Lue keskustelun säännöt.
Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?
13.02.2022 |
Hyviä pointteja
Kommentit (4664)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Isä on kyvytön tulemaan vapaillaan perheensä luo?
Lapsi tarvitsee rytmiä, turvaa ja perheen yhteistä aikaa.
Lapsella pitää olla kunnollinen koti, pysyvät olosuhteet ja ihmissuhteet, kaverisuhteet, harrastukset jne.
Miksi näitä ei voi järjestää sinne paikkakunnalle, jossa äidille on työtä? Koulut, päivähoito ja harrastukset järjestyy kyllä siellä uudella paikkakunnalla. Lapsille laitetaan koti sinne ja ihmissuhteet ja kaverit löytyy sieltäkin. Isä matkustaa perheensä luo vapaillaan. Mikä tässä nyt taas on niin mahdotonta käsittää. Koti on siellä missä asuu ja perheen on järkevää asua siellä missä töitä on.
Ja sitten taas uudelle paikkakunnalle ja uudelle? Niinkö?
Se muuttaminen on erittäin vahingollista lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Ymmärrän kyllä, että äidin on mukavampi maata kotona kuin tehdä oikeita töitä, mutta millainen vätys ei saa lapsia vietyä säännöllisesti hoitoon/kouluun, harrastuksiin yms ilman jotain vuorotyöläistä. Isä tulee viettämään perheaikaa vapaillaan.
Yksi ihminen repeää vain yhteen paikkaan kerrallaan.
Eikä se isä voi muuttua hotellivieraalsi joka tulee hotelliin kun hänelle sopii. Ei se ole mikään malli lapsille.
Tämä ketju on mennyt ihmeelliseksi jankkaamiseksi. Toivoisin analyyttisempää keskustelua, mutta ensiksi pitäisi TIETÄÄ FAKTAT.
Siis mikä on esim. perheen todellinen koko? Onko niitä lapsia yhteisessä ruokapöydässä 5 vai 3? (Perheen määritelmä: ne, jotka syövät samasta jääkaapista).
Mitkä tuet heille tulevat? Lapsilisät tiedetään tarkalleen, n. 330€/kk.
Mitä muita tukia saavat?
Paljonko on omaishoidon tuki? Asumistuki? Paljonko isän vanhemmat voivat rahallisesti auttaa? Paljonko menee ulosottoon äidin petosten ja isän pikavippien vuoksi.
Emme voi tietää perheen todellista tilannetta, jos emme tiedä näitä asioita.
Tältä perheeltä pitäisi ottaa lapset huostaan. Tuollainen elinpiiri ei ole terveellinen heille ja väkivallan uhka on koko ajan läsnä, kun äiti veitsen kanssa heiluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Isä on kyvytön tulemaan vapaillaan perheensä luo?
Lapsi tarvitsee rytmiä, turvaa ja perheen yhteistä aikaa.
Lapsella pitää olla kunnollinen koti, pysyvät olosuhteet ja ihmissuhteet, kaverisuhteet, harrastukset jne.
Miksi näitä ei voi järjestää sinne paikkakunnalle, jossa äidille on työtä? Koulut, päivähoito ja harrastukset järjestyy kyllä siellä uudella paikkakunnalla. Lapsille laitetaan koti sinne ja ihmissuhteet ja kaverit löytyy sieltäkin. Isä matkustaa perheensä luo vapaillaan. Mikä tässä nyt taas on niin mahdotonta käsittää. Koti on siellä missä asuu ja perheen on järkevää asua siellä missä töitä on.
Ja sitten taas uudelle paikkakunnalle ja uudelle? Niinkö?
Se muuttaminen on erittäin vahingolli.
-ohis-
Me ollaan asuttu 3 eri maassa viimeisen 10 vuoden aikana työkomennuksien takia. Sanoisin, että näköalattomuus on vahingollisempaa kuin uuteen kotiin/kouluun/maahan muuttaminen. Opetat lapsullesi pelkkää muutosvastarintaa ja pessimismiä. Ymmärrän kyllä että kirjoituksesi on provo mutta valitettavasti moni perustelee saamattomuuttaan lapsen eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopulla kirjoitti:
Tämä ketju on mennyt ihmeelliseksi jankkaamiseksi. Toivoisin analyyttisempää keskustelua, mutta ensiksi pitäisi TIETÄÄ FAKTAT.
Siis mikä on esim. perheen todellinen koko? Onko niitä lapsia yhteisessä ruokapöydässä 5 vai 3? (Perheen määritelmä: ne, jotka syövät samasta jääkaapista).
Mitkä tuet heille tulevat? Lapsilisät tiedetään tarkalleen, n. 330€/kk.
Mitä muita tukia saavat?
Paljonko on omaishoidon tuki? Asumistuki? Paljonko isän vanhemmat voivat rahallisesti auttaa? Paljonko menee ulosottoon äidin petosten ja isän pikavippien vuoksi.
Emme voi tietää perheen todellista tilannetta, jos emme tiedä näitä asioita.
Veikkaisin, että ainakin 3000 euroa.
Jos heitetään arvio, että lapsilisä 330, kummankin työttömyystuki 550+550, omaishoidon tuki 550, asumistuki 700, lapsen vammaistuki 350 = 3030(?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kaikki se Ylen artikkeli myös sen dokkarin katsomisen lisäksi. Noista molemmat vanhemmat ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Joten voisitte lopettaa nuo puheet kotona perse homeessa löhöämisestä!
Suorat lainaukset artikkelista:
"Isä Jochen on pojan omaishoitaja. Samaan aikaan hän käy kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän euron päiväpalkalla."
"Myös äiti Patricia käy kuntouttavassa työtoiminnassa, silloin kun pystyy.
Mutta nyt on kuuma. Helle hätyyttelee 28 astetta, eikä työnteosta tulisi mitään. Patricia oksentaa ja oksentaa.
Mikään ei pysy sisällä.
Syynä on sydämen vajaatoiminta"
(Dokkarihan tehty siis kesällä)
Miksi äiti ei sitten ole sairaslomalla tai eläkkeellä?
Ehkä ei ole niin sairas kun väittää olevansa. Itselläni ei ole sydämen vajaatoimintaa, mutta löytyy muita sairauksia. Olen sairaseläkkeellä enkä todellakaan jaksa ravata mökillä tai Särkänniemessä tai antaa haastatteluita medialle. Enimmäkseen olen petipotilaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Isä on kyvytön tulemaan vapaillaan perheensä luo?
Lapsi tarvitsee rytmiä, turvaa ja perheen yhteistä aikaa.
Lapsella pitää olla kunnollinen koti, pysyvät olosuhteet ja ihmissuhteet, kaverisuhteet, harrastukset jne.
Miksi näitä ei voi järjestää sinne paikkakunnalle, jossa äidille on työtä? Koulut, päivähoito ja harrastukset järjestyy kyllä siellä uudella paikkakunnalla. Lapsille laitetaan koti sinne ja ihmissuhteet ja kaverit löytyy sieltäkin. Isä matkustaa perheensä luo vapaillaan. Mikä tässä nyt taas on niin mahdotonta käsittää. Koti on siellä missä asuu ja perheen on järkevää asua siellä missä töitä on.
Ja sitten taas uudelle paikkakunnalle ja uudelle? Niinkö?
Se muuttaminen on erittäin vahingolli.
-ohis-
Me ollaan asuttu 3 eri maassa viimeisen 10 vuoden aikana työkomennuksien takia. Sanoisin, että näköalattomuus on vahingollisempaa kuin uuteen kotiin/kouluun/maahan muuttaminen. Opetat lapsullesi pelkkää muutosvastarintaa ja pessimismiä. Ymmärrän kyllä että kirjoituksesi on provo mutta valitettavasti moni perustelee saamattomuuttaan lapsen eduksi.
Tutkimusten mukaan muutot ovat lapsille vahingollisia.
Olen akateeminen ja lukutaitoinen. Sinulta ilmeisesti puuttuu sekä koulutus että se lukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Isä on kyvytön tulemaan vapaillaan perheensä luo?
Lapsi tarvitsee rytmiä, turvaa ja perheen yhteistä aikaa.
Lapsella pitää olla kunnollinen koti, pysyvät olosuhteet ja ihmissuhteet, kaverisuhteet, harrastukset jne.
Miksi näitä ei voi järjestää sinne paikkakunnalle, jossa äidille on työtä? Koulut, päivähoito ja harrastukset järjestyy kyllä siellä uudella paikkakunnalla. Lapsille laitetaan koti sinne ja ihmissuhteet ja kaverit löytyy sieltäkin. Isä matkustaa perheensä luo vapaillaan. Mikä tässä nyt taas on niin mahdotonta käsittää. Koti on siellä missä asuu ja perheen on järkevää asua siellä missä töitä on.
Ja sitten taas uudelle paikkakunnalle ja uudelle? Niinkö?
Se muuttaminen on erittäin vahingollista lapsille.
Mutta persaukisuus ja lorviminen ei ole?
Kiva malli muksuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki minun tuntemani (ja tunnen näitä perheitä paljon) lapsiperheet joissa toinen saa ulkomaankomennuksia ovat käytännössä tehneet niin että pienten lasten (0-4) kanssa se tpinen puoliso on ollut siellä kotona.
Sen jälkeen perheissä on päädytty soihen että perhe asettuu Suomeen. Tämä siksi että ne lapset saa asettua jonnekin, luoda kaverisuhteet, pysyvän kodin jne.
Minun mieheni muutti lapsena jatkuvasti ja kyllä se hänessä näkyy. Liiallisena miellyttämisenhaluna ja kyvyttömyytenä pitää yllä pitkäaikaisia ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Joopati kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kaikki se Ylen artikkeli myös sen dokkarin katsomisen lisäksi. Noista molemmat vanhemmat ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Joten voisitte lopettaa nuo puheet kotona perse homeessa löhöämisestä!
Suorat lainaukset artikkelista:
"Isä Jochen on pojan omaishoitaja. Samaan aikaan hän käy kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän euron päiväpalkalla."
"Myös äiti Patricia käy kuntouttavassa työtoiminnassa, silloin kun pystyy.
Mutta nyt on kuuma. Helle hätyyttelee 28 astetta, eikä työnteosta tulisi mitään. Patricia oksentaa ja oksentaa.
Mikään ei pysy sisällä.
Syynä on sydämen vajaatoiminta"
(Dokkarihan tehty siis kesällä)
Ihan hyvävointisena tuossa mättää ruokaa napaan ja lomailee.
No ehkä silloin ei ollut hellepäivä.
Koko kesä oli yhtä hellettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hellet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopati kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kaikki se Ylen artikkeli myös sen dokkarin katsomisen lisäksi. Noista molemmat vanhemmat ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Joten voisitte lopettaa nuo puheet kotona perse homeessa löhöämisestä!
Suorat lainaukset artikkelista:
"Isä Jochen on pojan omaishoitaja. Samaan aikaan hän käy kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän euron päiväpalkalla."
"Myös äiti Patricia käy kuntouttavassa työtoiminnassa, silloin kun pystyy.
Mutta nyt on kuuma. Helle hätyyttelee 28 astetta, eikä työnteosta tulisi mitään. Patricia oksentaa ja oksentaa.
Mikään ei pysy sisällä.
Syynä on sydämen vajaatoiminta"
(Dokkarihan tehty siis kesällä)
Ihan hyvävointisena tuossa mättää ruokaa napaan ja lomailee.
No ehkä silloin ei ollut hellepäivä.
Koko kesä oli yhtä hellettä.
No ei sentään, kesä- ja heinäkuu olivat kyllä erittäin lämpimiä, mutta elokuu ei ollut. Muistan hyvin sen helpotuksen kun vastoin ennusteita se kuumuus ei jatkunutkaan pitkälle syksyyn.
Minäkin muistan, ei ollut kyllä koko kesä hellettä.
Pari hellejaksoa ei ole "koko kesä". Ei pidä yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään pysty helteellä mihinkään. Enkä kyllä liian kovalla pakkasellakaan mee ulos. Tai jos sataa vettä. Tai kovalla tuulella. Mutta muuten oon kyllä oikein ahkera ja aktiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Suurin osa meistä "richpleinaajista" on pienituloisena elänyt juuri noin. Pienessä asunnossa, ilman lapsia ja lemmikkejä, poiminut marjoja, myynyt tavaroita jne. Sillä on päästy eteenpäin, vuosien ja vuosien kituuttelun jälkeen saatu työtä, tutkintoja, oma koti ja tavarat, sitten lapsia ja lemmikkejä. Suunnitellen ja tavoitteita asetellen, työtä tehden ja jatkuvasti säästäen. Miksi jonkun perheen pitäisi saada ensin hankkia kaikki tuo ja sitten käsi ojossa pyytää muita maksamaan ne?
Kyllä tässä itse kukin on joutunut sopeutumaan muutoksiin (sairaudet, työttömyys, muutto, avioero jne) ja tekemään uusia suunnitelmia (pienempi koti, lemmikeistä luopuminen, uusi ammatti tai useampi, useampien lasten tekemättä jättäminen jne). Miksi tällä perheellä on oikeus pitää sama elintaso luopumatta mistään ja anoa muita maksamaan se elämäntyyli? Ei, en kettuile, kunhan ihmettelen, miksi meidän muiden pitää sopeutua, mutta heidän ei.Niinpä, muistan itsekin aikoinaan kuinka tiukkaa oli opiskelijana eläminen, siinä tuet vasta pienet ovatkin. Olisin halunnut lisätienestin toiveissa myydä vanhoja vaatteitani ja joitakin tavaroita kirpparilla, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa pöytää (silloisella lähikirpparilla piti maksaa pöytä etukäteen). En silti ulissut olevani köyhä, elin olosuhteiden pakosta. En muutenkaan kokenut olevani varsinaisesti köyhä, opintotuki ja opiskelijan asumislisä ovat pienimmät tuet kaikista, mutta silti sain syödäkseni, oli katto pään päällä ja perusasiat ihan ok. Myöhemmin sain opintojen oheen osa-aikatyön ruokakaupasta, ja se helpotti elämää hieman.
Nykyään olen ihan hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tuo ponnistelu kannatti. Kyllä elämässä pitää itse yrittää, jos jotain haluaa saada.
Minulla meinaa joka kerta palaa käämit, kun luen jotain tällaista. Ensinnäkin köyhyys on erilaista eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ihan omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että nuorena opiskelijana koettu köyhyys on ihan eri juttu kuin viisikymppisenä työkyvyttömänä koettu köyhyys. Niistä ei voi puhua samana päivänä. Ja esim. perheettömän köyhyys on varmasti erilaista kuin perheellisen. Ja jo se, että onko sairas vai terve iästä riippumatta on tosi iso tekijä siinä, miten köyhyys kuormittaa ja miten voi tilannettaan parantaa.
Ja melkein kaikki ovat opiskelijana tiukilla. Se on tavallista opiskelijaelämää. Mutta silloin on nuori, terve, energinen, elämä edessä jne... Tarvitseeko oikeasti selittää enemmän? (Tosin nykypäivänä niitä mt-ongelmia taitaa olla jo aika monella nuorella.)
Tällaisista viesteistä voi moni köyhä oikeasti pahoittaa mielensä. Itse yritän ajatella, että kyse on enemmän ymmärtämättömyydestä kuin vaikkapa ilkeydestä. Mutta silti loukkaannun melkein aina.
Ai nyt köyhyyteen on vielä ikärajakin....okei.
On kai nyt itsestään selvää, että oletusarvoisesti _väliaikaista_ köyhyyttä (ja siitä opiskelijan köyhyydessä yleensä on kyse) on helpompi sietää kuin hyvin pitkäaikaista tai pysyvää. On eri asia pihistää kaikesta kun tietää, että tämä ei tule jatkumaan loputtomiin vaan edessä on muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti hyvinkin kovapalkkaiseen työhön siirtyminen tai ainakin ovet ovat vielä avoinna erilaisille vaihtoehdoille jos nykyinen opiskeluala osoittautuu virhevalinnaksi. Kun taas keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai matalapalkkatyöläinen tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuva (näitäkin on nykyään paljon) tietää, että realistisia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen korjaamiseksi on hyvin vähän tai ei ollenkaan.
eri
Juuri näin. Ja voisi myös olettaa, että jos on itse edes joskus ollut köyhä, niin muiden köyhyys herättäisi ymmärrystä ja myötätuntoa. Siis tyyliin "mä tiedän miltä se tuntuu", "mä muistan sen stressin ja ahdingon", "mä olen pahoillani tästä" tms.
Mutta eihän se näin mene, vaan sen sijaan se on lähes aina sitä oman erinomaisuuden korostamista, miten fiksuja valintoja itse teki, miten hyvin itse pärjäsi ja pärjää jne. Pakko saada korottaa itseään ylös lyttäämällä toista/toisia alas.
Onkohan tällaista missään muualla kuin Suomessa?
Kyllä köyhä köyhän tunnistaa, tunnistaa myös itse aiheutetun köyhyyden omilla valinnoilla ja elämäntavoilla, siksi meteli. Eihän ne ulosottovelat ole tulleet vastikkeettomasti, ensin on tuhlattu ja osteltu, sitten vasta ulosotto kun ei ole välitetty siitä onko varaa pistää lainarahaa haisemaan vai ei.
Menepä ulkomaille, siellä on olot per saukisilla tosi surkeat, ei ole Suomen kaltaista paratiisia missään.
Ulkomailla on pakko etsiä jotain työtä elääkseen, tai tonkia roskiksia edes. Ulkomailta tulleet ihmettelevät että työtön saa vastikkeetonta rahaa, kun itse ovat tottuneet siihen että aina pitää jotain tehdä että mitään saa.
Ja sinun mielestäsi olisi siis hienoa, että Suomessakin ihmiset kaivelisivat roskiksista ruokansa? Todella mieltä ylentävää.
Ja ensimmäinen virke on höpöhöpöä, kukaan ei voi tietää kokonaan toisen ihmisen tilannetta, jos ei ole elänyt sen nahoissa. Tämä koskee ihan kaikkia asioita elämässä.
Niin, ja miksi sinä et muuta jonnekin ulkomaille, jonnekin, missä on surkea sosiaaliturva? Ei tarvitsisi valittaa keskustelupalstoilla miten huonosti asiat ovat kotimaassa. Muuta sinne, minne arvomaailmasi sopii.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään pysty helteellä mihinkään. Enkä kyllä liian kovalla pakkasellakaan mee ulos. Tai jos sataa vettä. Tai kovalla tuulella. Mutta muuten oon kyllä oikein ahkera ja aktiivinen.
Mulla sama. Ja sit tuohon vielä lisäksi menkkapäivät ja niitä edeltävät pms-päivät, ihan mahdotonta tehdä töitä jos kaikki vaan vituttaa. Ovulaation aikaan tulee usein migreeni, niin ei silloinkaan voi duunia painaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Suurin osa meistä "richpleinaajista" on pienituloisena elänyt juuri noin. Pienessä asunnossa, ilman lapsia ja lemmikkejä, poiminut marjoja, myynyt tavaroita jne. Sillä on päästy eteenpäin, vuosien ja vuosien kituuttelun jälkeen saatu työtä, tutkintoja, oma koti ja tavarat, sitten lapsia ja lemmikkejä. Suunnitellen ja tavoitteita asetellen, työtä tehden ja jatkuvasti säästäen. Miksi jonkun perheen pitäisi saada ensin hankkia kaikki tuo ja sitten käsi ojossa pyytää muita maksamaan ne?
Kyllä tässä itse kukin on joutunut sopeutumaan muutoksiin (sairaudet, työttömyys, muutto, avioero jne) ja tekemään uusia suunnitelmia (pienempi koti, lemmikeistä luopuminen, uusi ammatti tai useampi, useampien lasten tekemättä jättäminen jne). Miksi tällä perheellä on oikeus pitää sama elintaso luopumatta mistään ja anoa muita maksamaan se elämäntyyli? Ei, en kettuile, kunhan ihmettelen, miksi meidän muiden pitää sopeutua, mutta heidän ei.Niinpä, muistan itsekin aikoinaan kuinka tiukkaa oli opiskelijana eläminen, siinä tuet vasta pienet ovatkin. Olisin halunnut lisätienestin toiveissa myydä vanhoja vaatteitani ja joitakin tavaroita kirpparilla, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa pöytää (silloisella lähikirpparilla piti maksaa pöytä etukäteen). En silti ulissut olevani köyhä, elin olosuhteiden pakosta. En muutenkaan kokenut olevani varsinaisesti köyhä, opintotuki ja opiskelijan asumislisä ovat pienimmät tuet kaikista, mutta silti sain syödäkseni, oli katto pään päällä ja perusasiat ihan ok. Myöhemmin sain opintojen oheen osa-aikatyön ruokakaupasta, ja se helpotti elämää hieman.
Nykyään olen ihan hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tuo ponnistelu kannatti. Kyllä elämässä pitää itse yrittää, jos jotain haluaa saada.
Minulla meinaa joka kerta palaa käämit, kun luen jotain tällaista. Ensinnäkin köyhyys on erilaista eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ihan omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että nuorena opiskelijana koettu köyhyys on ihan eri juttu kuin viisikymppisenä työkyvyttömänä koettu köyhyys. Niistä ei voi puhua samana päivänä. Ja esim. perheettömän köyhyys on varmasti erilaista kuin perheellisen. Ja jo se, että onko sairas vai terve iästä riippumatta on tosi iso tekijä siinä, miten köyhyys kuormittaa ja miten voi tilannettaan parantaa.
Ja melkein kaikki ovat opiskelijana tiukilla. Se on tavallista opiskelijaelämää. Mutta silloin on nuori, terve, energinen, elämä edessä jne... Tarvitseeko oikeasti selittää enemmän? (Tosin nykypäivänä niitä mt-ongelmia taitaa olla jo aika monella nuorella.)
Tällaisista viesteistä voi moni köyhä oikeasti pahoittaa mielensä. Itse yritän ajatella, että kyse on enemmän ymmärtämättömyydestä kuin vaikkapa ilkeydestä. Mutta silti loukkaannun melkein aina.
Ai nyt köyhyyteen on vielä ikärajakin....okei.
On kai nyt itsestään selvää, että oletusarvoisesti _väliaikaista_ köyhyyttä (ja siitä opiskelijan köyhyydessä yleensä on kyse) on helpompi sietää kuin hyvin pitkäaikaista tai pysyvää. On eri asia pihistää kaikesta kun tietää, että tämä ei tule jatkumaan loputtomiin vaan edessä on muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti hyvinkin kovapalkkaiseen työhön siirtyminen tai ainakin ovet ovat vielä avoinna erilaisille vaihtoehdoille jos nykyinen opiskeluala osoittautuu virhevalinnaksi. Kun taas keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai matalapalkkatyöläinen tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuva (näitäkin on nykyään paljon) tietää, että realistisia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen korjaamiseksi on hyvin vähän tai ei ollenkaan.
eri
Silloinhan tämäkin porukan olisi pitänyt ryhtyä opiskelijoiksi niin tietäisi että köyhyys on väliaikaista . Isällä jopa lienee Jokkoulutus kun kerran it-alalla on ollut töissä. Ihmeellistä että pääkaupunkiseudulla pystyy tuolla koulutuksella lusmuilemaan tuilla yli 20 vuoden ajan ilman että on joutunut jotain työtä ottamaan vastaan.
No ei me tiedetä asioita koko 20 vuoden ajalta. Pitkäaikaistyöttömän on erittäin vaikea työllistyä, siksi hän on varmaan siellä kuntouttavassa työtoiminnassa. Eikä me tiedetä sitäkään, miten monta kertaa hän sellaisessa ollut, ties vaikka olisi ollut suurimman osan ajasta. Aika helpostihan työttömiä kierrätetään noissa ilmaistöissä.
Minulle tässä tapauksessa särähti korvaan pahasti, että pullonpalautusrahoista voitiin säästää lapselle 8 euron snorkkeli - siis mistä pullonpalautuksista, jos ei ole rahaa ruokaan? Olen itse ns. äärimmäisen köyhä. Kuukaudessa jää käteen 250 e, koska asunto on liian kallis. Mutta alueella ei ole ollut yhtään vuokra- asuntoa aikakausiin, minne voisi muuttaa ja lapsen koulu on täällä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tässä tapauksessa särähti korvaan pahasti, että pullonpalautusrahoista voitiin säästää lapselle 8 euron snorkkeli - siis mistä pullonpalautuksista, jos ei ole rahaa ruokaan? Olen itse ns. äärimmäisen köyhä. Kuukaudessa jää käteen 250 e, koska asunto on liian kallis. Mutta alueella ei ole ollut yhtään vuokra- asuntoa aikakausiin, minne voisi muuttaa ja lapsen koulu on täällä.
Eikö tuossa tapauksessa saa tt-tukena kalliimmankin vuokran? Jos siis paikkakunnalla ei ole vapaita vuokra-asuntoja. Vai edellyttääkö Kela toiselle paikkakunnalle muuttamista?
Sarkasmitutkaa kannattaisi huoltaa aika ajoin...