Lue keskustelun säännöt.
Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?
13.02.2022 |
Hyviä pointteja
Kommentit (4664)
Piti tulla uusintana nyt klo 21.30 ykköseltä, vasn eipä tulekaan. Miksi? Öö-stuudio saanut jatkoajan, koska Venäjä. YanniPatriizia joutunu osastolle, lähetys peruttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piti tulla uusintana nyt klo 21.30 ykköseltä, vasn eipä tulekaan. Miksi? Öö-stuudio saanut jatkoajan, koska Venäjä. YanniPatriizia joutunu osastolle, lähetys peruttu?
Kyllä mestaria kuuntelee aina mielellään.
Aikamoista mielensäpahoittajaa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kaikki se Ylen artikkeli myös sen dokkarin katsomisen lisäksi. Noista molemmat vanhemmat ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Joten voisitte lopettaa nuo puheet kotona perse homeessa löhöämisestä!
Suorat lainaukset artikkelista:
"Isä Jochen on pojan omaishoitaja. Samaan aikaan hän käy kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän euron päiväpalkalla."
"Myös äiti Patricia käy kuntouttavassa työtoiminnassa, silloin kun pystyy.
Mutta nyt on kuuma. Helle hätyyttelee 28 astetta, eikä työnteosta tulisi mitään. Patricia oksentaa ja oksentaa.
Mikään ei pysy sisällä.
Syynä on sydämen vajaatoiminta"
(Dokkarihan tehty siis kesällä)
Ihan hyvävointisena tuossa mättää ruokaa napaan ja lomailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankintaan pitäisi olla oma "ajokortti". Opetettaisiin muun muassa taloudenhallintaa ensin.
Kuten adoptioissa! Sehän on hyvinkin tarkkaan mietitty kenelle lapsia annetaan. Monilta evätään vaikka kaikki 9 asiaa 10stä olis kohdallaan. Samaan aikaan narkkarit, alkoholistit, henkisesti sairaat saa lisääntyä ihan vapaasti. Ketään ei paljon kiinnosta miten lapsi voi sellaisessa perheessä, ennen kuin lapsi kuolee kidutettuna tai kasvaa ongelmaiseksi aikuiseksi ja pääsee pois työstämään lapsuuden traumoja loppuelämän ajaksi. Ja ei, tämä ei liity yhtään mitenkään puheena olevaan perheeseen, selkeästi siellä lapsista pidetään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankintaan pitäisi olla oma "ajokortti". Opetettaisiin muun muassa taloudenhallintaa ensin.
Kuten adoptioissa! Sehän on hyvinkin tarkkaan mietitty kenelle lapsia annetaan. Monilta evätään vaikka kaikki 9 asiaa 10stä olis kohdallaan. Samaan aikaan narkkarit, alkoholistit, henkisesti sairaat saa lisääntyä ihan vapaasti. Ketään ei paljon kiinnosta miten lapsi voi sellaisessa perheessä, ennen kuin lapsi kuolee kidutettuna tai kasvaa ongelmaiseksi aikuiseksi ja pääsee pois työstämään lapsuuden traumoja loppuelämän ajaksi. Ja ei, tämä ei liity yhtään mitenkään puheena olevaan perheeseen, selkeästi siellä lapsista pidetään huolta.
Kun saa lapsen niin käydään koko ajan neuvolassa ja terveydenhoitaja kävi kotonakin ennenkuin lapsi syntyi. Sen lisäksi on synnytysvalmennusta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vain on että opiskelu ja työnteko kannattaa.
Monella työttömällä on tutkintoja ja työkokemusta, ei auta nykypäivänä.
Varsinkaan kun ei ole pienintäkään halua työllistyä. Suomessa yhdet maailman jäykimmistä työmarkkinoista. Ihmisille ei kelpaa kaikki tarjollaoleva työ eikä työn perässä olla valmiita muuttamaan.
Juu, ei olla valmiita muuttamaan, kun on perhe ja työt mitä saisi toiselta paikkakunnalta määräaikaisia. Oletko itse valmis lähtemään lapsen äitinä muualle, kun puolisosi on iltaisin ja viikonloppuisin töissä, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on toisessa kaupungissa ja isä vuorotyössä. Jos ala-asteikäinen on illan yksin niin siitä tehdään lasu. Ja kun työ toisella paikkakunnalla päättyy on taas työtön. Kuka ne muutot tekee ja maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Suurin osa meistä "richpleinaajista" on pienituloisena elänyt juuri noin. Pienessä asunnossa, ilman lapsia ja lemmikkejä, poiminut marjoja, myynyt tavaroita jne. Sillä on päästy eteenpäin, vuosien ja vuosien kituuttelun jälkeen saatu työtä, tutkintoja, oma koti ja tavarat, sitten lapsia ja lemmikkejä. Suunnitellen ja tavoitteita asetellen, työtä tehden ja jatkuvasti säästäen. Miksi jonkun perheen pitäisi saada ensin hankkia kaikki tuo ja sitten käsi ojossa pyytää muita maksamaan ne?
Kyllä tässä itse kukin on joutunut sopeutumaan muutoksiin (sairaudet, työttömyys, muutto, avioero jne) ja tekemään uusia suunnitelmia (pienempi koti, lemmikeistä luopuminen, uusi ammatti tai useampi, useampien lasten tekemättä jättäminen jne). Miksi tällä perheellä on oikeus pitää sama elintaso luopumatta mistään ja anoa muita maksamaan se elämäntyyli? Ei, en kettuile, kunhan ihmettelen, miksi meidän muiden pitää sopeutua, mutta heidän ei.Niinpä, muistan itsekin aikoinaan kuinka tiukkaa oli opiskelijana eläminen, siinä tuet vasta pienet ovatkin. Olisin halunnut lisätienestin toiveissa myydä vanhoja vaatteitani ja joitakin tavaroita kirpparilla, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa pöytää (silloisella lähikirpparilla piti maksaa pöytä etukäteen). En silti ulissut olevani köyhä, elin olosuhteiden pakosta. En muutenkaan kokenut olevani varsinaisesti köyhä, opintotuki ja opiskelijan asumislisä ovat pienimmät tuet kaikista, mutta silti sain syödäkseni, oli katto pään päällä ja perusasiat ihan ok. Myöhemmin sain opintojen oheen osa-aikatyön ruokakaupasta, ja se helpotti elämää hieman.
Nykyään olen ihan hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tuo ponnistelu kannatti. Kyllä elämässä pitää itse yrittää, jos jotain haluaa saada.
Minulla meinaa joka kerta palaa käämit, kun luen jotain tällaista. Ensinnäkin köyhyys on erilaista eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ihan omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että nuorena opiskelijana koettu köyhyys on ihan eri juttu kuin viisikymppisenä työkyvyttömänä koettu köyhyys. Niistä ei voi puhua samana päivänä. Ja esim. perheettömän köyhyys on varmasti erilaista kuin perheellisen. Ja jo se, että onko sairas vai terve iästä riippumatta on tosi iso tekijä siinä, miten köyhyys kuormittaa ja miten voi tilannettaan parantaa.
Ja melkein kaikki ovat opiskelijana tiukilla. Se on tavallista opiskelijaelämää. Mutta silloin on nuori, terve, energinen, elämä edessä jne... Tarvitseeko oikeasti selittää enemmän? (Tosin nykypäivänä niitä mt-ongelmia taitaa olla jo aika monella nuorella.)
Tällaisista viesteistä voi moni köyhä oikeasti pahoittaa mielensä. Itse yritän ajatella, että kyse on enemmän ymmärtämättömyydestä kuin vaikkapa ilkeydestä. Mutta silti loukkaannun melkein aina.
Ai nyt köyhyyteen on vielä ikärajakin....okei.
On kai nyt itsestään selvää, että oletusarvoisesti _väliaikaista_ köyhyyttä (ja siitä opiskelijan köyhyydessä yleensä on kyse) on helpompi sietää kuin hyvin pitkäaikaista tai pysyvää. On eri asia pihistää kaikesta kun tietää, että tämä ei tule jatkumaan loputtomiin vaan edessä on muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti hyvinkin kovapalkkaiseen työhön siirtyminen tai ainakin ovet ovat vielä avoinna erilaisille vaihtoehdoille jos nykyinen opiskeluala osoittautuu virhevalinnaksi. Kun taas keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai matalapalkkatyöläinen tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuva (näitäkin on nykyään paljon) tietää, että realistisia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen korjaamiseksi on hyvin vähän tai ei ollenkaan.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankintaan pitäisi olla oma "ajokortti". Opetettaisiin muun muassa taloudenhallintaa ensin.
Kuten adoptioissa! Sehän on hyvinkin tarkkaan mietitty kenelle lapsia annetaan. Monilta evätään vaikka kaikki 9 asiaa 10stä olis kohdallaan. Samaan aikaan narkkarit, alkoholistit, henkisesti sairaat saa lisääntyä ihan vapaasti. Ketään ei paljon kiinnosta miten lapsi voi sellaisessa perheessä, ennen kuin lapsi kuolee kidutettuna tai kasvaa ongelmaiseksi aikuiseksi ja pääsee pois työstämään lapsuuden traumoja loppuelämän ajaksi. Ja ei, tämä ei liity yhtään mitenkään puheena olevaan perheeseen, selkeästi siellä lapsista pidetään huolta.
Ai pidetään vai? Mitä nyt on rikostuomioita lasten pahoinpitelystä, lapsia ollut huostaanotettuna ja nytkin ovat lastensuojelun asiakkaita. Mikä tästä on huolenpitämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että mä nauraisin, jos avustavat tahot tarkistaisivat uudelleen näille myönnetyn avun tarpeen. Ihan niin, että lasketaan yhteen kaikki tulot (myös ei-rahalliset) ja verrataan kohtuullisiin menoihin. 😂😂
Ai että mä nauraisin, jos joku ohjelman perusteella tarjoaa ukolle fyysistä kokopäivätyötä, mitä pystyy kokematonkin tekemään. 🤣🤣Ai niin, matami alkaa oireilla kotona. No, sitten matami osastolle lepäämään, lapset sijaiskotiin, jos Jocke ei selviä koko katraasta.
Ai niin, eihän niitä ole oikeasti kuin 3, joista yksi 4 v erityislapsi. Muut lapset asuvat muualla jo ennestään.Ai että mä nauran, kun kuolet tai joudut viimein mielisairaalaan. 😂
Sen tietää siitä, kun paskaviestien tulo loppuu. 😂Hei Patriiiiicia! Kuis käsi käyb?
Mulla ei noita ongelmia ja sydänkin paikallaan. Tosin kuin sulla.
Haha.
🖕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua, mutta katsoin just dokkarin.
Aikas kalliit tatuoinnit vanhemmilla. Hienosti leikatut hiukset pojilla ja miehellä. Voi toki joku sukulainen leikata ilmaiseksikin.
Kaunis koti. Mitä ihmettä heiltä puuttuu?
En kehtaisi naamaani näyttää telkkarissa ja valittaa jos olisin tuo äiti. Isä tuntuu olevan tyytyväisempi.
Usein sydämen vajaatoimintaa sairastavalla on turvotuksia mm. nilkoissa. Tuolla rouvalla on kapeat, kauniit nilkat. No, tuskin kehtaa telkkarissa huijata. Saattaapi hänen lääkärinsä nähdä dokkarin. Sitten saakin jonkin muun diagnoosin. Painoindeksi näyttää olevan kyllä yli normaalin.
Olen itse sairaseläkkeellä. Ikää 60+ vuotta.
Kun kuntoutuisin niin töitä piisais, sillä olen hoitaja.
Sitä odotellessa.
Se lääkäri varmaan tietää jo ettei ole mitään sydämen vajaatoimintaa. Mutta mitä se lääkäri voi tehdä? Antaa diagnoosin patologisesta valehtelusta? Julkisuuteen ei tietysti voi sanoa mitään vaikka kuinka tietäisi tämän valehtelevan. Kuten ei voi kukaan viranomainen. Varmaan monikin tilannetta tunteva on mietiskellyt kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankintaan pitäisi olla oma "ajokortti". Opetettaisiin muun muassa taloudenhallintaa ensin.
Kuten adoptioissa! Sehän on hyvinkin tarkkaan mietitty kenelle lapsia annetaan. Monilta evätään vaikka kaikki 9 asiaa 10stä olis kohdallaan. Samaan aikaan narkkarit, alkoholistit, henkisesti sairaat saa lisääntyä ihan vapaasti. Ketään ei paljon kiinnosta miten lapsi voi sellaisessa perheessä, ennen kuin lapsi kuolee kidutettuna tai kasvaa ongelmaiseksi aikuiseksi ja pääsee pois työstämään lapsuuden traumoja loppuelämän ajaksi. Ja ei, tämä ei liity yhtään mitenkään puheena olevaan perheeseen, selkeästi siellä lapsista pidetään huolta.
Ai pidetään vai? Mitä nyt on rikostuomioita lasten pahoinpitelystä, lapsia ollut huostaanotettuna ja nytkin ovat lastensuojelun asiakkaita. Mikä tästä on huolenpitämistä?
No minulla ei ole tuosta mitään todisteita, vain juorupalstan paskajuoruja, eikä lapset näyttäneet kaltoinkohdelluilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö noin isoon kämppään mahdu pakastinta ettei tarvi kaupasta kalliita pieniä pussillista haikailla?
Käytetyn arkkupakastimen saa kyllä ihan varmasti jostain FB-ryhmästä ihan noutamalla.
Mekin lahjoitimme ison melkein uuden pakastimen kun vaihdoimme pienempään.Metsässä kasvaa marjoja. Sinne vaan syksyllä!
Ehdotuksesi sisältää noille kaksi mahdotonta asiaa:
1. Että alentuisi ottamaan vastaan tai ostamaan jotain käytettyä. Ei käy noiden arvolle.
2. Että he tekisivät jotain. Ajatuksena mahdoton noille.
Höpö höpö, tuo nyt oli lapsellista liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Suurin osa meistä "richpleinaajista" on pienituloisena elänyt juuri noin. Pienessä asunnossa, ilman lapsia ja lemmikkejä, poiminut marjoja, myynyt tavaroita jne. Sillä on päästy eteenpäin, vuosien ja vuosien kituuttelun jälkeen saatu työtä, tutkintoja, oma koti ja tavarat, sitten lapsia ja lemmikkejä. Suunnitellen ja tavoitteita asetellen, työtä tehden ja jatkuvasti säästäen. Miksi jonkun perheen pitäisi saada ensin hankkia kaikki tuo ja sitten käsi ojossa pyytää muita maksamaan ne?
Kyllä tässä itse kukin on joutunut sopeutumaan muutoksiin (sairaudet, työttömyys, muutto, avioero jne) ja tekemään uusia suunnitelmia (pienempi koti, lemmikeistä luopuminen, uusi ammatti tai useampi, useampien lasten tekemättä jättäminen jne). Miksi tällä perheellä on oikeus pitää sama elintaso luopumatta mistään ja anoa muita maksamaan se elämäntyyli? Ei, en kettuile, kunhan ihmettelen, miksi meidän muiden pitää sopeutua, mutta heidän ei.Niinpä, muistan itsekin aikoinaan kuinka tiukkaa oli opiskelijana eläminen, siinä tuet vasta pienet ovatkin. Olisin halunnut lisätienestin toiveissa myydä vanhoja vaatteitani ja joitakin tavaroita kirpparilla, mutta minulla ei ollut rahaa maksaa pöytää (silloisella lähikirpparilla piti maksaa pöytä etukäteen). En silti ulissut olevani köyhä, elin olosuhteiden pakosta. En muutenkaan kokenut olevani varsinaisesti köyhä, opintotuki ja opiskelijan asumislisä ovat pienimmät tuet kaikista, mutta silti sain syödäkseni, oli katto pään päällä ja perusasiat ihan ok. Myöhemmin sain opintojen oheen osa-aikatyön ruokakaupasta, ja se helpotti elämää hieman.
Nykyään olen ihan hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tuo ponnistelu kannatti. Kyllä elämässä pitää itse yrittää, jos jotain haluaa saada.
Minulla meinaa joka kerta palaa käämit, kun luen jotain tällaista. Ensinnäkin köyhyys on erilaista eri ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ihan omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että nuorena opiskelijana koettu köyhyys on ihan eri juttu kuin viisikymppisenä työkyvyttömänä koettu köyhyys. Niistä ei voi puhua samana päivänä. Ja esim. perheettömän köyhyys on varmasti erilaista kuin perheellisen. Ja jo se, että onko sairas vai terve iästä riippumatta on tosi iso tekijä siinä, miten köyhyys kuormittaa ja miten voi tilannettaan parantaa.
Ja melkein kaikki ovat opiskelijana tiukilla. Se on tavallista opiskelijaelämää. Mutta silloin on nuori, terve, energinen, elämä edessä jne... Tarvitseeko oikeasti selittää enemmän? (Tosin nykypäivänä niitä mt-ongelmia taitaa olla jo aika monella nuorella.)
Tällaisista viesteistä voi moni köyhä oikeasti pahoittaa mielensä. Itse yritän ajatella, että kyse on enemmän ymmärtämättömyydestä kuin vaikkapa ilkeydestä. Mutta silti loukkaannun melkein aina.
Ai nyt köyhyyteen on vielä ikärajakin....okei.
On kai nyt itsestään selvää, että oletusarvoisesti _väliaikaista_ köyhyyttä (ja siitä opiskelijan köyhyydessä yleensä on kyse) on helpompi sietää kuin hyvin pitkäaikaista tai pysyvää. On eri asia pihistää kaikesta kun tietää, että tämä ei tule jatkumaan loputtomiin vaan edessä on muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti hyvinkin kovapalkkaiseen työhön siirtyminen tai ainakin ovet ovat vielä avoinna erilaisille vaihtoehdoille jos nykyinen opiskeluala osoittautuu virhevalinnaksi. Kun taas keski-ikäinen pitkäaikaistyötön tai matalapalkkatyöläinen tai nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuva (näitäkin on nykyään paljon) tietää, että realistisia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen korjaamiseksi on hyvin vähän tai ei ollenkaan.
eri
Juuri näin. Ja voisi myös olettaa, että jos on itse edes joskus ollut köyhä, niin muiden köyhyys herättäisi ymmärrystä ja myötätuntoa. Siis tyyliin "mä tiedän miltä se tuntuu", "mä muistan sen stressin ja ahdingon", "mä olen pahoillani tästä" tms.
Mutta eihän se näin mene, vaan sen sijaan se on lähes aina sitä oman erinomaisuuden korostamista, miten fiksuja valintoja itse teki, miten hyvin itse pärjäsi ja pärjää jne. Pakko saada korottaa itseään ylös lyttäämällä toista/toisia alas.
Onkohan tällaista missään muualla kuin Suomessa?
Joopati kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kaikki se Ylen artikkeli myös sen dokkarin katsomisen lisäksi. Noista molemmat vanhemmat ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Joten voisitte lopettaa nuo puheet kotona perse homeessa löhöämisestä!
Suorat lainaukset artikkelista:
"Isä Jochen on pojan omaishoitaja. Samaan aikaan hän käy kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän euron päiväpalkalla."
"Myös äiti Patricia käy kuntouttavassa työtoiminnassa, silloin kun pystyy.
Mutta nyt on kuuma. Helle hätyyttelee 28 astetta, eikä työnteosta tulisi mitään. Patricia oksentaa ja oksentaa.
Mikään ei pysy sisällä.
Syynä on sydämen vajaatoiminta"
(Dokkarihan tehty siis kesällä)
Ihan hyvävointisena tuossa mättää ruokaa napaan ja lomailee.
No ehkä silloin ei ollut hellepäivä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Ja voisi myös olettaa, että jos on itse edes joskus ollut köyhä, niin muiden köyhyys herättäisi ymmärrystä ja myötätuntoa. Siis tyyliin "mä tiedän miltä se tuntuu", "mä muistan sen stressin ja ahdingon", "mä olen pahoillani tästä" tms.
Mutta eihän se näin mene, vaan sen sijaan se on lähes aina sitä oman erinomaisuuden korostamista, miten fiksuja valintoja itse teki, miten hyvin itse pärjäsi ja pärjää jne. Pakko saada korottaa itseään ylös lyttäämällä toista/toisia alas.
Onkohan tällaista missään muualla kuin Suomessa?
Ei varmasti ole, kyllä suomalainen on tuossakin ihan oma lajinsa, kuten vaikkapa kateudessa ja juoruilussa. Ei missään muualla maailmassa ole mitään kateutta tai juoruilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Ja voisi myös olettaa, että jos on itse edes joskus ollut köyhä, niin muiden köyhyys herättäisi ymmärrystä ja myötätuntoa. Siis tyyliin "mä tiedän miltä se tuntuu", "mä muistan sen stressin ja ahdingon", "mä olen pahoillani tästä" tms.
Mutta eihän se näin mene, vaan sen sijaan se on lähes aina sitä oman erinomaisuuden korostamista, miten fiksuja valintoja itse teki, miten hyvin itse pärjäsi ja pärjää jne. Pakko saada korottaa itseään ylös lyttäämällä toista/toisia alas.
Onkohan tällaista missään muualla kuin Suomessa?
Ei varmasti ole, kyllä suomalainen on tuossakin ihan oma lajinsa, kuten vaikkapa kateudessa ja juoruilussa. Ei missään muualla maailmassa ole mitään kateutta tai juoruilua.
Joo, tutkimusten mukaan mitkään muut kansalaisuudet eivät edes tunne kateutta, koko käsite on heille outo. Ollaan me vaan niin hirveitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Ja voisi myös olettaa, että jos on itse edes joskus ollut köyhä, niin muiden köyhyys herättäisi ymmärrystä ja myötätuntoa. Siis tyyliin "mä tiedän miltä se tuntuu", "mä muistan sen stressin ja ahdingon", "mä olen pahoillani tästä" tms.
Mutta eihän se näin mene, vaan sen sijaan se on lähes aina sitä oman erinomaisuuden korostamista, miten fiksuja valintoja itse teki, miten hyvin itse pärjäsi ja pärjää jne. Pakko saada korottaa itseään ylös lyttäämällä toista/toisia alas.
Onkohan tällaista missään muualla kuin Suomessa?
Ei varmasti ole, kyllä suomalainen on tuossakin ihan oma lajinsa, kuten vaikkapa kateudessa ja juoruilussa. Ei missään muualla maailmassa ole mitään kateutta tai juoruilua.
Kyllä on, joka puolella maailmaa. Mistä ihmeestä tuon heitit? Mutulla?
Mitä tuo perheen äiti on muuten tehnyt työkseen? Ikää sen verran että luulisi jonkun ammatin olevan?