttaneet oman jaksamisensa ja kykynsä mukaan, josta olen kiitollinen.

Mun mies ei oikeasti osaa tukea ketään henkisesti, ei vaan osaa. Ei osaa lohduttaa vauvoja, mekaanisesti hoitaa kyl jos on pakko mutta ei mitenkään mielellään. Miehen lapsuudenkodissa ei saanut tunteita oikein näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Tottakai, jos on opiskellut kirjanpitäjäksi niin ei tyytynyt......hahaha eikö se neuvolan täti ollut koulutettu ammattiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Tottakai, jos on opiskellut kirjanpitäjäksi niin ei tyytynyt......hahaha eikö se neuvolan täti ollut koulutettu ammattiinsa?

Näköjään googlettaminen vaatii pitkän koulutuksen..

Missä on lapsen isä? Onko joku syy miksi hän ei hoida omaa jälkikasvuaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Tottakai, jos on opiskellut kirjanpitäjäksi niin ei tyytynyt......hahaha eikö se neuvolan täti ollut koulutettu ammattiinsa?

No oli kyllä tohtoriksi väitellyt äiti alalta joka opinnoissa hiponut myös elimistöä jne. Ei kuitenkaan lääketieteen tohtori.

Sanotaan niin, aikoinaan itelle ei olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa neuvolan ohjeita tai tarkkailla lasten kuntoa toisella tavalla.

Vrt. Lapsi ontuu, neuvola: ohimenevää. Diagnoosi neurologinen tai muu syöpä.

Tarkat vanhemmat ovat inttäneet joskus oireista niin että asia on tutkittu. Tämä väite perustuu lukemiini lehtijuttuihin. Lapselle otettu vakuutus tietysti tukee jos vanhemmat tahtovat yksityisen puolen tarkkoja tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Tottakai, jos on opiskellut kirjanpitäjäksi niin ei tyytynyt......hahaha eikö se neuvolan täti ollut koulutettu ammattiinsa?

Näköjään googlettaminen vaatii pitkän koulutuksen..

Kyllähän siitä etua on, vertaan omiin taitojani heihin jotka löytävät asia-artikkeleita syvemmältä netistä ja linkkejä ja pystyvät lukemaan ja ymmärtämään eri kielisiä tutkimuksia.

Kyllä miekii väinö linnan osaan googlettaa ja diabeteksen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Tottakai, jos on opiskellut kirjanpitäjäksi niin ei tyytynyt......hahaha eikö se neuvolan täti ollut koulutettu ammattiinsa?

No oli kyllä tohtoriksi väitellyt äiti alalta joka opinnoissa hiponut myös elimistöä jne. Ei kuitenkaan lääketieteen tohtori.

Sanotaan niin, aikoinaan itelle ei olisi tullut mieleenkään kyseenalaistaa neuvolan ohjeita tai tarkkailla lasten kuntoa toisella tavalla.

Vrt. Lapsi ontuu, neuvola: ohimenevää. Diagnoosi neurologinen tai muu syöpä.

Tarkat vanhemmat ovat inttäneet joskus oireista niin että asia on tutkittu. Tämä väite perustuu lukemiini lehtijuttuihin. Lapselle otettu vakuutus tietysti tukee jos vanhemmat tahtovat yksityisen puolen tarkkoja tutkimuksia.

Tää on ihan normaalia nykyään. Nuoria opetetaan kyseenalaistamaan ja hakemaan tietoa itse netistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kaikilla ihan mitättömät miehet jotka kaipaavat sitä äitiään hössöttämään? Isän pitäisi olla se vaimon tuki.

Kiitos, olen vanhus, pärjään hyvin jos en, menen hoitopaikkaan. Lapsiin on hyvät välit mutta heillä on oma elämänsä.

Lällläää, ei tarvitse uhkailla minua, nuoret onrouvat.

Että ihan lällättämään aloit... No, käytöstapansa kullakin.k

Oma äitini käyttää tuota samaa fraasia "jokainen elää omaa elämäänsä" ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että häneltä on turha pyytää apua yhtään mihinkään. Se on hänen tapansa irtisanoutua kaikesta. Nyt kun hän on vanha eikä oikein pärjää enää omillaan, siihen on tullut uusi sävy, että älkää puuttuko minun asioihini. No, ei puututa. Hän on puolisokea, asuu yksin maalla, lähimpään naapuriin on kymmenen kilometrin matka. "Voidaanko käydä hakkamassa sulle halkoja ja katsomassa, että lämmitys varmasti toimii ennen pakkasia?" Kahvilla saadaan käydä, mutta ei muuta. Edes omiin entisiin huoneisiimme emme me lapset saa enää mennä, koska ne kuuluvat nyt hänen ja vain hänen elämänpiiriinsä.

Varsinkin nyt, kun me kaikki lapset tietenkin ollaan huolissamme äidistä, on alkanut ihmetyttää, miten vähän hän on koskaan ollut huolissaan meistä.

Antakaa sen mummon elää elämäänsä kuten tekin muissa keskusteluissa vaaditte mummoja pysymään kaukana huushollestanne.

Voisitte uskoa oikeasti että me täyspäiset vanhukset emme vaadi teiltä mitään "velkojen takaisinmaksua" vaan ihan aikuisten kohtaamista.

Kai olette kaikki kuulleet" sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi " jne.

Lapsuudenkodin tarkoitus on kasvattaa lapsista pärjääviä, aikuisia, itsenäisiä ihmisiä.

Ei äidin helmassa roikkujia.

Hyvin oivallettu ja kiteytetty. Mikä olisi tarpeeksi ap: lle, on tullut mieleen.

Riittääkö pelkkä empatia vai miten pitäs ymmärtää? Hän ei koskaan soita, eikä tarjoa apuaan, ap sanoo.

Eli ilmiselvästi empatia ja ymmärrys ei riitä vaan pitäs konkreettisesti tulla hoitamaan tai viedä lapsi hänelle.

Monenmoista neuvoakin täällä o ehdotettu, mikään ei taida sopia.

Kun on jaksamisen rajalla voi tehdä itse lasun. Se on ihan hyvä eikä ole häpeän aihe. Siitä ne asiat lähtevät rullaamaan.

Pitää muistaa sekin, ettei toista ihmistä voi muuttaa. Jotkut luonteenpiirteet vain vahvistuvat kun ikäännymme. Meillä jokaisella on omat ristimme, joista vaikeneminen usein, mutta jokaisessa löytyy aina jotain hyvääkin.

"Eikä tarjoa apuaan", missä lukee että lapsi pitäisi hoitaa? Voi auttaa muullakin tavoin.

Rivien välistä sen tajuaa ja ap: n toinen viesti kertookin , ettei äidillä ole muita" velvollisuuksia " kuin työssäkäynti eli ei ole kuormittunut ap: n mielestä.

Sangen naiivi oletus. Miten mummo voi auttaa vauvan koliikissa?

Kipinkapin neuvolaan ongelmien kanssa. Koliikkiin on erilaisia neuvoja ja rohtoakin. Kaikkea pitää kokeilla ja onneksi koliikkivaihe menee yleensä piankin ohi. Neuvolan ohjeet käyttöön!

.

Mummo voi auttaa tukemalla äitiä jotta äiti jaksaa paremmin. Itse jaksan paremmin kun on ihmisiä ympärillä jotka välittävät minusta, ei tarvitse tehdä mitään ihmeellisempää esim voi juoda pullakahvit yhdessä jolloin voi jutella mukavia, miettiä välillä muutakin kuin vauvaa.

Kaverit toivat esim ruokaa ja söimme yhdessä. Se jo auttoi kun joku tuli pitämään vauvaa hetken ja hellästi sanoi itkevälle vauvalle "onpas sulla paljon asiaa". Heti oli kevyempi olo ja tunne siitä et kyl tää tästä, ei tilanne ole niin paha kuin miltä se tuntuu.

Nää boomerimummit kerkee kuukahtaa ennenkuin tajuavat, vaikka laitoit hyvän rautalankaversion :)

No eipä tuo näytä aloittajalle kelpaavan että äiti on kylässä, juovat kai kahvitkin, ottaa vauvaa syliin, kuvaa.

Eli tuon teoriasi aloittaja tyrmäsi jo aloituksessa, äidin seura ei kevennä oloa.

Kommentissa puhuttiin siitä, että ystävät VÄLITTIVÄT myös äidistä, siksi heidän läsnäolonsa helpotti oloa. Ap sen sijaan joutuu epäilemään, välittääkö hänen äitinsä hänestä lainkaan. Siinä se ero, mutta jostain syystä te mummot näytätte olevan täysin sokeita rakkaudelle.

Se että kaipaa aikuisenakin rakkautta vanhemmiltaan ei tarkoita, ettei olisi kypsä äidiksi. Sitä ei tarvitse hävetä.

Itselläni on todella kylmä äiti, jonka kanssa en ole enää tekemisissä ollenkaan. Välien katkaisu helpotti minun elämääni huomattavasti, koska sitä ennen se lohduton rakkaudenkaipuu omalta äidiltä tuntui todella raastavalta. On helpompi olla ilman äitiä kuin pitää huono äiti elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Sarkasmia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kaikilla ihan mitättömät miehet jotka kaipaavat sitä äitiään hössöttämään? Isän pitäisi olla se vaimon tuki.

Kiitos, olen vanhus, pärjään hyvin jos en, menen hoitopaikkaan. Lapsiin on hyvät välit mutta heillä on oma elämänsä.

Lällläää, ei tarvitse uhkailla minua, nuoret rouvat.

Että ihan lällättämään aloit... No, käytöstapansa kullakin.k

Oma äitini käyttää tuota samaa fraasia "jokainen elää omaa elämäänsä" ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että häneltä on turha pyytää apua yhtään mihinkään. Se on hänen tapansa irtisanoutua kaikesta. Nyt kun hän on vanha eikä oikein pärjää enää omillaan, siihen on tullut uusi sävy, että älkää puuttuko minun asioihini. No, ei puututa. Hän on puolisokea, asuu yksin maalla, lähimpään naapuriin on kymmenen kilometrin matka. "Voidaanko käydä hakkamassa sulle halkoja ja katsomassa, että lämmitys varmasti toimii ennen pakkasia?" Kahvilla saadaan käydä, mutta ei muuta. Edes omiin entisiin huoneisiimme emme me lapset saa enää mennä, koska ne kuuluvat nyt hänen ja vain hänen elämänpiiriinsä.

Varsinkin nyt, kun me kaikki lapset tietenkin ollaan huolissamme äidistä, on alkanut ihmetyttää, miten vähän hän on koskaan ollut huolissaan meistä.

Antakaa sen mummon elää elämäänsä kuten tekin muissa keskusteluissa vaaditte mummoja pysymään kaukana huushollestanne.

Voisitte uskoa oikeasti että me täyspäiset vanhukset emme vaadi teiltä mitään "velkojen takaisinmaksua" vaan ihan aikuisten kohtaamista.

Kai olette kaikki kuulleet" sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi " jne.

Lapsuudenkodin tarkoitus on kasvattaa lapsista pärjääviä, aikuisia, itsenäisiä ihmisiä.

Ei äidin helmassa roikkujia.

Hyvin oivallettu ja kiteytetty. Mikä olisi tarpeeksi ap: lle, on tullut mieleen.

Riittääkö pelkkä empatia vai miten pitäs ymmärtää? Hän ei koskaan soita, eikä tarjoa apuaan, ap sanoo.

Eli ilmiselvästi empatia ja ymmärrys ei riitä vaan pitäs konkreettisesti tulla hoitamaan tai viedä lapsi hänelle.

Monenmoista neuvoakin täällä o ehdotettu, mikään ei taida sopia.

Kun on jaksamisen rajalla voi tehdä itse lasun. Se on ihan hyvä eikä ole häpeän aihe. Siitä ne asiat lähtevät rullaamaan.

Pitää muistaa sekin, ettei toista ihmistä voi muuttaa. Jotkut luonteenpiirteet vain vahvistuvat kun ikäännymme. Meillä jokaisella on omat ristimme, joista vaikeneminen usein, mutta jokaisessa löytyy aina jotain hyvääkin.

"Eikä tarjoa apuaan", missä lukee että lapsi pitäisi hoitaa? Voi auttaa muullakin tavoin.

Rivien välistä sen tajuaa ja ap: n toinen viesti kertookin , ettei äidillä ole muita" velvollisuuksia " kuin työssäkäynti eli ei ole kuormittunut ap: n mielestä.

Sangen naiivi oletus. Miten mummo voi auttaa vauvan koliikissa?

Kipinkapin neuvolaan ongelmien kanssa. Koliikkiin on erilaisia neuvoja ja rohtoakin. Kaikkea pitää kokeilla ja onneksi koliikkivaihe menee yleensä piankin ohi. Neuvolan ohjeet käyttöön!

Kerro ihmeessä mitä nämä rohdot on? voi terveydenhuollon henkilökunta aina lääkäriin asti hyötyä sitten suuresta viisaudestasi. Ihan vaan nöyränå välikommenttina Teidän Suuruudellenne, että ainut suositeltu hoito tässä puolen vuoden sisään on mahdollisesti hieman helpottavat tipat, jotka on pitkään olleet loppu koko maasta.

Nykyaikana löytyy monenlaista tietoa netistä myös koliikkiin. Luulisi, että hyvänä vertaistukena on äidit, jotka käyvät vauvojensa kanssa jossain vauvaryhmässä saavat toisiltaan "vinkkejä" miten ovat saaneet koliikki oireet pois.

Ns lääkehoitoa ei juuri ole, mutta kaikki koliikin kanssa painineet tuntevat cuplaton-tipat, ja Rela Drops maitohappobakteerit.

Koska koliikin syy voi olla monimutkainen ( tuntematon) sitä on vaikeaa hoitaa lääkinnällisesti. Sanotaan, että myös äidin ruokavalio voi vaikuttaa ( taitaa olla väitöskin asiasta) eli äidin pitää välttää ruokia, jotka voivat aiheuttaa vauva suoliston kaasunlisimistä ,niin kauan kun imettää.

Perinteinen "röyhtäisy" ruokailun jälkeen on peruskeino. Joillekin  auttaa vyöhyketerapia, vauvahieronta. Syynä saattaa olla myös maitoallergia ja se selviää tarkemmissa tutkimuksissa. Maitoallergia alkaa yleensä n 3-6 kk iässä. Onneksi koliikki väistyy kun ikää tulee.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/vanhemmuus/illat-yhta-itkua-naista…

https://askelterveyteen.com/4-hoitoa-vauvan-koliikkiin/

Ikävä pilata loiston hetkesi, mutta jos nuo ensimmäisenä kaikille annettavat neuvot toimisi, luuletko että joku joutuisi vielä koliikista kärsimään. Voi yksinkertaisuus x'D

Tajunnet, ettei noi neuvot ole minun keksimiä, joten suotta syytät. Kaikki neuvot löytyvät netistä ja neuvolasta ja omista kokemuksista kenellä niitä on. Tuo äidin ruokavalio voi hyvinkin olla yksi syy ja siitä on vähän puhuttu, samoin allergia.

Tiedän kyllä tutun kautta, että eräs äiti lääkäriltä liuosmaista rauhoittavaa vauvalle ( resepti kauan sitten).

Tän täytty olla trolli. Tiedätkö että tajuan ja sinulle myös sen edellisessä viestissä kerroin (ensimmäisenä koliikkivauvalle saadut neuvot ), mutta harmi ettet sinä "tajunne" luettua x'D Vauvan huumaaminen nyt vasta nykylääketieteen keinolta kuulostaakin -mutta totta, toki kivut hellittää kun dropit on tujut, eri asia onko se hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kaikilla ihan mitättömät miehet jotka kaipaavat sitä äitiään hössöttämään? Isän pitäisi olla se vaimon tuki.

Kiitos, olen vanhus, pärjään hyvin jos en, menen hoitopaikkaan. Lapsiin on hyvät välit mutta heillä on oma elämänsä.

Lällläää, ei tarvitse uhkailla minua, nuoret rouvat.

Että ihan lällättämään aloit... No, käytöstapansa kullakin.

Oma äitini käyttää tuota samaa fraasia "jokainen elää omaa elämäänsä" ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että häneltä on turha pyytää apua yhtään mihinkään. Se on hänen tapansa irtisanoutua kaikesta. Nyt kun hän on vanha eikä oikein pärjää enää omillaan, siihen on tullut uusi sävy, että älkää puuttuko minun asioihini. No, ei puututa. Hän on puolisokea, asuu yksin maalla, lähimpään naapuriin on kymmenen kilometrin matka. "Voidaanko käydä hakkamassa sulle halkoja ja katsomassa, että lämmitys varmasti toimii ennen pakkasia?" Kahvilla saadaan käydä, mutta ei muuta. Edes omiin entisiin huoneisiimme emme me lapset saa enää mennä, koska ne kuuluvat nyt hänen ja vain hänen elämänpiiriinsä.

Varsinkin nyt, kun me kaikki lapset tietenkin ollaan huolissamme äidistä, on alkanut ihmetyttää, miten vähän hän on koskaan ollut huolissaan meistä.

Antakaa sen mummon elää elämäänsä kuten tekin muissa keskusteluissa vaaditte mummoja pysymään kaukana huushollestanne.

Voisitte uskoa oikeasti että me täyspäiset vanhukset emme vaadi teiltä mitään "velkojen takaisinmaksua" vaan ihan aikuisten kohtaamista.

Kai olette kaikki kuulleet" sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi " jne.

Lapsuudenkodin tarkoitus on kasvattaa lapsista pärjääviä, aikuisia, itsenäisiä ihmisiä.

Ei äidin helmassa roikkujia.

Hyvin oivallettu ja kiteytetty. Mikä olisi tarpeeksi ap: lle, on tullut mieleen.

Riittääkö pelkkä empatia vai miten pitäs ymmärtää? Hän ei koskaan soita, eikä tarjoa apuaan, ap sanoo.

Eli ilmiselvästi empatia ja ymmärrys ei riitä vaan pitäs konkreettisesti tulla hoitamaan tai viedä lapsi hänelle.

Monenmoista neuvoakin täällä o ehdotettu, mikään ei taida sopia.

Kun on jaksamisen rajalla voi tehdä itse lasun. Se on ihan hyvä eikä ole häpeän aihe. Siitä ne asiat lähtevät rullaamaan.

Pitää muistaa sekin, ettei toista ihmistä voi muuttaa. Jotkut luonteenpiirteet vain vahvistuvat kun ikäännymme. Meillä jokaisella on omat ristimme, joista vaikeneminen usein, mutta jokaisessa löytyy aina jotain hyvääkin.

"Eikä tarjoa apuaan", missä lukee että lapsi pitäisi hoitaa? Voi auttaa muullakin tavoin.

Millä tavoin itse auttaisit jos/kun ongelmana on koliikkivauva? Ja äiti uupunut? Valista meitä jotka emme tajua.

Itse auttaisin hoivaamalla vauvaa, että äiti saisi hetken olla YKSIN, vaikka kävelyllä tai shoppailemalla!

ERI

Vierailija kirjoitti:

Se että kaipaa aikuisenakin rakkautta vanhemmiltaan ei tarkoita, ettei olisi kypsä äidiksi. Sitä ei tarvitse hävetä.

Itselläni on todella kylmä äiti, jonka kanssa en ole enää tekemisissä ollenkaan. Välien katkaisu helpotti minun elämääni huomattavasti, koska sitä ennen se lohduton rakkaudenkaipuu omalta äidiltä tuntui todella raastavalta. On helpompi olla ilman äitiä kuin pitää huono äiti elämässään.

Muistakaa, että äitikylmyys voi olla sukupolvien mittainen trauma, periytyvänä. Nykyään sen voi tietoisesti pätkäistä, koska tietoa/apua on saatavilla.

Omassa lapsuudessani vanhemmat eivät pitäneet lapsiaan sylissä, koska lapsesta olisi tullut hemmoteltu ja kun yritin syliin, niin työnnettiin pois.

Ei tietenkään kaikissa perheissä mutta....

Vierailija kirjoitti:

Kerro neuvolassa jaksamisongelmistasi. Voit myös tehdä oman kotikuntasi sosiaalitoimeen perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Tukea on helpompi saada, jos on sosiaalitoimen asiakkuus.

Tsemppiä!

Tätä ei missään tapauksessa kannata tehdä! Apu tarkoittaa heille sitä, että joku käy kyttäämässä ja kahvittelemassa. Oikeaa apua et tule saamaan, mutta lastensuojelun asiakkuus tulee kaikissa tilanteissa ilmi myöhemmin ja leimaa perhettänne.