Lue keskustelun säännöt.
Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?
13.02.2022 |
Hyviä pointteja
Kommentit (4664)
Miten lapset ja äiti voivat hyvällä omallatunnolla syödä ja kulkea merkkikuteissa ja vetimissä, kun isä näkee nälkää.
Itselläni olisi tullut jollakin tavalla syyllinen olo siitä, miten se kaikki materia mitä minulla on, on pois isän ruuasta.
Tiedän perheitä, missä vanhemmat laittaa lapset etusijalle ja itse tyytyy vähempään vaatteiden ym. ja ehkä hieman ruuan osalta, mutta eivät he sentään syömättä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että mä nauraisin, jos avustavat tahot tarkistaisivat uudelleen näille myönnetyn avun tarpeen. Ihan niin, että lasketaan yhteen kaikki tulot (myös ei-rahalliset) ja verrataan kohtuullisiin menoihin. 😂😂
Ai että mä nauraisin, jos joku ohjelman perusteella tarjoaa ukolle fyysistä kokopäivätyötä, mitä pystyy kokematonkin tekemään. 🤣🤣Ai niin, matami alkaa oireilla kotona. No, sitten matami osastolle lepäämään, lapset sijaiskotiin, jos Jocke ei selviä koko katraasta.
Ai niin, eihän niitä ole oikeasti kuin 3, joista yksi 4 v erityislapsi. Muut lapset asuvat muualla jo ennestään.Miksi sinua tuollainen naurattaisi, oletko pahastikin häiriintynyt? 😄
Miksi olet noin katkera ja pahansuopainen, mt-ongelmia paljonkin? Heikkolahjainen tms?
Tässä ilmoittautuu toinen, ei katkera eikä pahansuopa, mt-ongelmainen kuten yllä oleva olettaa. Kenen vika se on jos tosiasiat on ihan muuta kuin annetaan ymmärtää? Naureskelijoiden?
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ja äiti voivat hyvällä omallatunnolla syödä ja kulkea merkkikuteissa ja vetimissä, kun isä näkee nälkää.
Itselläni olisi tullut jollakin tavalla syyllinen olo siitä, miten se kaikki materia mitä minulla on, on pois isän ruuasta.
Tiedän perheitä, missä vanhemmat laittaa lapset etusijalle ja itse tyytyy vähempään vaatteiden ym. ja ehkä hieman ruuan osalta, mutta eivät he sentään syömättä ole.
Onko se isä vahvistanut että jättää syömättä kun ei ole ruoka riittänyt, vai onko pelkästään äidin kertomaa?
Ei edes kaurapuuroaineksia ole löytynyt sipsien seasta, jos joku heistä olisi osannut sitä tehdä isälle, vai onko isä ollut niin depiksessä tilanteesta että on vapaaehtoisesti jättänyt safkat muille? Jotenkin kädetöntä ja omituista. Äiti pillittää miten isä jättänyt ruuat muille, onkohan vaan mennyt ruokahalu sitä sekoilua seuratessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Suurin osa meistä "richpleinaajista" on pienituloisena elänyt juuri noin. Pienessä asunnossa, ilman lapsia ja lemmikkejä, poiminut marjoja, myynyt tavaroita jne. Sillä on päästy eteenpäin, vuosien ja vuosien kituuttelun jälkeen saatu työtä, tutkintoja, oma koti ja tavarat, sitten lapsia ja lemmikkejä. Suunnitellen ja tavoitteita asetellen, työtä tehden ja jatkuvasti säästäen. Miksi jonkun perheen pitäisi saada ensin hankkia kaikki tuo ja sitten käsi ojossa pyytää muita maksamaan ne?
Kyllä tässä itse kukin on joutunut sopeutumaan muutoksiin (sairaudet, työttömyys, muutto, avioero jne) ja tekemään uusia suunnitelmia (pienempi koti, lemmikeistä luopuminen, uusi ammatti tai useampi, useampien lasten tekemättä jättäminen jne). Miksi tällä perheellä on oikeus pitää sama elintaso luopumatta mistään ja anoa muita maksamaan se elämäntyyli? Ei, en kettuile, kunhan ihmettelen, miksi meidän muiden pitää sopeutua, mutta heidän ei.Niinpä, muistan itsekin aikoinaan kuinka tiukkaa oli opiskelijana eläminen, siinä tuet vasta pienet ovatkin. Olisin halunnut lisätienestin toiveissa myydä vanhoja vaatteitani ja joitakin tavaroita kirpparilla, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa pöytää (silloisella lähikirpparilla piti maksaa pöytä etukäteen). En silti ulissut olevani köyhä, elin olosuhteiden pakosta. En muutenkaan kokenut olevani varsinaisesti köyhä, opintotuki ja opiskelijan asumislisä ovat pienimmät tuet kaikista, mutta silti sain syödäkseni, oli katto pään päällä ja perusasiat ihan ok. Myöhemmin sain opintojen oheen osa-aikatyön ruokakaupasta, ja se helpotti elämää hieman.
Nykyään olen ihan hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tuo ponnistelu kannatti. Kyllä elämässä pitää itse yrittää, jos jotain haluaa saada.
Minulla meinaa joka kerta palaa käämit, kun luen jotain tällaista. Ensinnäkin köyhyys on erilaista eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ihan omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että nuorena opiskelijana koettu köyhyys on ihan eri juttu kuin viisikymppisenä työkyvyttömänä koettu köyhyys. Niistä ei voi puhua samana päivänä. Ja esim. perheettömän köyhyys on varmasti erilaista kuin perheellisen. Ja jo se, että onko sairas vai terve iästä riippumatta on tosi iso tekijä siinä, miten köyhyys kuormittaa ja miten voi tilannettaan parantaa.
Ja melkein kaikki ovat opiskelijana tiukilla. Se on tavallista opiskelijaelämää. Mutta silloin on nuori, terve, energinen, elämä edessä jne... Tarvitseeko oikeasti selittää enemmän? (Tosin nykypäivänä niitä mt-ongelmia taitaa olla jo aika monella nuorella.)
Tällaisista viesteistä voi moni köyhä oikeasti pahoittaa mielensä. Itse yritän ajatella, että kyse on enemmän ymmärtämättömyydestä kuin vaikkapa ilkeydestä. Mutta silti loukkaannun melkein aina.
Ai nyt köyhyyteen on vielä ikärajakin....okei.
On kai nyt itsestään selvää, että oletusarvoisesti _väliaikaista_ köyhyyttä (ja siitä opiskelijan köyhyydessä yleensä on kyse) on helpompi sietää kuin hyvin pitkäaikaista tai pysyvää. On eri asia pihistää kaikesta kun tietää, että tämä ei tule jatkumaan loputtomiin vaan edessä on muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti hyvinkin kovapalkkaiseen työhön siirtyminen tai ainakin ovet ovat vielä avoinna erilaisille vaihtoehdoille jos nykyinen opiskeluala osoittautuu virhevalinnaksi. Kun taas keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai matalapalkkatyöläinen tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuva (näitäkin on nykyään paljon) tietää, että realistisia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen korjaamiseksi on hyvin vähän tai ei ollenkaan.
eri
Juuri näin. Ja voisi myös olettaa, että jos on itse edes joskus ollut köyhä, niin muiden köyhyys herättäisi ymmärrystä ja myötätuntoa. Siis tyyliin "mä tiedän miltä se tuntuu", "mä muistan sen stressin ja ahdingon", "mä olen pahoillani tästä" tms.
Mutta eihän se näin mene, vaan sen sijaan se on lähes aina sitä oman erinomaisuuden korostamista, miten fiksuja valintoja itse teki, miten hyvin itse pärjäsi ja pärjää jne. Pakko saada korottaa itseään ylös lyttäämällä toista/toisia alas.
Onkohan tällaista missään muualla kuin Suomessa?
Kyllä köyhä köyhän tunnistaa, tunnistaa myös itse aiheutetun köyhyyden omilla valinnoilla ja elämäntavoilla, siksi meteli. Eihän ne ulosottovelat ole tulleet vastikkeettomasti, ensin on tuhlattu ja osteltu, sitten vasta ulosotto kun ei ole välitetty siitä onko varaa pistää lainarahaa haisemaan vai ei.
Menepä ulkomaille, siellä on olot per saukisilla tosi surkeat, ei ole Suomen kaltaista paratiisia missään.
Ulkomailla on pakko etsiä jotain työtä elääkseen, tai tonkia roskiksia edes. Ulkomailta tulleet ihmettelevät että työtön saa vastikkeetonta rahaa, kun itse ovat tottuneet siihen että aina pitää jotain tehdä että mitään saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Suurin osa meistä "richpleinaajista" on pienituloisena elänyt juuri noin. Pienessä asunnossa, ilman lapsia ja lemmikkejä, poiminut marjoja, myynyt tavaroita jne. Sillä on päästy eteenpäin, vuosien ja vuosien kituuttelun jälkeen saatu työtä, tutkintoja, oma koti ja tavarat, sitten lapsia ja lemmikkejä. Suunnitellen ja tavoitteita asetellen, työtä tehden ja jatkuvasti säästäen. Miksi jonkun perheen pitäisi saada ensin hankkia kaikki tuo ja sitten käsi ojossa pyytää muita maksamaan ne?
Kyllä tässä itse kukin on joutunut sopeutumaan muutoksiin (sairaudet, työttömyys, muutto, avioero jne) ja tekemään uusia suunnitelmia (pienempi koti, lemmikeistä luopuminen, uusi ammatti tai useampi, useampien lasten tekemättä jättäminen jne). Miksi tällä perheellä on oikeus pitää sama elintaso luopumatta mistään ja anoa muita maksamaan se elämäntyyli? Ei, en kettuile, kunhan ihmettelen, miksi meidän muiden pitää sopeutua, mutta heidän ei.Niinpä, muistan itsekin aikoinaan kuinka tiukkaa oli opiskelijana eläminen, siinä tuet vasta pienet ovatkin. Olisin halunnut lisätienestin toiveissa myydä vanhoja vaatteitani ja joitakin tavaroita kirpparilla, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa pöytää (silloisella lähikirpparilla piti maksaa pöytä etukäteen). En silti ulissut olevani köyhä, elin olosuhteiden pakosta. En muutenkaan kokenut olevani varsinaisesti köyhä, opintotuki ja opiskelijan asumislisä ovat pienimmät tuet kaikista, mutta silti sain syödäkseni, oli katto pään päällä ja perusasiat ihan ok. Myöhemmin sain opintojen oheen osa-aikatyön ruokakaupasta, ja se helpotti elämää hieman.
Nykyään olen ihan hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tuo ponnistelu kannatti. Kyllä elämässä pitää itse yrittää, jos jotain haluaa saada.
Minulla meinaa joka kerta palaa käämit, kun luen jotain tällaista. Ensinnäkin köyhyys on erilaista eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ihan omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että nuorena opiskelijana koettu köyhyys on ihan eri juttu kuin viisikymppisenä työkyvyttömänä koettu köyhyys. Niistä ei voi puhua samana päivänä. Ja esim. perheettömän köyhyys on varmasti erilaista kuin perheellisen. Ja jo se, että onko sairas vai terve iästä riippumatta on tosi iso tekijä siinä, miten köyhyys kuormittaa ja miten voi tilannettaan parantaa.
Ja melkein kaikki ovat opiskelijana tiukilla. Se on tavallista opiskelijaelämää. Mutta silloin on nuori, terve, energinen, elämä edessä jne... Tarvitseeko oikeasti selittää enemmän? (Tosin nykypäivänä niitä mt-ongelmia taitaa olla jo aika monella nuorella.)
Tällaisista viesteistä voi moni köyhä oikeasti pahoittaa mielensä. Itse yritän ajatella, että kyse on enemmän ymmärtämättömyydestä kuin vaikkapa ilkeydestä. Mutta silti loukkaannun melkein aina.
Ai nyt köyhyyteen on vielä ikärajakin....okei.
On kai nyt itsestään selvää, että oletusarvoisesti _väliaikaista_ köyhyyttä (ja siitä opiskelijan köyhyydessä yleensä on kyse) on helpompi sietää kuin hyvin pitkäaikaista tai pysyvää. On eri asia pihistää kaikesta kun tietää, että tämä ei tule jatkumaan loputtomiin vaan edessä on muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti hyvinkin kovapalkkaiseen työhön siirtyminen tai ainakin ovet ovat vielä avoinna erilaisille vaihtoehdoille jos nykyinen opiskeluala osoittautuu virhevalinnaksi. Kun taas keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai matalapalkkatyöläinen tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuva (näitäkin on nykyään paljon) tietää, että realistisia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen korjaamiseksi on hyvin vähän tai ei ollenkaan.
eri
Juuri näin. Ja voisi myös olettaa, että jos on itse edes joskus ollut köyhä, niin muiden köyhyys herättäisi ymmärrystä ja myötätuntoa. Siis tyyliin "mä tiedän miltä se tuntuu", "mä muistan sen stressin ja ahdingon", "mä olen pahoillani tästä" tms.
Mutta eihän se näin mene, vaan sen sijaan se on lähes aina sitä oman erinomaisuuden korostamista, miten fiksuja valintoja itse teki, miten hyvin itse pärjäsi ja pärjää jne. Pakko saada korottaa itseään ylös lyttäämällä toista/toisia alas.
Onkohan tällaista missään muualla kuin Suomessa?
Tuskin missään muualla pystyy myöskään loisimaan yhteiskunnan piikkiin vuosikymmenet. Nämä ihmiset eivät edes ole yrittäneet selviytyä parempaan tilanteeseen. Se, että väännetään lauma kakaroita tilanteeseen, jossa ei selvitä entistenkään hoidosta ja elatuksesta on oma valinta. Se että maataan kotona eikä edes yritetä yli 10 vuoteen työllistyä on oma valinta. Se että saadut tuet tuhlataan muuhun kuin perusruokatarvikkeisiin on oma valinta. Se että otetaan koiria enemmän kuin pystytään elättämään on oma valinta. Myös pikavippien ottaminen oli oma valinta. Ei ihme ettei ihmisillä riitä sääliä kummeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Suurin osa meistä "richpleinaajista" on pienituloisena elänyt juuri noin. Pienessä asunnossa, ilman lapsia ja lemmikkejä, poiminut marjoja, myynyt tavaroita jne. Sillä on päästy eteenpäin, vuosien ja vuosien kituuttelun jälkeen saatu työtä, tutkintoja, oma koti ja tavarat, sitten lapsia ja lemmikkejä. Suunnitellen ja tavoitteita asetellen, työtä tehden ja jatkuvasti säästäen. Miksi jonkun perheen pitäisi saada ensin hankkia kaikki tuo ja sitten käsi ojossa pyytää muita maksamaan ne?
Kyllä tässä itse kukin on joutunut sopeutumaan muutoksiin (sairaudet, työttömyys, muutto, avioero jne) ja tekemään uusia suunnitelmia (pienempi koti, lemmikeistä luopuminen, uusi ammatti tai useampi, useampien lasten tekemättä jättäminen jne). Miksi tällä perheellä on oikeus pitää sama elintaso luopumatta mistään ja anoa muita maksamaan se elämäntyyli? Ei, en kettuile, kunhan ihmettelen, miksi meidän muiden pitää sopeutua, mutta heidän ei.Niinpä, muistan itsekin aikoinaan kuinka tiukkaa oli opiskelijana eläminen, siinä tuet vasta pienet ovatkin. Olisin halunnut lisätienestin toiveissa myydä vanhoja vaatteitani ja joitakin tavaroita kirpparilla, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa pöytää (silloisella lähikirpparilla piti maksaa pöytä etukäteen). En silti ulissut olevani köyhä, elin olosuhteiden pakosta. En muutenkaan kokenut olevani varsinaisesti köyhä, opintotuki ja opiskelijan asumislisä ovat pienimmät tuet kaikista, mutta silti sain syödäkseni, oli katto pään päällä ja perusasiat ihan ok. Myöhemmin sain opintojen oheen osa-aikatyön ruokakaupasta, ja se helpotti elämää hieman.
Nykyään olen ihan hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tuo ponnistelu kannatti. Kyllä elämässä pitää itse yrittää, jos jotain haluaa saada.
Minulla meinaa joka kerta palaa käämit, kun luen jotain tällaista. Ensinnäkin köyhyys on erilaista eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ihan omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että nuorena opiskelijana koettu köyhyys on ihan eri juttu kuin viisikymppisenä työkyvyttömänä koettu köyhyys. Niistä ei voi puhua samana päivänä. Ja esim. perheettömän köyhyys on varmasti erilaista kuin perheellisen. Ja jo se, että onko sairas vai terve iästä riippumatta on tosi iso tekijä siinä, miten köyhyys kuormittaa ja miten voi tilannettaan parantaa.
Ja melkein kaikki ovat opiskelijana tiukilla. Se on tavallista opiskelijaelämää. Mutta silloin on nuori, terve, energinen, elämä edessä jne... Tarvitseeko oikeasti selittää enemmän? (Tosin nykypäivänä niitä mt-ongelmia taitaa olla jo aika monella nuorella.)
Tällaisista viesteistä voi moni köyhä oikeasti pahoittaa mielensä. Itse yritän ajatella, että kyse on enemmän ymmärtämättömyydestä kuin vaikkapa ilkeydestä. Mutta silti loukkaannun melkein aina.
Ai nyt köyhyyteen on vielä ikärajakin....okei.
On kai nyt itsestään selvää, että oletusarvoisesti _väliaikaista_ köyhyyttä (ja siitä opiskelijan köyhyydessä yleensä on kyse) on helpompi sietää kuin hyvin pitkäaikaista tai pysyvää. On eri asia pihistää kaikesta kun tietää, että tämä ei tule jatkumaan loputtomiin vaan edessä on muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti hyvinkin kovapalkkaiseen työhön siirtyminen tai ainakin ovet ovat vielä avoinna erilaisille vaihtoehdoille jos nykyinen opiskeluala osoittautuu virhevalinnaksi. Kun taas keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai matalapalkkatyöläinen tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuva (näitäkin on nykyään paljon) tietää, että realistisia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen korjaamiseksi on hyvin vähän tai ei ollenkaan.
eri
Silloinhan tämäkin porukan olisi pitänyt ryhtyä opiskelijoiksi niin tietäisi että köyhyys on väliaikaista . Isällä jopa lienee Jokkoulutus kun kerran it-alalla on ollut töissä. Ihmeellistä että pääkaupunkiseudulla pystyy tuolla koulutuksella lusmuilemaan tuilla yli 20 vuoden ajan ilman että on joutunut jotain työtä ottamaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miksei? Mikä hätä lapsilla olisi elää jossain muualla kuin nykyisessä paikassa. Koulut, hoitopaikat löytyy kaikkialta Suomesta. Monissa perheissä toinen vanhempi on reissutöissä jopa toisessa maassa. Monilla perheillä toisella vanhemmalla voi olla lähes 100 km työmatkaa vuosien ajan. Mikäli vaan on halua itsensä ja perheensä elättää ja itselleen eläkettä ja työkokemusta kerryttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kaikki se Ylen artikkeli myös sen dokkarin katsomisen lisäksi. Noista molemmat vanhemmat ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Joten voisitte lopettaa nuo puheet kotona perse homeessa löhöämisestä!
Suorat lainaukset artikkelista:
"Isä Jochen on pojan omaishoitaja. Samaan aikaan hän käy kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän euron päiväpalkalla."
"Myös äiti Patricia käy kuntouttavassa työtoiminnassa, silloin kun pystyy.
Mutta nyt on kuuma. Helle hätyyttelee 28 astetta, eikä työnteosta tulisi mitään. Patricia oksentaa ja oksentaa.
Mikään ei pysy sisällä.
Syynä on sydämen vajaatoiminta"
(Dokkarihan tehty siis kesällä)
Miksi äiti ei sitten ole sairaslomalla tai eläkkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Isä on kyvytön tulemaan vapaillaan perheensä luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miksei? Mikä hätä lapsilla olisi elää jossain muualla kuin nykyisessä paikassa. Koulut, hoitopaikat löytyy kaikkialta Suomesta. Monissa perheissä toinen vanhempi on reissutöissä jopa toisessa maassa. Monilla perheillä toisella vanhemmalla voi olla lähes 100 km työmatkaa vuosien ajan. Mikäli vaan on halua itsensä ja perheensä elättää ja itselleen eläkettä ja työkokemusta kerryttää.
Lapsi tarvitsee pysyvyyttä. Ei se riitä että pidetään hengissä.
Jos vanhempi on reissutyössä tai ajaa pitkää työmatkaa, lapsen elämä on edelleen vakaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Suurin osa meistä "richpleinaajista" on pienituloisena elänyt juuri noin. Pienessä asunnossa, ilman lapsia ja lemmikkejä, poiminut marjoja, myynyt tavaroita jne. Sillä on päästy eteenpäin, vuosien ja vuosien kituuttelun jälkeen saatu työtä, tutkintoja, oma koti ja tavarat, sitten lapsia ja lemmikkejä. Suunnitellen ja tavoitteita asetellen, työtä tehden ja jatkuvasti säästäen. Miksi jonkun perheen pitäisi saada ensin hankkia kaikki tuo ja sitten käsi ojossa pyytää muita maksamaan ne?
Kyllä tässä itse kukin on joutunut sopeutumaan muutoksiin (sairaudet, työttömyys, muutto, avioero jne) ja tekemään uusia suunnitelmia (pienempi koti, lemmikeistä luopuminen, uusi ammatti tai useampi, useampien lasten tekemättä jättäminen jne). Miksi tällä perheellä on oikeus pitää sama elintaso luopumatta mistään ja anoa muita maksamaan se elämäntyyli? Ei, en kettuile, kunhan ihmettelen, miksi meidän muiden pitää sopeutua, mutta heidän ei.Niinpä, muistan itsekin aikoinaan kuinka tiukkaa oli opiskelijana eläminen, siinä tuet vasta pienet ovatkin. Olisin halunnut lisätienestin toiveissa myydä vanhoja vaatteitani ja joitakin tavaroita kirpparilla, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa pöytää (silloisella lähikirpparilla piti maksaa pöytä etukäteen). En silti ulissut olevani köyhä, elin olosuhteiden pakosta. En muutenkaan kokenut olevani varsinaisesti köyhä, opintotuki ja opiskelijan asumislisä ovat pienimmät tuet kaikista, mutta silti sain syödäkseni, oli katto pään päällä ja perusasiat ihan ok. Myöhemmin sain opintojen oheen osa-aikatyön ruokakaupasta, ja se helpotti elämää hieman.
Nykyään olen ihan hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tuo ponnistelu kannatti. Kyllä elämässä pitää itse yrittää, jos jotain haluaa saada.
Minulla meinaa joka kerta palaa käämit, kun luen jotain tällaista. Ensinnäkin köyhyys on erilaista eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ihan omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että nuorena opiskelijana koettu köyhyys on ihan eri juttu kuin viisikymppisenä työkyvyttömänä koettu köyhyys. Niistä ei voi puhua samana päivänä. Ja esim. perheettömän köyhyys on varmasti erilaista kuin perheellisen. Ja jo se, että onko sairas vai terve iästä riippumatta on tosi iso tekijä siinä, miten köyhyys kuormittaa ja miten voi tilannettaan parantaa.
Ja melkein kaikki ovat opiskelijana tiukilla. Se on tavallista opiskelijaelämää. Mutta silloin on nuori, terve, energinen, elämä edessä jne... Tarvitseeko oikeasti selittää enemmän? (Tosin nykypäivänä niitä mt-ongelmia taitaa olla jo aika monella nuorella.)
Tällaisista viesteistä voi moni köyhä oikeasti pahoittaa mielensä. Itse yritän ajatella, että kyse on enemmän ymmärtämättömyydestä kuin vaikkapa ilkeydestä. Mutta silti loukkaannun melkein aina.
Ai nyt köyhyyteen on vielä ikärajakin....okei.
On kai nyt itsestään selvää, että oletusarvoisesti _väliaikaista_ köyhyyttä (ja siitä opiskelijan köyhyydessä yleensä on kyse) on helpompi sietää kuin hyvin pitkäaikaista tai pysyvää. On eri asia pihistää kaikesta kun tietää, että tämä ei tule jatkumaan loputtomiin vaan edessä on muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti hyvinkin kovapalkkaiseen työhön siirtyminen tai ainakin ovet ovat vielä avoinna erilaisille vaihtoehdoille jos nykyinen opiskeluala osoittautuu virhevalinnaksi. Kun taas keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai matalapalkkatyöläinen tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuva (näitäkin on nykyään paljon) tietää, että realistisia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen korjaamiseksi on hyvin vähän tai ei ollenkaan.
eri
Silloinhan tämäkin porukan olisi pitänyt ryhtyä opiskelijoiksi niin tietäisi että köyhyys on väliaikaista . Isällä jopa lienee Jokkoulutus kun kerran it-alalla on ollut töissä. Ihmeellistä että pääkaupunkiseudulla pystyy tuolla koulutuksella lusmuilemaan tuilla yli 20 vuoden ajan ilman että on joutunut jotain työtä ottamaan vastaan.
IT-alalla kuten monissa muissakin katsotaan rekryssä luottotiedot ja rikosrekisteri, joten se siitä.. Mutta jokin homma pitäisi kyllä löytyä, kaikki alat eivät ole yhtä tarkkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Isä on kyvytön tulemaan vapaillaan perheensä luo?
Lapsi tarvitsee rytmiä, turvaa ja perheen yhteistä aikaa.
Lapsella pitää olla kunnollinen koti, pysyvät olosuhteet ja ihmissuhteet, kaverisuhteet, harrastukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Ymmärrän kyllä, että äidin on mukavampi maata kotona kuin tehdä oikeita töitä, mutta millainen vätys ei saa lapsia vietyä säännöllisesti hoitoon/kouluun, harrastuksiin yms ilman jotain vuorotyöläistä. Isä tulee viettämään perheaikaa vapaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Kaikki järjestyy ,mikäli halua on. Aivan helposti esim. äiti ja lapset voi muuttaa paikkakunnalle, missä äidille on töitä ja isä asuu työvuorojensa mukaan näiden luona tai sitten omalla paikkakunnallaan. Äiti tekee itselleen karhunpalveluksen heittäytymällä työmarkkinoiden ulkopuolelle asumslla paikassa ,jossa ei työllisty. Toinen vaihtoehto on ,että äiti hankkii etätöitä tai sitten täytyy kelvata hanttihommat mitä joka paikkakunnalla on
Ei tuo ole lapsille kunnollista elämää.
Miten olisi vuoropäiväkoti?
Missä? Miten se auttaa siihen että vanhemmat ja lapset hortoilee kahdella paikkakunnalla?
Niitä ei edes ola kaikkialla eikä ne yhtään lisää rytmiä, turvaa tai perheen yhteistä aikaa.
Isä on kyvytön tulemaan vapaillaan perheensä luo?
Lapsi tarvitsee rytmiä, turvaa ja perheen yhteistä aikaa.
Lapsella pitää olla kunnollinen koti, pysyvät olosuhteet ja ihmissuhteet, kaverisuhteet, harrastukset jne.
Miksi näitä ei voi järjestää sinne paikkakunnalle, jossa äidille on työtä? Koulut, päivähoito ja harrastukset järjestyy kyllä siellä uudella paikkakunnalla. Lapsille laitetaan koti sinne ja ihmissuhteet ja kaverit löytyy sieltäkin. Isä matkustaa perheensä luo vapaillaan. Mikä tässä nyt taas on niin mahdotonta käsittää. Koti on siellä missä asuu ja perheen on järkevää asua siellä missä töitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankintaan pitäisi olla oma "ajokortti". Opetettaisiin muun muassa taloudenhallintaa ensin.
Kuten adoptioissa! Sehän on hyvinkin tarkkaan mietitty kenelle lapsia annetaan. Monilta evätään vaikka kaikki 9 asiaa 10stä olis kohdallaan. Samaan aikaan narkkarit, alkoholistit, henkisesti sairaat saa lisääntyä ihan vapaasti. Ketään ei paljon kiinnosta miten lapsi voi sellaisessa perheessä, ennen kuin lapsi kuolee kidutettuna tai kasvaa ongelmaiseksi aikuiseksi ja pääsee pois työstämään lapsuuden traumoja loppuelämän ajaksi. Ja ei, tämä ei liity yhtään mitenkään puheena olevaan perheeseen, selkeästi siellä lapsista pidetään huolta.
Ai pidetään vai? Mitä nyt on rikostuomioita lasten pahoinpitelystä, lapsia ollut huostaanotettuna ja nytkin ovat lastensuojelun asiakkaita. Mikä tästä on huolenpitämistä?
No minulla ei ole tuosta mitään todisteita, vain juorupalstan paskajuoruja, eikä lapset näyttäneet kaltoinkohdelluilta.
Sinulla ei ole mitään todisteita??
Hyvä ihminen, näistä pahoinpitelyistä ja petoksesta on tuomioistuimen päätös. Hanki se, jos todisteita kaipaat. Ne saa tilattua.
Ei, tällaista sosiaalitukien avokätisyyttä ei ole missään muualla kuin Suomessa. Lähtökohtaisesti kaikkialla muualla maailmasta joudut elättämään itsesi tai et elä. Ei missään muualla Yenni ja Joche voisi vain päättää loisia koko elämäänsä toisten kustannuksella ja hankkia muiden eläteiksi vielä valtavan liudan lapsia. Kokeilepa vain miten hyvin menisi oikeastaan missään muualla.