Lue keskustelun säännöt.
Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?
13.02.2022 |
Hyviä pointteja
Kommentit (4664)
Tämä ketju on hyvä esimerkki suomalaisesta mielenmaisemasta. Ketjusta on löydettävissä ainakin köyhyys-, lapsi-, nais-, läski- ja muukalaisvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.
Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.
2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.
Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki suomalaisesta mielenmaisemasta. Ketjusta on löydettävissä ainakin köyhyys-, lapsi-, nais-, läski- ja muukalaisvihaa.
Täällä ketjussa on se järki, joka ko perheeltä puuttuu täysin. Ja viha on kyllä siellä äidin päässä, hän käyttäytyy kuin me oltaisiin jotenkin velvollisia hyvittämään hänelle jotain, hänellä kun on oikeus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia jota nyt kritisoin, on se että pariskunta hankkii tietoisesti lisää lapsia, vaikka rahatilanne on erittäin huono. Vaikka kukaan ei voi kieltää keneltäkään lisääntymistä, niin kyllähän oman järjenkin pitäisi kertoa että milloin se ei ole kannattavaa. Moni työssäkäyväkin pari jättää lapsimäärän toivomaansa pienemmäksi, että olisi varaa elättää perhe kohtuullisesti.
Tällä perheellä ei ilmeisesti ole varaa edes perusasioihin, jos kerran isä jättää jopa useiden päivien ajan syömättä että muille riittää ruokaa. Siksi onkin aika outo asenne heillä perhekoon suhteen, ikään kuin perheen elatus ei olisi heidän omalla vastuullaan ihan ensisijaisesti. Siksi olen vahvasti eri mieltä heidän kanssaan siitä, että lapsia pitää hankkia haluamansa määrä vain siksi että siihen on oikeus.
Mikäli taloudellinen tilanne on yhtä huolestuttava kuin mitä isä ja äiti kertovat, niin toivon että lastensuojelu jollain tavalla ainakin seuraa perheen tilannetta. Lasten ei kuuluisi joutua miettimään, että riittääkö ruoka tai saankohan tänä vuonna uusia ehjiä vaatteita.
On sinulla kyllä valtava viha perheen nuorimmaisia kohtaan. 🥶
Mikä saa ihmisen vihaamaan pieniä lapsia noin suurella antaumuksella?Paasaatko muuten samalla hurmoksella muualta tulleita jättiperheen kasvattajia vastaan? Vai onko eri asia?
Miatä ihmeestä sinä puhut?
Eri
Siitä että monen kirjoittajan mielestä perheen nuorimmaiset eivät olisi saaneet syntyä. Minusta he ovat aivan ihania ja maailma olisi ankeampi ilman heitä. Mieluummin olisivat nämä palstan ruttunaamat saaneet jäädä syntymättä.
Voihan niistä lapsistakin tulla tulevaisuudessa tämän palstan ruttunaamoja. Paradoksinen lause.
Vierailija kirjoitti:
En muista aivan tarkkoja summia mutta tämä perhehän nostaa kuussa
- kahden aikuisen työttömyyskorvaukset plus isä 9 euroa per päivä sen päälle
- 5 lapsen lapsilisät
- 2-3 pojan elatusmaksut
- omaishoitajan tuki
- korkein vammaistuki
- asumistuki
- toimeentulotuki
- äidin pimeänä tehdyt tienestit (näytti tekevän ainakin kakkuja)
Eiköhän se brutt"palkka" ole semmoset neljä tonnia kuussa.
Miksi näistä sitten on tehty ohjelma jos eivät ole edes köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista aivan tarkkoja summia mutta tämä perhehän nostaa kuussa
- kahden aikuisen työttömyyskorvaukset plus isä 9 euroa per päivä sen päälle
- 5 lapsen lapsilisät
- 2-3 pojan elatusmaksut
- omaishoitajan tuki
- korkein vammaistuki
- asumistuki
- toimeentulotuki
- äidin pimeänä tehdyt tienestit (näytti tekevän ainakin kakkuja)
Eiköhän se brutt"palkka" ole semmoset neljä tonnia kuussa.
Miksi näistä sitten on tehty ohjelma jos eivät ole edes köyhiä.
Sitä saa kysyä ja on ketjussa kysyttykin. Äiti haluaa kiihkeästi julkisuutta ja on sitten onnistunut huijaamaan toimittajaa. Näkihän sen kaikesta, että tämä oli äidin draamaa koko juttu.
Ja kai hän laskee, että joku hölmö uskoo ja "avustaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.
Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.
2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.
Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.
Kummallista huutelua. Kuten sanottu, tilanne oli väliaikainen ja itse pääsin ylös suojaavien tekijöiden vuoksi. Mikäli olisi ollut mielenterveys- tai terveysongelmia, niin voin kuvitella miten vaikeaa olisi ollut tehdä se duuni päästä ylös sieltä. Olisiko ollut voimia? Epäilen.
Ja koska kyse oli tosiaan lapsiperheestä ja erosta, niin kummallisia kommentteja että pitäisi muualle muuttaa. Olisiko mun pitänyt jättää lapset perästä? Toisella oli päiväkoti ja toisella koulu, ja lapsilla tosiaan isä. Lapset olisivat tälläisessä tilanteessa jääneet tosiaan isälleen, mutta itse en ollut sellaiseen valmis joten asuttiin yksiössä. En mä siitä valittanut, tiesin että joskus x vuoden päästä asiat on toisin.
Mun mielestä on huono huudella jos ei ole oikeasti jäänyt ikinä ilman mitään. Kaikilla ei ole voimia ja kykyjä päästä ylös. Olen samaa mieltä, että huonoa elämänhallinta, liikaa lapsia jne. Kun on lusikalla annettu niin voiko kauhalla vaatia? Huono-osaisuus periytyy. Samoin hyväosaisuus.
Itse olen hyväosainen ja silloin se vasta selvisi tarkemmin, kun jäi todella huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Sinähän voi joutua myös keskiluokka työttömyyden, sairastelun, talouskriisin ym takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.
Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.
2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.
Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.
Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.
Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.
2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.
Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.
Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.
Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.
Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein eniten mua rasittaa näissä köyhyyskeskusteluissa se, että ihmiset joilla on sukulaisilla rahaa selittävät tosissaan siitä köyhyydestään. Tässäkin perheessä ihan selvästi ne isovanhemmat avustivat, oli lainata mökkiä ilmaiseksi jne.
On oikeasti todella pelottavaa, kun ei oikeasti ole yhtään ketään, koskaan, missään. Eli jos ei jaksa, ei saa apau mistään. Ei mihinkään yllättävään menoon ikinä, never ever.
Minäkin olen koko aikuisen ikäni hoitanut kaiken yksin ja ainoa mitä sukulaiset tekee on se, että he yrittää kupata minulta! Äitini kavalsi jopa orvoneläkkeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.
Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.
2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.
Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.
Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.
Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.
Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.
Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.
Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.
2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.
Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.
Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.
Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.
Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.
Tässä tilanteessa oli tosiaan lapsia, lapsilla isä, koulut ja päiväkodit. Ero oli myös yllättävä. Ei siis tavallinen opiskelijaelämäkuvio. Kerroin vain perspektiiviksi että on helppo päästä ylös kun on kykyjä, mutta silti vaan jankataan että tuo ei ole köyhyyttä. Mikä kelpaa köyhyydeksi palstan ihmisille? Ja miksi ei nähdä, että esim koulutettuja terveenä on hyvät lähtökohdat päästä köyhyydestä. Jos olet lähtökohtaisesti heikosta taustasta, niin kaikki on vaikeaa. Näen tätä töissä ja toimin monesti tukena tälläisille elämänhallintaisille aikuisille.
Mun mielestä on köyhyyttä jakaa kouluikäisenä ja päiväkoti-ikäisen kanssa levitettävä sänky ja elää lainarahalla. Enpä voi sanoa, että sitä esim perhetyö olisi katsonut hyvällä. Ilmoitin vaan ykskantaan, että muuhun ei ole nyt rahaa että en tarvitse kommentteja.
Tuosta perheestä puuttui kokonaan sellainen lapsiperheen pöhinä.
Siellä pitäisi noiden kouluikäisten poikien ennen kaikkea tulla ja mennä kaverien kanssa, tehdä ja toimia.
Nyt kaikki nyhjötti hiljaisina kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.
Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.
2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.
Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.
Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.
Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.
Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.
Tässä tilanteessa oli tosiaan lapsia, lapsilla isä, koulut ja päiväkodit. Ero oli myös yllättävä. Ei siis tavallinen opiskelijaelämäkuvio. Kerroin vain perspektiiviksi että on helppo päästä ylös kun on kykyjä, mutta silti vaan jankataan että tuo ei ole köyhyyttä. Mikä kelpaa köyhyydeksi palstan ihmisille? Ja miksi ei nähdä, että esim koulutettuja terveenä on hyvät lähtökohdat päästä köyhyydestä. Jos olet lähtökohtaisesti heikosta taustasta, niin kaikki on vaikeaa. Näen tätä töissä ja toimin monesti tukena tälläisille elämänhallintaisille aikuisille.
Mun mielestä on köyhyyttä jakaa kouluikäisenä ja päiväkoti-ikäisen kanssa levitettävä sänky ja elää lainarahalla. Enpä voi sanoa, että sitä esim perhetyö olisi katsonut hyvällä. Ilmoitin vaan ykskantaan, että muuhun ei ole nyt rahaa että en tarvitse kommentteja.
Koska nuo ei olleet köyhiä. Heillä oli erittäin hyvä keskiluokkainen elintaso ja tulot on hyvät.
He ei vaan osaa käyttää rahaa, eikä edes yritä töihin. Kun on helpompi kököttää kotona ja vinkua.
Isällä on koulutus ja he on terveitä. Äiti jaksaa ihan kaiken mitä haluaa, muttei mitään mitä ei halua.
Ja tuota sossujen horinaa en jaksa edes lukea. Teidän takianne tää maa hukkuu paskaan, kun hyysäätte tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.
Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.
2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.
Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.
Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.
Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.
Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.
Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.
Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.
Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.
Heillä on nettotulot väkisinkin noin kolme tonnia.
Mihin se raha hupenee kun isälle ei riitä ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuosta perheestä puuttui kokonaan sellainen lapsiperheen pöhinä.
Siellä pitäisi noiden kouluikäisten poikien ennen kaikkea tulla ja mennä kaverien kanssa, tehdä ja toimia.
Nyt kaikki nyhjötti hiljaisina kotona.
Ohjelman kesto oli 12 min. Oli varmasti paljon asioita, jotka eivät siinä näkyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta perheestä puuttui kokonaan sellainen lapsiperheen pöhinä.
Siellä pitäisi noiden kouluikäisten poikien ennen kaikkea tulla ja mennä kaverien kanssa, tehdä ja toimia.
Nyt kaikki nyhjötti hiljaisina kotona.
Ohjelman kesto oli 12 min. Oli varmasti paljon asioita, jotka eivät siinä näkyneet.
Kyllä minua häiritsi se, että noille pojille oli jo opetettu sinä uhriutta. Varsinkin sen kuusivuotiaan jutut oli vaivaannuttavia.
Se että opetetaan uhriksi on elinikäinen taakka. Tuolla sitä opetetaan sekä mallilla että sanallisesti 24/7.
Komea ja suloinen toi isä, kelpais mulle… 😘
Kuvitteletko sinä ettei muut opiskelijat ota opintolainaa? ILMAISEEN koulutukseen.