Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä nämä mitäs teit lapsia ja vastuu on sinun -kommentit. Alku pienen ihmisen kanssa on sanoinkuvailemattoman raskasta, jos vauvalla on koliikkia. Tämän itse kokeneena.
Apua ja tukea kuuluu jokaisen saada elämän eri vaiheissa. Ei kukaan meistä olisi selvinnyt vauvasta aikuiseksi ilman muiden ihmisten apuja ja tukea. Eikä selviä vanhuudesta hautaankaan ilman muiden ihmisten apua ja tukea. Hoitokoti hoitaa - jos hoitaa.
Aivan. Se vauvasta aikuiseksi vaihe on niiden omien vanhempien vastuulla. Hautaan hoitaa yhteiskunta.
Pienen vauvan äiti tarvitsee tukea. Ihan samalla tavalla, kuin se dementoitunut vanhus vaipoissaan, useimmiten vielä kotihoidossa. Meinaatko, että molemmat pärjätköön omillaan tai puhtaasti yhteiskunnan vastuulla? Kyllä on kylmää tekstiä. Jonkinnäköistä tukea ja apua on jokaisella oikeus odottaa lähimmiltä ihmisiltään. Rakkautta ja välittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä ketju saatu aikaan provosta. Aloituksen ja yhden alkuvaiheen kommentin jälkeen ap ei ole kommentoinut mitään. Ainakaan aloittaja ominaisuudessa. Ei vastannut kysymyksiin, ei osallistunut keskusteluun.
Ehkä joku toimittajanplanttu taas kerää juttuainesta.
Luulen kyllä, että äitisi välittää sinusta ja lapsesta paljon. Hän ei vain nyt pysty auttamaan. Jokin psyykkinen juttu varmaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä nämä mitäs teit lapsia ja vastuu on sinun -kommentit. Alku pienen ihmisen kanssa on sanoinkuvailemattoman raskasta, jos vauvalla on koliikkia. Tämän itse kokeneena.
Apua ja tukea kuuluu jokaisen saada elämän eri vaiheissa. Ei kukaan meistä olisi selvinnyt vauvasta aikuiseksi ilman muiden ihmisten apuja ja tukea. Eikä selviä vanhuudesta hautaankaan ilman muiden ihmisten apua ja tukea. Hoitokoti hoitaa - jos hoitaa.
Aivan. Se vauvasta aikuiseksi vaihe on niiden omien vanhempien vastuulla. Hautaan hoitaa yhteiskunta.
Pienen vauvan äiti tarvitsee tukea. Ihan samalla tavalla, kuin se dementoitunut vanhus vaipoissaan, useimmiten vielä kotihoidossa. Meinaatko, että molemmat pärjätköön omillaan tai puhtaasti yhteiskunnan vastuulla? Kyllä on kylmää tekstiä. Jonkinnäköistä tukea ja apua on jokaisella oikeus odottaa lähimmiltä ihmisiltään. Rakkautta ja välittämistä.
No useimmat vanhukset nimenomaan pärjäävät omillaan, ostavat palveluja tai ovat hoitokodissa. Ja voithan sinä odottaa apua, mutta auttaa ei ole mikään pakko. Etenkin jos se apu on aina ollut yksisuuntaista, ahne lapsi haluaa hoidattaa omat lapsensa mummolla joka tekee täyttä työpäivää, ja harvoin on ihan terveyskään ja jaksaminen priimaa.
En minäkään sanoisi mitään rankkuutta valittavalle, joka ei ole lainkaan miettinyt ennalta miten jaksaa ilman lapsen isää. Koska se mitä tahtoisin sanoa on, että tämän sinä itse ehdoin tahdoin valitsit, ja nyt muiden pitäisi siivota sotku. Jos hänet nyt pelastetaan siten että mummo ottaa palkatonta vapaata auttaakseen lastenhoidossa, seuraavaksi tehdään toinen isätön lapsi ajatuksella, että kyllä mummo aina hoitaa.
Oma lapsi sai lapsen ja jäi yksin. He jopa asuivat meillä jonkin aikaa, jotta meillä isovanhemmilla oli mahdollisuus ottaa vaivasta koppia, jotta hän sai opinnot pakettiin.
Eli vauva on ollut meille rakas ja läheinen.
Muistan silti vieläkin miten raastavaa se oli, kun lasta ei saanut rauhoitettua kun hän raivona huusi äidin perään. Siinä ei auttanut tutit ei hyssyttelyt ei laulut ei halailut. Tuttipulloa hän ei suostunut ikinä ottamaan käyttöön, vaan jos oli "pakko" saada hänet syömään maitoa/vettä piti se antaa hänelle "puolväkisin" lääkeruiskulla.
Eli kun äiti oli opiskelemassa se merkitsi usein meille isovanhemmille yhtä pitkää jatkuvaa raivoavan vauvan rauhoittelua. Se oli toivotonta. Mutta toki sen teimme.
Mutta kyllä itse oli sen jälkeen aika lailla 'poikki' (korvat varsinkin )
Jos ap lapsellasi on isä, vaadi häneltä ensin. Ja äitisi kansss, babysteps! Ensin 'katsotko häntä kun laitan ruokaa toisessa huoneessa' jne niin että äitis toivottavasti saa sellaisen tunteen, että hän pärjää lapsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tosiaan ottaa kantaa, kun aloittaja ei kerro oikein mitään lisätietoja tilanteesta. Kommentti isän puuttumisesta ei tainnut sekään olla aloittajalta. Jokainen äidin ja aikuisen lapsen suhde on omanlaisensa, siinä vaiheessa jo kahden aikuisen suhde, johon vaikuttavat kovin moninaiset asiat. Niinpä ulkopuolinen määkiminen on kaikin tavpin turhaa. Provoa epäilen minäkin, ja sille "toimittajanplantulle" sanoisin, rttä juttunsa voisi rakentaa paremmaltakin pohjalta kuin tämän palstan surkeista parkaisuista, edustavat ne mitä yksisilmäistä kantaa milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä nämä mitäs teit lapsia ja vastuu on sinun -kommentit. Alku pienen ihmisen kanssa on sanoinkuvailemattoman raskasta, jos vauvalla on koliikkia. Tämän itse kokeneena.
Apua ja tukea kuuluu jokaisen saada elämän eri vaiheissa. Ei kukaan meistä olisi selvinnyt vauvasta aikuiseksi ilman muiden ihmisten apuja ja tukea. Eikä selviä vanhuudesta hautaankaan ilman muiden ihmisten apua ja tukea. Hoitokoti hoitaa - jos hoitaa.
Aivan. Se vauvasta aikuiseksi vaihe on niiden omien vanhempien vastuulla. Hautaan hoitaa yhteiskunta.
Pienen vauvan äiti tarvitsee tukea. Ihan samalla tavalla, kuin se dementoitunut vanhus vaipoissaan, useimmiten vielä kotihoidossa. Meinaatko, että molemmat pärjätköön omillaan tai puhtaasti yhteiskunnan vastuulla? Kyllä on kylmää tekstiä. Jonkinnäköistä tukea ja apua on jokaisella oikeus odottaa lähimmiltä ihmisiltään. Rakkautta ja välittämistä.
No useimmat vanhukset nimenomaan pärjäävät omillaan, ostavat palveluja tai ovat hoitokodissa. Ja voithan sinä odottaa apua, mutta auttaa ei ole mikään pakko. Etenkin jos se apu on aina ollut yksisuuntaista, ahne lapsi haluaa hoidattaa omat lapsensa mummolla joka tekee täyttä työpäivää, ja harvoin on ihan terveyskään ja jaksaminen priimaa.
En minäkään sanoisi mitään rankkuutta valittavalle, joka ei ole lainkaan miettinyt ennalta miten jaksaa ilman lapsen isää. Koska se mitä tahtoisin sanoa on, että tämän sinä itse ehdoin tahdoin valitsit, ja nyt muiden pitäisi siivota sotku. Jos hänet nyt pelastetaan siten että mummo ottaa palkatonta vapaata auttaakseen lastenhoidossa, seuraavaksi tehdään toinen isätön lapsi ajatuksella, että kyllä mummo aina hoitaa.
Useimmat vanhukset ovat siellä kotihoidossa, eivätkä todellakaan pärjää siellä. Useilla ei edes omaiset välitä järjestää asioita kuntoon. Hoivakodit on täynnä, ja jos niihin pääsee, niin istuu siellä kakkavaipoissaan hoitajien kahvitellessa. Kyllä monikin tarvitsee lastensa tukea ja valvontaa, että saa tarvitsemansa hoidon.
On eri asia tarvita äitinä henkistä tukea ja apua joskus silloin tällöin, kuin kaataa koko lapsen hoito ja kasvatus isoäidin niskaan. Jälkimmäisestä tuskimpa oli tässä Ap:n tapauksessa kyse. Kyse on henkisestä tuesta ja siitä, jos isoäiti voisi auttaa edes joskus. Tuota koko hoidon kaatamista isoäidin tai kenenkään muunkaan niskaan en minäkään näe hyvänä, päävastuu kaikesta on tietysti vanhemmalla. Niin kuin Ap on tuossa kertonutkin, yksinään hoitaa, tauotta, ilman apuja. En näe, että hän olisi ajatellut koko vastuun kipata äitinsä niskaan? Omalta äidiltä nyt voisi odottaa edes sitä henkistä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon hölmöjä kommentteja täällä tyyliin mitäs läksit. Mutta myös paljon hyviä, esm mummon vaunulenkit.
Ap, jos äitisi välinpitämättömyys stressaa sinua, niin ota välimatkaa. Äitiäsi et pysty muuttamaan.
Apua on tullut meille molemmin puolen mummoilta ja vaareilta. Joltain enemmän, joltain vähemmän.
Minua ihmetyttää tämä että lyödään heti överiksi kommenteissa. Pikkusen jos annettais apua, esm mummon vaunulenkit niin monet jo kirjottavat että olis kun antais paholaiselle pikkusormen. Mennään nollasta sataan hetkessä. Jos kerkee tulla napsimaan kuvia niin kerkee vaunulenkinkin heittää.
Ap, jos tietäisin kuka olet ja missä, niin ottaisin vauvasi hoitaakseni muutamaksi tunniksi, jotta saisit levätä. Älä välitä näistä ikävistä kommenteista täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välititkö sinä äitistäsi ennen lapsiasi, piditkö yhteyttä, kysyitkö kuulumisia muulloin kuin jos tarvitsit jotain? Sun äitillä on oma työ joka vie voimia. Ei 60 vee jaksa olla joka vapaapäivä lapsenvahtina vaikka haluaisi. Palautuminen vie aikansa, vuorotyö vielä kauemmin.
Mut eihän 20 vee sitä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Välititkö sinä äitistäsi ennen lapsiasi, piditkö yhteyttä, kysyitkö kuulumisia muulloin kuin jos tarvitsit jotain? Sun äitillä on oma työ joka vie voimia. Ei 60 vee jaksa olla joka vapaapäivä lapsenvahtina vaikka haluaisi. Palautuminen vie aikansa, vuorotyö vielä kauemmin.
Mut eihän 20 vee sitä ymmärrä.
Aloittaja ei ole kertonut ikäänsä. En tuosta hänen tekstistä saa kyllä sellaista käsitystä, että olisi halunnut äippänsä olevan joka päivä lastenvahtina. Halusi äipältään ymmärrystä. Siitä emme tiedä mitään, miten paljon aloittaja on mahdollisesti äitiään auttanut ja tukenut, joten on turha olettaa asioita ja lähteä syyllistämään jostain, mistä ei mitään todellisuudessa tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välititkö sinä äitistäsi ennen lapsiasi, piditkö yhteyttä, kysyitkö kuulumisia muulloin kuin jos tarvitsit jotain? Sun äitillä on oma työ joka vie voimia. Ei 60 vee jaksa olla joka vapaapäivä lapsenvahtina vaikka haluaisi. Palautuminen vie aikansa, vuorotyö vielä kauemmin.
Mut eihän 20 vee sitä ymmärrä.
Aloittaja ei ole kertonut ikäänsä. En tuosta hänen tekstistä saa kyllä sellaista käsitystä, että olisi halunnut äippänsä olevan joka päivä lastenvahtina. Halusi äipältään ymmärrystä. Siitä emme tiedä mitään, miten paljon aloittaja on mahdollisesti äitiään auttanut ja tukenut, joten on turha olettaa asioita ja lähteä syyllistämään jostain, mistä ei mitään todellisuudessa tiedä.
No onhan hänelle ollut tässä ziljoona sivua aikaa...
Psykologiassa tunnistetaan sellainen mekanismi kuin äitiyden mallin antaminen tyttärelle ja tyttären äitiyden tukeminen. On todella surullista jos äidiksi tuleva ei saa mitään tunne- tai psykologisen puolen tukea, myötätuntoa ja neuvoa äitiyteensä omalta äidiltään. Nähtävästi ap:n omalle äidille on käynyt näin kun hän tuli äidiksi, ja nyt hän ei pysty olemaan läsnä omalle tyttärelleen kun hän tarvitsisi myötätuntoa ja kannustusta.
Usein äidit kaipaavat jotakuta joka ymmärtää ja jolta voi saada myötätuntoisen kommentin. Ei se sen kummallisempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välititkö sinä äitistäsi ennen lapsiasi, piditkö yhteyttä, kysyitkö kuulumisia muulloin kuin jos tarvitsit jotain? Sun äitillä on oma työ joka vie voimia. Ei 60 vee jaksa olla joka vapaapäivä lapsenvahtina vaikka haluaisi. Palautuminen vie aikansa, vuorotyö vielä kauemmin.
Mut eihän 20 vee sitä ymmärrä.
Joo, lisättynä että aniharva 50+ on ihan terve, se normaali tuntuu olevan jonkintasoiset krempat, niin minullakin. Kun kivut valvottavat yöllä ja on raskasta töissä näinkin, huutava vauva ei tosiaan menisi siinä sivussa. Äitiyslomalainen voi nukkua edes päivällä (aikanaan ekat kk perhepedissä nukuin aina kun lapsi suostui nukkumaan, ihan sama mikä vuorokaudenaika), työssäkäyvällä ei tätä luksusta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välititkö sinä äitistäsi ennen lapsiasi, piditkö yhteyttä, kysyitkö kuulumisia muulloin kuin jos tarvitsit jotain? Sun äitillä on oma työ joka vie voimia. Ei 60 vee jaksa olla joka vapaapäivä lapsenvahtina vaikka haluaisi. Palautuminen vie aikansa, vuorotyö vielä kauemmin.
Mut eihän 20 vee sitä ymmärrä.
Aloittaja ei ole kertonut ikäänsä. En tuosta hänen tekstistä saa kyllä sellaista käsitystä, että olisi halunnut äippänsä olevan joka päivä lastenvahtina. Halusi äipältään ymmärrystä. Siitä emme tiedä mitään, miten paljon aloittaja on mahdollisesti äitiään auttanut ja tukenut, joten on turha olettaa asioita ja lähteä syyllistämään jostain, mistä ei mitään todellisuudessa tiedä.
No onhan hänelle ollut tässä ziljoona sivua aikaa...
Varmasti jättänyt ketjun seuraamisen sikseen. Niin minäkin olisin tehnyt. Suurin osa kommenteista on ilkeitä ja suorastaan vihamielisiä. Miksi hän täällä selittäisi elämäänsä näille ilkeilijöille yhtään enempää?
Vierailija kirjoitti:
Psykologiassa tunnistetaan sellainen mekanismi kuin äitiyden mallin antaminen tyttärelle ja tyttären äitiyden tukeminen. On todella surullista jos äidiksi tuleva ei saa mitään tunne- tai psykologisen puolen tukea, myötätuntoa ja neuvoa äitiyteensä omalta äidiltään. Nähtävästi ap:n omalle äidille on käynyt näin kun hän tuli äidiksi, ja nyt hän ei pysty olemaan läsnä omalle tyttärelleen kun hän tarvitsisi myötätuntoa ja kannustusta.
Usein äidit kaipaavat jotakuta joka ymmärtää ja jolta voi saada myötätuntoisen kommentin. Ei se sen kummallisempaa ole.
Tämä!
Mä olisin nukkunut naamallani jos koliikkivauvalta olisi saanut hetken hengähdystaukoa enkä viettäisi aikaa uhriutumalla somessa. Prioriteettinsa kullakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välititkö sinä äitistäsi ennen lapsiasi, piditkö yhteyttä, kysyitkö kuulumisia muulloin kuin jos tarvitsit jotain? Sun äitillä on oma työ joka vie voimia. Ei 60 vee jaksa olla joka vapaapäivä lapsenvahtina vaikka haluaisi. Palautuminen vie aikansa, vuorotyö vielä kauemmin.
Mut eihän 20 vee sitä ymmärrä.
Aloittaja ei ole kertonut ikäänsä. En tuosta hänen tekstistä saa kyllä sellaista käsitystä, että olisi halunnut äippänsä olevan joka päivä lastenvahtina. Halusi äipältään ymmärrystä. Siitä emme tiedä mitään, miten paljon aloittaja on mahdollisesti äitiään auttanut ja tukenut, joten on turha olettaa asioita ja lähteä syyllistämään jostain, mistä ei mitään todellisuudessa tiedä.
No onhan hänelle ollut tässä ziljoona sivua aikaa...
Varmasti jättänyt ketjun seuraamisen sikseen. Niin minäkin olisin tehnyt. Suurin osa kommenteista on ilkeitä ja suorastaan vihamielisiä. Miksi hän täällä selittäisi elämäänsä näille ilkeilijöille yhtään enempää?
Tuskin tämä aloittaja nyt kylmiltään on tänne palstoille tullut avautumaan. Tarkoitan, että ihan tietoisen riskin ottaa jos tänne kirjoittelee. Vastaukset voivat olla ihan mitä vaan. Vauvapalstan kommenttien varaan kukaan normaali ihminen ei elämäänsä rakenna. Nykyiset äidit kyllä ovat niin valveutueita, että tietävät mistä voivat apua hakea. Minun mielestäni hän on saanut paljon myötätuntoakin. Tai voi olla tuulesta temmattu tarina, että saadaan keskustelua aikaiseksi. Monethan palstoilla ovat kertoneetkin, että provoilevat huvikseen milloin mistäkin aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Onko lapsella isää?
Jos on, niin vaihdatte isän kanssa paikkoja: sinä palaat töihin ja isä jää vauvan kanssa.
Jos ei, niin otat yhteyttä lastensuojeluun ja pyydät tukiperhettä.
Alue: Aihe vapaa
Jep, ja varmista ettei lapsi opi edes tuntemaan isovanhempiaan. Tosi fiksua. Ap:n tyyli on sellainen, että ehkä se välirikko olisi isovanhemmalle jopa hyvä asia. Lapselle tuskin kuitenkaan.
Tuosta miten mummot ennen hoiti: ne hoiti isompia lapsia, ja se hoito oli sitä että mummot asui siinä kotitilalla, ei käyneet muualla töissä ja lapset meni siinä sivussa, ei niitä valvottu tai erityisesti hoidettu. Nykyään tulisi lasu sellaisesta hoidosta.
On vaan ihan järjettömän typerää tehdä lapsi yksin tai huonon miehen kanssa.